Vuosikymmenien takainen ääni kokemuksellaan räväytti viisauden kehdoksi ja kansankunnan ajattelevaksi neuvonantajaksi pohtivan salaseuran, joka ehdottajansa mukaan innovoisi pelastusta ja uutta kiinnekohtaa Suomen tavoitteeksi osaamisessa, voimien yhdistäjänä kansainvälisessä uustyönjaossa sekä kyvyssä luoda uutta menestystarinaa markkinajakomaailmassa.
Max Jakobsson pitää kokemusta paljon sisällään ja hän olisikin ollut jo terävimmillään menneiden presidenttien aikana. Reippaassa salaseuraehdotuksessa tuli esille nimiä, joista luottamusta laajoissa piireissä herättää Nokian nousun edesmenneen Kairamon hengessä operoinut Jorma Ollila. Muut nimet ovatkin sitten tyypillisiä politiikan kehäkettuja, joiden kyvyille olisi ollut jo käyttöä menneinä aikakausina. Silmiinpistävää on se, että luettelossa ei ole yhtään kansalaista, jolla on kokemusta ylivoimaisen enemmistön eli tavallisen veronmaksajan näkökulmasta. Puurtavan kansan joukosta löytyy myös korkeita oppiarvoja pohdiskeluseuraan. Miksi ryhmään valittaisiin menneitä päättäjiä, joiden aika oli tiimalasin tyhjällä puolella. Halutaanko me niitä virheitä, jotka nyt puristelevat lompakkoja, luontoa ja hermoja, vieläpä kertautuneina. Miksi ryhmässä on päättäjiä, jotka "hädän" hetkellä livahtivat Brysselin byrokraattihumuun ja -sumuun, kuin myös palkkiovirkoihin poliittisissa lehmänkauppavaihto-operaatioissa?
"Salaseura" pohtivana elimenä antamassa innovointia ratkaisevasti muuttuvan maailmantilanteen muutoksessa on kannatettava. Ryhmän kokoonpano onkin sitten aivan eri juttu; kuinkakohan laajat kansalaisjoukot äänestäisivät ryhmän kokoonpanosta, jos kansalle annettaisiin mahdollisuus valintoihin, kuten tapahtui suosiota saaneessa "merkittävin suomalainen" -äänestyksessä? Joku media voisi ottaa tehtäväkseen järjestää tämän neuvoa-antavan kansanäänestyksen ryhmästä, joka luotsaisi epävirallisena innovaattorina rajoitteellisia poliitikkoja tekemään "oikeita" päätöksiä. Tuon salaseuran ehdotukset kuitenkin koskettaisivat ylivoimaisesti eniten suurta kansaa. Kansalaiset päättäkööt ketkä heitä neuvoillaan ohjaisivat.
Eikö jo nyt riitä poliittiset hokemat kasvutalouksista yms. jargonioista. Eikö nyt jo olisi korkea aika kuunnella myös kuluttajan, veronmaksajan ja tavallisen ihmisen ääntä, koska me tavalliset sinkut, ydinperheet, pyörän pyörittäjät, maankääntäjät, tavalliset yrittäjät ja muut tavalliseen elämään ja palkkatyöhön osallistujat kuitenkin koemme kaiken sen käytännön toiminnan, missä elämän mahdollisuutta mitataan. Esitetty ryhmä lähes kokonaisuudessaan, kaikella kunnioituksella, ei edusta suomalaista todellista tarvetta huomisen ratkaisijoiksi. Tarve ja kokemus asuu kansanriveissä, mistä myös koko yhteiskunnan verot maksetaan sekä mandaatit poliitikoille annetaan.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti