keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2020
1 kommentti:
-
Ilkka Luoma kirjoitti...
-
Erinomaisen innostava artikkeli, joka liki pakottaa ottamaan kantaa ja verrantoa meihin ihmisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. Vaikkapa reviiripuolustukseen, kun nyt tuolla Kreikan rajalla se käytännössä toteutuu.
Reviireillä on yhä enemmän merkitystä myös meille ihmisille, jotka olemme yhtälailla evoluution säännöstön ja kehityspolkujen ohjauksessa - tosin omalla ihmisen kulutuskiihdyttämällä kellotaajuudella!
Muurahaispopulaatioiden yhteinen biomassa on osapuilleen koko ihmiskunnan kokoinen. Mikäli näin, on hyvä havainnoida jättämäämme ympäristöjälkeä noihin kymmeniä miljoonia vuosia esiintyneihin muurahaisiin. Ihmisistä ei ollut jälkeäkään, kun muurahaiset elivät jo evoluution säätämässä reviiripuolustuksessa, jopa -hyökkäyksessä, kun oli saatava elintilaa - lebensraumia.
Muurahaispopulaatiot voidaan kuvitella olevan jalostuneessa proletariaatin diktatuurissa, jossa pelaa kemialliset markkerit, joilla viestitään ja tunnistetaan.
Yhteinen rakenne ja puolustautumisen mentaliteetti muurahaisten osalta on ehdottomasti reviirinäkemyksellinen. Silti muurahaiset kalisuttelevat "aseitaan - leukojaan" reviiriensä rajoilla, ollessaan vastatusten naapureidensa kanssa.
Merkittävin ero meihin ihmisiin on täydellinen reviirikohtainen omavaraisuus - "globaalia kauppaa ei käydä", vaan kukin reviiri huolehtii vain omansa, tosin oman alueen ravinneköyhtyessä - on pakko lähteä liikkeelle.
Pesä voi laittaa osan omasta populaatiosta pois - uusille alueille, jolloin ollaan vastakkainasettelun tilanteessa muiden reviiripiirien kanssa - tai sitten löytyy oma uusi tyhjä lokero, josta rakennetaan oma reviiri. Näin siis muurahaisetkin "kansainvaeltavat" - kuten ihminen, varsinkin kohta, kun elintila aavikoituu elinkelvottomaksi.
Muurahaisilla on yhteiskunta-ajattelu, joka on paljolti "kaupungistunut", mutta omin ravinnon syöttöaluein - tästä voisi ehkä ihminenkin ottaa mallia ... olisiko niin, että Helsingin olisi osoitettava maa-alueet, joista kaikki hesalaiset saavat ravintonsa? -
torstaina, maaliskuuta 05, 2020 2:51:00 ip.
Niin myös ympäristömme kemikalisointimme. Oli hetkellinen onni, kun myrkyillä saatiin suuremmat sadot; elettiin erityistä aikaa, jolloin piti saada kautta linjan: "Lisää, enemmän ja suuremmissa erissä" - niin maataloudessakin - jopa puutarhaviljelyyn saakka.
Sitten joku hoksasi tehdä tutkimuksia, mitä nuo oletetusti suunnatut ympäristömyrkyt todella saavat aikaiseksi. Nyt pölyttäjät ovat vähentyneet - kerrotaan niiden vastuulla olevan ravintotuotantomme jatkuvuudesta jopa yli 30 prosenttia, jokainen ymmärtää, jos tuo määrä jää pois koko ajan kasvavalta maailmapopulaatioltamme.
Keinokemikaali on aina luontaiselle ympäristöllemme poikkeavuutta - sellaista erikoisuutta, johon evoluutio ei ehdi kovin nopeasti ottaa osaa - vastavoimana. Evoluutio kehittelee omia "reviirillisiä reaktioita", jotta lisääntyminen jatkuu sopeumallisten ja kilpailullisten kaavojen yhteisymmärryksessä.
Ihminen on kasvuhokemallinen, jopa ylittäen massiivisesti oman luontaisen biomassaosuuden omiin itsekkäisiin tarkoituksiin, muilta ottoina - suhteettoman suurena - syöden muiden riisikupeilta - jopa itse ihmisten keskenkin.
Kemikaali oli keksintö, jolla apulannoitteiden ohella saatiin ravintotuotanto huimaan kasvuun ja maatalouden tuotantokäsien supistumiseen ja maaseutuväestön siirtymiseen kaupunkeihin - tuottamaan keskittymistä, kun sitä ruokaa saa niin helposti sieltä Valintatalon kylmäaltaasta. Maatalous eli kemikaaleilla ja apulannalla ja teollistunut tuotantoketjun loppuosa hoiti loput - ainakin ravinnon kokonaishinnasta.
Nyt on koittanut heräämisen aika luomuun, kun pelloilla ja puutarhoissa ei enää surise - ainakaan siinä määrin kuin oli ennen. Näinköhän kemikaalikielto enää riittää - sillä ehtiikö evoluutio korjata aihettamamme virheet?