Länsimaalainen markkinainnoittelu lisää energian ja materiaalien kulutusta. 99% ihmiskunnan historian ajankäytöstä olemme olleet hyvin autonomisia, pienyhteisöllisiä sekä alueellisesti hyvin rajallisesti liikkuneita. Nykyihminen käyttää kasvuntavoitteluhegemoniassaan ehkäpä 10.000-kertaisen määrän energiaa materiaalimuutoksiin pyrkiessään helpottomaan elämistään ja liikkumistaan. Lisäksi sisäisen energiakulutuksemme kasvaessa lisäämme enenevästi rasvaa vyötäröllemme synnyttäen uusia elintasosairauksia.
Noin miljardi ihmistä länsimaisesta energiaähkystä poiketen kituu ravintoarvojen alapuolella liikkuen vain maaseutuneliöissään tai kaupunkien slummihehtaareilla. Ylikansoitettujen jättiläiskaupunkien jätekasojen varjossa sikiää hallitsematon epätoivon väkivalta ja katkeruus epätasajaosta. Tiedon räjähdysmäinen leviäminen ja saanti tuo informaation myös syrjäkaduille odottaen vain lietsojaansa barrikadeille noususta.
Länsimaisen kiihkokasvuihannoinnin neljännesvuosiseuranta virittynee kohta viikkotasolle, mistä herääkin kysymys: Minne meillä on kiire? Jatkuvan kasvun kierre kuluttaa nyhdettävien keskuudesta loputkin inhimilliset piirteet tuoden kaduillemme epätoivoisen ja millään mitään merkitystä olevan vastataistelukapinan, jota myös terrorismiksi länsimaissa ja vallanpitäjien keskuudessa kutsutaan.
Meillä on tasan kolme keinoa selvitä kihisevistä moniongelmapesäkkäistä. Yksi on koko maailmallinen tuotekehitysmobilisaatio arvioimaan ja kehittämään aivan uudet kulutuksen mekanismit reaalisella energiavarannolla. Toinen on radikaali leikkaus kulutuksesta koskien rikkainta kolmannesta maailman ihmisistä jakaen yhteiset materiaali- ja energiavarannot tasaisemmin. Kolmantena on kahden ensimmäisen yhdistelmä, jossa mm. ihmis- tavara- ja energiavirtojen logistiikka arvioidaan aivan uudelleen hyödyntämällä syntymässä oleva maailmanlaajuinen informaatiologistiikan verkosto.
Ihmisyhteisöllisesti pienasutusajattelun autonominen verkosto mm. lähialueruokatuotannolla kannustaa energia- ja materiaalitaseeltaan tasapainoisemman luonnonharmonian säästömentaliteettiin. Näin ihmisille syntyy luontainen ympäristönsä kunnioitus säätämällä lajinsa lukumäärää vastaamaan ympäröivän eliöstön kantokykyä.
On myös aika uudelle itseanalyysille omasta ylemmyyshegemoniasta ja oikeudesta sormeilla satojentuhansien vuosien evoluutiojatkumoa yksinkertaisella perustelulla: "Ihmismielen ajattelen, siis - olen mentaliteetilla" - sormeilumme ei huomioi niitä pimennossa olevia lukemattomia evoluutiovaikuttimia, jotka vääjäämättä miljoonien vuosien aikana ovat ottaneet osaa kokonaiskehitykseen, osa hävinneenä, osa säilyneenä. Kokonaisuuden sisuksissa saattaa vallita jokin laajempi vaikuttaja, mitä emme ole edes vielä havainneet.
Huhu kertoo erään korkea-arvoisen kiinalaisen virkamiehen vastanneen länsimaisen lehtimiehen kysymykseen "Kuinka arvioitte Ranskan vallankumouksen vaikuttaneen nykyiseen länsimaiseen demokratiaan" seuraavalla tavalla: "On aivan liian aikaista antaa vastausta, sillä emme tiedä vielä kaikkia hidasmuuttujien vaikutuksia, ... kaikki kehityspiirteet eivät ole tulleet vielä esille."
Olemme jatkuvasti alttiina pienen pienien muuttujien vaikutuksille, - niin fyysisesti kuin inhimillisesti - huomaamatta niitä itse.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti