sunnuntaina, helmikuuta 14, 2016

Gravitaation synnystä pariutumiseen


(Yle TV1 esitti ~ http://areena.yle.fi/1-2694732 - hienon ja osin hätkähdyttävän luontodokumentin eläinkunnan pariutumisesta, siis suvun jatkamisesta – kuinka naaras määrittää millä uroksella on oikeus biodynamiikkaan, jota voidaan rankaksikin markkinoinnin jälkeiseksi geeniperimän jatkamiseksi kutsua – josta voidaan uskonnollisesti puhua ”ikuisena elämänä”!)


Nyt myös uutisoitiin mullistava, mutta ennakoiduksi tapahtumaksi odotettu gravitaatioaaltojen vihdoin löytyminen 1] – olihan nobelisti Albert Einstein jo 100 vuotta sitten ennustanut arvoitukselliset vetovoima-aaltojen olemassaolon suhteellisuusteorioissaan, mutta vasta nyt [?] saatiin todiste – mittavälineet olivat kehittyneet riittävän tarkoiksi.

Mitä tiedämmekään silloin, kun nuo mittavälineet ovat tästäkin 1.000 - tai 10.000 kertaa tarkemmat?


Miten nämä kaksi yllä mainittua asiaa ja tapahtumaa liittyvät toisiinsa?

Yksinkertaista. Kysymys on alun alkaen löytämisestä, jatkamisesta ja vaikuttamisesta. Molempiin tarvittiin tuo vetovoima – toinen fysikaalisena ja toinen biodynaamisena ilmiönä. Noiden ilmiöiden taakse toki sisältyy koetun/ testatun ymmärtäminen ja toimena hyväksyminen.


Kaiken alussa oli täydellinen harmonia
[ … juuri alkuräjähdyksen jälkeen ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Alkur%C3%A4j%C3%A4hdys - ]*]

Tuo harmonia kesti jonkin aikaa, kukaan ei tiedä sen pituutta. Aikamääre saattoi alun hetkellä, jolloin olematon löysi toisensa, olla ajaton, koska mittaamiseen liittyvää epäsopua ei ollut. Harmonia oli ennen löytymistä niin täydellinen, ettei aika kulunut ymmärtämällämme tavalla.

Sitten meille tuntemattomasta syystä tapahtui jokin virhe, suurvirhe, joka käynnisti nykyisen universumin syntymisen. Mikäli voisimme kelata tapahtumafilmiä taaksepäin, päätyisimme alun tilanteeseen, juuri siihen hetkeen kun harmonia särkyi ja vetovoima syntyi. Hiukkanen tai säie löysi toisensa.


Biodynamiikka jatkaa sukua

Vetovoima on lähtöisin myös evoluutiosta, joka ”oivalsi” jossain vaiheessa pariutumisen olevan se ratkaiseva tekijä, joka aikaansaa jatkumon, siis suvun jatkumisen – geeniperimän siirtona, luoden ”ikuisen elämän2].

Evoluutio havaitsi jo varhain, että monimutkainen molekyylien rakennelma elävänä konstruktiona rappeutuu monien kemiallisten tapahtumien seurauksena. Oli keksittävä keino, jolla elämä turvataan ja keinoksi keksittiin pariutuminen eli lisääntyminen – näin mahdollistui tuo ikuinen elämä.


Ikuinen markkinointi, joka luo myynnille pohjat

Lisääntymiseen kytkeytyy oleellisesti markkinointi, myyntitaito ja sen myötä rankka kilpailu. Kilpailu kohdistui paljolti uroksiin ja valinta jäi naaraiden käsiin. Valitsijoita piti herätellä, ja tuohon herättämiseen biodynamiikka kehitti vertailun ja näytön.

Urokset kamppailevat liki aina oikeudesta siirtää omia perintöjään eteenpäin. Naaraan tehtäväksi jäi valinnalla varmistaa jälkikasvulle mahdollisimman suuri selviytymiskyky. Näin oli tässäkin vetovoima saanut henkisenä (kemiallisena prosessina) toimena valta-aseman.


Nyt ymmärrämme hyvin miksi me haluamme näyttää ja vertailla

Nykyisin puhutaan näyttö- ja vertailutaloudesta, joka kehittynyt kulutusyhteiskunnan jalostuessa yhä houkuttelevampiin ostotapahtumahoukutteisiin - mainontaan. Nyt keksitään kaikki keinot, jotta ostosignaali herää. Se näkyy hyvin kauppakeskuksissa ja se näkyy myös esille panosta tavoiteltaessa naarasta, jotta ikiaikainen lisääntymisakti mahdollistuisi. Tuota kliimaksia ennen on useita tunnistettavia aktiivisuusosia. Sitä on kutsuttu markkinoimiseksi, jolla tavoitellaan vetovoiman syntyä.

Ensimmäinen kilpajuoksu tapahtuu jo valintatilanteessa, kun naaras kiinnittää huomiota uroksen näyttöreliikkeihin, jotka voivat olla maallista mammonaa tai henkistä terävyyttä. Kilpajuoksu konkretisoituu yhdynnän jälkeisenä uintikilpailuna, jossa naaraan munasolu luo vetovoimaa valinnalle, onko tuloksena naaras vai uros. Tietty – nämähän me tiedämme.


Miten kaikki tuo yllä oleva liittyy vetovoimaan ja pariutumiseen?

Yksinkertaista. Molemmat ovat jatkuvasti aktiivisina, siis päällä. Jos vetovoima katoaa, hajoamme fyysisesti alkuaineiksi ja pidemmällekin (yksinkertaisesti todettuna – toki on olemassa nuo välivaihevoimat). Lisäksi universumin laajentumisen pakonopeus kiihtyisi lopulta äärettömäksi – ikuisen aikajanan päätteeksi. Tämähän on meidän ymmärrykselle mahdottomuus. Pakko esittää kysymys – mikä on protonin puoliintumisaika?

Näin tämä ymmärtämisen mahdottomuus tietysti pitääkin olla, sillä aktiiviaikamme tulee keskittää tuohon toiseen vetovoimaan, siis lisääntymiseen, joka on lopulta ainoa evoluution luoma tapahtumasarja meille biodynamiikan välivaiheelliselle lopputuotteelle eli sattumalta koostuneelle molekyylien kasaumalle nimeltä ihminen.


*] Mikäli tuota alun täyttä harmoniaa ei olisi ollut, olisi nykyisen universumin ”pienoismalli” ollut jo alun alkaen olemassa!


PS. Tuo Yle Areena linkki on vetovoimaisena vain kuusi päivää!

PPS. Biodynamiikalla tässä tarkoitetaan biologisten tekijöiden kehittymistä ajan saatossa säätämään sopeutuvuutta biomassojen suhteen, jolloin evoluutio on saanut parhaan mahdollisen elinympäristön toteuttaa satunnaista kehittymistään – satunnaisuudesta ollaan varmaan montaa mieltä, sillä voidaan myös ajatella, että kaiken takana universaali ohjelmisto, joka säätää tapahtumia ja luo edellytyksiä, kun tuhoakin – biodiversiteetin [BM] tasapainottamiseksi.



Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä


...
AL | PZ | FB | BL | BLOG 69396
-          14022016 –


File: Gravitaation synnystä pariutumiseen_14022016 – Microsoft Word Starter

664 | 



.

Ei kommentteja: