sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Myyntimies Miikkulainen on aina ollut pelimies

Kuvassa kokenut myyntimies Kaivopuiston Vapputunnelmissa 1.5.2005, kello 16:39. Hannu Räikkönen (MJD) on ollut myyntialalla koko työhistoriansa. Myynnin menestystä auttaa urheiluhenki ja aktiivinen "ikämieskoripalloilu", mm. joka vuotisissa Savonlinna turneissa. Iloinen luonne, sitkeys ja rehellisyys tuo tuloksen. Iän myötä monet myymämiehet laiskistuvat ja jokainen tietää itse tilansa kullakin tarkasteluhetkellä :) DSC_5409.JPG. 1/100s, f5.0, 72mm, 2,2MB. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

Palkkapussin saatuaan myyntimies on todennut kauppojen tulleen maaliin; provisiot kilahtivat tilille. Tänä päivänä korkeiden palkkakustannnusten maassa Suomessa voivotellaan kustannuksiemme olevan 5-10 kertaiset kehittyviin maihin nähden. Työ on aina tehtävänsä väärtti. Normaalissa kuukausipalkassa on vaikea huomioida dynaamista tulosta. Yhtiöiden tilauskirjat eivät ole aina staattisia vaan vaihtelevia myyntikyvyistä riippuen. Kustannuksien tulisi elää tulojen myötä ylläpitäen yhtiön kykyä tarjota jatkuvasti ja dynaamisesti työtä tekijöillensä.

Entisten aikojen laukkuryssä, tuo nykypäivän myyntitykki eli kaupparatsu elää yrittäjämäisesti keräten oman ja perheensä toimeentulon myyntityöstä, joka tunnetusti ei ole vakaata, vaan vaihtelevaa kuten kauppamiehen palkkakin. Myyntimiehelle tarjotaan takuupalkan jälkeen tyypillisesti pieni pohjapalkka ja reipas provisio myyntikatteesta tai myynnistä laskettuna. Myyntimiehen palkan voidaan aina sanoa olevan kohdallaan ja tasokorotukset syntyvät omasta tahdosta ja innosta tehdä työtä, siis tulosta yhtiöllensä. On hyvä muistaa, että Suomen kuuluisin kyläkauppa Tuurissa on alkujaan syntynyt kunniakkaan kulkukauppiaan uutterasta työstä.

Myyntimies on käytännössä itsenäinen yrittäjä palkannauttijan sosiaaliturvalla. Myyjä saa aina ansionsa mukaan; hänellä ei ole vakiopalkkaa, vaan yrittäjämäinen korvaus tehdystä työstä, mutta ennen kaikkea tekemästään voitosta, mikä ylläpitää hänen edustamansa yhtiön toimeentuloa. Voidaan pelkistetysti ja hiukan raflaten sanoa, että myyjäkunta ylläpitää koko muun yhtiön kykyä pitää palkollisia tuotannossa, hallinnossa ja tuotekehityksessä. Myyjäparan pitää vieläpä maksaa esimiehensäkin palkka, ellei pomolla satu olemaan henkilökohtainen myyntitavoite.

Myyjä, tuo hotellien uskollinen asiakas, sairastaakin kitsaasti, sillä tunnetusti kauppoja ei sairaalan vuoteelta synny (sairauspoissaolojen listassa kaupanväki on vähiten poissa työtehtävistä, 2,9% työajasta, HS 20.3.2006/ Tilastokeskus). Myyjän voidaan sanoa olevan verottajan uskollinen kumppani ja hyvä ystävä, sillä keskimäärin tehokas ja säntillinen myyntineuvottelija saa keskiarvoa korkeampaa provisiovoittoista palkkaa, maksaen mukavat korvaukset valtiolle kuluttamistaan ajoteistä. Kaupparatsu, tuo huoltoasemien tiikeri ja leijona, kuluttaa menovettä leasingautossaan loputtomilla maakuntamatkoillaan verottajan iloksi ja vihreiden suruksi. Myyntimies innokkaana asiakaspalvelijana kuluttaa ravintoloiden ja muidenkin anniskelupaikkojen palveluita kerryttäen arvonlisä- ja muitakin valmisteveroja iloisesti valtiomme kassaan. Lisäksi innokkaana kaupantekijänä lomatkin jäävät minimiinsä, sillä vähemmän kauppaa syntyy lomalaitureilla ja -laitumilla. Ei taida myyntimiehemme paljon ehtiä sairastamaankaan, sillä tie ja asiakkaat kutsuvat.

Myyntimiehet eivät lakkoile, sillä tavoitteet ja provisiot jäävät näin saavuttamatta. Myyntikavereiden ainut lakko on tupakkalakko. Päivätyö päätetään eläkkeeseen, jolloin toivottavasti on riittävä provisiokertymä varallisuutena, jotta eläkepäivät soljuvat muistellessa värikästä ja ihmisläheistä työtä ja saavutuksia, jotka luotiin omalla rehellisellä työllä.

Myyjien ammattikunta on yrittämisen esimerkki. Myyjän perusasenne on iloinen hymyilijä, joka kuuntelee ostavan asiakkaansa toiveita aina sanomalla: kyllä onnistuu. Niin onnistui myös positiivisen elämänasenteen viljely pitkillä maakuntamatkoilla, joista jäi jäljelle legendaariset tarinat leijumaan hotellisaunojen löylyhuoneisiin, nuorempien myyntisukupolvien jatkaessa sitä maailman toiseksi vanhinta, vai olisiko vanhinta ammattia.

Kaupparatsu on virettä ylläpitävä perussuomalainen, joka ei vähästä hatkähdä, eikä pienestä kitise. On sanottu, että todellisen myyntimiehen ammatti on maailman vaikein, mutta myös arvostetuin. Myyjien kesken markkinat on aina suhdanteista riippumatta jaettu joka aamu uudelleen.

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: