Olemme aina puhuneet, vain hinta on ollut esteenä
Otsikoissa nokitellaan niin operaattoreita kuin valtiovaltaa. Meneillään on normaali markkinaosuustaistelu kännykkäpuheluissa. Viranomaiset ovat luoneet hyvät perusedellytykset soittavan asiakkaan näkökulmasta. Kehitystoiminta ei pysähdy, vain heikoimmat putoavat pelistä. Se on luonnon- ja talouden laki.
Suomessa oli pitkään puhdas duopoliasetelma ja tätä ennen puhdas monopoli, jolloin kännykkäpuhelut olivat liike-elämää varten. Valtio suojeli aikoinaan omaansa eli tuolloista Telelaitostaan, jotta se ei saisi pahasti siipeensä, kun oli kuitenkin kehitellyt langattomuuden mahdollisuudet. Nämä ilmiöt ovat olleet muuallakin. Suomi kulki teknisesti eturivissä, kiitos NMT-aikakauden, jolloin puhelu maksoi n. 4 mk/ min.
Nyt puhelut maksaa edullisimmillaan vajaat 4 senttiä per min. Raju kilpailu alkoi, kun amerikkalaistyyppinen verkostomarkkinoinnin ketju ACN suoritti maihinnousun Suomeen; tätä ennen kilpailu oli kosmeettista (samaa analogiaa on havaittavissa elintarvikekaupassa Lidl vastaan kotimaiset kaupan ketjut). ACN rysäytti markkinoille ilmaiset puhelut ja tulos oli maailmanennätysluokkaa suhteessa väkilukuun: n. 250.000 liittymää reilussa puolessa vuodessa. Kotimaisten toimijoiden oli pakko tulla perässä; pienimmät oli liukkaita ja hintasota alkoi.
Nyt suuret saneeraavat henkilönsä pihalle, koska liiketalous ei siedä suuria kiinteitä kuluja ja koska laskutus tulee laskemaan ja taas nokkelimmat ja voimakkaimmat selviävät, siis heikot karsiutuu. Tämä on puhdasta darwinismia. Se kuka ei sopeudu ja nopeasti, häviää. Hyötyjinä ovat käyttäjät.
Tuotekehitys ei pysähdy mihinkään; itseasiassa se kiihtyy, koska palveluita on suoraviivaistettava sekä saatettava kustannustehokkaaseen muottiin vastaamaan markkinoiden haastetta. Jos sanotaan, että surullisen kuuluisa UMTS hidastuu; ei se ole välttämättä ongelma, se voi olla onni. On muitakin kehityssuuntia; esim. WLAN/WIMAX järjestelyt, joissa puheluiden hinnat voivat asettua lähinnä olemattomiksi. Kansan pitää saada puhua. Tekniikat palvelee ja kuluttajat äänestävät lompakoillaan. Olemme langattomuuden kehityskaaren alkutaipaleella. Mobiililiittymät saavat jossain vaiheessa kullekkin tarpeidensa mukaisen kiinteän kuukausimaksun.
Operaattoreiden ei kannata kiukutella ylisuurine organisaatioineen, heidän tulee sopeutua. Jos eivät he, niin pienet kyllä. Uusia innovaatioita on runsaasti "ovien takana". Historiassa on paljon esimerkkejä suurien markkinavaikuttajien kaatumisesta kehityksen alttarille. Langattomuuden päivän sana on yhdistää verkkoja ja järjestellä kaikki siirrettävä informaatio samaan "putkeen". Tuo yhteinen putki on ikäänkuin meissä oleva tuhansia vuosia toiminut hermoverkko; siellä krakkerit ovat kurissa ja tietoturva on kohdallaan, ellemme sitten syyllisty turhaan juoruiluun. Yhdellä ja samalla kännykällä pitää voida hoitaa kaikki tarpeellinen, oltiin me indokiinassa tai peräposiolla. Musiikki, pelit, lottoarvonnat, kolikkokukkarot, elokuvaliput, henkilökortit ja muutkin identifikaatiot joutaa olemaan tuossa samassa kapulassa, ja jos se katoaa, niin pitää kadota peukalokin, jotta siitä suurempaa vahinkoa tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti