Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot?

Verokalenterijuorujulkaisut kertovat kilpaa kyvystä kuluttaa. Nykyinen markkinatalous kannustaa ostamaan, siis kierrättämään rahaa, jotta se loisi - ainakin teoriassa - uusia työtehtäviä pitkin tavara- ja rahavirtoja aikaansaaden kuitenkin ahneutta lietsovia sivuvirtoja omaan taskuun rahanparkkeerautumisen erikoiskyynärpäämiehille. Markkinamekanismi on olettanut raaka-aineiden ja energian saanin olevan turvattua toteuttamaan tätä kasvulietsotun kulutusjuhlan arkijatkumoa.

Tutkimukset kertovat, että valmistuvien ihmisten arvotekijöiksi ovat nousemassa palkan ohi mm. luontoon, ympäristöön, työyhteisöön, -edellytyksiin ja yhteiseen osallistuvuuteen liittyvät tekijät. Suomi on edelleen yksi erinomaisimmista paikoista toimia tuon uuden sukupolven odotusarvojen mukaisesti.

Markkinaihminen vertailee kykyänsä ja saavutuksiansa lähinnä rahassa ja ostovoimassa. Markkinatalousmaissa tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti, erityisesti ääripääilmiöinä. Uutisointi ja kansalaiset ovat tuohduksiin saakka puhkuneet epäoikeudenmukaisuutta, epätasajakoa sekä ahneutta mm. Fortum optiokeskustelussa.

Ylimmän johdon palkkoja perustellaan osaavan työvoiman niukkuudesta ja kilpailutilanteesta; selostetaan, että muut, enemmän markkinahypetysmaat, poimivat terävimmät ja osaavimmat tekijämme pois omasta Suomi-yhteiskunnastamme. On enemmänkin vaarana, että ällistyttävä ahneuden ja työhönsä nähden ylisuurten palkkojen ja huonoimmillaan ansiottomien bonuksien rikkovan kansalaishenkeä eliminoimalla todellista yhteiskuntayhtenäisyyttä ja työnteon motivaatiota sekä tiimiosallistumista. Tarvitseeko tavallinen ja melkeinpä kaikki kustannukset maksava kansa näitä yliahneuden keisareita ilman suhteellisen ymmärtämisen "vaatteita"?

Suurimman tulonsaajaryhmän varallisuus ja ostovoima lähtee aina liikkeelle suurimman kulutusvolyymin luontitasolta, so. peruskansalaisten kulutusvirrat viimekädessä aikaansaavat ylimmän tulotason rahavirrat. Kuinka arvelemme tapahtuvan, jos rikomme yhteiskuntasovinnaisuuden selityksellä, että joku ihminen on jotain muuta 1000 kertaa parempi?

Kuinka mittaamme todellisen ja oikeudenmukaisen kunkin työpanokseen liittyvän ansiomme; onko se koulutus- vai asematekijä? Kuinka saavutamme aseman, jossa on mahdollista generoida 100-1000 kertaisen tulotason verrattuna keskimääräiseen? Kuinka ylimmän johdon ja pääomakerroksen saa toimimaan ja tuottamaan voiton lisäksi myös työtilanteita, osallistumista verokertymiin, tuote- ja palvelukehitystä huomioiden koko yhteiskunta ja luonto sekä kantamaan yhteiskuntavastuuta yhtenä sen osallistujana ja maapallon varojen käyttäjänä?

Luonto hävitti 60 miljoonaa vuotta sitten ylisuuriksi paisuneet dinosaurukset ketterien ja pienten nisäkkäiden tieltä synnyttäen meneillään olevan tasapaino-ongelman koko muulle eliöyhteisölle ihmisen muodossa. Onko meille juuri nyt ominainen silmitön ja sivuilleen katsomaton kulutusorientoitunut ostovoimavertailu mm. ekologisesti kestävä tapa käyttää biomassaltaan pienenä ihmistekijänä valtaosalta muilta niiden elämän lähtökohdat? Onko syntymässä kansalaisliike taisteluun tätä ahneuden suhteettomutta kohtaan?

Ilkka Luoma

Ranskan mellakat ovat siirtyneet toiseen vaiheeseen

Ranskan mellakat vuonna 2005

Ampuma-aseiden käyttö poliiseja kohtaan on merkki uudesta vaiheesta. Ranskan sisä- ja pääministeri kuten presidenttikin lupaavat puheissaan kuria ja järjestystä. Länsi-Eurooppa on elänyt suhteellisen rauhassa vuosikymmenet ja kyky hoitaa vaikeita sekä äkillisiä tapahtumia on vieraantunut vallanpitäjän toiminta-arsenaaleista. Poliittinen julkilausuma ja vakuuttelu ei lopeta huliganismia ja vandalismia. Epävarmuus nyt on huolestuttava merkki kyvyttömyydestä.

Siirtolaisväestöstä suurin osa haluaa elää rauhassa ja sopeutuen käytännön toimissa valtaväestöön. Siirtolaisuuden siemen luotiin tuomalla edullista työvoimaa tekemään valkoiselle miehelle kelpaamatonta työtä. Ranska myöskin luopui merkittävästä siirtomaastaan Algeriasta vasta 1960-luvulla; Ranskassa lienee merkittävä määrä algerialaisia jäänteenä kolonialismista. Useissa nykyisissä Afrikan maissa puhutaan vähintäänkin toisena kielenä ranskaa; se helpottaa kynnystä pyrkiä "emomaahan". Kuinka paljon Ranskan siirtomaapolitiikka on vaikuttamassa historiallisissa taustoissaan meneillään oleviin järjestäytyneisiin mellakoihin?

Näyttäisi siltä, että suuri osa mellakoihin osallistujista on Islamin uskoisia. Tunnetusti muhamettilaisilla on yksi vastustaja ja vihollinen yli muiden, se on juutalaisuus ja Israel, joka käy omaa "mellakointiaan" palestiinalaisia kohtaan panssarivaunuin, taistelukopterein ja rakennettavin muurein. Palestiinalaispojat käyvät puolustustaisteluun kivin ja kepein. Tuulenhenkäys on muuttumassa myrskyksi.

Historiaa tutkittaessa huomataan Ranskan erityisen vahvasti ja lämpimästi tukeneen Israelin valtiota ja juutalaisuutta 1960- ja -70-luvuilla. Ranska aseisti mm. Israelin lentoaseen koko 60- ja 70-luvun. Ranskan asenne Israeliin oli poikkeuksellisen läheistä. Voisi ajatella Ranskan arabipohjaisen muslimiväestön osaavan myös lähihistoriansa. Israel on ollut aina asetekniikaltaan ylivoimainen ympäröiviin arabimaihin nähden. Ylivoimainen asetekniikka nykyisin Yhdysvaltojen tuella herättää tietysti marttyyrihenkeä vastarintana, jopa itsemurhapommein ja katkeruutta heikompien puolelta.

Kaikilla tapahtumilla on taustansa ja kytkentänsä. Nyt toiseen vaiheeseen muuntunut Ranskan pinnalta näyttävä huliganismi edellyttäisi syistä riippumatta joko käytännön suoraa toimintaa ilman sisäministeriön lausuntoja tai sitten neuvotteluhaastetta kaikille osapuolille, jotka kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja eloa ilman yhteisöllisyytta sekä osallistumista yhteiskunnan ylläpitoon.

Huliganismi talttuu määrätietoisella toiminnalla ja se tarvitsee muutakin kuin poliisin pamppua. Historialliset vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet taas hoidetaan tosiasioiden hyväksynnällä ja uuden linjan valinnalla, joka alkaa ennakkoluulottomasta yhteydenotosta "vihollisiin" neuvottelujen aloittamiseksi. Pelkkää sekaannusta haluavien rikollisliigojen kanssa ei neuvotella.

Ilkka Luoma

Eläinkunta säilyy kunnossa ollessaan jatkuvalla "dieetillä"

Yllä olevassa autenttisessa, ei manipuloidussa kuvassa, näet jotain harvinaista. Salaa kuvatun kuvasarjan merkittävin otos: Mustekala on avannut itse purkin kannen, joka oli kierteellä ja "kalastaa" itselleen purkkiin laitetun katkan. Tapahtuma kertoo pienestä saalismäärästä, siis kohtuullisesta syömisestä. Ko. mustekalalaji elää noin 2-3 vuotiaaksi otollisissa oloissa. Kuvasarja (jonka muut osat ovat tämän blogin muissa kirjoitusaiheissa) todistaa kiistatta, että mustekala oppii ja osaa muistaa asioita. Oli ihmeellistä nähdä ko. tapahtuma. Herää kysymys, mikä on meidän ihmisen todellinen luontoon sopiva tajunnan ja ymmärtämisen taso sekä ollaanko me oikein asemoitettu itsemme harmoniaan. Kuva otettu 9. huhtikuuta 2006, klo 15:45. DSC_11467.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70. Helsingin Linnanmäen Seapark.

Uusin Tiede-lehti (8/2005) artikkelissaan toteaa nälässä olemisen kehittävän pidemmän eliniän ja terveemmän elontaipaleen. Esimerkkinä on käytetty eläinkuntaa, jossa keskimäärin vallitsee jatkuva nälkä ja "puute" kaloreista. Tutkimuksien mukaan pienessä nälässä eläminen on terveellisempää kuin ne liikakalorit, joilla saamme kulutustaloustunnusmerkit vyätäröllemme.

Nykyaikana energiatarve on entisestään vähentynyt; naisilla 2000 kcal ja miehillä 2500. Tutkijoiden mielestä jatkuva "kalorivaje" voisi pudottaa tarpeen naisilla 1400 kaloriin ja miehillä 1750:een, terveyden kärsimättä. Huomio kiinnittyy enemmänkin laatuun ja monipuolisuuteen kuin määrään. Ihmisen kulttuuri on vuosituhansien saatossa korostanut syömisen nautinnnontarpeen tärkeyttä yli sen perustarpeen elintoimintojen ylläpitäjänä. Ravintolaillallinen ei tarvitsisi olla pöydät notkuttava, vaan vähyydessään arvostusta saavuttava (kaloriarvot otettu Tiede 8/2005 lehdestä tyypillisille nykyajan ihmisille).

Mikäli Tiede-lehden artikkelin asiantuntijoiden ja tutkijoiden päätelmät johtaisivat syötävän määrän vähentymiseen ja niukkuuden laadun lisääntymiseen, olisiko tuloksena terveempi elämä? Mikäli näin, yhteiskuntamme säästäisi merkittävät rahat sairaudenhoidosta terveyden vaalimiseen, ehkä säästynyttä rahaa riittäisi myös koulutuksen kohdentamiseen ja - jatkuvuuteen.

Kuinka itse ruokahuolto voisi hyötyä määrältään pienemmästä kulutuksesta? Olisiko nykyaikainen määrän tavoittelu peltohehtaarilta muuttumassa laadun tavoitteluksi kilohinnan noustessa ja viljelyn muuttuessa luonnonmukaisemmaksi? Kuinka maaperäköyhtyminen muuttuisi, jos emme ottaisi maksimaalista hehtaarihyötyä, vaan suuntaisimme kehityksen itse ruoan raaka-aineen sisältöön ennemmin kuin kilomäärän lisäämiseen.

Kuinka itse ihmisen elämäntapa ja tottumusmuutokset pieneen jatkuvaan "nälkään" suhtautuisivat? Olisiko kuitenkin tuloksena sopeutuma, koska viime vuosisadan aikana fyysisen työmme määrä on ratkaisevasti vähentynyt ja sen myötä entinen normaalisyöminen on muuttunut monilla ylensyömiseksi aiheuttaen joukon nykyajan markkinataloussairauksia kohentamaan lisääntyvää verotustarvettamme hoitojärjestelmien laajentamiseksi? Voisiko kehomme tasaantua sille normaalille, siis vähentyvälle kalorimäärälle, joka ylläpitää optimaalista energiakulutusta tehtyyn lihastyöhön nähden?

Onko eläinkunta ilman ihmisaiheuttajien vaikutusta terveempi ja elinvoimaisempi? Keskimäärin eläinkunta on ravinnon niukkuudessa ja mikäli ravintoa on yllinkyllin ja ehkä ylikin, korreloituu se laajempana suvunjatkantona, aikaansaaden ravintoketjussa runsaamman tarjonnan, jolloin luonnontasapainoa mm. ylläpitävä syödyksi tulemisen laki hoitaa populan liiallisen ylikasvun.

Näin kaupunkilaistuneen maatiaisjärjellä ajatellen tämä "niukkuuden" elontila tuntuisi luonnolliselta, sillä katsomalla peiliin ja ympärilleen huomaa elintasokukkuloita riittävästi kasvattamaan elintasosairauksien tilastokäyrien kulmakertoimia.

Kuinka suomalainen maatalous voisi hyötyä paremman laadun ja "sisällön" tavoittelusta määrän kustannuksella? Onko olemassa niukkuusajattelun pohjalta maataloutemme elinkelpoisuuden parantumista paremman laadun myötä paremmasta kilohinnasta? Kuinka elintarviketeollisuutemme ja tämän tuotekehitys voisivat tästä hyötyä? Lopuksi; olisiko mukavampi katsoa peilistä itseään, havaiten muutoksen aikaansaama päämäärän saavutus?

Ilkka Luoma

Ihminen yhtenä eläimenä rääkkää eläimiä

Kuvassa kesäkuulta 2005 Niina koira, synt. 5.heinäkuuta 1997; narttu ja leikattu; ... voi hyvin edelleen :)


Uutisointiin on ponnahtanut juttu eläinrääkkäyksestä, jossa ilmeisesti on ollut annos ritualisointia ja mystisiä menoja koiran kurkkua sahatessa. Eläinlääkäri käytti 70 senttiä lankaa kuroessaan kurkkua kiinni. Viaton koiraparka lopetettiin huomattaessa elon mahdottomuuden. Minkälainen eläin on se ihminen, joka rohkeudessaan uskaltaa viiltää hännän heiluttajan kurkun auki henkisen voimansaannin toivossaan?

Vuosisatoja ja -tuhansia sitten ihmiset ovat rituaalioperaatioissaan lahdanneet eläimiä, neitsyitä ja lapsia. Päämääränä oli tuolloin saada parempi sato tai tulvan nousemaan pelloille oikeaan ajankohtaan. Myös vesisateen eteen on käytetty uhrauksina yksilöitä koko yhteisön "eduksi". Tänä päivänä johdannossa kuvattu toiminta on eläinrääkkäystä ja julmaa raukkamaisuutta puhdasta syyttömyyttä kohtaan. Mikä laittaa luomakunnan "korkeimman maanpäällisen kruunun" toimimaan näin? Haetaanko siinä ylivertaisuutta ja oman henkisen voiman todistetta?

Mielipidepalstoja kirvoittaa keskustelu susista ja Brysselin näkemyksestä, että susia on Suomessa liian vähän ja niitä lahdataan liiaksi kantaan nähden. Susi on yksi luontokappale kuten koirakin ja me ihmiset. Ihmiset, jotka lahtasivat kesyn koiran, eivät olleet nälkäisiä tai heidän "reviiriään" kyseinen karvaturri ei ollut uhkaamassa. Susi tarvitsee reviirin, kuten me ihmisetkin. Susi tarvitsee ruokaa, kuten edelleen me ihmiset ja koiratkin. Koiria on noin 1.000 kertaa enemmän kuin susia.

Koira on ihmisen uskollinen ja alistettu kumppani, joka on tottunut osaansa. Koira on omaksunut saman reviirin kuin isäntänsä. Koira ja ihminen ovat kamuja keskenään. Susi on myös laumaeläin, joka puolustaa ryhmänsä reviiriä hoitaen mm. esimerkillisesti poikasensa ja osoittaen uskomattoman inhimillistä laumakäyttäytymistä. Susi ei ole julma.

Koira, joka on tottunut ihmiseen vuosituhansien saatossa ei voi saada surullisempaa huutavan väärää kohtaloa kuin ihmisen puukosta, joka viiltää veret pihalle koiran koettaessa elämänvoimansa turvin säilyä hengissä osoittaen vahvaa säilymisen viettiä kurkku auki revittynä. Koira ei ole julma (jotkut ihmisten rodunjalostuskokeilut tietyillä koiraroduilla ovat arveluttavia).

Susia vihataan, koska susi tarvitsee ruokansa ja saattaa syödä mustin tai kilin, ehkä poron vasan jopa täysikasvuisenkin. Sudella ei ole riittitarvetta veriseen työhänsä, sen tarve on sama kuin meillä: syö elääksesi. Kesy koira ei osannut pelätä puukkoa, vaan todennäköisesti kieli lipoen haisteli uusia tuttavuuksia, ehkä hiukan varautuneena, muttei odottaen, että puukosta tulee.

Ihminen jättäköön sairaudessaan riittihullaantuneena viattomat eläimet rauhaan; mikäli silpomisviettiä esiintyy, niin voi kokeilla omaa kättä tai jalkaansa. Samoin ihmiset voisivat jättää sudet rauhaan; kaikilla eläinlajeilla on oikeus kokonsa mukaisiin reviireihin ja Suomen noin 200 sutta ei ole paljon meidän 5,3 miljoonan lukumääräämme nähden. Susi ei ole tiettävästi syönyt ihmisiä sitten pimeän ja mielikuvitusrikkaan keskiajan. Koiran lahtaajat linnaan kuten suden salakaatajatkin. Ihminen osaa olla julma.

Ilkka Luoma

Bryssel vastineeseen vastine (lähialueruokatuotanto)

...ote Taloussanomat -lehden keskustelupalstalta, koskien ruoan lähialuetuotantoa:

Ralf Grahnin vastine kertoo erinomaisesti EU - Bryssel mielipiteen, jossa huokuu idealistinen ja vapaa kauppapolitiikka välittämättä ekotaseesta, joka vinoutuu liiasta ja "ekokokoomme" nähden ylisuuresta energian käytöstä ja turhista materiamuutoksista, jota kulutukseksi kutsutaan.

Vakava ekologinen epätasapaino ei ole enään herttainen asia, kuten EU-virkamies Ralf Grahn ilmaisee ajatuksesta ruoan lähituotantoasia.

Maailman nälkää näkevät olisivat todennäköisesti historiaa tai sitten ilmiötä ei olisi lainkaan, mikäli me, eli valkoinen mies olisi jo Kolumbuksesta lähtien jättänyt "ristin ja voiman" oikeutuksella tapahtuneen maailman valloituksen väliin, ryöväten vieraat kulttuurit ja ihmiset omiin itsellisiin ja ahneisiin tarkoitusperiin.Vapaa kauppa on aivan eri asia kuin ekojäljellä merkitty tuote, raaka-aine, materia ja ruoka niin raaka-aineena kuin lopullisena ruokana. Länsimaalainen tehotalous köyhdyttää maaperän ja turha tavararalli tukkii tiet ja aikaansaa haitallisia päästöjä sekä suuntaa energian käyttöä oleellisesta oleettomaan.

Ruokahuolto on paikallinen ilmiö koko kasvuympäristömme osalta; ihminen on ekomassaltaan häviävän pieni osuus kokonaisuudesta. Me ainoina luontokappaleina siirtelemme pihvejä puolen maapallon yli. Tosin ihmisen kyky elää tasapainossa on kehityksensa alkuvaiheessa, me emme yksinkertaisesti ole oppineet lyhyen historiamme vuoksi luonnon miljoonia vuosia vanhoja ja varmaankin hyväksi "havaittuja" menetelmiä.

Pitäisikö Brysselin keskittyä enemmänkin omien nurkkien siivoamiseen; kts. ja seuraa Pariisin mellakoiden kehitystä...

Brysselille kuuluu kuitenkin kiitosta voimistuvasta tutkimus- ja kehityspanoksiin sijoittamisista sekä huipputeknologian kehityksen edellytysten turvaamisesta. Kunhan vielä huolehditaan niiden hyötyjen siirtymisestä sovelluksina mm. käytännön ekotasapainoajattelun tarpeisiin. Keskustelu jatkuu...

Ilkka Luoma

Mellakka on oire muutoshalusta ja patoutuneesta vihasta

Mellakointi ja vallankumous vaatii johtajansa, jotta se saisi pysyviä muotoja ja saavutuksia. Vallankumouksella haetaan nopeaa muutosta suurien kansanjoukkojen elinolojen ja yhteenkuuluvuuden tavoittelemiseksi. Kaikilla vallankumouksilla on epämääräiset tavoitteensa, joille ei ole juuri koskaan huolellisesti suunniteltua toimintasuunnitelmaa.

Kuubalainen Che Guevara oli idealisti, joka oli rauhaton oikeudenmukaisuuden etsijä vähempiosaisille. Hän taisteli yhtenä osana Fidel Castrolle vallan Kuubassa, kokien itse revolutionistina tyypillisen kohtalon, teloituksen. Che jäi elämään ihmisten mieliin, hänestä tuli marttyyri, jonka nimi hiljaisesti "näkyy" miljoonien huulilta.

Kuvassa venäläinen autonrähjä, jonka takaikkunassa näkyy Chen kuva. Televisio esitti dokumentin Che:stä ja hänen teloituksestaan Boliviassa, jossa muuten tätä kirjoitettaessa on presidenttinä vasemmistolainen alkuperäiskansaa edustava Uve Morales, joka on vannonut palauttavansa inkojen jälkeläisille heiltä ryövätyt maat ja omaisuudet. Aika näyttää onnistuuko talonpojan ja työläisen ystävän rauhanomainen revoluutio.

Kuvan auto oli kuvaushetkellä Helsingin keskustassa Eduskunta talon vieressä purettavien VR-makasiinien välissä odottamssa kierrätystä, mutta onnistuneesti juuri tämän kirjoituksen erinomaiseksi sopivuuskuvaksi kertomaan, missä hankaluuksissa niin laittomat kuin "laillisetkin"/ inhimilliset muutokset joutuvat, vallassa olevan puolustaessa maallista ja taloudellista asemaansa. DSC_11648.JPG. 1/500s, f3.5, 27mm. 2,71MB. Kuvattu 20. huhtikuuta 2006, klo 13:52. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Yhteiskuntatieteilijöiden hyvin ennustamat Pariisin mellakat alkoivat tai provosoituivat pienestä tapahtumasta, jossa ei välttämättä ole ilmaistun asian mukaista totuusarvoa. Mellakoiden aloitus on pienen ryhmän tapahtuma, jossa ei ole systematiikkaa. Nopeasti liiaksi patoutuneen vihan ja epätoivon johdattelemana mellakat saavat lisävoimaa johtajista, joilla voi olla jo missio tapahtumien kiihdyttämiseksi.

Ranskan vallankumouksesta on kulunut yhteiskuntahistoriallisesti lyhyt aika; sekin lähti liikkeelle muutoshalusta ja patoutuneesta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Yhteiskunta ei ole staattinen rakenne, vaan eri kansankerrokset kokevat mm. länsimaisessa demokratiassa tasa-arvon, tulonmuodostuksen ja ostovoiman sekä vaikuttamismahdollisuudet eri tavoin. Vallassaolija mielellään stabiloi tilannetta puolustaessaan edustamaansa tapaa ja järjestelmää. Vastakkaisella puolella pahimmillaan syyttään kärsimään joutuneet tai tulonjaon hylkykuppiin joutuneet pienen kipinän sytyttämät saattavat ohjatusti, sopivan johtajan manipuloidessa, ryhtyä barrikadeille.

Koko vanhan EU:n alueella on suuret maahanmuuttajien ryhmät omine tapoineen ja kulttuureineen. Osa heistä on houkuteltu maahan tarjoamalla työtä, joka ei kelvannut alkuperäisasukkaille tai yksinkertaisesti omaa alkuperäistä väestöä on ollut kasvun talouteen nähden liian vähän. Mm. Saksassa on laaja turkkilaisyhteisö, joka tuli siivoamaan Saksaa. Nyt nämä uuskansallisryhmät kokevat mahdollista vääryyttä, kun Keski-Eurooppa on niin henkisessä kuin taloudellisessa lamassa ja yhteisöidentiteettikriisissä. Meneillään on maailmanlaajuinen työnuudelleenjakotaistelu.

Mellakka, joka kohdistuu viattomiin sivullisiin on ehdottomasti tuomittava. Mellakka, joka suoritetaan johdetusti, järjestelmällisesti ja sen kohdistuessa valtaa pitävään yhteisöön, on sallittu, kun sen sanoma on koetusta ja todistetusta vääryydestä johtuvaa ja muut "kevyemmät" vaikuttamiskeinot on jo käytetty. Väkivalta on ilmiö, joka on myös ehdottomasti huliganismiaatteena tuomittavaa. Mielenilmaus järjestäytyneenä on viimeinen keino herättää vallassaolijat huomaamaan epäkohdat, joilta useasti halutaan sulkea silmät keskittyen vain oman valtakoneiston ja maallisen omaisuusmassan suojeluun ja kartuttamiseen.

Maahanmuuttoryhmät, jotka ovat aktiivisesti ja tuloksellisesti osallistuneet tulomaansa yhteiskunnan ja talousjärjestelmän kehittämiseen nostaen mm. bruttokansantuotetta tekemällä alkuperäisille kelpaamattomia työtehtäviä, ovat oikeutettuja puolustamaan nyt asemaansa, kun alkuperäisväestö on heräämässä talouden harmaaseen arkeen ylisuurten palkkatyöpaikkojen karatessa uusiin kehittyviin maihin. Lähinnä oma keskieurooppalainen valkoinen mies haluaa heittää nyt työttömyyden uhatessa maahanmuuttajat takaisin kotimaahansa perustellen sitä alkuperäisena oikeutena väheneviin työpaikkoihin. Näin on syntynyt välirikko, jossa maahanmuuttajille jää vain barrikadeille nousu. Riippumatta mistään kansallisuusryhmästä, on rikollinen väkivalta ja huliganismi kiellettyä ja nuo ilmiöt on kitkettävä tarvittavilla toimilla pois.

Millään kansallisuusryhmällä ei ole mitään oikeutta aiheuttaa mitään väkivaltaa tai tuhoa syyttömälle ja osattomalle ulkopuoliselle. Valkoinen mies voi syyttää omaa ahneuttaan houkutellessaan aikoinaan maahansa halpatyövoimaa nostamaan tuotosta ja kulutusta, siis talouden kasvua eli omia voittojaan. Vanhan sananlaskun mukaan sitä niittää mitä kylvää.

Nyt on mm. Suomessa meneillään kansalaiskeskustelu yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta moraalista ja etiikasta. Loputon kasvuntavoittelu ja ostovoiman ahnehdinta kulkee vääjäämättömästi kohti loppuaan; kansalaisvoima on löytämässä vaikuttamismahdollisuutensa.

Ilkka Luoma

Emme hae enään työtä, vaan etsimme tarpeita, jotka täytämme

[ ... Alkanut presidentinvaalikampanja tuo työn merkityksen kaikkien pääohjelmaksi. On mielenkiintoista, että lähestyvät vaalit kirvoittavat huolenpitoa työn kansalaisoikeudesta ja -velvollisuudesta. Työmentaliteetti on muuttunut pätkä- ja määräaikaisiksi työtehtäviksi. 

Pätkätyö antaa mahdollisuuden omaehtoiseen itsensä kehittämiseen ollakseen kilpailukykyisempi oman henkilökohtaisen ajan myymisessä työnantajien tarpeisiin ... ]


Tulevaisuudessa emme enää hae työtä, 

 ... vaan etsimme omalle osaamisellemme sopivinta ostajaa, jonka vakuutamme ottamaan meidät työhön vetoamalla omaan juuri siihen ongelmaan tai tavoitteseen sopivaan osaamiseen ja ratkaisijaan. Aiemmin normaalina pidetty ns. toistaiseksi työ muuntuu projekteiksi, jotka tuovat haastesisältöä elämäämme. 

Työrupeamat ovat itsellisiä tavoiteprojekteja, joihin voimme joutua erikoistumaan kuitenkaan unohtamatta yleisosaamista, koska työyhteisö muuntuu projektien myötä.


Elämämme voi muuttua jatkuvaksi opiskeluksi ja työksi soveltaen dynaamista osaamistamme; 

 ... meille syntyy jatkuvan muuntumisen työhistoria ja CV-karriäärimme joustaa hyväksymään vaihtelevan tulotason, jolloin myös verotuksen vaatimukset tasaavana elementtinä haasteellistuvat. Työnteon vastuu ja velvollisuus yhteiskunnallisesti hyödyllistyy tavastamme hyväksyä dynaamisen palkkauksen, joka tukee kokonaiskilpailukykyämme. 


Ikuisia virkoja ei enää synny, 

 ... vaan hyväksymme jatkuvan itsensä kehittämismallin myötä koko elämän läpi jatkuvan koulutuksen. Kotiäiti- ja koti-isäroolit lisääntyvät lapsiemme eduksi vanhemman ollessa enemmän vuorovaikutuksessa jälkikasvumme kanssa.

Työvoimapulan [!] iskiessä maahamme jo lähivuosina, tulee markkinoille imua uusista työntekijöistä, jolloin joudumme hyväksymään uudet kulttuurit ja toimintatavat. Tätä ennen on oltava valmiina markkinat haistava koulutusjärjestelmä; sitä koulutetaan, mitä tarvitaan ja ihminen ei ole periaatteessa koskaan valmis, vaan jatkuvassa koulutusputkessa pätkä- ja määräaikaistyötehtävien lomassa.


Työnteko on hetki ja elämänosa, 

 .... josta ammennetaan hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden tunne. Individualistina länsimaalainen suomalainen näkee uudesti syntyneenä jatkuvan itsensä kehittämisen saaden siitä onnistumisen ja päämäärän toteutumisen riemua. 

Paluu koulunpenkille aika-ajoin kasvattaa omanarvon tunnetta ammattiosaamisen kasvamisesta sekä yhteenkuuluvuudesta ryhmiin, joihin jokainen meistä tulee projisoitumaan kykyjensä ja tavoitteidensa mukaisesti. 

Muuntuva työ ja jatkuva koulutus ovat meidän ylpeys ja mahdollisuus olemassa olevaan maailmanlaajuiseen työn uudelleen jakotaisteluun kapenevasta työn ja tekemisen elintilasta.


Ilkka Luoma

PS. Kappalejaottelu tehty 8. lokakuuta 2015 -eli kymmenen vuotta kirjoituksen laatimisesta. 

Vastine lähiruokatuotantoon (Taloussanomat)

Alkuperäinen juttu oli tarkoitettu keskustelun avaukseksi. Ihmisen kokonaistoiminnalla on ekologinen tase sekä energiapankki, kuten fyysikko sanoo: "tyhjästä on paha nyhjästä". Ruokataseeseen liittyy todennäköisesti vielä sellaisiakin muuttujia, joita meistä kukaan ei vielä tiedä. Todennäköinen päämäärä tuntuisi tulevan harmonian puolelta, siis luonnon kanssa tasapainossa tapahtuva materian ja energian kierto ja käyttö.

Ihmisen jalanjälki on luonnottoman suuri biomassaansa nähden. Energian käyttö lisääntyy nopeammin kuin populamme antaisi kokoonsa nähden tarvetta. Mielenkiintoinen biologinen ja evolutiivinen "fakta" lienee muurahaisyhteiskunnan kokonaisbiomassan olevan ihmiskunnan kokoluokkaa. Muurahaiset ovat vaikuttaneet maapallolla jo kymmeniä miljoonia vuosia. Kuinka suuri on tuon eliöryhmän energiatarve ja millainen on niiden ruokahuollon tase ja vaikutus ympäristöönsä?

Myrmekologit ovat löytäneet muurahaispopulaatioista yhteiskunnan toimintamalleja ja yhtenevyyksiä myös ihmisten populaatiokeskittymiin.Voisi tuntua tärkeältä saavuttaa pienimmmällä energiakulutuksella pienaluetuotanto työllistävyysvaikutuksella ja ruokatuotannon soveltuvuustutkimuksilla maaperäotollisuudesta ja eroosiovaikutuksista.

Jokainen valtio/kansakunta voisi laskea itselleen "jalanjälkensä" kierrätyksessä, energiassa, maaperäravinnetaseessa kuin jätekäsittelyssä sekä päästöissä.

Maailmankauppa liikuttelee turhia tavaroita, materiaaleja, raaka-aineita paikasta toiseen; ei ole olemassakaan mitään kokonaissuunnitelmaa. Vapaa markkinatalous hakee vain kasvun virtoja eikä huolestu riittävyysnäkökulmista.

Keskustelu jatkuu...

Ilkka Luoma

Suomalaiset voisivat joustaa palkoistaan yhteishengen ja tuloksen mukaisesti

Vuoden 2006 alussa metsäteollisuuttamme kohtasi YT-kierre; UPM ilmoitti noin 3.000 henkilön vähennyksistä lähinnä Voikkaan laitoksilta (ikääntynyt paperikone, n. satavuotias).

Palkka-alennuksilla olisi voinut olla merkitystä jo vuoden 2005 kesän Paperitaistossa, jossa oli alkuun lakko ja sitten sulku. Kirjoitusaiheen Fortum saanerasi henkilökunnan käytössä olleita mökkejä ja nosti hintoja sekä kuittautti ylimmille johtajilleen käsittämättömät optioedut. Perusteet palkka-alennusneuvotteluille menivät sen siliän tien.

Kuvassa StoraEnson Varkauden modernit laitokset. On huomioitavaa, että kuvan savujen alla on eräs maailman lyhimmistä logistiikoista. Sanoma Oyj:n painokoneet ovat miltei StoraEnson paperikoneen "pepussa" kiinni. Varkaudessa tätä kirjoitettaessa ei ollut mainittavia henkilöstövähennyksiä tiedossa. Paperiväki kokonaisuutena, myös johtajat, joutuvat synkronoimaan palkkojansa ja etujansa vastaamaan vallitsevaa kilpailutilannetta. Meneillään on maailmanlaajuinen työnuudelleenjaon taistelu. Kehittyvät maat ovat tulleet lopullisesti markkinoille jakamaan väheneviä energiavaroja, kuin myös antamaan työpanoksiaan huomattavasti halvemmalla kustannustasolla kuin meidän oma palkkataso. Kuva otettu 23.03.2006, kello 9:29. 2,45MB. DSC_11240.JPG. Photo by Ilu 2006.



Taloustutkimus haastatteli joukkoa kansalaisista ja palkanalennuksiin olisi valmis väliaikaisena ilmiönä merkittävä osa kansalaisista. Erityisesti nuoret, joille lankeavat eläkemaksut ja lähivuosien suurimmat haasteet, ovat ymmärtämässä, että palkka on joustava elementti yhtenä kulurakenteena tavoiteltaessa työnantajalle kilpailukykyä, siis viime kädessä työpaikkoja itsellemme.

Parhaillaan oleva Fortumin optiokeskustelu asettuu hyvin omalaatuiseen itsekkyyden, yksisilmäisyyden ja ahneuden perijäänteeseen ajoilta, jolloin vain rahanvoima ja kulutuskyky olivat prioriteetti numero yksi. Erityisesti nuoria haastateltuja ajatellen paljon puhutut kohtuuttomat ja suorastaan tolkuttomat optiohyödyt asettavat asian häpeäntunteeseen siitä ahneudesta, mitä nuorin ikäluokkamme näkee osasta johtajistamme, antaessaan palkanalennushyväksyntänsä työrintamalle yhteisen kilpailukykymme hyödyksi. Saavatko nuorimmat ja tulevaisuuden kulujen maksajat palkkioksi siirretyt työpaikat muualle ja voittojen kasautumiset osinkotileille? Kuinka alle 25-vuotiaita kannustaa poliitikkojen voimattomuus sekä ahneuden sokeus olla ymmärtämättä esim. vapaaehtoisen luopumisen mahdollisuudesta, kun nuorten vastineena on suostumus palkkojen alennuksesta ylläpitääksemme kilpailukyvystämme huolta? Herra Lilius ei ole ainakaan julkisesti halukas ymmärtämään vapaaehtoisen luopumisen eduista luottamuksen palauttajana. Uskoisin jokaisen Fortumin johtajistoon kuuluvan tietävän ne vaikuttimet, jotka varsinaisesti nostivat pörssikurssit ylös.

Kilpailukykymme nostaminen vaatii reippaita otteita ja kansalaiset ovat tutkimuksen mukaan siihen suhteellisen valmiit. Mikäli Taloustutkimuksen tulos konkretisoituu laajoiksi neuvotteluiksi palkkapolitiikkamme reivaamiseksi väliaikaisesti tai "lopullisesti" alemmalle tasolle, on sillä merkitystä työllisyyteen, työttömyyskuluihin, verokertymiin ja kilpailukykyymme sekä hintoihin alentavasti, mutta ennenkaikkea yhteishenkeen, jolla puhallamme asemamme meidän osaamisemme ja taitojemme mukaiselle tasolle. Suomalaisista on aina löytynyt henkeä ja yhteenkuuluvuutta, kun meitä kohtaa uhka. Kansainvälinen työllisyyden uusjako on meille juuri nyt sellainen uhka, joka vaatii yhteistä ponnistusta.

Kuinka kansalaisponnistus saa suurimman voimansa, mikäli tavallinen peruskuluttaja ei koe luottamusta johtajistoon ja omistajarakenteisiin? Ahneus ja puhdas kulutusintoilu ja siihen liittyvä ostovoiman hauispunnerrus eivät ole enää keinoja pärjätä ja menestyä. Keinot ovat yksinkertaiset: luottamus, mobilisoituminen yhteisrintamaan tehden yhdessä ja suunnitelmallisesti hanke, jossa on tavoite. Tavoite on yksinkertainen: työllisyyden nosto ja kansainvälisen kilpailukyvyn parannus keskittymällä juuri osaamisalueisiimme lisättynä oivalluksilla kaikilla tasoilla haettaessa materiaali-, kustannus- ja energiasäästöjä. Yhteiskunnalle jää koulutuksen projisoiminen vastaamaan tarvetta ja kansalaisille uteliaisuus löytämään uusia ratkaisuja sekä yrittämisen henkeä niin palkollisuuteen kuin itse yrittämiseenkin.

Ilkka Luoma

On luonnonmukaista ja energiaystävällistä syödä mahdollisimman läheltä

Ruoka läheltä työllistää omia ja säästää luontoa. Lähiruoka on pysyvyyttä kuten kuvassa olevat Mykkiin kivet Pohjois-Karjalassa, Saaren kunnassa. Kivet ovat jääkauden jäänne ja suurimmat siirtolohkareet koko Pohjoismaissa. Kerrotaan, että lähiruoan ystävät jo Ison vihan aikana pakenivat kivien suojaan venäläisiä sotilaita. Kivet ovat todella suuret ja näkemisen arvoiset. Photo by Ilu in 2005.


Eduskunta sanelee jälleen kotimaisesta ruokatuotannosta ja siinä samassa sokerista. Viime kädessä kuluttaja ratkaisee pelin; joko lompakko tai kansallinen mieli ja useasti maukkaamman makunautinnon halu. Makuasia on yksilöasia. Ruoan raaka-aineiden ja valmisruoan loputon edestakaisin liikuttelu ei taas ole makuasia, vaan eko- ja energia-asia.

EU purkaa pikkuhiljaa kaikki tuet ja avaa rajat ruoka-aineiden ja valmisruokien maailmankaupalle. On tietenkin eksoottista syödä Etelä-Amerikasta tuotua pihvilihaa; siis siirtää puolen maailman läpi kasvunedellytyksiä energiaa tuhlaten vessanpönttöjemme kautta kotimaiseen humusympäristöön. Maailmanlaajuinen ruokasiirtely mahdollistaa myös haitallisten itiöiden, bakteerien ja viruksien siirron rikastuttamaan tautitilastojamme.

Jokainen ruokatarvike ja ruoan raaka-aine pitäisi "energiatilastoida" pisteytyksellä, jossa eniten siirtoketjussa kuljetus- ja varastointienergiaa käyttäneet ainekset saavat suurimman pistemäärän. Suurin pistemäärä saa arvonlisäveroksi 22% ja pienimmillä pisteillä selvinnyt saa esim. 8% tai puhtaan nollan. Me emme voi enää pelkästään lainsäädöllisesti EU-Suomessa suosia kotimaista, mutta järjenkäyttö ja ympäristöjäljen selvitys on viisautta ja tukee lähialuetuotantoa. Ei ole mitään järkeä rahdata ruokaa edestakaisin junilla, lentokoneilla, laivoilla ja rekka-autoilla; ...tosin onhan sillä työllistävä vaikutus. Keski-Euroopan tiet ovat täynnä rekkoja kuljettamassa edestakaisin samoja tuotteita kuluttaen ja ruuhkauttaen tiet ja kaupungit. Yksinkertaistaen on kysymys luonnosta ottamisen ja luontoon palauttamisen välimatkasta.

Eduskunta asettakoot "viisasten kerhon" pohtimaan kokonaisvaltaisesti lähialuetuotannon hyötyjä ja haittoja verrattuna "halpoihin" kuljetusrallin alaisiin ruokatarvikkeisiin nähden. Saman ja vastaavan muualta tuodun ruokatarvikkeen "kuljetus- ja varastointienergiamerkki" ratkaisee hinnan. Muutoinkin missä tahansa tavaroissa ja ihmisten kuljetussysteemeissä pitäisi soveltaa ekojälkiajattelua, jolloin energia- ja muuta kulutusta aikaansaava toiminta pisteytetään ja kustannukset katetaan hinnoittelusta säätämällä "kulutusveroa". Valinnan vapaus säilyy ja kuluttaja saa tehdä päätökset mielensä, lompakkonsa, makunsa ja/tai järkensä ääntä kuullen.

Uskaltaisin väittää, että leviävien lintuinflunssien ja muiden vastaavien myötä meidän ruokaamme ja ruokatarvikkeitamme tullaan arvostamaan puhtautensa, vaarattomuutensa ja useasti hyvän maun vuoksi, vaikka hinta on korkeampi. Laadulla on aina ottajansa, laatu maksaa ja sitä ei tarvitse tukea. Oikeudenmukaista on myös verottaa sellaista syötävää vähemmän, jossa on selvästi edellytyksiä aikaansaada lähialuetyöllisyyttä ruokatuotannon seurannaisena. Lisäksi on oikeudenmukaista verottaa enemmän sellaisista ruokatuotteista, jotka selvästi aiheuttavat länsimaiden vaivaamia kulutusähkysairauksia ja liikalihavuusvaivoja. Näin valtio etukäteen ulosmittaa kalliita elintason kilvoittelusta ja syömäkulttuurista aiheutuneita liikakilo-ongelmia. Sitä verotetaan, mistä aikaansaadaan kuluja ja kulutusta ja sitä tuetaan, mistä on todistettua etuutta terveydelle ja työllisyydelle.

Ilkka Luoma

Etla/ Eva:n Sixten Korkman totesi terävästi Fortumin optioiden vahingoittaneen kansalaisten luottamusta

Kuuluisa Raadenhammas Espoon Keilaniemessä kuvattuna 9. huhtikuuta 2006, klo 13:07. Vuorineuvos Uolevi Raade oli presidentti Kekkosen miehiä; häntä eivät optiot rasittaneet tai häirinneet; niitä ei ollut. Ainut optio oli Kekkosen myöntämä vuorineuvoksen titteli. On mielenkiintoista nähdä ilkeääkö kukaan ehdottaa korkeinta normaalia huomionosoitusta Liliukselle. Vuorineuvos Raaden aikana nuo kuvassa näkyvät Suomen liput olivat kunniaksi koko yhtiölle ja maallemme. Tänä päivänä vellova liikemiesetiikkakeskustelu tahraa tasavaltamme lipun. Fortum on edelleen Suomen valtion enemmistönä omistama yhtiö.

Tätä kirjoitettaessa päätettiin tehdä mielenkiintoinen vertailu armeijan korkeiden upseerien palkka kontra vastaavan kokoisten yhtiöiden ylimpien johtajien palkkataso. Kenraalimajuri komentaa jopa 10.000 miehen vahvuisia joukkoja ja kuinka paljon on sitten 10.000 työntekijän yhtiön toimitusjohtajan palkka.

DSC_11351.JPG. 2,56MB. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
.___________________________________________________________________.

YLE:n AamuTV haastatteli Etla/Eva:n toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, joka elinkeinoelämän edustajana totesi palkansaajien luottamuksen rapautuneen Fortumin optioista, jotka laaja kansalaiskeskustelu on yksimielisesti tuominnut. Onpa sangen mielenkiintoista, että vasta nyt tapahtui herääminen pääomalinnakkeessa, kun eduskuntakin nosti räpylät pystyyn. Korkmanin oikeusvaltio toteamuksen jälkeen hän olikin valmis hautaamaan asian ja luullen kantaneensa elinkeinoelämän osallistumisvastuun kiusalliseen koko kansaa puhuttaneeseen asiaan.

Tosiasissa jo elinkeinoelämän asiantuntijatkin tietävät, ymmärtävät ja näkevät Fortum optioiden ehdottoman kohtuuttomuuden ja vastaamattomuden itse toimenpiteisiin ja "ansaitun" palkkion väliseen suhteeseen. Kuinka suuren optio-oikeuden presidentti Kekkonen olisi ansainnut kaikista niistä "liike-elämäjunailuistaan", mitä hän teki lähinnä Neuvostoliiton kaupan ja suomalaisen valtio-omisteisen yhtiöjärjestelyiden osalta? Jos tämä Kekkosen ja Liliuksen välinen operaatio rahallistetaan yhteismitalliseksi, ei Suomen valtion budjetti olisi enään riittänyt Kekkoselle.

Sixten Korkman ei oivaltanut mainita pientä seikkaa, joka kertapyyhkäisyllä olisi palauttanut luottamusta elinkeinoelämän ja työnantajien pääoma- ja kvartaalitalouskäytäville; se olisi ollut maininta vapaaehtoisesta ja osittaisesta luopumisesta optioihin. Tämän maininta olisi välittömästi nostanut kansalaiskeskustelun uudelle portaalle vastuunkannosta ja ymmärryksestä, jossa työt tehdään ja suunnitellaan yhdessä. Mutta Korkman jätti lauseen sanomatta, vaikka ymmärsi luottamusongelman jo syntyneen ja romuttavan avaukset laajasta palkanalennuskeskustelusta, jonka päämääränä olisi ollut kilpailukykymme nostaminen meneillään olevassa kansainvälisessä työn uudelleen jaossa.

Herää kysymys ymmärrystasosta ja yksisilmäisyydestä. Oikeusvaltio toteamus ei riitä loppuun käsittelemään hiertävää ongelmaa; kyseessä on laajempi luottamukseen liittyvä kysymys. Kekkosen aikana Liliuksen kaukainen edeltäjä vuorineuvos Uolevi Raade sai menestyksistään lämmintä kättä, vuorineuvoksen tittelin sekä vallan vailla vertaansa. Kekkosen myllykirje olisi jo ennen koko kohua eliminoinut koko huutavan räikeyden ja tuolloinkin elimme oikeusvaltioissa, jossa kansa valitsi eduskunnan ja Kekkonen loput.

Ilkka Luoma

Kansalaiset joutuvat myös luopumaan pelastaakseen elinympäristöään

Länsimaalainen markkinainnoittelu lisää energian ja materiaalien kulutusta. 99% ihmiskunnan historian ajankäytöstä olemme olleet hyvin autonomisia, pienyhteisöllisiä sekä alueellisesti hyvin rajallisesti liikkuneita. Nykyihminen käyttää kasvuntavoitteluhegemoniassaan ehkäpä 10.000-kertaisen määrän energiaa materiaalimuutoksiin pyrkiessään helpottomaan elämistään ja liikkumistaan. Lisäksi sisäisen energiakulutuksemme kasvaessa lisäämme enenevästi rasvaa vyötäröllemme synnyttäen uusia elintasosairauksia.

Noin miljardi ihmistä länsimaisesta energiaähkystä poiketen kituu ravintoarvojen alapuolella liikkuen vain maaseutuneliöissään tai kaupunkien slummihehtaareilla. Ylikansoitettujen jättiläiskaupunkien jätekasojen varjossa sikiää hallitsematon epätoivon väkivalta ja katkeruus epätasajaosta. Tiedon räjähdysmäinen leviäminen ja saanti tuo informaation myös syrjäkaduille odottaen vain lietsojaansa barrikadeille noususta.

Länsimaisen kiihkokasvuihannoinnin neljännesvuosiseuranta virittynee kohta viikkotasolle, mistä herääkin kysymys: Minne meillä on kiire? Jatkuvan kasvun kierre kuluttaa nyhdettävien keskuudesta loputkin inhimilliset piirteet tuoden kaduillemme epätoivoisen ja millään mitään merkitystä olevan vastataistelukapinan, jota myös terrorismiksi länsimaissa ja vallanpitäjien keskuudessa kutsutaan.

Meillä on tasan kolme keinoa selvitä kihisevistä moniongelmapesäkkäistä. Yksi on koko maailmallinen tuotekehitysmobilisaatio arvioimaan ja kehittämään aivan uudet kulutuksen mekanismit reaalisella energiavarannolla. Toinen on radikaali leikkaus kulutuksesta koskien rikkainta kolmannesta maailman ihmisistä jakaen yhteiset materiaali- ja energiavarannot tasaisemmin. Kolmantena on kahden ensimmäisen yhdistelmä, jossa mm. ihmis- tavara- ja energiavirtojen logistiikka arvioidaan aivan uudelleen hyödyntämällä syntymässä oleva maailmanlaajuinen informaatiologistiikan verkosto.

Ihmisyhteisöllisesti pienasutusajattelun autonominen verkosto mm. lähialueruokatuotannolla kannustaa energia- ja materiaalitaseeltaan tasapainoisemman luonnonharmonian säästömentaliteettiin. Näin ihmisille syntyy luontainen ympäristönsä kunnioitus säätämällä lajinsa lukumäärää vastaamaan ympäröivän eliöstön kantokykyä.

On myös aika uudelle itseanalyysille omasta ylemmyyshegemoniasta ja oikeudesta sormeilla satojentuhansien vuosien evoluutiojatkumoa yksinkertaisella perustelulla: "Ihmismielen ajattelen, siis - olen mentaliteetilla" - sormeilumme ei huomioi niitä pimennossa olevia lukemattomia evoluutiovaikuttimia, jotka vääjäämättä miljoonien vuosien aikana ovat ottaneet osaa kokonaiskehitykseen, osa hävinneenä, osa säilyneenä. Kokonaisuuden sisuksissa saattaa vallita jokin laajempi vaikuttaja, mitä emme ole edes vielä havainneet.

Huhu kertoo erään korkea-arvoisen kiinalaisen virkamiehen vastanneen länsimaisen lehtimiehen kysymykseen "Kuinka arvioitte Ranskan vallankumouksen vaikuttaneen nykyiseen länsimaiseen demokratiaan" seuraavalla tavalla: "On aivan liian aikaista antaa vastausta, sillä emme tiedä vielä kaikkia hidasmuuttujien vaikutuksia, ... kaikki kehityspiirteet eivät ole tulleet vielä esille."

Olemme jatkuvasti alttiina pienen pienien muuttujien vaikutuksille, - niin fyysisesti kuin inhimillisesti - huomaamatta niitä itse.

Ilkka Luoma

Nightwish - Yöunelma - sähköisti ja yhdisti

Nightwish, Ankka-Rock, Kerava 7. elokuuta 2005, klo 21.12. Canon IXUS, IMG_2434. 1/30s/ f4.0. Photos by Ellu 2005.

Nightwish kiertueen päätös hullaannutti ja yhdisti ihmiset

Pohjois-Karjalan Kiteeltä lähtöisin oleva Yön unelma - Nightwish innoitti yleisönsä tunne-euforiaan, jossa oli merkkejä yhteenkuuluvuuden hegemoniasta niin 1930-luvulle kuin jo parin tuhannen vuoden päähän Rooman imperiumiin. Nightwish osaa asiansa ja se on markkinoitu tunneyhdistäjänä vailla vertaansa. Yhtye on yksinkertaisesti suunnittelun, osaamisen ja rautaisen markkinataidon innovatiivinen ja musiikillinen yhdistelmä.

Suomalainen yhteiskunta oli harvinaisen laajasti edustettuna konsertissa. Nuorimmat fanit olivat ehkä 10-13-vuotiaita ja mukana oli myös reilusti viisikymppisiä. Tapahtumalla oli yhteinen tekijä; tunne - tuo maaginen voima kohtasi sähköiskun tavoin yleisönsä.

Tapahtumassa oli myös viesti valkoiselle miehelle; viestin antoi surullisen puhallinsoittimensa välityksellä amerikan intiaani. Ehkä hän omalla alkuperäisellä kielellään antoi anteeksi valkoisen miehen yhteiskuntaraiskauksen, joka satoja vuosia sitten tehtiin ahneutemme loputtomuudessa ja kirkkomme suojeluksessa.

Konsertissa henkeytyi oiva vuorovaikutus, josta olisi monilla niin talouden markkinaihmisillä kuin politiikan osaajilla oppia otettavissa. Katsoja ja kuuntelija sai rahalleen enemmän katetta kuin oli odotus. Nykyinen markkinatalous satsaa enemmänkin pelkkien mielikuvien luontiin ja useasti ostajaa kohtaa pettymys. "Yön unelmassa" ei pettymystä kokenut, vaan vuorovaikutus säteili vielä konsertin jälkeenkin.

Itse konsertti tapahtumana oli välitöntä yleisön ottoa yhteiseen tunnelataukseen, joka välittyi soittajista ja itse laulajasta Tarja Turusesta, jonka tunteen voima ulottui ylimmille katsojariveille. Nightwish oli nyt päättämässä maailmanlaajuista kiertuetta kotisuomeen ja sen he tekivät arvoisellaan tavalla ottaen yleisönsä ilolla, tunteella ja yhteenkuuluvuuden voimalla.

Ihmisille tarjotaan monessa muodossa tapahtumia, joissa tavoitteena on samanlainen yhteenkuuluvaisuus yhteisöllisyydestä ja ykseydestä. Nuo tilaisuudet eivät yleensä onnistu tavoitteessaan; esimerkiksi nykyinen politiikka tekijöineen ei ole enää kyennyt sytyttämään kuulijoitaan. Kansalaisten innoittaminen meille kuitenkin kaikkein tärkeimpään, yhteisten asioiden hoitoon ei kannusta. Nightwishin konsertti oli yleisön ottamista. Missä viipyvät ne poliittiset johtajat, jotka kykenevät nostamaan tunteen ja osallistumisen uusiin lukuihin?

Rooman ehkä tunnetuin keisari Gaius Julius Caesar järjesti kansalaisille yhteenkuuluvuutta tapahtumilla, joissa markkinoitiin tunnetta Colosseumilla idealla: sirkushuveja, yhteenkuuluvuutta ja leipää. Keisari oli yksinvaltias, joka ymmärsi kansalaisten tarpeet ja hoiti ne mm. tunnetasoa nostaen esim. voitonparaatien säestyksellä. Keisari järjesti myös töitä kansalaisille luoden näin luottamusta ja huolenpitoa. Tuolloinen politiikan hoito ei sisältänyt nykymallista demokratiaa, vaan tulontasausta suoraviivaisesti myös vähempiosaisille. Lopulta Senaatin rahavalta ja pääoma juoni Caesarin tikariniskuihin ja kuolemaan. Rooma ajautui Caesarin murhan jälkeen vuosikymmeniksi kaaokseen. Nykytutkimus on oivaltanut ja löytänyt todisteet Caesarin itsevaltiuden olleen eduksi tavalliselle kansalle ja kansan olleen pääsääntöisesti tyytyväinen hänen johtamistyyliinsä.

Maailmanlaajuisen kiertueensa päätteeksi "Yön unelma" latasi yleisönsä euforialla, jossa sijoitettu pääsylippuraha antoi katetta yli normaalin tyytyväisyystason; markkinointi ja ennakkomielikuvan luonti onnistui esimerkillisellä tavalla. Kuinka saisimme poliitikkomme oivaltamaan tämän saman asian, jolloin kansalaiset palkitsisivat suurella osallistumisella ja aktiivisuudella saamansa odotukset ylittävän tapahtuman. Tällöin olisimme hiukan yhtenäisempiä meneillään olevaan maailmanlaajuisen työn uudelleenjaon taisteluun.

Ilkka Luoma

Länsimaalaisen markkinamiehen siemenet loppumassa?

Kuva: ~ https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201802142200737577 - lisätty 12042021

"

Siemennesteen siittiöpitoisuudet laskeneet rajusti - kaikista nuoristakaan ei enää ole isiksi

"

*

Siemennesteessä olevien siittiöiden lukumäärä hupenee länsimaissa, erityisesti Tanskassa ja myös Suomessa. 

Joskus liuokset ovat olleet väkevästi kyvykkäämpiä ja tutkitun tieteen aikana ollaan nyt ilmeisesti alavireisimmällä tasolla. Syihin on monia selityksiä, mutta maallikkokin tajuaa ihmisten taloustuotantokoneiston synnyttäneen uuteen uljaaseen maailmaamme miljoonia uusia kemiallisia yhdisteitä viimeisten satojen vuosien aikana aikaansaamaan vääjäämätöntä muutosprosessia kiihdyttäen kehomme ja ilmaston muutoksia. 

Vuorovaikutus on ilmiö, joka koskettelee lähes kaikkea

On perin selvää, että ihminen ei tiedä kaikkia vaikutustekijöitä kerrannaisilmiöineen, koska yksinkertaisesti havainnoimismahdollisuutemme kaikkiin eri vuorovaikutustilanteisiin on mahdotonta. Jo pelkästään sisäänhengittämämme ilma sisältää niin paljon kemiallisia yhdisteitä, että sen vaikutusta keuhkojen kautta verenkiertoomme ja perimäämme on mahdotonta arvioida. 

Me emme yksinkertaisesti tiedä tarkoin mitä kehossamme tapahtuu 

 Ennen ihmisen vaikutusta luonto on tehnyt omat muutoksensa keskimäärin sen verran hitaasti, että vallitseva eliöstö on sopeutunut mm. pienhiukkasmuutoksiin. Ihmisaikakautena kekseliäs mielemme on onnistunut kehittämään niin paljon elämäämme "helpottavia" ja fyysistä työtämme vähentäviä materiaaleja, prosesseja, kemiallisia - ja raaka-aineyhdisteitä, että kehomme ei osaa varautua ja muuntua vastaamaan uusia mm. pienhiukkasympäristöjä. 

Olemme liian innokkaita keksimään kaikkea sitä, joka vähentää fyysistä työtä, - liikkumista ja lisäämään tuotannon tehostamista, saaden kehomme täysin uuteen ja ennakoimattomaan tilanteeseen mm. lihottaen meidät uusien sairauksien piiriin.

 

Evoluutio johtuu aina muutoksista ja muutosnopeus on mahdollisesti kiihtynyt ihmisen omista vaikutussyistä

 Luonnollisessa tilanteessa ympäristö on tottunut muuntumaan harmoniassa. Ihmisen kekseliäs toimeliaisuus on joko sekin luonnollista muuntumista tai sitten se on keinotekoisen nopeaa ja luonnon reaktiot ovat ylilyöntejä esimerkiksi vähentäen siittiömäärää ja synnyttäen tukun aivan uusia sairauksia vähentämään muuntuneita ihmisen luomia "virhearviointeja". 

Luonto hylkää epäkelvot prototyypit

Voidaan myös sanoa ihmisen oman toiminnan olevan luonnon omaa harmoniaa, olemmehan itsekin samojen luonnonlakien alaisia kuin ympäristömme. Voimmekin hyväksyä suvunjatkannan vaikeutumisen länsimaissa olevan luonnonvastaus evolutiivisesti tasapainon siirtymisestä kehityskelpoisempiin elämän suuntiin. 

Länsimainen "elämäntapahelpotuksemme" tapainen luonnoton ympäristömme ryöstö ja kehomme rääkkäys luonnottomilla elämäntavoilla vääjäämättömästi muuntaa meitä pois luonnolliselta kehitysuralta.

Niin luonto vastaa kuin sinne huudetaan

Suosittelen lämpimästi hyvin ajankohtaiseksi tullutta, jo kymmenen vuotta sitten julkaistua kirjaa syntymättömistä eurooppalaisista sukupolvista; ennakoivasti tämä kirja käännettiin kiinaksi juuri tänä armon vuonna 2005. Olemme nyt suurimman haasteemme edessä.

..

Katso ~ https://yle.fi/uutiset/3-11871490  - 

"

Siittiöiden loppu

" -YLE

Lisätty 12042021

Nokia luo verkkoja ihmisten välille

Tiukan kaupallinen maailmanlaajuiseksi levinnyt Nokia sloganinsa mukaisesti tulee yhdistämään ihmisiä langattomiin verkostoihin jopa automaattiseen vuorovaikutussuhteeseen, jos niin haluamme. Langattomuuden alueella varsinaiset hyöty- , säästö- ja ansaintasovellukset ovat vasta tuloillaan taskulaitteisiimme. Matkapuhelin on kohta liian kalpea ilmaus monitoimilaitteesta, mikä kiihtyvällä vauhdilla tuotekehittyy paidantaskuihin ja käsilaukkuihin.


Nokian tuotekehitysvoima on niin suuri, 

 ... että sillä tulee olemaan vaikutusta tulevaan jokapäiväiseen elämäämme. Tulevaisuudessa siintää "hermoverkostomaisesti" linkittynyt yhteenkuuluvuusryhmien keskinäinen ja täysin ajantasainen tiedon- ja informaationkulku. 

Nyt kamppaillaan tekniikoiden suunnasta; paljon puhuttu 3G, josta maksettiin Euroopassa huimat "ilmatilamaksut", ei välttämättä ole se lopullinen suunta. Tapa rakentaa tätä tulevaisuuden maailmanlaajuista yhdistävää "hermoverkostoa" ei ole vielä ratkennut. Toistaiseksi USA:n hallinnoima internet on yksi selvä vaihtoehto "verkostoksi".


On kolme asiaa: itse monitoimilaite taskussa, lähin tukiasema ja itse siirtoverkko 

Näiden kolmen tekijän tulee toimia täsmälleen organisoidusti ja harmonisesti. Maailman eri maiden valtapyrkimyksillä tulee olemaan intressiristiriitoja, kuinka verkostoa valvotaan, kehitetään ja tarvittaessa "jarrutetaan". 

Suomalaisuuden voimasta synnytetty Nokia voisi huolehtia täyden integroitumisen niin taskulaitteen kuin itse verkon välille, sillä seuraavan laite- ja verkkosukupolven tulee kommunikoida täydellisesti yhteen. Voimme löytää analogian itsestämme; meidän oma tiedonsiirtoverkkomme on täydellisesti harmonisoitunut "päätelaitteiden" reseptoreihin kuin myös keskusyksikköömme aivoihin.


Nokian päätelaitteet pienentyvät korvaan ja silmään sekä sallitusti manipuloituvat omiin aivoihimme 

Laaja ja autonominen maailmanlaajuinen "hermoverkosto" tuo ratkaisun avaimia liialliseen tavaroiden ja ihmisten liikutteluun, se tuo helpotusta logistiikan virittämiseen siten, että raaka-aineiden ja energian tarve minimoidaan. 

Nokialla on mahdollisuus ottaa maailmanlaajuinen ykkösasema kuudennesta valtiomahdista eli tietoverkkojen ja päätelaitteiden uranuurtajasta, joka määrittää väylät ja reseptorit informaatiokulussa eri yksilöiden ja toimijoiden välille.


Suomen osaaminen voisi osaltaan perustua maailmanverkon asiantuntijuuteen logistiikan, 

 ... raaka-ainekierron kuin tavaroiden ja ihmisten liikuttelun optimointijärjestelmissä. Suomen tukijalat olisivat maailman tietoväyläratkaisut päätelaitteineen sekä puuraaka-aineen jatkojalostus puurakenteiksi. 

Meillä on vielä Nokia ja metsäteollisuuden konsernit ja ne ovat vielä juuri nyt halpoja. 


Nuo yhtiöt lipuvat käsistämme pikkuhiljaa, ellemme tee jotain 

Suomelle jopa kansallinen tehtävä olisi hankkia kaikin keinoin takaisin menetettyjä omistuksia lippulaivoistamme Nokiasta, StoraEnsosta, UPM:stä ja muutamista muista noihin oleellisesti liittyvistä sidosyhtiöistä. Nokia tulee totutusti julkaisemaan erinomaisen neljännestuloksen; milloin muistat Nokian tehneen tappioita?


Ilkka Luoma

...
Huom! Kappalejaottelu on uusittu 9. heinäkuuta 2015 ja samalla lisätty linkit:

~ http://www.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=963131 [X]  - [9923]
~ http://www.hs.fi/talous/a1436329200277  [X] - HS