Leikkauslistojen kynnyksellä - kulutuksemme?

Jokapäiväinen leipämme ei saa arvoistansa asemaa. Sitä pidetään niin arkisena itsestäänselvyytenä, ettemme huomaa siitä kuin hiljalleen kasvavan elintasokummun vatsapeitteidemme päälle – ei tosin koske kaikkia, mutta niin suurta osaa, että asiasta on syntynyt yksi kansantauti lisää kokemusluetteloomme.

Vielä joitain vuosikymmeniä sitten perheen yhteinen ruokailuhetki oli tapahtuma, jossa kunnioitettiin elämäämme ylläpitämää apetta niin paljon, että perheen pää ”mursi leivän” ja jakoi sen pöydässä olijoille – kullekkin tarpeidensa mukaisesti. Muutoinkin pöytä oli nykypäivään nähden vaatimaton, mutta selvästi elämää ylläpitävä – olemmehan me jälkipolvet siitä hyvä ilmentymä.

Ruokailuhetki oli pyhä, ja usein leipä siunattiin, koska oli niin käsinkosketeltava ote sen hankkimiseen. Suurin osa ihmisistä asui maalla, viljeli ja korjasi sadon perheelle ja sen verran myyntiin, että saatiin suolaa sekä kahvia ja joitain välttämättömyystarvikkeita – lähinnä lähialuetuotantona 1].

Ennen ravinto nostettiin omasta pellosta,

ilman lisäaineita, vieläpä ihmis- ja hevosvoimilla – ei ollut edes väkilannoitteita, oli vain arkista luomua, josta nyt oltaisiin ylpeitä. Tuotokset peltohehtaaria kohden olivat pieniä, mutta se riitti omalle perheelle ja vähän ylikin – kaupunkilaisserkuille.

Tänään maatiloja on vain murto-osa, ja silti ruokatuotanto on massiivista – peltohehtaarituotokset (ryöstämmekö peltojamme?) 2] ovat monikertaiset, koneet suuria ja tehokkaita. Elämme kasvuhokeman aikakautta – onhan suitakin paljon enemmän ja ovatpa vielä kaupungeissa, joissa ei juuri omaehtoiskasvatusta ravinnoksi ole (voisiko olla?)

”Leipäsi on sinun otsasi hiessä hankittava” –

ape ei tullut helposti, se piti itse kasvattaa, ravita, niittää/ nostaa ja valmistaa … meni pitkään ennen kuin se oli pöydässä. Elettiin omavaraisuuden niukkuutta. Ei ollut diabetesta, eikä muitakaan nykyajan elintasosairauksia – silti pontikkaa juotiin ja kekluin tapeltiin *].

Tänään ape nousee 'valintatalon pakastealtaasta',

maito kylmäkaapista ja leipä pussitettuna muoviin hyllyiltä. Ruoka löytyy helposti, ja jos ei jaksa tai voi käydä töissä – saa ravinnon kirkon leipäjonosta, Hurstilta tai halvalla megamaksien tarjouksista – jopa ekstrana -30 prosenttia, kun ei persoile viimeisen myyntipäivän osalta. Rahaa ruokaan saa myöskin sosiaaliluukulta. Ennen ei.

Kunnioitus palautuu, kun tulee puute

Nyt ei ole meillä mistään puutetta, kun asetetaan tarkasteluverrannoksi 1700- tai 1800 -luku. Elämme täydessä yltäkylläisyydessä – sellaisessa porskutuksessa, jotta maapallomme kaksi miljardia muuta ihmistä ei edes voi uneksia. Kiitätkö Sinä jokapäiväisestä leivästäsi?

...

Ruoka ja ape on aikaisempaa elämää

Meidän elo on hiilielämää, jatkamme muiden kuollessaan luvuttaneiden varannoilla, ja se on täydellisesti riippuvainen biosfääristä, elonkerroksesta, jota me syömme kiihtyvästi, jo vuosikymmenien ajan – enemmän kuin koskaan. Ilman väkilainnoitteita ja torjunta-aineita ei kohta kahdeksan miljardin elättäminen olisi mitenkään mahdollista – nykymenetelmin.

Älä osta perjantai!

Tänään on ostamattomuuden päivä – emme osta mitään. Miten kävisi, jos jokainen suomalainen sulkisi lompakkonsa täksi päiväksi – kuinka paljon kansantaloutemme vajeentuisi – olisiko se noin 1/365 osa? Ehkä, ehkä ei, mutta totuus asuu tuolla kuluttamisen vähentämisessä – sanoisinko puolittamisessa!

Oletko valmis – ja miten se näkyisi perheesi hyvin- tai pahoinvoinnissa?

…

^VIITTEET

^1] ”EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa,

huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.
Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä ...” *]~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/06/vakivalta-on-osa-ihmisyytta.html - [BLOG/il]

^2] Mihin metsiemme ja peltojemme hiili katoaa? ~ http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/elinehtomme-hiili-katoaa-johonkin-emme-tied-minne - [AL/il]

...

^EXTRA

Nykyisin Elämä on itsemme ja tavaroidemme siirtelyä paikasta toiseen

~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/154969-siirtelemme-itse%C3%A4mme-ja-tavaroitamme-paikasta-toiseen - [US_P/il]

...

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

doc.: arkileipa_29112013.doc – OpenOffice.org Writer

…

AL – US – VF - IL

”Leikkauslistojen kynnyksellä”

552 | 4772

Velka on toisen aiemmin tekemää työtä

[U] 17.1.2011 17:00 Ilkka Luoma 

• Raha
 

11 kommenttia 

Kautta-aikain osa ihmisistä on syönyt huomisen etukäteen - tuon "ruoan" ovat mahdollistaneet toiset, tekemällä työtä ja säästäen osan "hyödyttömäksi ostovoimaksi" mm. pankkeihin. Korko on eräissä maissa kielletty, koska se mielletään ansiottomaksi ansainnaksi. Sijoittaminen on myös usein työtä ilman vastinetta yhteiskunnalle - sijoittaja syö usein toisen pöydästä ...

---

09102006 - Työnantajat epäilevät osaksi, että heidän työvoima ei ole riittävän pätevää. Paineet lattioilla kasvavat. YT on arkipäivää ja ulkoistus kurkistaa yhä useampien osastojen ovilla. Omistajat vaativat lisää voittoja, työntekijät tekevät vapaaehtoista pakkoylityötä entistä enemmän ja johtajistot halajavat bonuksia, palkkioita ja optioita.

Kulutus kasvaa, halutaan littu-TV, halutaan neliveto, halutaan isompi ja varustellumpi koti. Pitää olla sähköt mökillä, ja pitää olla kyky matkustaa kaukomaille. Lapsille pitää järjestää enemmän harrasteita, etteivät maleksi kaduilla, kun isillä ja äidillä on jatkuvasti menoja, siis poissaoloa kotoa.

Uhkia kasaantuu päällemme 

On menossa maailmanlaajuinen työn uudelleenjako. Asuntojen hinnat ovat tapissa, ja kuitenkin välittäjät ennustelevat kasvavien palkkioiden toivossa vain maltillista arvonnousua asuntoihin. Muotia on asua väljemmin kuin ennen, pitää olla sauna, terassi, parveke ja patio maastomersun kokoiselle pihagrillille. Tämähän vaatii rahaa, ja pankit markkinoivat tyrkyttäen sitä kaikkeen kulutukseen, myyvätpä lyhennysvapaita vuosiakin.

Pankkien katteet ovat tiukoilla ja kilpailu kovaa, näin sanovat. Pankit siitä huolimatta takovat ennätysvoittoja, ikäänkuin varautuen suureen luottolamaan ja -tappioihin. Pankeissa on aivan viime aikoina herännyt myös vastuuajattelu. [?]

Velka veli otettaessa

Pankit saavat jatkuvasti lisää lainojen lyhennysvapaapyyntöjä, pankki suostuu, koska korko on katteen merkittävä muodostaja, millä eletään, tai pitäisi. Pankissa kaikki maksaa. Tilille pano on ilmaista, mutta fyysisistä konttoreista halutaan eroon. Käteisrahan ystävälle jää kohta pankiksi vain sukanvarsi. Missä odotuttavat itseään puhtaat nettipankit, joilla on asiakaslähtöinen lähestymistapa. Heidän käteiskassa voisi olla kauppojen kassakoneet. Verkot olisivat jo teknisesti valmiina.

Kuinka paljon todellisuudessa on lainojen lyhennysvapaapyyntöjä, sitä eivät pankit kerro. Varma korko on pankin tulos, ainoastaan taseet täytyy pitää vastaavuuskunnossa, mutta miten silloin, kun vakuudet alentuvat? 1990-luvun alussa oli asuntokriisi, korot 15% ja asuntojen hinnat lähteneet siitä tapista, missä nyt ollaan, jyrkästi alenemaan.

Nyt korot hitaasti, mutta varmasti nousevat ja marginaalit kotikukkaroissa ovat tiukoilla - on pakko pyytää lyhennysvapaata. Asuntojen hinnat tulevat laskemaan ja pakkorealisointeja tapahtuu, osan velasta jäädessä edelleen maksettavaksi - muistoksi patioista, terasseista ja pakettiauton kokoisista pihagrilleistä.

Käteisen näkeminen on kohta ylellisyyttä, 

ja korteilla ei ole tuntua oikeasta 100 euron setelistä, kun lappuun piirtyy vain summa 99,95e. Veli velkaa otettaessa, velipuoli maksettaessa, voi olla kivuliasta arkiviisua monessa yritteliäässä kodissa, jossa kuitenkin haluttiin vain parempaa elintasoa.

Valtiolle vastuupolitiikkana ei ole viisasta nyt alentaa kokonaisverokertymää, ainoastaan painotus eri verojen kesken voi olla kannustavaa, mm. työntekoon. Valtion on syytä rakentaa turvapuskureita kansalaisille, kun elämän nurjempi hetki koittaa. 

Valtio on tasaava ja vastuullinen puskuri ylläpidettäessä sitä turvaa, sosiaalista toimivuutta, opetusjärjestelmiä ja yhteiskuntatoimivuutta, jonka suuret ikäluokat ovat rakentaneet sekä heidän vanhemmat perustaneet. Vastuullisuutta on nähdä myös uhat kasvun tavoittelun käyrien takaa.

Ilkka Luoma

Katsaus lähitaloushistoriaan:

"Nythän maan hallitus puhuu niin hyvästä menestyksestä, että jotain on jäänyt huomaamatta (valtiovarainministeri Eero Heinäluoma, SDP). Pankit julkistelevat tutkimuksia kotitalouksien peloista. Ehkä pankit ovat huomanneet kautta linjan lisääntyneet lainojen lyhennysvapaapyynnöt. Pankit elävät koroilla ja 'ikuinen" laina on varma asiakassuhde. Kuinka käy, kun 'ikuisen asiakkaan' maksukyky romahtaa?"

---

Linkki keskusteluun -> Kopauta <- p="">

ORIG ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/58344-velka-on-toisen-aiemmin-tekemaa-tyota - 

.