maanantaina, toukokuuta 16, 2005

Avioliitto on luotu ryhmäturvallisuuden ylläpitämiseksi, ei yksilön etuoikeudeksi

Kuvassa toteutuu se paras ja tavoiteltavin "salaseura" ja reviiriliitto. Avioliitossa pitäisi toteutua se Luottamus, joka pitää yllä yhteiskuntamme perusrakenteita. Pienin ja tärkein bloggi on ydinperhe. Kaksi ihmistä saa toisensa niin rakkaudessa kuin elämässä. Nämä häät olivat ns. kaksoishäät kummankin oman kirkkokunnan myötä. Tilaisuus oli lämmin ja vaikuttava. Tapahtumapaikka oli Vantaa. Luottamus lähtee molempien toisensa hyväksymisestä, niin se on myös reviiriajattelussa, puolustamme aina valitsemaamme ja saamaamme elintilaa omana turvallisuusalueena. Pariliitosta syntyy myös se luonnolle oleellinen asia; suvun- ja geenien jatkumon järjestely. Kuva otettu 23. heinäkuuta 2005, klo 14:26. DSC_7721.JPG, 1/60s, f4.5, 90mm. 2,7MB. Photo by Ilu 2005.

Ennen avioliitto oli pyhä ja sen erotti vain kuolema; näin sen oli Kirkko säätänyt. Avioliitto tai parisuhde luo mahdollisuudet parempaan taloudenpitoon ja lasten kasvattamiseen. Ihmiset kiiruhtivat vuosikymmeniä sitten avioon huomattavasti aikaisemmin, vaikka historiallisesti hyvin myöhään sekin. Afrikan maissa sukukypsyys hyödynnetään nopeasti. Länsimaissa individualistinen ja itsekeskeinen kulutusvoiman tavoittelu siirtää avio- ja nykyisin avoliiton autuutta jo yli vuosikymmenen eteenpäin.

Länsimaalainen elämäntapa kannustaa kulutukseen ja oman habituksen esittelyyn ja vertailuun yksilökeskeisesti, jolloin avioliiton keskeinen elementti ydinperheen keskinäinen synergia ja kollektiivisuus jää vähemmälle huomiolle. Markkinamekanistinen elämänkatsomus leviää myös historiallisiin perhekeskeisiin maihin, kuten pikkuhiljaa ryömien myös Kiinaan, jossa perinteellisesti ydinperheen onni ja jatkuvuus ovat olleet kollektiivisella tavalla etusijalla koko elämänkaaren ajan.

Yksilö- ja itsekeskeinen kvartaaliohjattu kulutustottumus puhtaasti omien mielihalujen täyttämismentaliteettina kaivaa pohjaa kestävyyden ajattelulta. Avioerot kasvavat koko ajan, se siirtyy kaupungeista pienellä viiveellä maaseudulle, joka on ollut turvallisuuden ja kestävän elämän perusalueita aina viime vuosikymmeniin saakka.

Voitaisin myös sanoa, että rohkeus ja vallankin naisissa kummunnut omaehtoisuuden tiedostaminen muuttaa perhekaavioita. Nainen ei ole enään siinä asemassa kuin vuosikymmenet sitten. Murros on tapahtunut. Länsimainen yhteiskunta siirtyy hitaasti naisvaltaisuuteen, jossa lienee hyviä etuuksia verrattuna mieshenkiseen kulutusjuhlan ylläpitämiseen. Nainen on rationaalinen ja enemmän harmoniassa luonnon kanssa. Mies haluaa panssarivaunuja muistuttavia maastoautoja sekä ylisuuria omakotitaloja. Miehellä on aina sälyttynyt perheen (tai miehen) ylemmyyden tunteen järjestely naapureihin tai työtoveihin nähden. Nainen on aivan luonnollisesti voinut ajaa ihmisten ilmoille sillä perheen vanhemmalla ja pienemmällä kakkosautolla, joka ei enään miehelle kelvannut.

Avio- tai avoerot johtuvat varmaankin kasvusta erilleen; mies degeneroituu ja nainen kehittyy. Mies on keskittynyt ulkokuoren kiiltoon ja reviiriaidan pitävyyteen, kun taas nainen on aukonut omia rajojaan ja tullut ulos kuorestaan näkemään ja kokemaan. Useasti nainen on jo tänä päivänä puhemies kun asuntoa valitaan, toisaalta miehet tekevät keskenään tärkeitä päätöksiä kulmakuppilassa kun koetellaan miehistä viisautta arvioitaessa mitä maailmanpoliitiikassa tapahtuu.

Seuraavassa vaiheessa nainen ottaa vallan. Lähivuosikymmeninä työnjako on keikahtamassa päinvastoin kuin se on ollut vuosituhannet; siis täysin miesvaltainen. Miehen asemaksi jää perin selvästi tulevien lasten sukupuolesta päättäminen, joka sekin orientoituu luonnonvalinnalla ja uimataidolla. On myös syntymässä harvojen miesten eliittiryhmä, jotka pääsevät valitsemaan haluamansa.

Elämä ja sen syklit ja trendit ovat muoti- ja sopulilaumailmiö. Nyt on menossa yksilökeskeisen itsenäisyyden aika, jossa ero on vain enään paperillinen muodollisuus. Suurempi riesa on omaisuudenjako ja huoltajuudet. Länsimainen kulutusjuhlakulttuuri on elontaipaleensa loppuosalla. Niukkuuden lisääntyessä ydinperheiden turavallisuushakuisuus ja jälkikasvun huolehdinta jatkamaan sukua alkaa kiinteyttämään parisuhteita, jossa arvostus- ja huomioimistekijät asettuvat tasa-arvoon. Eläinkunta on vuosimiljoonina näyttänyt mallin, jossa intensiivinen aikajänteestä riippumaton yleensä yhteismitallinen jälkikasvuhuolehdinta on taannut tehokkaimman geenien siirtymisen tulevaisuuteen, joka kuitenkin on evoluutiossa meidän ainut tehtävä.

(Kirjoitus on tehty herättämään keskustelua ja siitä ei voi yleistäen vertailuja tehdä, vaan sen sävynä on ollut kuivahko englantilaistyyppinen arkihuumori)

Ei kommentteja: