perjantaina, marraskuuta 15, 2013

Ympäristövelkamme kehitysmaille?

[ … eräät viisaat ovat kertoneet, ettemme maksa ympäristöjälkivelkaamme kehitys- ja kehittyville maille, koska ne ovat vieneet työpaikkamme – jos näin on ilmaistu, osoittaa se täyttä ymmärtämättömyyttä liiketoimien, rahavirtojen ja valmistuksen logistiikasta, raaka-aineiden kierrosta tai ympäristölakien maakohtaisuuksista … ]


Kulutuskasvu ja toimeliaisuuden lisääntyminen ovat eri asioita

Taloudellinen kasvu perustuu raaka-aineisiin, energiaan, kysyntään sekä kekseliäisyyteen suunnitella ja valmistaa (hyötysuhdeosaaminen on oiva lisäbonus) – pitääpä vielä nykyaikana osata markkinoida ja myydä (-kin). Nuo edellä mainitut tekijät taas tarvitsevat pääomia, eli siirrettyä ostovoimaa sijoituksina ja sijoittajina. Sijoitusmahdollisuus on taas syntynyt, kun on kyetty tekemään ylimääräistä rahaa so. ostovoimaa - ”päiväsyönnin” lisäksi.


Taloudellinen kasvumme on vaatinut paljon raaka-aineita nykyisistä kehitysmaista – raaka-aineet on jalostettu tavaroiksi viimeisten 150 vuoden aikana mahtavin ympäristöongelmin itse valmistusmaihin. Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Japani eilivät omassa ”paskalastissa” aina 1960 –luvun lopulle saakka, jolloin heräsi heiveröinen ympäristöajattelu.


Ostovoiman hamuaminen – näyttö- ja vertailutalous

Taloudellinen kasvu nostatti markkinatalousmaissa (siis erityisesti Länsi-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa) kuluttajakohtaisen ostovoiman maailman huipulle – ”rahalla sai ja hevosella pääsi” -laitettiin niin kutsutusti ”haisemaan”. Näin repesi entisestään kuilu kehittyneiden - ja kehitysmaiden välille – liki puolet maapallosta näki nälkää ja 30 prosenttia kulutti enemmän kuin loput 70 prosenttia.


Liian arvokkaat länsitoverit – liian vähillä tehotyötunneilla

Läntisten markkinataloustoverien yltäessä liian arvokkaiksi tuotannontekijöiksi – keksittiin automaatio, robotisaatio ja lopulta sarjatyötehtävien ulkoistus halvempien toverien maihin (Kiinaan, Intiaan, Bangladeshiin jne …) - samalla päästiin huomisen maailman suurimmille sisämarkkinoille ja olemattomien ympäristölakien piiriin, kun omamme Euroopassa olivat nostettu niin vaativiksi, että ympäristöinvestoinnit muodostuivat uhaksi maksimoivalle voitontavoittelulle.


Lännenmiehet ammentavat rahaa toisten niskalimasta

Läntinen tuotantokoneisto on haalinut suuret rikkaudet Kiinasta, Intiasta ja monista muista kehitys- ja kehittyvistä maista, joissa halpa toveri on tehnyt maksimityötunneilla tuotantoa maailman suurimpien markkinoiden keskellä sekä olemattomien ympäristölakien puitteissa.

Sarjatuotanto siirtyi esimerkiksi Kemijärveltä Kiinaan ja ennen kemijärveläisten tekemät kännykkälaturit tulevatkin nyt kiinalaisten toverien tekeminä Suomeen. Esimerkiksi Nokia teki vuosien 1998-2008 aikana suurimmat voitot juuri Kiinasta.


Menimme ulostamaan kiinalaisten taskuun -hyödynsimme olemattomat ympäristölait”

Moni länsiyhtiö siirtyi Kiinaan, ”ulosti kiinalaisten taskuun”, maksoi hitusen enemmän liukuhihnatoverille kuin kiinalainen yrityskolleegansa – näin palkat lähtivät nousuun ja tuloerot idän ja lännen välillä (hyvin) hiljalleen kaventuvat, tuskallisen hitaasti. Nyt olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa – emme itätoverien vuoksi, vaan niiden länsiyritysten, jotka tuotantonsa voittoahneina siirsivät tuotantohalvempiin maihin. Kohta sinne menevät (osin jo menneet – tai vaikkapa intialaisina tulleet Suomeen) myös suunnittelu ja perustutkimuskin.


Nyt olemme siirretyn ympäristöjäljen verran saastevelkaa kehittyville

jopa kehitysmaille; usein raaka-aineiden louhinta ynnä muu tuotanto ovat länsiyritysten omistuksessa ja hyödynnös kohdistuu itse kehitysmaahan vain pieninä palkkoina – voittojen ja jalostusosuuksien siirtyessä omistajamaihin ja ympäristöjälkien jäädessä kehitysmaihin.


Milloin maksamme velkamme kehitysmaille

velkaannuimme viimeisten 150 – 400 vuoden aikana reippaasti; emmekä unohda esimerkiksi espanjalaisten totaaliryöstöä – kohdistuen Väli- ja Etelä-Amerikan intiaaneihin.


...
Meillä Suomessa eräät merkittävät tahot –

perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo olisi median mukaan kertonut, ettemme maksa ympäristövelkaamme kehitysmaille, koska he veivät meidän työpaikkamme.

Mikäli Slunga-Poutsalo olisi näin sanonut, osoitti se täyttä ymmärtämättömyyttä kuinka liiketoimi on siirtynyt meiltä muualle. Olisi ainakin syytä muistaa, että me itse kuluttajina ostamme halvempien toverien valmistamaa tavaraa muualta, koska emme halua maksaa ”täyttä hintaa” omista tuotteistamme, joita ei näin enää kannata valmistaa Suomessa.


Työpaikkojemme karkaamiseen syy on meillä, eikä muualla!

Ympäristövelkamme jää edelleen maksuun ja se vieläpä kasvaa korkoa … emme edes tiedä mitä kehitysmaiden saastekuormat vaikuttavat jopa meihin itseemme – tänne kauas lintukotopohjolaankin.


Sormemme osoittavat muualle kuin itseemme

Olemme toki osoittaneet syyttävän sormemme saastuttavaan Kiinaan, tajuamatta, että siirtämämme teollisuustuotanto vei mukanaan myös ympäristöjäljet. Mieluusti nuo yhtiöt kuitenkin ottavat vastaan voitot - tai sitten investoivat kaikkialle muualle paitsi tämän päivän osin kilpailukyvyttömään kotimaahamme.


Tutkitaan se oikeasti rehellinen tilasto

Me voisimme joskus kysyä ympäristöjälkemme suuruutta per asukas ja vieläpä niin, että laskemme viimeiset 150 vuotta yhteen ja sitten katsomme miten se kiinalainen toveri on päästellyt meihin nähden. Samalla voisimme arvioida millainen ympäristöjälki kaikkinensa muodostuu, kun otamme kuluttamiemme energioiden ja tavaroiden kaikka elinkaarisysteemit huomioon.

Miten kävisi, jos joutuisimme maksamaan reaalisesti haittaverot kulutuksestamme – näinkö enää ostaisimme lisää ja enemmän?


Nyt on kysymys kuluttajan vastuusta

voimme olla ostamatta sellaisia tuotteita, joiden elinkaarimitoitettu ympäristöjälki on liian suuri. Voimme tukea sellaisia tuotteita, joiden ympäristöjälki on pieni tai jopa miltei luonnostaan olematon! Miten käy, jos jokainen kiinalainen kuluttaisi kuten meidän keskiarvosuomalainen – entä miten sitten, jos intialaiset veljet ja siskot liittyvät samaan seuraan?



Ilkka Luoma



doc.: ymparistovelka_14112013.doc – OpenOffice.org Writer


...

AL US - IL

Ei kommentteja: