Osa EU:sta haluaa estää vapaata vaatteiden hankintaa Kiinasta

Fanfaarit soivat muutama vuosi sitten Kiinassa, kun WTO jäsenyys astui voimaan. Nyt EU on huolissaan kuluttajiemme vapaasti päätöksestä ostaa edullisia vaatteita Kiinasta. Yhtälö on mielenkiintoinen; veronmaksajamme säästävät rahaa muuhun kulutukseensa ja suorittavat samalla ostovoimansiirtoa kiinalaisille. Osa siirtämästämme rahasta palautuu osinkoina takaisin omistamiemme yhtiöiden kautta tai sitten jää Kiinaan länsimaisina investointeina.

Kiina käy massiivista ulkomaankauppaa mm. USA:n kanssa saavuttaen suuremman vientiylijäämän kuin koko Suomen bruttokansantuote vuodessa. Tuon USA ylijäämän Kiina sijoittaa takaisin USA:han täyttäen näin George W. Bushin ammottavat alijäämät. Ilmaiseksihan mitään ei saada, vaan Kiina osaltansa rahoittaa amerikkalaisten kulutusta.

Kiina haluaa pitää hyviä suhteita Eurooppaan; he ovat tehneet monia päätöksiä, jotka voidaan lukea EU:n eduksi; Kiina mm. tukee historian suurinta tutkimuskohdetta, fuusiovoimalaitoksen tutkimusreaktorin rakentamista Ranskaan vastoin USA:n ehdotusta Japania. Kiinalaiset ovat luottaneet suomalaiseen insinööriosaamiseen jo 1950-luvulta lähtien; Suomi myi tuolloin ainoana rehellisesti käytetetyn paperikoneen, muut kilpailijat koettivat maalata koneensa näyttämään uusilta. Kiinalaisilla on pitkä muisti. EU:n strateginen mahdollisuus on Kiina. Kiinalle EU on taas selkeä vaihtoehto USA:lle. Voidaan sanoa, että Kiinan fokus on pitkässä juoksussa ottaa asemansa takaisin, mikä sillä oli muutama sata vuotta sitten maailman merkittävimpänä teollisuus- ja kauppamaana. Kiinalaiset seuraavat huolissaan USA:n valta- ja raaka-ainevarantojen hallintapyrkimyksiä. Kiina haluaa väestöönsä nähden oikeudenmukaisen osuutensa maailman yhteisistä luonnonvaroista, mm. öljystä.

Muutamien EU-maiden on turha kiukutella kansalaistensa vapaaehtoisista ostopäätöksistä, jotka vievät työpaikkoja kulutuksellaan itseltään, ostopakkodirektiiviä Kiinasta ei ole. Suomalainenkin pääoma on vapaaehtoisesti kaikkoamassa omasta maastamme korkeiden kustannusten ja pitkien kuljetusmatkojen vuoksi. Me yksinkertaisesti tasaamme maailmanlaajuista ostovoimaa kiinalaisten hyväksi, sitä voisi kutsua vapaaehtoiseksi solidaarisuuden osoitukseksi kanssaveljillemme.

Jos Kiinassa on tehokkaampaa tehdä vaatteita ja me niitä ostamme, niin markkinatalous on tehnyt tehtävänsä. USA:n edesmennyt presidentti Ronald Reagan totesi amerikkalaisille maailman suurimmille autonvalmistajille kieltäytyvänsä ehdottomasti asettamasta suojatulleja japanilaisia autoja vastaan. 1980-luvulla japanilainen auto kompaktina pakettina kävi USA:ssa hyvin kaupaksi ja Ford ja GM etunenässä menivät parkumaan Ronnieta apuun kauppamuurien asettamiseksi. Ronnie kertoi mielipiteenään kuuluisat sanat osapuilleen näin: "Jos te ette pysty valmistamaan kilpailukykyisiä autoja kuluttajillemme, niin tuokoot japanilaiset autojaan tyydyttämään kansalaistemme tarpeita". Amerikkalainen autoteollisuus otti opikseen ja alkoi valmistamaan kansalaistensa haluamia kompakteja ja pienikulutuksisempia autoja (tuo samainen Reagan muuten hikeentyi aikoinaan lennonjohtajien lakkoon ja erotti koko porukan ja siirsi ilmavoimistaan uudet miehet torneihin).

Kiina on suuri ostaja Suomesta ja kauppatase on meille suotuisa. Kiina ostaa ja haluaa ostaa paljon huipputekniikkaa ja raaka-aineita; mm. Rautaruukki on myhäillyt nousevista teräshinnoista ja suurenevista toimituseristä. WTO periaatteen mukaan maailmankauppa tulisi olla vapaata joka suuntaan. Voimme vain miettiä sitä, kun Venäjäkin astuu WTO:n jäseneksi. Länsimaisessa markkinataloudessa ja kulutusjuhlassa itse kuluttaja on kuningas. EU säätää direktiivejä kuluttajaa ajatellen; EU ei voi astua omien periaatteidensa päälle patoamalla vapaaehtoista kiinalaisten vaatevyöryä. Kuluttaja ostaa sitä mitä markkinatalous mainostaa, maahantuojat eivät koskaan tuo sellaista tavaraa, joka ei ainakaan tutkimusten mukaan menisi kaupaksi.

Vapaus on koittanut kulutukselle kuten pääomalle; mennä sinne missä ostovoima ja kilpailukyky ovat parhaat. Pääoma kilpailee sijoituksista, joiden päämäärinä ovat hyvällä voitolla tapahtuva tavaranvalmistus ja palveluiden tuotto myyntiin koko maailman kuluttajille, siis meille. Teoreettisesti ottaen siinä vaiheessa kun meillä Euroopassa ei ole enään työtä eikä vientitoimintaa, alamme valmistamaan vaatteemme kotikutoisesti, koska ostovoimamme on siirretty tulontasauksena halpatyövoimamaihin ja emme enää kykene tuontitoimintaan. Todellisuudessa palkkaerot ovat jo tätä ennen tasaantuneet siinä määrin, että kilpailu käydään osaamisella sekä innovaatioilla ja tämä tasaa myös tavara- ja pääomavirtoja maailmalla. Kiina on tullut nyt ottamaan sille kuuluvan osansa maailman tavara- ja raaka-ainevirroista.

Ilkka Luoma