sunnuntai, maaliskuuta 06, 2016

MIES


Mies eli uros ja tämän tunnusmerkit



(Aika-ajoin maailman ihmiskunnan vanhin liitto, pakkoliitto evoluution näkökulmasta nousee keskusteluihin – miehen ja naisen yhteiselo on tarkoitettu lisääntymiseen, juuri muuta yhteistä ei useinkaan ole! Paitsi, paitsi ja paitsi – keskustelu avautui ryöpsähtäen kun nainen nousi puolustamaan miestä ~ http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000001132693.html - )


[ … kansalainen Erkki pohtii tykönään jäätyään yksinäisyyteen, miksi miehen ja naisen erot ovat nykyään niin yleisiä |1, ja miksi nainen ei pysynyt kuosissaan ja roolissaan. Kansalainen Liisa haaveilee siitä yleisymmärtäjästä, niskojen hierojasta ja herrasmiesmäisestä huomiosta, jota miehen tulisi aina osata kunkin kuukautiskierron jokaisena päivänä osoittaa valitsijalleen … ]


Evoluutio rakensi kuolemattomuuden – miehen ja naisen varaan

Sopeuma huomasi nopeasti, ettei eloonsa rakentunut konstruktio pysy elinkelpoisesti kasassa kuin aikansa, joka on suhteellista.  Evoluutio rakensi lisääntymisen eli jakaantumisen tai yhdistymisen. Yhdynnän kautta luotiin uusi sukupolvi jatkamaan aloitettua elonliekkiä. Syntyi ihminen, eräs eliölaji vertaansa vailla olevaan sopeutumattomuuden kuosiin. Näin syntyi myös itse evoluution kuolemattomuus!|2


Yhdistymistä kiihotettiin kiimalla ja rakkaudella

Evoluutio |3 huomasi pian, että pitää olla päämäärä – se oli elon jatkaminen. Piti keksiä jokin keino innostaa – se oli kiima ja jalostuessaan se muodostui rakkaudeksi, joka on tänään kestävyydessään tuotekehityksen tarpeessa.

Rakkaus katoaa tai syttyy – tänään sitä ravitsee raha, kyky ja odotus hyvistä geeneistä. Vain geenit ratkaisevat – rahalla ei saa maksimaalista selviytymisen rakennetta, tosin rahalla saa keinotekoista elämän pidennystä ja raha edesauttaa rakastumista – ikään kuin voitelee yhteisymmärrystä olla yhdessä.


Ensimmäinen rakastuminen!

Jokainen muistaa oman ensirakkautensa. Se koetaan väkeväksi, koska se oli uusi ilmiö. Se oli usein myös harjoitus, jonka piti tulla, että toinen ja ehkä kolmas olisivat niitä oikeita. Mikä on se oikea? Se on vain kerran, kahdesti tai useamminkin – aika on niin suhteellista ja armeliasta. Ihmisillä on vahva sopeumatarve, se tekee laihemmastakin rakkaudesta syvemmän, vaikka armeliaalla harhalla – onhan miehellä erityisesti se jatkuva sisäinen palo luoda lisää kuviaan ja elämää.


Mies on ensimmäisen aidon kohdalla sinisilmäinen

Naaras valitsee eläinkunnassa, liki aina. Usein se odottaa kaksin- kolmin kamppailun jälkeen voittajaa, koska sillä on todennäköisesti ne parhaat siittiöt, siis paras todennäköisyys luoda elinkelpoisinta elämää. Tämän myötä epäkelvot eivät voisi saada kuviaan kuin jatkoelämääkään. Ihmiset kehittivät inhimillisyydessään keinoja luoda elämää ”vaillinaisemmistakin” geeneistä.

[!] Lääketiede saattaa olla evoluution pahin vihollinen, sillä evoluutio on harjoittanut peliään jo satoja miljoonia vuosia ja varsinainen lääketieteen ryöpsähdys on vasta parisataa vuotta vanha – muistamme evoluution olevan hidas liikkeissään, mutta lopulta vääjäämättömän.


Ehkä tuo ”vaillinaisuus” tuottaa sitten myöhemmin kaatuvia sukupuita, kun se elinkelpoisen lisääntymisen mahdottomuus tulee vääjäämättä vastaan.  Lajinvalinta on kylmää genetiikan matematiikkaa |4 – jossain vaiheessa elämää valvova stoppibitti |5 vain nousee lopullisesti pystyyn.


Miehen hyväuskoisuus hullaantui alussaan ja loi haitallista kyynisyyttä seuraaviin,

 … tai sitten yksilösopeuma osasi korjata ”virheen” ja uusi rakkaus alkoi ikään kuin tyhjältä pöydältä. Miestä ajaa eteenpäin halu lisääntyä, jopa maksimaalisesti, naaraan valvoessa todennäköistä elämänkamppailua myös lukumäärän osalta.

Naisen hedelmällisyys alkaa jo 15 - 16 – vuoden iässä |6 ja jo 40 vuoden kohdilla kerrotaan ensisynnyttäjän olevan jo riskeille altis. Mies sen sijaan luo elämää tehokkaasti – lukumääriä valvomatta, jopa 90 – vuoteen saakka |7. Tosin miehet kuolevat jo kohta 10 vuotta aiemmin kuin naiset.


Mies reviirin vartijana koettaa ”luoda armeijaa”,

 … ja sen vuoksi mielellään lisääntyy – ainakin mielikuvituksessaan. Miehelle ei luoda ylen määrin noita mahdollisuuksia ja yksinäinen mies tippuu elonluomisen kelkasta jo helposti ennen 50 ikävuottaan. Ikääntyneen miehen geenejä epäillään, eikä uskota enää hänen reviirivalvojan kykyyn – siis jo paljolti alitajuisena naarasmietteenä. Kivikaudella ei eletty juurikaan yli 40 vuoden |8 – erityisesti miesten – reviirinpuolustajien osalta.


Miehelle luotiin lihakset suojelemaan

Ihmisnaaras, siis nainen loi hiljalleen miehiä innostavia ja jopa kiihottavia elementtejä herättämään monissakin miehissä, siis uroksissa intoa osallistua kamppailuun suvunjatkamisesta. Mies joutuu aina taistelemaan oikeudesta lisääntyä, tosin tässäkin raha on nykyään apuväline (ennen apuvälineenä olivat vain lihakset), sillä raha luo turvallisuutta naiseen, joka hakee liki aina kehityskelpoista polkua omien geeniensä jatkumolle. Geenit, siis perimä |9 lopulta ohjaavat niin miestä kuin naista.


Vaitelias mies
”Sotimisen rintamalla ei puhumalla pärjätä”

[ … hiljainen hullu on usein hulluista viisain – ja monesti tyhjät tynnyrit eniten kolisevat … ]


Selittelemällä ei ole juuri koskaan sotia voitettu. Mies on reviirinvartija sekä -taistelija ja luo turvallisuutta (tai pitäisi luoda) valinnan tehneelle naiselle ja tämän synnyttämille yhteisten geenien jälkikasvulle. Kisa on niinkin tiukkaa, että reviirin väkivallalla ottanut leijonauros kylmästi tappaa edellisen kuninkaan jälkikasvun, saadakseen naaraan nopeammin kiimaan uuden kuninkaan geenien kantamiselle.

Elämän on kovaa ja valinta hakee tehokkainta, voimakkainta ja kehityskelpoisinta |0. Eläinmaailma on täynnä mitä kummallisimpia kosintamenetelmiä, joissa uros koettaa esitellä kykyjään – naaraan tehdessä liki aina valinnan.


Naisen pitää saada puhua, se helpottaa mielen taakkaa

Usein naisella on aina se paras tyttöystävä, jolle on luonnollista purkaa huolet. Kotonahan mies ei kuuntele, vaikka kuunteleekin, mutta naisen mielestä ei, koska ei osallistu aktiivisesti joka lauseen jälkeen – ”kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä”.

Mies kuuntelee, antamatta aina välirepliikkiä Se paras tyttöystävä kommentoi joka sivulauseenkin jälkeen, jolloin kuuluisa vuorovaikutteisuus nousee riittävälle riittävällä tasolla – naiselle. Miehen riittävä vuorovaikutus voi olla vain katse, murahdus, tai kosketus. Mies ei tarvitse välirepliikkiä aina pilkun jälkeen.  

Miehelle vuorovaikutusta on myös lisääntymisvietin innostaminen – naisen taholta, luojan luomin tehostein, vaikkapa myös lisäkohennuksin ulkoisilla tekijöillä. Olihan miehelle luotu se oikeus järjestää se ”ensimmäinen siittiöiden uintikilpailu”, jossa myös tapahtuu se joko tai – tyttö tai poikavauva.


Maskuliinisuus

Miestä tulee (liian) usein hyviä tämän maskuliinisista ominaisuuksista, ja jos lihaksisto ei suuremmin kehumista ansaitse – voidaan miehen itsetuntoa kohentaa ja virittää älykkyyttä korostamalla.
Mieskuntoakaan ei tarvitse arvioida kansakoulumaisesti numeroiden 4 – 10, vaan yleistoteamus – ”oletpa sinä mahtava”, riittää aivan hyvin. Mies on perso kehumisille ja useat naiset hallitsevat tämän sana-akrobatian erityisen hyvin, aikaansaaden samalla myös itselleen lisätyydytystä.


Mies katsoo peiliin

Molemmat sukupuolet käyvät usein peilin edessä. Nainen ”keimailee” itselleen, eikä miehen mielestä uhraa aikaa filosofiseen mietintään parisuhteesta – siis peilin edessä. Mies taas, joka on ajanut omia liittojaan osaltansa karille, osaa jo katsoa sillä lailla oikein pelistä, että olisi voinut jo oppiakin jotain (oppi voi myös ojaan kaataa).

Peili on kokeneelle miehelle sielun tirkistelyluukku, naiselle se on taas ehosteen korjaamisvaikutteen tarkasteluluukku. Ulkonäkömerkitys on tänä markkinatalouden näyttö- ja vertailutaloudessa noussut yli tarpeellisuuden mittakaavan.


Selvitä liittosi ja selvitä myös sen kaatuminen

Mies menee kuin juna, ei katso peruutuspeliin, vaikka selittää kulmakuppilassa kollegoilleen tarinaa, joka on kuorrutettu omilla luuloilla. Ei tullut täytettyä selvityskaavaketta, se koettiin liiallisena byrokratiana, nainen sen sijaan ei kokenut, siksi hän selviytyy paremmin.

Ravihevosen ei pidä katsoa sivuilleen, siksi sille on laitettu silmälaput – kohde on aina edessä. Hyvä näinkin, mutta ikääntyessään orhi ei enää näe kauas ja näin se päämäärä katoaa sumuun iäisyyteen.


Likinäköisyys edellyttäisi aiemman selvitystä, niin osaisi sitten lähempää löytää uuden tien kokea kahden ihmisen yhteenkuuluvuutta, sillä useimmat meistä ovat luodut parisuhteeseen – lapsilla tai ilman. Oleellista on keskinäinen arvostus, kunnioitus ja tieto tarpeellisuudesta, jonka toivotaan tietysti aina olevan molemmin suuntaista.

Osa 1 päättyy – myöhemmin ilmestyy osa 2.



Tekstin numeroviitteet

|1 Tilastokeskus eroista ~ http://www.stat.fi/til/ssaaty/tau.html -
|7 Arkkiatri Arvo Ylppö ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_Ylpp%C3%B6 -
|0 Elämän kovuus – ihmisen käyttöohje ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2016/02/ihmisen-kayttoohje.html -



AL | PZ | FB | BL | BLOG 70902
--- 06032016 ---

DOC: MIES_06032016 – Microsoft Word Starter

1168 | 




.

Ei kommentteja: