Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle lähialuetuotanto. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle lähialuetuotanto. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit

lauantaina, kesäkuuta 08, 2013

Väkivalta on osa ihmisyyttä!

Väkivalta on osa ihmisyyttä – sanoimmepa miten monta kertaa tahansa ”ei enää koskaan!” --- Taistelu elintilasta, reviiristä on ensimmäinen evoluution oppitunti ja se istutettiin geenistöömme jo satoja miljoonia vuosia sitten.

On täysin turhaa luulotella täyttä rauhan tilaa – se on mahdoton ohjelmointikoodi sellaisessa käyttöjärjestelmässä missä me ”astelemme” kohti  tappamista, sillä se on eräs osio keinovalikoimasta, millä vähennetään lajistoja – esimerkiksi ihmiskuntaa. Viimeinen suuri  ihmisiä rujosti tuhoava massasota 1] oli Saksan ja Neuvostoliiton välillä – vastaavaa ei ole koskaan ennen ollut.


Luomakunta on jatkuvassa taisteluvalmiudessa – muun eläinkunnan hallitessa myöskin armon annon. Ihmiskunnan armon anto on nuori ilmiö, joka hakee vielä linjaansa. Ihmisen tappamisen keinoja ei ole vielä mikään muu eliölaji hallinnut. Nytkin elämme suursodan varjossa 2] kun suuret uskonnot asemoituvat linjoillensa vastaanottamaan ja antamaan iskut.

Täydeltä sodalta pelastaa vain selkeä maapallon ulkoa tuleva uhka – tai maailmanlaajuinen ekokatastrofi, jossa koko ihmiskunnan elinkyky asettuu täysin kyseenalaiseksi. Liittoutuma kaikkien kesken vaatii ulkoisen uhan – sellaisen uhan, joka koskettaa yhtäläisesti kaikkia ja uhkaa kaikkien henkeä; lopullisesti.


Mistä kaikki alkoi, kun oranki löi toistaan kivellä päähän ---

[2005] Lauantaina YLE:n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen. Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille.


Ihminen on pitänyt itseään ainutlaatuisena ilmiönä maapallon biosfäärissä

Esitetty dokumentti haki vastausta ihmiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteemme. Ohjelmassa oli havaittavissa, toki ihmisen pohtimana, yhtäläisyyksiä simpanssien nykyisyydestä meidän menneisyyteen sekä enemmän tai vähemmän alitajuntaisiin tapoihimme vielä tänä päivänäkin.


Ei pidä mennä merta edemmäksi kalaan

Vallitseva biosfääri hakee ruokansa lähialueelta vastoin ihmisten edestakaisin kuljettelua markkinatalousehdoin. Eläinkunnan päällimmäinen tehtävä on ruokailu, loikoilu, reviiripuolustus ja itsensä monistaminen uusiksi sukupolviksi.

Evoluutio, asioiden helpommaksi tekeminen ja yksinkertaisempi ruoan saanti kehitti ihmisestäkin yhteisöllisen. Ihminen kasautui jo historiassa yhteen ryöstäen ympäristönsä mahdottoman yhtälön kautta rappioon ja unohduksiin (muinaiset suurkaupungit, mm. Maya- ja Ankhor-kulttuurit).


Tänä päivänä on myös meneillään kiihtyvä kaupungistuminen niin Suomessa,

muissa kehittyneissä länsivaltioissa kuin myös kehittyvissä mm. Aasian tiikeri- ja jättiläismaissa. Kiehtovassa maailmassa käsiteltiin osuvasti lukumääräisesti kasvavan ihmispopulaation ja ruoansaannin helpottamisen yhteyttä luonnon liialliseen riistoon ja lopulta eroosioon, joka imee kasvutekijät olemattomiin.

Parlamentaarisesti valvottu YLE tuottaa kansalaisille ajattelemisen aihetta, tositv-robinson-juhlapäiväseikkailujen vastineeksi, tutkittuna ihmistietona luonnosta, missä tosi-tv on arkipäivää.


EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa,

huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.

Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä.


Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty ihmisapinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. Oliko otsaan kopautus vahinko vai tarkoitus? Kehittyikö tästä kuuluisa kaikkien sotien
1]
jälkeinen toisinto: ”Ei enää koskaan!”?

VIITTEET


Ilkka Luoma


ALFb US
BLOG 19 251 | 1 296 --- IL

---07062013---

perjantaina, marraskuuta 29, 2013

Leikkauslistojen kynnyksellä - kulutuksemme?

Jokapäiväinen leipämme ei saa arvoistansa asemaa. Sitä pidetään niin arkisena itsestäänselvyytenä, ettemme huomaa siitä kuin hiljalleen kasvavan elintasokummun vatsapeitteidemme päälle – ei tosin koske kaikkia, mutta niin suurta osaa, että asiasta on syntynyt yksi kansantauti lisää kokemusluetteloomme.


Vielä joitain vuosikymmeniä sitten perheen yhteinen ruokailuhetki oli tapahtuma, jossa kunnioitettiin elämäämme ylläpitämää apetta niin paljon, että perheen pää ”mursi leivän” ja jakoi sen pöydässä olijoille – kullekkin tarpeidensa mukaisesti. Muutoinkin pöytä oli nykypäivään nähden vaatimaton, mutta selvästi elämää ylläpitävä – olemmehan me jälkipolvet siitä hyvä ilmentymä.

Ruokailuhetki oli pyhä, ja usein leipä siunattiin, koska oli niin käsinkosketeltava ote sen hankkimiseen. Suurin osa ihmisistä asui maalla, viljeli ja korjasi sadon perheelle ja sen verran myyntiin, että saatiin suolaa sekä kahvia ja joitain välttämättömyystarvikkeita – lähinnä lähialuetuotantona 1].


Ennen ravinto nostettiin omasta pellosta,

ilman lisäaineita, vieläpä ihmis- ja hevosvoimilla – ei ollut edes väkilannoitteita, oli vain arkista luomua, josta nyt oltaisiin ylpeitä. Tuotokset peltohehtaaria kohden olivat pieniä, mutta se riitti omalle perheelle ja vähän ylikin – kaupunkilaisserkuille.

Tänään maatiloja on vain murto-osa, ja silti ruokatuotanto on massiivista – peltohehtaarituotokset (ryöstämmekö peltojamme?) 2] ovat monikertaiset, koneet suuria ja tehokkaita. Elämme kasvuhokeman aikakautta – onhan suitakin paljon enemmän ja ovatpa vielä kaupungeissa, joissa ei juuri omaehtoiskasvatusta ravinnoksi ole (voisiko olla?)


Leipäsi on sinun otsasi hiessä hankittava”

ape ei tullut helposti, se piti itse kasvattaa, ravita, niittää/ nostaa ja valmistaa … meni pitkään ennen kuin se oli pöydässä. Elettiin omavaraisuuden niukkuutta. Ei ollut diabetesta, eikä muitakaan nykyajan elintasosairauksia – silti pontikkaa juotiin ja kekluin tapeltiin *].


Tänään ape nousee 'valintatalon pakastealtaasta',

maito kylmäkaapista ja leipä pussitettuna muoviin hyllyiltä. Ruoka löytyy helposti, ja jos ei jaksa tai voi käydä töissä – saa ravinnon kirkon leipäjonosta, Hurstilta tai halvalla megamaksien tarjouksista – jopa ekstrana -30 prosenttia, kun ei persoile viimeisen myyntipäivän osalta. Rahaa ruokaan saa myöskin sosiaaliluukulta. Ennen ei.


Kunnioitus palautuu, kun tulee puute

Nyt ei ole meillä mistään puutetta, kun asetetaan tarkasteluverrannoksi 1700- tai 1800 -luku. Elämme täydessä yltäkylläisyydessä – sellaisessa porskutuksessa, jotta maapallomme kaksi miljardia muuta ihmistä ei edes voi uneksia. Kiitätkö Sinä jokapäiväisestä leivästäsi?


...
Ruoka ja ape on aikaisempaa elämää

Meidän elo on hiilielämää, jatkamme muiden kuollessaan luvuttaneiden varannoilla, ja se on täydellisesti riippuvainen biosfääristä, elonkerroksesta, jota me syömme kiihtyvästi, jo vuosikymmenien ajan – enemmän kuin koskaan. Ilman väkilainnoitteita ja torjunta-aineita ei kohta kahdeksan miljardin elättäminen olisi mitenkään mahdollista – nykymenetelmin.


Älä osta perjantai!

Tänään on ostamattomuuden päivä – emme osta mitään. Miten kävisi, jos jokainen suomalainen sulkisi lompakkonsa täksi päiväksi – kuinka paljon kansantaloutemme vajeentuisi – olisiko se noin 1/365 osa? Ehkä, ehkä ei, mutta totuus asuu tuolla kuluttamisen vähentämisessä – sanoisinko puolittamisessa!

Oletko valmis – ja miten se näkyisi perheesi hyvin- tai pahoinvoinnissa?


VIITTEET
1] EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa,

huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.
Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä ...” *]~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/06/vakivalta-on-osa-ihmisyytta.html - [BLOG/il]



...
EXTRA
Nykyisin Elämä on itsemme ja tavaroidemme siirtelyä paikasta toiseen




...
Ilkka Luoma

doc.: arkileipa_29112013.doc – OpenOffice.org Writer
ALUSVF - IL

Leikkauslistojen kynnyksellä”


552 | 4772

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005

Apina lyö kivellä pähkinän syötäväksi



"Uusi tutkimus lopettamassa pitkän väännön: Simpanssit syntyvät tappajiksi

Ihmisten läsnäolo ei vaikuta lisäävän simpanssien väkivaltaisuutta. Tieto auttaa ymmärtämään, mikä tekee meistä aggressiivisia" - YLE*

***






YLE: n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen

Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille. 

Ihminen on pitänyt itseään ainutlaatuisena ilmiönä maapallon biosfäärissä. Esitetty dokumentti haki vastausta ihmiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteemme. Ohjelmassa oli havaittavissa, toki ihmisen pohtimana, yhtäläisyyksiä simpanssien nykyisyydestä meidän menneisyyteen sekä enemmän tai vähemmän alitajuntaisiin tapoihimme vielä tänä päivänäkin. 

Vallitseva biosfääri hakee ruokansa lähialueelta vastoin ihmisten edestakaisin kuljettelua markkinatalousehdoin. Eläinkunnan päällimmäinen tehtävä on ruokailu, loikoilu, reviiripuolustus ja itsensä monistaminen uusiksi sukupolviksi. 


Evoluutio, asioiden helpommaksi tekeminen ja yksinkertaisempi ruoan saanti kehitti ihmisestäkin yhteisöllisen 

Ihminen kasautui jo historiassa yhteen ryöstäen ympäristönsä mahdottoman yhtälön kautta rappioon ja unohduksiin (muinaiset suurkaupungit, mm. Maya- ja Ankhor-kulttuurit). 

Tänä päivänä on myös meneillään kiihtyvä kaupungistuminen niin Suomessa, muissa kehittyneissä länsivaltioissa kuin myös kehittyvissä mm. Aasian tiikeri- ja jättiläismaissa. Kiehtovassa maailmassa käsiteltiin osuvasti lukumääräisesti kasvavan ihmispopulaation ja ruoansaannin helpottamisen yhteyttä luonnon liialliseen riistoon ja lopulta eroosioon, joka imee kasvutekijät olemattomiin. 


Parlamentaarisesti valvottu YLE tuottaa kansalaisille ajattelemisen aihetta, tosi-tv-robinson-juhlapäiväseikkailujen vastineeksi, tutkittuna ihmistietona luonnosta, missä tosi-tv on arkipäivää. 

EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa, huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. 


Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa

Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen. 

Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltapäivälehdissä.

..

Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty (ihmis)apinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. 


Oliko otsaan kopautus vahinko vai tarkoitus? 



Ilkka Luoma


..
PS. Kuva ja siihen liittyvä YLE-otsikko ja -ingressi lisättiin 09082021 - johtuen tästä ~  https://www.hs.fi/tiede/art-2000008169117.html -  HS: 

"Titaanien taisto: tutkimuksen mukaan jääkarhut kolkkaavat mursut jäämurikoilla

Tarinoiden mukaan jääkarhut osaavat kolkata mursuja jäämurikoilla."


--