sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Suomen valtio osoitti merkittävää päättäväisyyttä

Suomen Leijona otti itäisen tulen vastaan kansakunnan kohtalon vuosina 1939-1944. Osa kenraaleistamme oli maailman luokkaa, he oivalsivat sotilaan merkityksen tavoiteltaessa yhteistä päämäärää.

Kenraali Pajarin kunniamerkit päätyivät lopulta sinne ainoaan oikeaan paikkaan; Suomen valtion haltuun. Suomi voi olla vilpittömästi ylpeä sotilaistaan ja upseereistaan, he pelastivat meille Itsenäisyyden.

Kuvan Leijona on Suomen markan 1939 painoserästä laserleikattu ja kullattu.

Toivottavasti nykyiset siviilijohtajamme yhtiöissä ja virastoissa niin kunnissa kuin valtiolla ymmärtävät henkilöstön merkityksen osana yhteiskuntaa. Johtaminen on taitolaji ja se ei onnistu kaikilta. Johtajaksi ei käydä kouluja, johtajaksi synnytään. Karisma ei synny Korkeakouluissa, karisma syntyy luonteesta, sen lujuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kyvystä vaatia itseltä enemmän kuin muilta.

Johtajan ominaisuus on tarvittaessa antaa omastaan joukkojensa ja työntekijöidensä hyväksi. Sodat on voitettu joukkueina, ei yksilöinä. Taistelu on aina osallistuvan ryhmän summa. Paras johtaja säästää omiaan, mutta tiukan paikan tullen antaa kaikkensa. 1939-1944 jäi monia erinomaisia johtajia rintaman multiin kuollen joukkojensa edessä esimerkkinä. Kunnia on suurin ominaisuus, valitettavasti tänä päivänä kiihkoahneus ja kerskakulutus ovat karkoittaneet ne periaatteet, joilla Suomi pelastettiin.

Museovirasto osti päättäväisesti kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin, kenraalimajuri Aaro Pajarin merkittävät kunniamerkit ja palkinnot. Valtiomme osoitti arvostusta mm. veteraaneja kohtaan hankkimalla huutokaupasta Tolvajärven taistelujen sotasankarin ja pienen ihmeen tehneen kenraalin mitalit. Pajari osoitti taistelujen ratkaisuhetkillä järkähtämätöntä vastuuta Isänmaastansa ja miehistänsä. Pajari voitti erittäin vaikeat taistelut esimerkillisellä johtamisella, nokkeluudella ja periksiantamattomuudella.

Mitalien osto ei ollut pelkkä ostotapahtuma. Kauppa oli osoitus valtioltamme sen arvostuksesta sotiemme veteraaneja ja henkensä Isänmaansa puolesta antaneita kohtaan. Lisäksi valtiomme ostotapahtumalla halusi järjestää kaikille mahdollisuuden nähdä ja kokea yhden osan yhtenäisyyden hengestä, mikä vallitsi totuuden hetkinä 1939-1944. Kansakuntamme oli yhtenäisempi kuin koskaan. Kansalaiset tuolloin ymmärsivät valtion tarvitsevan kaikkien panoksen ja sen työn Suomi yhtenä miehenä ja naisena teki uhrautuvasti pelastaen itsenäisyytensä. Kenraali Pajarin todellisilla ansioilla saavuttamat kunnianosoitukset olivat merkki todellisesta ansainnasta ja uhrautuvaisuudesta. Tämän päivän monissa ansioissa, nykypäivämme "sankaritarinoissa", on puhdasta ilmaa, kohtuuttomuutta ja räikeän itsekästä ahneutta.

Kenraali Pajari oli kunnian mies. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim myönsi hänelle poikkeuksellisesti kaksi kertaa Mannerheim-ristin ritarin arvon. Osoitus tuli ansioista ja merkittävästä työstä Suomen, Isänmaamme hyväksi. Toisen maailmansodan melskeissä Suomi taisteli itselleen itsenäisyyden pitämisen. Nämä arvot olivat osoitus yhteenkuuluvuudesta, joka näinä päivinä on vain muisto menneiltä ajoilta. Nyt on vallalla tulos ja tase; nyt eletään kvartaaleittain ja käsitellään ihmisiä kuin koneen osia. Kenraali Pajari ymmärsi mikä merkitys oli korpisoturilla. Hän tiesi luonnostansa taistelijoiden merkityksen rintamalla. Hän edelleen tiesi, ettei voittoa saavuteta pelkällä johtamisella. Pajari erityisesti ymmärsi alaisten merkityksen; hän arvosti, vaati ja antoi koko panoksensa sotilaidensa hyväksi johtaen heidät voittoon ja näin oli osana pelastamassa Suomen itsenäisyyttä.

Museovirasto teki kunniakkaan teon ostamalla kunniamerkit. Valtio osoitti menneen maailman kunnian olevan vielä olemassa antamalla arvon merkittävistä teoista hankintapäätöksellään. Kilpaileva huutaja tunnusti mitalien menneen oikeaan kotiin; valtiolle, joka on saanut kiittää sotiemme taistelijoita maamme vapaudesta. Ostohinta oli pieni tekijä kunnia-asiassa. Voi vain arvata veteraanien hiljaisen tyytyväisyyden teosta, joka oli arvostus heitä kaikkia, niin kaatuneita kuin elossaolevia kohtaan. Suuri kiitos Museoviraston päättäjille ansiokkaasta teosta. Mitalien myötä niissä ja toivottavasti meissä elää arvostus yhtenäisyyttä, vastuuntuntoa kuin uhrautuvaisuutta kohtaan.

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: