Kasvu,
tuo kaikkien liikemiesten ja pääomakeräilijöiden huulilla
karehtiva sana – rikkoo tietämättämme ainoita todellisia eloomme
liittyviä syy-seuraussuhteita eli biosfäärin biomassasuhteita.
Mitä tarkoitetaan biomassasuhteilla?
Miljardeja
vuosia sitten maapallo oli kuuma pätsi, jossa molekyylit hakivat
jonkin kaavan mukaista otollisuusryhmitystä. Nykyinen hiilielämämme
sai muotonsa atomeista, jotka synnytettiin supernovien räjähdyksissä
kun aurinkoa suuremmat tähdet räjähtelivät. Hiilielämä
kokonaisuudessaan on biomassariippuvaista.
Biomassa
on ainoa elämää luova tekijä maapallollamme
(Emme
tarkoituksella nyt syvenny syvänmeren savuttajiin, joissa syntyy
myöskin elämää – hieman eri tavoin kuin omamme on syntynyt –
ollen kuitenkin syyseuraussuhteissa maapallomme syntyyn yhteyksissä
– radikaali heitto tähän on esittää vetovoiman olevan
todellinen lisääntyvän elämän tekijä ...)
Arvellaan
ensimmäisten (solu)jakaantumisten syntyneen syanobakteereista –
näin ollen ne/ he olisivat hyvin kaukaisia ”esi-isiämme”.
Jokatapauksessa kukin meistä, jotka lukevat tätäkin – ovat
lähtöisin katkeamattomana geenisiirtovirtana noista alkueliöistä
– tai sitten ”avaruushaikara toi meidät vierailta
planeetoilta”.
[youtube
_Taivaalta katsova
silmä ~
http://youtu.be/B185_JP5lq8
– Alan Parsons Project – Eye in the Sky … ]
Tänään
kasvu on luonnossa, siis biosfäärissä –
elokerroksessa
kontrolloitua, ja olisi erityisen kontrolloitua, ellei meidän
liike-elämä ja näyttö- kuin vertailutaloutemme
kiihdyttäisi kasvua tarpeillemme, joilla osoitamme kykyisyyttämme
(=markkinointia). Me yksinkertaisesti syömme muun biosfäärin
”riisikupilta”, samoin kuin läntisen markkinatalouskehityksen
siemenetkin on paljolti ammenettu nykyisistä kehitysmaaresursseista.
Meille
huudetaan kasvua, jopa kasvulle kasvua
Kasvusta
on syntynyt muotihokema, jonka syvällistä syysuhdeanalyysia
tavallamme toteutettuna resurssituhlauksena ei olla suoritettu.
Olemme kasvunhokeman lumoissa, ja koemme, että meidän maallisen
ostovoimamme tulee kasvaa – loputtomiinko? Entä he 2000 miljoonaa
ihmistä, jotka eivät näe aika-ajoin unta edes jätteistämme –
pitäisikö heillekin taata ostovoiman kasvu?
Luopumisen
ja käyttökelpoisemman sanan kuin kasvu, eli toimeliaisuuden
filosofiaa ei olla läntisessä markkinataloudessa edes oivallettu
tutkia – niin materiaalien, energian kuin käyttötottumuksienkaan
osalta.
Oletamme
biosfäärimme kykevän elättämään koko ajan paisuvaa
ihmispopulaatiobiomassaa – mainittakoon tässä vaiheessa,
että muurahaiskolonnioiden kokonaisbiomassa on suunnilleen samaa
kokoluokkaa kuin meidän ihmiskunnan.
Mikä
meitä huudattaa kasvuhokemaan?
Mikä
saa meidät olettamaan oikeudestamme kuluttaa yhä enemmän. Pitääkö
reaalipalkkaakin saada koko ajan lisää – mistä muuten tuo
reaalipalkan korottuminen on pois – kuka tai mikä sen kustantaa?
Tätäkään ei ole biotalouden, elättäjämme näkökulmasta,
tutkittu.
Pitäisikö
perustaa Suomeen maailman ensimmäinen biomassasuhteiden
tutkimusprofessuuri – yhdessä kiinalaisten kanssa. Kiinassa on
orastavaa kiinnostusta mitä biomassasuhteet tarkoittavat
hiilielämällemme.
Koko
biosfäärimme on tätä hiilielämää –
sitä
koulussakin opittua orgaanista kemiaa, jossa alkuaine hiili – C,
asemoituu syysuhteellisesti meille todellisuudessa käsittämättömällä
tavalla yhdisteiksi, joilla säätyy koko biosfäärin kierto –
elämän kierto, joka on jatkunut täysin katkeamattomana (meidän
jokaisenkin osalta) aina 'alun hamasta tapista saakka'.
Mielikuvitusta
tai sitten ei
Hiukan
mielikuvitusta käyttäen voimme uskaltaa esittää uskontojenkin
hyväksymän ”ikuisen elämän”, sillä biosfääri voi olla yksi
ja sama eliö – niin kutsuttu supereliö, joka varmentaakseen
jatkuvuuttaan, loi tuhannet lajit, joidenkin jo kuollessa, mutta aina
joidenkin jatkaessa.
Täyttä
katkosta ei ole voinut supereliössä tapahtua, koska ”näin
lyhyessä ajassa” ei täysin uutta olisi syntynyt ”tyhjästä”.
Olemme siis ihmisinä hyvin pieni, häviävän pieni osa biosfäärin
kokonaismassaa, joka muodostaa tämän ”supereliön” - mutta nyt
mielikuvitus sikseen, ja siirrytään tosiasioihin …
Kasvua
on luonnossa koko ajan, hallittua kasvua
Kasvun
kiihtyessä suhteettomasti on aina vastapainoksi luopuminen/ häviö
– häviäminen. Hyvä sopulivuosi suosii pöllöjen lisääntymistä,
kunnes huono sopulivuosi romahduttaa pöllökannan jonkin kaavan
mukaiseen biomassasuhteeseen.
Biosfääri
itsessään ei kasva juuri lainkaan – uutta biomassaa ei synny
nopeasti, vaan entisten biomassa on nykyisten ja tulevien
kasvualustaa. Kasvu on siis hyvin organisoitua ja suhteellista. Jokin
meille tuntematon kaava – jotkut haluavat tuota ”ohjelmistoa” -
universaalia käyttöjärjestelmää kutsua jumalaksi.
Ihmisen
sanotaan olevan luomakunnan kruunu
Näinköhän
mikään jumala voisi asettaa yhtä etusijalle näytelmässä, jopa
pelissä – jossa elämän muodostaa kokonaisuus, jossa tullaan myös
syödyksi ja tullaan voitetuksi – jopa tuomituksi katoamaan,
toisten eduksi ja hyödyksi. Miksi yksi laji olisi toistaan
etuoikeutetumpi, varsinkin kun tuon etuoikeutuksen asetti itse
ihminen – kysymättä muulta biosfääriltä siihen ”mielipidettä”,
vai syntyykö tämä kysymätön mielipide muun biosfäärin
vastaiskuksi meitä ihmisiä kohtaan?
...
Milloin
me hoksaamme,
ettei
loputonta kasvua ole, ja tavallamme ryöstetty kasvupontentiaali
muilta rikkoo biomassasuhteet, joiden rikki menneiden kaavojen vuoksi
itse ihmispopulaatiokin altistuu luhistumiselle. Voisimme arvata,
että kestävämmät hiilielämän lajit – torakat, rotat ja koko
hyönteisyhteisö jatkaa senkin jälkeen kun meistä ei ole
hiilielämäosasena enää jälkeäkään – tai olemme muuttuneet
joksikin muuksi, kuten dinosaurukset nykyiseksi lintukannaksi.
Mikä
kaava,
mikä
ohjelmisto määrää tätä hiilielämälle välttämätöntä
biomassasuhdepeliä – mikä tämä Elämänpeli oikeastaan
on ja mihin se päättyy? Kuinka filosofoimme itsellemme ymmärryksen
toimeliaisuuden valtakaudesta, jossa vihdoin tajuamme, että
tavoittelemamme kasvu, edes ”kestävään kasvuun” verhottunakaan
ei vain yksinkertaisesti onnistu rikkomatta sellaisia syysuhteita,
joista meidänkin elämä ammentuu?
...
Kirjoitus
julkaistaan ilman viitteitä ja linkkejä – ne ideoidaan vasta
myöhemmin.
...
Ilkka
Luoma
doc.:
hiilielama_kasvuhokema_04112013.doc – OpenOffice.org Writer
702 | 6267
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti