Kansanedustajan työnantaja on yksiselitteisesti äänestyskelpoinen Suomen kansalainen, joka antaa äänensä valitulle ehdokkaalle. Kansanedustajien palkan katsotaan jääneen jälkeen yleisestä kehityksestä. Suomessa tiedetään, että meillä on laajasti ja yleisesti ottaen keskimäärin liian korkeat palkat pärjätäksemme kansainvälisessä kilpailussa.
Kansanedustajat ovat saamassa noin 300 euroa lisää rahaa kuussa päästen n. 5.200 euron palkkaan. Nykyisellä palkalla olisi tullut erinomaisesti toimeen. Kansanedustajat edustavat kansaa ja ovat parhaimmillaan tiennäyttäjiä tai heidän ainakin pitäisi olla. Tunnetusti politiikka ja edustuksellinen demokratia ei kiinnosta 30% Suomen äänestysikäisestä kansasta.
Valitsemamme edustajat voivat nyt esimerkin vuoksi kieltäytyä palkankorotuksista ja suunnata osuutensa kunkin valitsemaan kohteeseen, jolla katsoo olevan esimerkillistä tehoa. Tuo säästyvä rahasumma ei ole suuri; se on lähinnä symboolinen, mutta esimerkki on sitäkin voimakkaampi.
Lakossa oleva Paperiväki ja tehtaiden johtajat voisivat olla seuraavat esimerkin antajat. Molemmat niin Paperiväki kuin johtajisto metsäteollisuudessa ansaitsevat riittävästi pitääkseen yllä erinomaista elintasoa keskiarvoon nähden.
Kansanedustajat ovat keskimäärin hyvin koulutettuja ja ymmärtävät kilpailuasetelmamme huononevan lähivuosina, koska kulurakenteemme on liian suuri. Kansanedustajan ei tarvitse ihmetellä politiikan arvostuksen puutetta. Suoralinjainen edustuksellisuus, jossa ei tarvitse äänestäjää nuoleskella neljän vuoden välein, tarvitsee rehtejä otteita ja esimerkkejä. Arvostus nousee osallistumisesta ja vastuunkannosta.
Nyt on aika kantaa vastuuta. Myönnettyä palkankorotusta ei ole pakko nostaa tililleen. Edustuslaitoksemme voi nyt aloittaa ryhtiliikkeen ja katsoa tulevaisuuteen lastemme hyväksi. Kysymys on kansallisesta teosta, jonka symboliarvo kantaa kauas. Nyt on tekojen aika, liturgioiden ja poliittisen jargonin aika on ohi. Teot ratkaisevat.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti