Hedelmäkaruselli villitsee ikään katsomatta

Helsingin Itäkeskuksessa oleva Raha-automaattiyhdistyksen peliluola houkuttelee täyspotin riemuihin ja hedelmäpeliin värisuoralla. 2.4.2006, klo 13:30, jolloin sunnuntaista huolimatta sisällä oli niin junioreita kuin senioreita. Pelikoneet kilisivät iloisesti kansanterveydelle. DSC_11289.JPG. 1/50s, f3.5, 27mm. Nikon D70. Photo by Ilu 2006.

.___________________________________________________________.

Markettien ja bensa-asemien lämpiöt kätkevät yksinäisyyden ja pelihimon psykologiat hedelmakaruselleina niin oppineelle, kouluja käymättömälle kuin nuorelle ja iäkkäälle. Vilisevät värikuvat happamina sitruunoina kuin makeina appelsiineina rohmuavat ennalta ohjelmoidusti peruspäivärahoja, eläkelantteja kuin varakkaankin almuja kansanterveydelle ja palautettavaksi himon lähtökohdalle jännitykselle ja voitolle. Suomi on "yksikätisten" suojeluvaltio ja näitä kolikkosieppareita sijaitsee kaikkialla missä ihmisvirrat kohtaavat.

Peliautomaattien viereen ovat ilmestyneet 0800-auttavan pelihimomaanikon pelastusnumerot koukusta irroittautumiseen. Koukussa ovat niin peruskoululaiset ikärajasta huolimatta, eläkeläiset kuin virkamiehet, lääkärit ja työtä tekevät ja tekemättömät. Valtio on suojellut pelibusineksen kansantaloudelle apuina ja lahjoituksina niin urheilulle kuin taiteelle ja sosiaalitoimeen.

Miksi ihminen pelaa? Nuori hakee lisää taskurahaa tai "koputtelee" lukitusnäppäimiä tottumuksesta, ikävästä ja tekemättömyydestä. Lääkäri ahnaasti silmäilee oikeaa hedelmäriviä ei niinkään rahan tarpeena, vaan tyydykkeenä jännityksen puutteesta kun riittävä rahamäärä ja runsas elintaso on turvallistanut elämän virikkeettömäksi ja jännitystä puuttuvaksi. Ansaitun päivätyön antaneet muori ja vaari hakevat sitä puuttuvaa, eli edelleenkin jännitystä ja eläkkeen jatketta odottaen vuoroa edellisen pelaajan lihottaessa "hedelmäkukkaron" voittomahdollisuudesta pulleaksi. Yksinäisyys kiusaa monia yhteiskuntamme jäseniä; sukulaiset ovat kaikonneet palatakseen ainoastaan perinnön jaolle, tai sitten vaari siirtyi taivaallisiin pelisaleihin vuosikymmen sitten. Nuoriso hakee pelaamisesta kaljarahaa, tupakkiaskin puuttuvaa euroa tai sitten puhtaasti tekemisen puutteen vuoksi.

Valtiomme kontrolloi melkoista takaisinkytkentää kansalaisten kukkaroista antaen virikettä pyörivistä kuvista, joiden vaakarivi sattuu kuitenkin liian harvoin anteliaalle päälle. Ikävä ja elävän seurustelukumppanin puute ajaa Essolle ja Teboilille kokeilemaan onnea. Niin Audilla kuin Mersulla pelirallia ajavalle kirurgille kuin muorille marketin pelikasino antaa lohtua yksinäisyyteen ja jännityksen kaipuuseen.

Ennen jännitys purettiin sotapeleissä Kannaksella. Nuortan osallistumista harjoiteltiin yhdessä 1970-luvulla politiikan nostaessa päätään. Rauhanajan jännitys purettiin maaseudulla kekluihin ja astaloihin. Kaupungeissa jännitys kanavoitui jengiseuroina voimainmittelöihin korttelitappeluina. Nyt jännitystä haetaan lisäksi television urheilukanavista sohvakulttuurin vallatessa mielialoja. Tämän päivän jännityksen purkajia rahakkaassa päässä ovat pörssisalien warrantit, futuurit ja eksoottiset vipu-, kanki-, punnus- ja vääntörahastot, joilla arvioidaan rahan- ja omaisuuden liikkeitä huomenna. Spekulaatio lisää jännitysvipraa kummasti, aiheuttaen oikeuslaitoksille lisääntyvästi jutturuuhkaa.

Tämän päivän yhteiskunta suosii voittajaa, kerryttäjää ja menestyjää rahatalouden tase- ja tuotosmittarein. Osallistuminen, yhteenkuuluvuus, aktiivinen vapaa-ajan tekeminen ei ole asteikoilla arvostettavaa ja markkinatalouden kulutusjuhlapyörästä linkoutuneet ajautuvat jännitystä hakien pelien maailmaan. Sanotaankin, että kännyköiden ja operaattoreiden kulta-aika alkaa välittömästi kun kännykkään saadaan rahapelit ja niin helppokäyttöisinä, että "lukutaidotonkin" näpyttelyn osaa. Ihmisiä on aina kiinnostanut peli, myös elämän peli panoksilla, jotka jättävät pelikentäksi yksinäisyyden, osallistumattomuuden ja yhteenkuulumattomuuden. Tämän viimeisen pelin hintana on ajautuminen, toivottomuus ja lohduton yksinäisyys. Huolehdinta, vastuu toisista ja yhteenkuuluvuuden luominen ei ole maattoman ja rajattoman rahan pelimaailmassa hyve, eikä siitä jaeta bonuksia ja optioita.

Ilkka Luoma

Kilpailu säätelee niin palkat kuin hinnatkin

Kiinalainen toimeliaisuus, kaupantekotaito, suhdetoimintaverkosto ja ahkeruus ravisuttelevat koko maailmaa niin hintoina kuin palkkoina. Työn teettäminen on toistaiseksi Kiinassa halpaa länsimaiden silmin, kunnes globaali tasaantuminen käy läpi tämän päivän 4 miljardia alikehittyneiden ja kehittyvien maiden ihmistä. 

Kiinassa kaupungeissa asuu ainoastaan noin 400 miljoonaa ihmistä! Kiinassa ei saisi sama kaupungistuminen lähteä liikkeelle kuin Euroopassa 1930-1970 -luvuilla. Eurooppa ja USA kuluttaa liikaa maapallon yhteisiä varoja. Työmme on tullut liian kalliiksi, menetämme työpaikkoja kauko-itään ja näin tasaamme puolipakolla maailmanlaajuista tuloeroa. 

Suoritamme myös tahtomattamme kehitysaputoimintaa ostamalla halvemman palkkatason maista kulutustavaroita ja hyödykkeitä, koska hinnat ovat siellä halvemmat. Ellei tule suurta muutosta, niin raaka-aineet ja energia fossiilisena ilmiönä loppuvat...

Kuvassa Kiinan suurlähetystön kaupallisen osaston antama rintamerkki, joka kuvastaa asian yhdellä kuvalla, mistä on kysymys. DSC_11482. 11. huhtikuuta 2006. Photo by Ilu 2006. Nikon D70+Micro-Nikkor 60mm/2.8 AF.
...


Printtimedia suosiollisella avustuksella Suomeen rantautui piristeenä uusi asunnonvälittäjä. Asuntokauppa on käynyt hyvin ja välityspalkkiot lihoneet tuntuviksi. Uusi yrittäjä havaitsi terhakkaasti markkinaraon ja uudisti asiakashankinnan ja ennenkaikkea hinnoittelun. Vastareaktio oli nopea; postiluukku suolsi jo ensimmäisen suoramainoksen välityspalkkiolla 1%.


Lidl
Saksalainen elintarvikemonitoimikauppa nousi maihin rauhallisen ja sopuisan kilpailun Suomeen muutama vuosi sitten ja vastareaktiot kumpuavat voimallisemmin vasta nyt. Molemmissa tapauksissa hyötyvät ostavat asiakkaat; asuntokaupan palkkioista jää mukava osa myyjälle/ ostajalle ja perusruokaa ja muutakin saa nyt halvemmalla kuin ennen kotimaisen yhteismonopolin valta-aikana.


Kilpailu säätelee niin eläin- kuin ihmiskuntaa 

Yhteiskunta on sosiaalinen verkosto, jossa ostavista asiakkaista käydään kisaa erilaisin houkuttimin ja vetonauloin. Hinta on merkittävä elementti kilpailussa. Hinta kuvastaa aina sitä oletusta, mitä markkinoilta saadaan ostajilta; tuo hinta yritetään pitää niin korkeana kuin mahdollista. 


Ellei kilpailua, ei hinnan alentumaa 

Kova kilpailu "söi" operaattoreiden katteet, jolloin alkoi yt-ralli ja fuusioaalto. Yritysrakenteet ja henkilöstö taipuvat kilpailun edessä. On vain kysymys johtamisesta, kuinka nämä yt:eet ja fuusiot + muut rakennejärjestelyt tehdään. Kuluttajana pienemmälläkin palkalla oleva on parempi kuin peruspäivärahalainen työtön. Työvoimapulan koittaessa palkat muodostuvat työvoimasaannon mukaisesti. Suomeen on rantautumassa lähivuosina runsaasti vierastyövoimaa, mm. Kiinasta [?]


Suuri osa kilpailukykyä on myös motivoituneen henkilöstön saanti yritykseen 

Innokkaan utelias, riittävästi pohtiva osaaja yhtiönsä arvoja tunnustavana ja arvostavana on yhtiön arvokkain pääoma. Työntekijä niin valkoisella kuin ruskealla kauluksella muodostaa sen suurimman kilpailuedun. Ihmiset tekevät suunnitelmat, niin tuotekehityksessä, markkinoinnissa, valmistuksessa, jälkihoidossa kuin liikkeenjohdossa. 


Henkilöstö on merkittävä osa kulurakennetta 

Ammattiyhdistysliike on rakentanut ansiokkaasti hyvinvointiyhteiskunnan palkkarakenteen vähiten joustavaksi, kaikki muu sitten joustaakin kuin takavuosien Sidoste-sukka. Toinen joustamaton elementti on johtajiston palkat ja bonukset; ne on rakennettu kulutusjuhlavetoisesti. Johtajiston palkka- ja palkkiokulujen tulisi joustaa niin markkinatilanteen kuin yt-karusellin sävelien tahdissa. Yhteiskuntajoustoihin kuuluvat myös osinkojoustot.


Palkkajoustot

Palkkajousto ennalta sovituissa raameissa lisää yhtiöiden reagointikykyä muuttuvassa kilpailutilanteessa, kuten kävi asunnonvaihtorintamalla uuden kilpailijan laihduttaessa välityspalkkiot takaisin kohtuulliselle tasolle. Kilpailu teki tehtävänsä ja kilpailujousto alensi heti ainakin muutamien yrittäjävälittäjien palkkioita inhimilliselle tasolle. Markkinat kiittävät ja uusi välittäjä ottanee oman osuutensa asiakkaista [?]


Palkka- ja hintajousto ovat asian kaksi samaa puolta korreloiden toinen toisiansa 

Innoissamme huudamme hurraata kun hinnat laskevat, mutta ärtyneinä meuhkaamme, kun kysellään palkka- eli kulujoustojen perään. Olisiko parempi joustaa palkassa ja säilyttää edes muutama työpaikka enemmän Suomessa. Suurena sopulivuotena pöllöt ja muut petolinnut lisääntyvät hyvin ja voivat pulskasti. Katoisana sopulivuonna muninta on kitsaampaa ja kupu ei aivan yhtä pyöreänä pömpötä.


Palkkatalkoot ei ole kirosana, 

vaan kansallisen kilpailukyvyn kohennusohjelma. Kautta linjan palkkamaltti ja joustoliike parantavat kilpailukykyä ja alentavat kysynnän aleneman myötä hintojen laskua kilpailluilla aloilla. Valtiovarainministeriö voisi valjastaa joukon kansantaloustieteilijöitä, talousoppineita, markkinaguruja, kulutusintoilijoita tai muutoin lahjakkaita spekulaatiopyörittelijöitä laskentatehtäviin katsomaan, mitä tapahtuisi, jos toteutetaan kansalliset palkkatalkoot esimerkiksi 8 prosentin palkka-alenemana. 

Kuinka palkkatalkoot vaikuttaisi hintakehitykseen, kulutukseen, verotukseen, työllisyyteen, työttömyyteen ja osallistuvuuteen. Kiinteistövälittäjät tulevat vapaaehtoisella pakolla luopumaan osasta palkkioitaan, koska kilpailu puhui ja ostavat sekä myyvät asiakkaat äänestävät lompakollaan.

Ilkka Luoma

Jakaantuuko Suomi kahtia; maaseuturauha ja kiihkeä kaupunkikulutus

Tämä kuva esittää selvästi jakaantumisen toista puolta; luontoa, rauhaa, harmoniaa, "tyhjyyttä ja äänettömyyttä". Ihminen on lähtöisin merestä miljardin vuoden takaa. Suomessa paluu juurille tapahtuu voimakkaana mökkeilynä lammen- tai järven rannalle. Kuvassa Ruokkeen Lomakylän rannalta 4.7.2004, kello 21:33. AUT10404.JPG. Canon Powershot Pro, vm.2000. 381,1 kB. Photo by Ilu 2004.


Kuva edustaa erästä jakaantumista, kaupungistumista. Moskovassa hotelli Rossijan ikkunasta otettu kuva kertoo paremmin kuin tuhat sanaa, mistä on kysymys. Politiikalla ei ole mitään tekemistä tässä kuvassa, ainoastaan ominaisuuksilla ruuhkassa, kulutuksessa, kiihkeydessä, saasteissa, ylikuormituksessa ja ihmispaljoudessa. Maailma kaupungistuu hälyttävää vauhtia. Suomessa Keskusta voisi olla vastavoima liialle ihmispakkautumalla. DSC_5769.JPG. 23.05.2005, klo 17:16 (Suomen aikaa). 1/200s, f7.1, 105mm. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

Eduskunnassa muhii hetkellinen vasemmiston ja maaseudun ilmiriita

Nimenomaan Eduskunta valmistautuu puolueina vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Nokkapokka Kepun ja Demarien kesken on alkanut. Pääministeri Vanhanen ja valtionvarainministeri Heinäluoma ovat totisen torvensoittajan asemassa hillitäkseen edustajiensa nokittelun, joka on aivan väärällä hetkellä jakamassa Suomea kahtia. Tuhina ja kukkoilu (tai paremminkin kanailu) konkretisoitui mallikkaasti YLEn AamuTV:n haastattelussa keskiviikkona.

Demarit ottivat herneen nenään, kun Kokoomus ja Kepu kuhertelivat presidentinvaaleissa. Demarit ovat kuhertelun jo aiemmin osanneet Vasemmistoliiton kanssa, ja nytpä itse Suvi-Anne Siimes antaa tilaa puolueyhdistämiselle tai Vasemmistoliiton repimiseen kappaleiksi. Selkeästi seireenilaulut vasemmiston ja oikeiston erottamiseksi ja aatteiden linnoittamiseksi seuraavia Eduskuntavaaleja ajatellen on käynnistynyt.

Puoluepolitiikka ottaa revanssia pitkään jatkuneeseen kansalaissuosion alamäkeen. On erinomaista nähdä, kuinka terhakkaana edustajat ajavat kantojaan ja aatteitaan. Puolueet on perustettu olemaan aatesuuntautuneita. Tämän päivän puoluepolitiikka on mössöytynyt sanahelinään jatkuvasta talouskasvusta, koko ajan nousevasta hyvinvoinnin kasvusta, "paremmasta elämästä", helpommasta työstä ja muutoin mukavammasta elosta. Sanat ovat kauniita, mutta todellisuus niin maapallollisesti riittävyydestä ja saastumisesta sekä kansallisesti kykynä vastata maailmanlaajuiseen uustyönjakoon, ikäpyramidimme vinoutumiseen, erakoitumiseen ja kansalaistemme osallistumattomuuteen edellyttävät yhteistä henkeä ratkaista koko Suomen mahdollisuudet selvitä suoraan edessämme olevista vakavista ongelmista.

Puoluekalistelu on sirkusta kansalle ja viihdykettä äänestäjille. Kansakunnanhoito ratkaistaan tulevissa eduskuntavaaleissa. Vaaleissa saattaa syntyä asettelu, jossa oikeisto- ja vasemmistosuomi kohtaavat barrikadeilla. Onko Suomen kansallinen etuus jakaa maa aatehistoriallisesti ammattiyhdistys Suomeen ja yrittämisen sekä pääomien Suomeen? Kansalaiset kuulevat jatkuvasti uutisoinnista mitä tapahtuu pääomasuomessa; kähmintää, optioahnehdintaa, osinkorallia ulkomaille ja tehotalouden kulutusjuhlajargonisointia kasvattamaan energian käyttöä tuhoten ympäristöä. Toisaalta kuulemme medioista koko ajan taisteluhengestä itsepintaisesti pitää kiinni ikuisista nautintaoikeuksista saavutettuina etuina, dinosauruslinnoitusmaisista ammattiyhdistyksistä järkähtämättöminä lakkokoneina.

Ongelmat jatkuvat tulontasauksen dilemmasta jakaa sosiaalitoimeen enemmän ja enemmän rahaa pakkopullamaisesti ylläpitämään sinänsä kaunista sosiaalitoimen loputonta musta-aukkomaista verovarojen nielukitaa.Päähallituspuolueet ovat kuin Metsot soitimella tavoittamassa omia ja ehkä uusiakin äänestäjiä koppeloina uurnille antamaan aatteen nostatusääniä eduskuntavaaleissa. Oppositio Kokoomus, mm. pääomien linnoituspuolueena, kujertaa istuntosalin hämyssä odottaen Kepun kosintaa yhteisestä vaaliteemasta oikeistosuomen synnyttämiseksi. Kokoomus ja Kepu ovat aatekartalla lähempänä kuin ikiaikainen Kepu-Demari täyskäsi. Punavihreä yhteistoiminta nostatti kiistatta nimenomaan presidentti Kekkosen aikana Suomen siihen hyvinvointiin, mitä nyt saamme kokea maailmanlaajuisesti huippuluokan asumismaana niin turvallisuutena, puhtautena, osaamisena kuin luotettavuutena.

Suomen arvostus turvallisena maana on suurempaa ulkomailla kuin meillä kotimaassa. Suomi tarvitsee nyt kansallisen edun Eduskunnan, jossa tasapuolisesti edustetaan koko maata. Tunnetusti Suomi koostuu kaupungeista ja maaseudusta ja nämä asiat ovat yhtä ja samaa Suomea. Meillä ei ole varaa kahtiajakoon Kehä III:n kohdalta. Suomi pärjää ja on houkutteleva kokonaisuutena.

Me tarvitsemme resursseiltaan omavaraisen elintarviketuotannon, me tarvitsemme uuden joustavan ammattiyhdistystoiminnan ja me tarvitsemme ennenkaikkea yhtenäisyyden, yhteenkuuluvuuden sekä yrittämisen hengen nostamaan meidät kykyyn huolehtia vielä huomisenkin lapsien Isänmaan, jossa on hyvä asua ja työtä tehdä. Suomalaisille kuluttajille, veronmaksajille ja äänestäjille tarjoutuu todellinen aitiopaikka ratkaista tuleva Suomi, niin aatteiden yhdistelmänä kuin koko maamme yhdistämisenä.

Suomi on tasan niin vahva kuin on sen kokonaisuus osaavana ja yhteen hiileen puhaltavana kansakuntana.

Ilkka Luoma

Myyntimies Miikkulainen on aina ollut pelimies

Kuvassa kokenut myyntimies Kaivopuiston Vapputunnelmissa 1.5.2005, kello 16:39. Hannu Räikkönen (MJD) on ollut myyntialalla koko työhistoriansa. Myynnin menestystä auttaa urheiluhenki ja aktiivinen "ikämieskoripalloilu", mm. joka vuotisissa Savonlinna turneissa. Iloinen luonne, sitkeys ja rehellisyys tuo tuloksen. Iän myötä monet myymämiehet laiskistuvat ja jokainen tietää itse tilansa kullakin tarkasteluhetkellä :) DSC_5409.JPG. 1/100s, f5.0, 72mm, 2,2MB. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

Palkkapussin saatuaan myyntimies on todennut kauppojen tulleen maaliin; provisiot kilahtivat tilille. Tänä päivänä korkeiden palkkakustannnusten maassa Suomessa voivotellaan kustannuksiemme olevan 5-10 kertaiset kehittyviin maihin nähden. Työ on aina tehtävänsä väärtti. Normaalissa kuukausipalkassa on vaikea huomioida dynaamista tulosta. Yhtiöiden tilauskirjat eivät ole aina staattisia vaan vaihtelevia myyntikyvyistä riippuen. Kustannuksien tulisi elää tulojen myötä ylläpitäen yhtiön kykyä tarjota jatkuvasti ja dynaamisesti työtä tekijöillensä.

Entisten aikojen laukkuryssä, tuo nykypäivän myyntitykki eli kaupparatsu elää yrittäjämäisesti keräten oman ja perheensä toimeentulon myyntityöstä, joka tunnetusti ei ole vakaata, vaan vaihtelevaa kuten kauppamiehen palkkakin. Myyntimiehelle tarjotaan takuupalkan jälkeen tyypillisesti pieni pohjapalkka ja reipas provisio myyntikatteesta tai myynnistä laskettuna. Myyntimiehen palkan voidaan aina sanoa olevan kohdallaan ja tasokorotukset syntyvät omasta tahdosta ja innosta tehdä työtä, siis tulosta yhtiöllensä. On hyvä muistaa, että Suomen kuuluisin kyläkauppa Tuurissa on alkujaan syntynyt kunniakkaan kulkukauppiaan uutterasta työstä.

Myyntimies on käytännössä itsenäinen yrittäjä palkannauttijan sosiaaliturvalla. Myyjä saa aina ansionsa mukaan; hänellä ei ole vakiopalkkaa, vaan yrittäjämäinen korvaus tehdystä työstä, mutta ennen kaikkea tekemästään voitosta, mikä ylläpitää hänen edustamansa yhtiön toimeentuloa. Voidaan pelkistetysti ja hiukan raflaten sanoa, että myyjäkunta ylläpitää koko muun yhtiön kykyä pitää palkollisia tuotannossa, hallinnossa ja tuotekehityksessä. Myyjäparan pitää vieläpä maksaa esimiehensäkin palkka, ellei pomolla satu olemaan henkilökohtainen myyntitavoite.

Myyjä, tuo hotellien uskollinen asiakas, sairastaakin kitsaasti, sillä tunnetusti kauppoja ei sairaalan vuoteelta synny (sairauspoissaolojen listassa kaupanväki on vähiten poissa työtehtävistä, 2,9% työajasta, HS 20.3.2006/ Tilastokeskus). Myyjän voidaan sanoa olevan verottajan uskollinen kumppani ja hyvä ystävä, sillä keskimäärin tehokas ja säntillinen myyntineuvottelija saa keskiarvoa korkeampaa provisiovoittoista palkkaa, maksaen mukavat korvaukset valtiolle kuluttamistaan ajoteistä. Kaupparatsu, tuo huoltoasemien tiikeri ja leijona, kuluttaa menovettä leasingautossaan loputtomilla maakuntamatkoillaan verottajan iloksi ja vihreiden suruksi. Myyntimies innokkaana asiakaspalvelijana kuluttaa ravintoloiden ja muidenkin anniskelupaikkojen palveluita kerryttäen arvonlisä- ja muitakin valmisteveroja iloisesti valtiomme kassaan. Lisäksi innokkaana kaupantekijänä lomatkin jäävät minimiinsä, sillä vähemmän kauppaa syntyy lomalaitureilla ja -laitumilla. Ei taida myyntimiehemme paljon ehtiä sairastamaankaan, sillä tie ja asiakkaat kutsuvat.

Myyntimiehet eivät lakkoile, sillä tavoitteet ja provisiot jäävät näin saavuttamatta. Myyntikavereiden ainut lakko on tupakkalakko. Päivätyö päätetään eläkkeeseen, jolloin toivottavasti on riittävä provisiokertymä varallisuutena, jotta eläkepäivät soljuvat muistellessa värikästä ja ihmisläheistä työtä ja saavutuksia, jotka luotiin omalla rehellisellä työllä.

Myyjien ammattikunta on yrittämisen esimerkki. Myyjän perusasenne on iloinen hymyilijä, joka kuuntelee ostavan asiakkaansa toiveita aina sanomalla: kyllä onnistuu. Niin onnistui myös positiivisen elämänasenteen viljely pitkillä maakuntamatkoilla, joista jäi jäljelle legendaariset tarinat leijumaan hotellisaunojen löylyhuoneisiin, nuorempien myyntisukupolvien jatkaessa sitä maailman toiseksi vanhinta, vai olisiko vanhinta ammattia.

Kaupparatsu on virettä ylläpitävä perussuomalainen, joka ei vähästä hatkähdä, eikä pienestä kitise. On sanottu, että todellisen myyntimiehen ammatti on maailman vaikein, mutta myös arvostetuin. Myyjien kesken markkinat on aina suhdanteista riippumatta jaettu joka aamu uudelleen.

Ilkka Luoma

Suomen valtio osoitti merkittävää päättäväisyyttä

Suomen Leijona otti itäisen tulen vastaan kansakunnan kohtalon vuosina 1939-1944. Osa kenraaleistamme oli maailman luokkaa, he oivalsivat sotilaan merkityksen tavoiteltaessa yhteistä päämäärää.

Kenraali Pajarin kunniamerkit päätyivät lopulta sinne ainoaan oikeaan paikkaan; Suomen valtion haltuun. Suomi voi olla vilpittömästi ylpeä sotilaistaan ja upseereistaan, he pelastivat meille Itsenäisyyden.

Kuvan Leijona on Suomen markan 1939 painoserästä laserleikattu ja kullattu.

Toivottavasti nykyiset siviilijohtajamme yhtiöissä ja virastoissa niin kunnissa kuin valtiolla ymmärtävät henkilöstön merkityksen osana yhteiskuntaa. Johtaminen on taitolaji ja se ei onnistu kaikilta. Johtajaksi ei käydä kouluja, johtajaksi synnytään. Karisma ei synny Korkeakouluissa, karisma syntyy luonteesta, sen lujuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kyvystä vaatia itseltä enemmän kuin muilta.

Johtajan ominaisuus on tarvittaessa antaa omastaan joukkojensa ja työntekijöidensä hyväksi. Sodat on voitettu joukkueina, ei yksilöinä. Taistelu on aina osallistuvan ryhmän summa. Paras johtaja säästää omiaan, mutta tiukan paikan tullen antaa kaikkensa. 1939-1944 jäi monia erinomaisia johtajia rintaman multiin kuollen joukkojensa edessä esimerkkinä. Kunnia on suurin ominaisuus, valitettavasti tänä päivänä kiihkoahneus ja kerskakulutus ovat karkoittaneet ne periaatteet, joilla Suomi pelastettiin.

Museovirasto osti päättäväisesti kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin, kenraalimajuri Aaro Pajarin merkittävät kunniamerkit ja palkinnot. Valtiomme osoitti arvostusta mm. veteraaneja kohtaan hankkimalla huutokaupasta Tolvajärven taistelujen sotasankarin ja pienen ihmeen tehneen kenraalin mitalit. Pajari osoitti taistelujen ratkaisuhetkillä järkähtämätöntä vastuuta Isänmaastansa ja miehistänsä. Pajari voitti erittäin vaikeat taistelut esimerkillisellä johtamisella, nokkeluudella ja periksiantamattomuudella.

Mitalien osto ei ollut pelkkä ostotapahtuma. Kauppa oli osoitus valtioltamme sen arvostuksesta sotiemme veteraaneja ja henkensä Isänmaansa puolesta antaneita kohtaan. Lisäksi valtiomme ostotapahtumalla halusi järjestää kaikille mahdollisuuden nähdä ja kokea yhden osan yhtenäisyyden hengestä, mikä vallitsi totuuden hetkinä 1939-1944. Kansakuntamme oli yhtenäisempi kuin koskaan. Kansalaiset tuolloin ymmärsivät valtion tarvitsevan kaikkien panoksen ja sen työn Suomi yhtenä miehenä ja naisena teki uhrautuvasti pelastaen itsenäisyytensä. Kenraali Pajarin todellisilla ansioilla saavuttamat kunnianosoitukset olivat merkki todellisesta ansainnasta ja uhrautuvaisuudesta. Tämän päivän monissa ansioissa, nykypäivämme "sankaritarinoissa", on puhdasta ilmaa, kohtuuttomuutta ja räikeän itsekästä ahneutta.

Kenraali Pajari oli kunnian mies. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim myönsi hänelle poikkeuksellisesti kaksi kertaa Mannerheim-ristin ritarin arvon. Osoitus tuli ansioista ja merkittävästä työstä Suomen, Isänmaamme hyväksi. Toisen maailmansodan melskeissä Suomi taisteli itselleen itsenäisyyden pitämisen. Nämä arvot olivat osoitus yhteenkuuluvuudesta, joka näinä päivinä on vain muisto menneiltä ajoilta. Nyt on vallalla tulos ja tase; nyt eletään kvartaaleittain ja käsitellään ihmisiä kuin koneen osia. Kenraali Pajari ymmärsi mikä merkitys oli korpisoturilla. Hän tiesi luonnostansa taistelijoiden merkityksen rintamalla. Hän edelleen tiesi, ettei voittoa saavuteta pelkällä johtamisella. Pajari erityisesti ymmärsi alaisten merkityksen; hän arvosti, vaati ja antoi koko panoksensa sotilaidensa hyväksi johtaen heidät voittoon ja näin oli osana pelastamassa Suomen itsenäisyyttä.

Museovirasto teki kunniakkaan teon ostamalla kunniamerkit. Valtio osoitti menneen maailman kunnian olevan vielä olemassa antamalla arvon merkittävistä teoista hankintapäätöksellään. Kilpaileva huutaja tunnusti mitalien menneen oikeaan kotiin; valtiolle, joka on saanut kiittää sotiemme taistelijoita maamme vapaudesta. Ostohinta oli pieni tekijä kunnia-asiassa. Voi vain arvata veteraanien hiljaisen tyytyväisyyden teosta, joka oli arvostus heitä kaikkia, niin kaatuneita kuin elossaolevia kohtaan. Suuri kiitos Museoviraston päättäjille ansiokkaasta teosta. Mitalien myötä niissä ja toivottavasti meissä elää arvostus yhtenäisyyttä, vastuuntuntoa kuin uhrautuvaisuutta kohtaan.

Ilkka Luoma

Holocaustin saksalaiset sukupolvet ovat syntisinä kuolleet, vain syyttömät ovat jäljellä

Täysin syytön saksalainen (60) soittaa sydämensä innolla Bachin säveliä flyygelillä, joka ei kuulemma ollut vireessä. Tarkkaavaisina kuuntelijoina olivat mielenkiintoisesti historiaa ajatellen eestiläinen Tallinnasta, venäläinen Moskovasta (35) ja Moskovassa 15 vuotta asunut suomalainen (48).

Historia muistaa erityisesti yhteenoton, jossa Saksan Kolmas valtakunta (1933 - 1945) otti mittaa Stalinin Neuvostoliitosta. Viro ja Suomi olivat sivunäyttämöillä, vaikka molemmmat kantoivat suuren ikeen Itsenäisyystaisteluissaan. Viro menetti Itsenäisyytensä väliaikaisesti. Suomi säilytti omansa ja Neuvostoliitto on muuttunut Venäjäksi jälleen. Saksat yhdistyivät Berliinin muurin sortuessa .

Kaikki kuvassa olevat henkilöt ovat täysin syyttömiä historiallisiin tapahtumiin. Tapahtumahetkellä heitä yhdisti saksalaisen Bachin musiikki. Kaikkien näiden henkilöiden isät ja isoisät tietävät/tiesivät jotain sellaista, mitä me emme enään ikinä tiedä. Kuvattu Helsingin II-linjalla BL:n toimistolla 5. huhtikuuta 2006, kloo 15:24. 2,66MB. DSC_11319.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Helsingin Sanomat näyttävästi kirjoittaa "kansakunnan omatuntona" vuosikymmenien takaisesta murhenäytelmästä muistutuksena, ettei se enää koskaan tapahtuisi. Kirjoitus on yksipuolinen ja koskettelee rikoksen tehneitä ihmisiä, jotka ovat syntinsä kantaneet ja henkensä antaneet. Saksassa elää enää vain hitusen heitä, joilla on omakohtaista "verta" käsissänsä. Uudet saksalaiset sukupolvet eivät ansaitse enää veitsen kääntöä haavassa. Esi-isien synnit eivät periydy syyttömille jälkeläisille. Kärsineimmät osoittavat inhimillisimmän anteeksiannon.

Kertomukset holocaustista ovat piinavia, lohduttomia ja muistutuksellisia. Saksalaista kansanosaa on piinattu vuosikymmenet aiheesta, jota on ylläpidetty vain yhdestä näkökulmasta. Teloitukset ja Kolmannen Valtakunnan ideologia tunnetaan erityisen hyvin. Nykyinen Saksa on kieltänyt lailla lähes kaiken liikehdinnän ja esilletuonnin, mikä Kansallissosialistiseen Saksaan on liittynyt vuosilta 1933-1945. Tämän päivän Saksan kansa kantaa heille kuulumatonta syntiä. Yhdistynyt Saksa ei ole ansainnut liiallista ja jatkuvaa muistutusta isien ja isoisien töistä. Saksa on virallisesti historian tapahtumat tunnustanut ja pyytänyt jo liittokansleri Willy Brandtin aikana anteeksiantoa niin juutalaisilta kuin monien maiden kansalaisilta.

Suomalaisille voisi pikimmiten muistuttaa ja kertoa, mitä Saksa on tehnyt Suomelle auttavina tekoina vuosikymmenien aikana. Mekään eikä saksalaisetkaan enää tarvitse muistutusta Lapin polttamisesta ja punaisten tappamisesta Itsenäisyytemme kynnyksellä. Me olemme syntimme kantaneet ja toivomme, ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Nyt olisi aika perehtyä myös asioiden toiseen puoleen. Olisi vihdoin aika tutkia mitkä syyt johtivat Kolmannen Valtakunnan juutalaisdoktriineihin. Mitkä olivat syyt Adolf Hitlerin päätöksiin juutalaissiviilien joukkoteloituksiin. Tulevaisuutta ajatellen parhaiten estetään vastaavat tapahtumat ymmärtämällä, mitkä olivat vaikutteet totaaliseen hävityksen yrittämiseen. Mitkä olivat tekijät, jotka sytyttivät vihan ja pelon juutalaisia kohtaan? Paras keino tulevaisuudelle, jottei sitä enää koskaan tapahdu, on tietää syyt.

Toinen tekijä tutkittaessa holocaustia kokonaisuutena on selvittää myös lähes vastaavia tapahtumia Stalinin Neuvostoliitossa. Tunnetusti voittajaksi selviytynyt Josif Stalin Neuvostoliiton generalissimuksena järjesteli ja tuhosi kansaansa päämääriensä ja epäluuloisuuksiensa summana. Voidaan todisteellisesti sanoa, että Stalinin aikana tapahtui myös kansanmurhaa. Ne Stalinin vainoissa tuhoutuneiden henkilöiden omaiset ovat yhtä ansaitusti oikeutettuja tietämään syyt ja julistamaan tapahtunutta, ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Kolmantena tekijänä olisi hyvä muistuttaa mieliin ne saksalaiset siviilit, jotka jäivät liittoutuneiden pommikonelaivueiden murha-aaltojen alle erityisesti 1944-1945. Pelkästään Dresdenin kuolinyönä hävitettiin yhdellä kertaa noin 60.000 viatonta siviiliasukasta tulimyrskyyn. Lähes kaikki Saksan kaupungit tuhottiin liittoutuneiden mielestä strategisin perustein iskien Saksan siviiliväestön mielialoihin toiveena romahduttaa kotirintaman tuki Saksan itsensä aloittamalle sodalle. Siviilipommituksia voidaan pitää raukkamaisina tekoina, joihin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa osallistui myös Saksa mm. Lontoota pommittamalla. Toisen maailmansodan ratkaisija USA tuhosi kahdessa iskussa kerrannaisvaikutuksineen satojatuhansia japanilaisia siviilejä atomipommein 1945. USA halusi suojella sotilaitaan ja tuhosi vastineeksi syyttömiä siviilejä.

Tänä päivänä olisi viisasta perehtyä ja tutkia länsimaalaista toimintaa 1990-luvun Ruandassa, jossa keskinäinen sisällissota vei 800.000:n viattoman siviilin hengen vihana ja kostona jostain, johon ei ole mitään perustetta ja selitettä. Länsimaat luikkivat karkuun ja jättivät mustat tappamaan toisiaan. Hurskastelu lienee yksi meidän perusominaisuuksista. Olisiko myös syytä tutkia ja muistuttaa mm. espanjalaisten ja englantilaisten siirtomaa-ajoista, joissa niin molempien Amerikoiden intiaanit kuin myös Kauko-Idän kansat saivat kauppapolitiikan ja laajentumishalun alttarilla kokea siviileinä raukkamaista väkivaltaa, murhaa ja julmuutta. Entä valkoisen miehen orjakaupat puuvillaplantaasheille Amerikan syvään etelään orjalaivoina Afrikasta? Afrikkalaiset ovat yhtä oikeutettuja kuin juutalaiset ja venäläiset "muistuttamaan", ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Kuinka juutalaisten ja palestiinalaisten välienselvittelyt; onko oikein, että Israelin panssarivaunut ja taistelukopterit käyvät ritsapoikien kimppuun tappamalla kymmenkertaisen määrän palestiinalaisia? Onko sekään oikein, että vastineeksi palestiinalaiset itsemurhapommittajat tuhoavat itsensä lisäksi kymmeniä siviilejä Israelin puolella? Kuolleiden palestiinalaisten ja israelilaisten omaiset ovat yhtä oikeutettuja muistuttamaan, ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Saksalaiset ovat jo ansainneet rauhan isoisiensä teoista. Uusi Saksa on syytön tähän muistutteluun tai sitten me kaikki olemme velvoitettuja muistamaan, ettei se enää tapahtuisi koskaan; ei Ruandassa, ei Dresdenissä, ei keskitysleireillä, ei Neuvostoliiton kulageissa, ei Irakissa Saddamin aikana, ei atomipommeina Japanissa, ei V2-raketteina Lontoossa, eikä sotina enää missään, eikä varsinkaan viattomien siviilien julmana silpomisena, tappamisena, murhaamisena eikä joukkoteloituksina Bosniassa, Kroatiassa, Kosovossa ja Afganistanissa sekä Irakissa. Mikähän geeni se oikein kääntää tämän ihmisen julmuusvaihteen päälle?

Ilkka Luoma

Kiinalainen tulevaisuus

Kiinan nykyajan Suuri mies; Kommunistisen puolueen puheenjohtaja ja Politbyroon nro 1. herra Deng Xiao Ping, joka julisti kuuluisat sanat: Menkää ja rikastukaa. Herra Deng aloitti maailmanhistorian suurimman talouskasvun ja vapautti ihmiset rikastumaan. Arvoitukseksi jäi mitä tarkasti ottaen herra Deng tarkoitti. Tarkoittiko hän maallista vai henkistä rikastumista? Kiinan on tuhansia vuosia vanha kulttuuri, jossa on ollut korkeakulttuuriaikoja useasti vuosisatojen saatossa. Nyt meneillään on kaupallinen vaihe, ja Kiina on nousemassa maailman johtavaksi valtioksi seuraavien noin kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Viimeeksi vuosina 1421-1423 Kiina valloitti maallikkohistorioitsija, kirjailija Gavin Menziesin mukaan maailman (Kun Kiina valloitti maailman 1421).

Kuvassa siirretään Kiinan Sotamuseoon herra Dengin kuvaa; hänestä pystytettiin aivan oma näyttely vuonna 2004. DSC_2194.JPG. 7. marraskuuta 2004, klo 10:13 (Suomen aikaa). 2.63MB. Photo by Ilu 2004. Nikon D70.

Peikingin metrossa markkinatalous kurkistaa peruskiinalaisten lomasta kuluttajaansa. Kiinassa on meneillään yksi maailmanhistorian suurimmista talouskasvuista tuottaen jättiläismäisiä ongelmia, jotka kiinalaisella sisulla ja neuvokkuudella sekä kurinalaisuudella ratkaistaan. Pekingin metrossa 5. marraskuuta 2004, klo 13:25 (Suomen aikaan). DSC_2073.JPG. Photo by Ilu 2004. Nikon D70.

Kiinalainen tulevaisuus; kuinka vältetään eurooppalaisten ja länsimaalaisen markkinatalouden ja kulutusihannoinnin virheet; Kiina pystyy ohittamaan nyt ne ongelmat mitä me olemme synnyttäneet itsellemme. Kannattaa lukea tohtori Eero Paloheimon kirja syntymättömistä eurooppalaisista, vaikka se julkaistu jo kymmenen vuotta sitten!

Idea ja tavoite on tohtori Eero Paloheimon innovaatio ja asiaa käsitellään lähemmin hänen kirjassaan Syntymättömien eurooppalaisten sukupolvi

Miksi on niin vaikeaa opetella säästämään energiaa?

Maaseudulle haikaileva uusavuttomuus-kaupunkilainen (kirjoittaja) sahaamassa ruismoottorilla luonnon säilömää kasvuenergiaa makkarangrillaukseen Espoon Nuuksiossa 24. syyskuuta 2005, klo 13:52. DSC_9096.JPG.1/200s, f7.1, 105mm, 3MB, 3003x2000. Nikon D70.Photo by Irmu 2005.


Venäjältä lisää sähköä, uusi ydinvoimala rakenteille. Uutiset kertovat vain koko ajan lisääntyvästä energiankäytöstä. Länsimaalainen kulutuskäyttäytyminen on opetettu jo äidinmaidosta alkaen kasvun hierarkiaan. 

Oletuksemme on jatkuva kasvu, kuten luonnonvalintoina muinoiset dinosaurukset, jotka paisuivat sellaisiin mittoihin, että tapahtui konkreettinen romahdus. Energiaa on tarjolla "loputtomasti", mutta sen "kaappaaminen" luonnosta ei onnistu pienin ponnisteluin. 

Lisääntyvä energiankäyttö aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia luonnonkiertoon materiamuutoksina, josta ei ole enää paluuta.


Markkinamekanismi on aivopessyt kuluttajansa jatkuvaan kasvuun ja ...

 ...  jo lapsetkin ymmärtävät karkkiaskien jatkuvan "maxistumisen". Autot isän ja äidin ympärillä suurenevat kilpaa elopainomme kanssa. Jokainen uusi ja jatkuvasti lisääntyvä materiamuutos tuotannon kierrossa raaka-aineista hyödykkeiksi ja kerskakulutukseksi lisää energian tarvetta. 

Jokainen kierrätystapahtuma lisää energian tarvetta. Jokainen uusi standby-valolla varustettu lisäelektroniikkalaite kotona tarvitsee uutta sähköntuotantoa. Nyt teollisuutemme haluaa "halvempaa" energiaa Venäjältä. Kiina ja Intia ottavat osansa rajallisesta kokonaisuudestamme.


Kulutus on luotu mittariksi elintasosta ja työllisyydestä 

Laskemme työllisyyden syntyvän kulutuksesta. Voivottelemme otsonikatoa ja hiilidioksidipäästöjä voimattomina ymmärtäen, mistä ne johtuvat, mutta kykenemättöminä tekemään ratkaisevaa päätöstä vähentää kulutusta. Markkinataloutemme kirosana on tuotannon lasku. 

Irvikuva uljaalle kasvun hegemonialle on kulutuksen hillitseminen, energian säästäminen ja ymmärryksen syntyminen, ettei tyhjästä voida nyhjästä. Rajallisuus on tosiasia; se voidaan ottaa vastaan nyt vapaaehtoisella luopumisella tai sitten se on pakko ottaa vastaan totaalisena romahduksena, kun markkinamekanistinen järjestelmämme huomaa yksi kaunis kulutusaamu niukkuuden oikeasti alkaneen.


World Watch 2006 tyynen amerikkalaisella esitystavalla huomaa vihdoin, 

 ... että noin 2,4 miljardia ihmista on tullut lopullisesti jakamaan sitä, mikä oli mielikuvituksessamme varattu vain meille pohjoisille elintasovalkoisille. USA:ssa on kulutusmaista ylivoimaisesti halvin polttoaine, amerikkalainen syntyy jo peltikuori ympärillään. 

Autoilu on yhtä pyhä lehmä kuin lihallinen muotonsa Intiassa. George (Bush) ei edes uskalla ajatella vaihtoehtoa, että bensiini pannaan veroilla maksamaan kuten kollegat siitä maksavat hiukan valveutuneemmassa Euroopassa. USA ajaa tavallansa energiayhtälöä mahdottomaan umpikujaan. Energiasodan siemenet kypsyvät hyvää vauhtia.


Kiina ja Intia - 2,4 miljardia kuluttajaa!

Kiina ja Intia ovat suhteutetulla väkiluvullansa oikeutetut vapailla markkinoilla osuutensa mukaiseen määrään. Missä vaiheessa "rakennamme" tälle kulutushysterisoinnille sen toisen ja kolmannen maapallon? Missä viipyvät todelliset ratkaisut ymmärryksen lisäämiselle, että tapojemme mukainen tie on kuljettu loppuun. 

Milloin äidinmaidossa saamme arvostuksen ja ymmärryksen, että luontoa ei voi loputtomiin ryöstää, kupata ja sotkea. Miksi säästämisestä ei makseta, miksi säästämistä ei kannusteta? Miksi vain kasvuntavoittelu on ylevää ja välttämätöntä? Herääkö uusi valveutuneempi sukupolvi huomaamaan, että emme voi enää lihoa enempää, emme voi tuhlata muiden resursseja, emme voi ryöstää muille kuuluvia osuuksia.
...


Lopetetaan hymistely ja mennään asiaan!

Valtiovallan ja edustuslaitoksemme velvollisuus on lopettaa poliittinen hymistely loputtomasta riittävyydestä kaikille. Poliittista vastuuta osoittaa tosiasioiden tunnustus. Poliittista silmää on kertoa nyt kasvun mahdottomuus. 

Vastuullinen hyväksyy tosiasiat ja kertoo sen uskottavasti ja kannustavasti edelleen. Maailma on muuttunut. Maapallo on "pienempi" kuin ennen. Samoille viljelyhehtaareille ja samoille vesi- ja öljylähteille pyrkii nyt useampi suu kuin koskaan aikaisemmin. 

Maailmanlaajuisen kriisin siemenet on jo kylvetty.


Ilkka Luoma

PS. Kappalejaottelu on uusittu 15. syyskuuta 2015

Visiona kannusteellisin työ on veroton ansainta

Kehittymättömien seuranta- ja tietojärjestelmien takia ihmiset ovat hoitaneet yhteiskunnallisen tulontasauksen verottamalla työtä. Kaikki eivät tee tai halua tehdä työtä, näin ei kerry täysin oikeudenmukaisesti tuloveroakaan. Kaikki ihmiset kuluttavat ja tästä on maksettava. Langaton maailmanlaajuinen tietoverkko ja mahdollisuus reaaliaikaiseen yhteyteen mahdollistaa visiona kulutusveron säätämisen henkilökohtaiseksi. Palkka- ja kaikki muukin työ vapautetaan kokonaan verosta. Ihmiset saavat tehdä kukin kykynsä ja taitonsa mukaan työtä maksamatta siitä mitään tulontasaukseen. Kansalaispalkka on syntymähetkellä annettava kaikille samansuuruinen elämisen perustase, joka täydentyy myöhemmin työllä ja vähentyy kulutuksella.

Maapallo on rajallinen luonnonvara ja elomme keskipiste. Tunnetusti on vaikeaa harjoittaa lisääntymistä ja valtapyyteitä ilman vettä, hengitettävää ilmaa ja energiaa kehollemme. Ihmiselo tarvitsee myös kukin kohtuullisen henkilökohtaisen ja dynaamisen reviirin. Evoluutio itsessään pyrkii kasvattamaan eliönsä yli reviirirajojensa. Mikäli kasvulle ei ole mitään luontaista vihollista, seurauksena on kaaos ja harmonian tuhoutuminen. Ihmisen on syytä oppia kannustamaan maapalloistunutta yhteisyyttä, jossa ylettömälle kulutukselle on laitettava suitset suuhun.

Yhteiskunta siirtyy kokonaisuudessaan varojen keräyksessä pelkkään kulutuksen verottamiseen reaaliajassa. On ajan kysymys, jolloin kaikilla ihmisillä on jatkuvasti maailmanverkkoon oleva tietoyhteys. Kaikki kulutustapahtumat kirjautuvat reaaliaikaisesti verottajan keskusjärjestelmiin kuitaten jokaisen henkilökohtaisesta kertymätaseesta kulutuksensa verran yleiseen tulonjakoon ja yhteiskunnan menojen ja inhimillisen sosiaalitoimen kattamiseen.

Kaikilla ihmisillä on syntyhetkelle määritetty kohtuullinen ympäristön huomioiva kertymätase, jonka määrä on laskettu hyvän elämisentason kulutuskäyttäytymisestä. Tämä tase elää kulutuksemme mukaan. Saamme kaiken ansaitsemamme ostovoiman käyttöömme lyhentämättömänä. Jokainen voi näin toteuttaa säästämisen tai kuluttamisen politiikkaa halunsa mukaan. Kulutus on sen sijaan tarkasti sen ympäristörasittavuuden mukaan jaettu haittaluokkiin. Haittaluokituksen määrää kansallisesti edustuksellinen 75% enemmistö ja kansainväliset normit määrää YK.

Veroa eli jokaisen henkilökohtaista kertymätasetta vähennetään jokaisessa kulutustapahtumassa. Kaikki muodostunut tulo kirjautuu samaiselle tilille, missä kertymätase on. Eurot ja markat ovat numeroita tietojärjestelmissä henkilökohtaisella ja verottomalla ansaintatilillä ja tuo rahamäärä pienenee aina kulutustapahtumassa. Yhteiskunnan rasitteellistajat ja luonnon materian ja energian käyttäjät maksavat juuri sen verran kuin kuluttavat. Ken haluaa ostaa ja käyttää, maksaa myös siitä. Kaikilla on vapaus omiin päätöksiin, ainoastaan yhteiskunta määrää sen, mikä on luonnolle ja yhteisölle rasitteellisinta, joka määrää kulutustapahtumille rasitepisteytyksen, jolla on hintansa.

Tietotekniikan kutistuessa taskuihimme, ja laitteiden sisältäessä paikannuksen, on jokaisella oma yksilöllinen laitteensa nimikoidusti kuten nytkin. Kaikista taskukännyköistä on yhteys keskusjärjestelmiin, jotka kirjaavat tekniikan tarkasti kaikki kulutustapahtumat ja verottavat sitä. Työtä ei voi tehdä ilman jokapäivästä kuittautumista ilman omaa taskukännykkää. Kännykkä kerää työsuoritteet ja välittää tiedot kulutusjuhlistamme tai jakaen säästämisestä lisäkertymää henkilökohtaiseen kertymätaseeseemme. Kulutuksen haittataulukot luovat pisteytyksen, jossa plusbonuksia saa erityisestä työllistämisestä sekä energiaa säästävästä kierrätyksestä ja tasemenetyksiä miinusbonuksina taas saa erityisen haittavaikutuksensa vuoksi.

Hengittämämme ilma on kulutusseurannasta vapaa, mutta ilmakehän rasittaminen mm. auton käytöllä on verotettavaa. Kävelemisestä ei veroteta, vaan henkilökohtaisen taskukännykkämme laskiessä riittävän määrän kävelyä, antaa keskusjärjestelmä kävelijälleen plusbonuksia. Kaikki kulutus- ja ansaintatapahtumat kirjautuvat henkilökohtaiseen kulutushistoriaamme ja näin meille muodostuu elämisen kulutustase. Jokainen tietää, mikä on ollut oma osuus yhteiskuntamme tulonjaossa ja luonnonrasitteessa.

Jokainen on yksinkertaisesti oikeudenmukaisessa asemassa ansaitsemassa kukin työhalujensa ja -kykyjensä mukaisesti ja jokainen saa aina tietää oman osuutensa olemuksestansa luonnon rasitteena. Langaton tietoinfrastruktuuri, suuret suojatut massamuistit, oppivat ohjelmistot ja henkilökohtaiset sensorit mahdollistavat reaaliaikaisen työ- ja kulutushistorian muodostumisen käyttöoikeuksien puitteissa kertyvälle henkilökohtaiselle blogille. Blogissa sijaitsevat myös kaikki muukin tallentamamme tietomateriaali niin tekstinä, kuvina, videoina kuin asiakirjamerkintöinä kaikesta siitä, mitä nyt teemme mm. virastoissa paperin ja lomakkeiden avulla. Maapalloistuva yhteiskunta kehittyy ja tasa-arvoisempi maapallomme kuluttaminen tulee vääjäämättä osaksemme. Enää ei voida hyväksyä toisen eloa toisen kustannuksella.

Ilkka Luoma

Metsäteollisuuden yhteiskuntavastuullinen kujanjuoksu

Metsäliiton isännöiman Kirkniemen paperitehtaan omistaa M-Real Oyj. Sinivalkoinen metsälinnake joutuu uuden johtajansa siivittämänä saneeraamaan myös tämän tehtaan, vaikka Kirkniemi tekee tehokkaasti laatupapereita käyttäen maailmanennätysluokkaa vähyydessään vettä paperitonnia kohden. Kuvan pölkyistä hierretään massaa, joista "kaulitaan" ja puristellaan viirojen läpi meille paperia kirjoitettavaksi ja painettavaksi lehdiksi ja edelleen heitettäväksi luennan jälkeen roskiin ja/tai kierrätykseen. DSC_9150.JPG. 27. syyskuuta 2005, klo 12:06. 1/100s, f9,90mm, 2.7MB. 3008x2000. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

Metsäteollisuuden yhteiskuntavastuullinen kujanjuoksu Suomi on perinteellisen metsäteollisuuden supervaltio. Suomi osaa rakentaa maailman tehokkaimmat paperikoneet ja osaa myös ylläpitää ne parhaiten. Suomi on paperin kuluttajakääpiö. Suomalaiset sellu- ja paperitehtaat piti rakennesaneerata jo 10 vuotta sitten, jolloin oli tiedossa uusien kehittyvien maiden kasvutrendi.

Suomalaiset, lähinnä paperiteollisuuden palkkakustannukset ovat huippuluokkaa. Metsäteollisuutemme kunniakkaassa yli satavuotisessa historiassa omistajarakenne on muuttunut dramaattisesti; entisaikojen omistajapatruunoiden suora "rakkaussuhde" väkeensä ja tuottavuuteensa on kadonnut rajattoman ja maattoman omistajarakenteen loputtomaan osinko- ja pörssiarvon nousukiihkeyteen. Jo vajaa vuosi sitten harvinaisesti metsäteollisuutemme renkipatruunat ilmoittivat yhdestä suusta suomalaisen palkkakustannustason olevan selvästi korkeampi tuotos per nenä ja tonni vertailussa mm. Saksaan nähden. Tuo ilmoitus olisi pitänyt osata tulkita varoitukseksi. Metsäteollisuus itse oli joko "sokea" näkemään kehitystä viimeisten vuosien aikana tai sitten se kantoi todellista yhteiskuntavastuuta olemalla purkamatta selvää ylikapasiteettia.

Suomi oli metsän jättiläinen ja nousi osaajana maailman huipulle. Suomi kykeni toimittamaan kasvumarkkinoille sen suurimmat paperikoneet elintärkeinä kauppoina Suomen kauppataseen ylläpitämiseksi positiivisena. Suomi on kaupallisen maailman reunamilla ja pitkien kuljetusyhteyksien päässä kulutuksen keskipisteistä. Metsäteollisuuden rakennemuutokset eivät pysähdy UPM:n YT-kierroksiin; jonossa odottavat kaikki muut. Erityisen mielenkiintoinen on viimeinen sinivalkoisen pääoman metsälinnake Metsäliitto. Kuinka Metsäliitto uuden pankkimaailmasta tulleen julkisuutta kaihtavan pääjohtajansa johdolla saneeraa konserninsa.

Paperiliitto voi ottaa nyt sinivalkoisen roolin ottamalla osaa rakennejärjestelyihin alentamalla palkkatasoaan laajasti ja koko rintamalla. Paperilaisilla on tunnetusti keskiarvoa huomattavasti korkeammat palkat. Parempi alentaa maltilla omaa tuloansa ja ehkä näin säilyttää enemmän työpaikkoja kuin lähteä kilometritehtaalle mittaamaan kesämökkitontin omaa metsän kasvua. Yhteiskuntavastuu liike-elämässä on entisen "eimolaisen" ja nykyisen teräspeikkolaisen Jalo Paanasen sanoin vastuuta liiketoiminnan terveydestä ja tuottoisuudesta. Vain tuottava yhtiö voi tarjota työpaikkoja terveesti. Liike-elämässä kokonaisvastuuseen osallistuvat myös kaikki kulu- ja tuottorakenteet. Työvoima on inhimillinen ja tärkeä tuoton ylläpitäjä. Tämän työpanoksen tulee ymmärtää osansa kokonaisuudesta. Yhteiskuntavastuu on yhdessä luoda terve liiketoimi ja yhteishenki takaamaan laatu ja toimitusvarmuus.

Omistajuus oli ennen yksi mies yksi ääni -periaatetta. Patruunan ääni kuului vähintään viikottain paperitehtaiden salissa. Yleensä puvussa tarkastuskierroksellaan oleva omistaja tunsi henkilökohtaisesti monet duunareistansa, hän piti heistä ja huolehti heistä. Patruuna rakensi talot väellensä, järjesti työterveydenhuollon, junaili jalkapallojoukkueen ja jakoi henkilökuntansa lapsille jopa opiskelustipendejä. Patruunoiden aika on suurteollisuudessa ohi. Omistajiksi on syntynyt aivan uusi luokka; mm. amerikkalaiset eläkeläiset turvaavat ostovoimaansa maailman jättiyhtiöiden välillisinä omistajina osinkoherkkinä ja pörssikurssinousuahneina. Jättiyhtiöt ovat maattomia ja rajattomia omistajuus karanneena maailmalle; uusi patruuna-aikakausi koittaa pienistä yhtiöistä, joissa omistaja on osa tuotantorakennetta ja tuntee henkilönsä ja ymmärtää yhteishengen olevan edellytyksenä menestymiseen.

Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten niin sodassa kuin rauhassa suomalainen nainen ja mies, näin totesi edesmennyt Suomen sinivalkoinen Isänmaan ääni jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth, jonka sukulinja oli muuten haara laajassa patruunoiden sukumatrikkelissa. Yhteiskuntavastuu ei ole pelkkä sormenosoitus renkijohtajille; he ovat hampaattomia tekemään kansallisia ratkaisuja; he ovat hallituksen eli omistajiensa marionetteja toteuttaen vain kylmää liike-elämäohjausta asetettujen henkilökohtaisten optioiden saajina ja omistajiensa käskyläisinä.

Todellinen yhteiskuntavastuu lähtee kuluttajista, veronmaksajista ja tavallisen kansan ostopäätöksistä ja terveestä kyvystä nähdä maailman muutos. Meidän liukuhihnatyötehtävien palkkakustannukset ovat yksinkertaisesti liian korkeat maailmalla riehuvaan kansainvälisen uustyönjaon muutostaistelussa. Me joko saneeraamme palkkatasoamme/ nostamme työntuottavuuttamme tai hyväksymme työpaikkojen menetykset.

Suomi on suomalaisena työnä täsmälleen niin kilpailukykyinen ja tehokas kuin tekemiämme tuotteita ostavat henkilöt sen parhaana hinta/ laatusuhteena arvostavat myönteisenä ostopäätöksenä meidän avainlipputuotteillemme.

Ilkka Luoma

Venäjä löytämässä kadonneen mahtinsa

Kansallissosialistisen Saksan Kolmannen Valtakunnan sotakone pääsi näin lähelle kommunistisen Neuvostoliiton pääkaupunkia Moskovaa joulukuussa 1941. Kenraali Pakkanen ja ylivoimaiset huoltoyhteydet hyydyttivät Saksan sotakoneen. Juuri teräsristikoiden kohdalla olivat Saksan Wehrmachtin tykit, joiden ammukset ulottuivat miltei Kremliin. 

Teräsristikot ovat muistuttamassa Venäjän kansaa menneiden aikojen taisteluista, joissa isät ja isoisät antoivat mittavan uhrin puolustaessaan omaa isänmaatansa. Voidaan myös painavasti sanoa, että tuolloisen Stalin Neuvostoliiton yksi merkittävä pelastaja oli myös Venäjän äidit, jotka uupumatta jaksoivat ylläpitää kotirintamilla elämää ja kannustusta miehilleen ja pojilleen. Venäjällä äidin rooli on aina ollut viime kädessä vahva.

Kuvassa taustalla näkyvä ruotsalaisen herra Kampradin omistama IKEA on päässyt markkinataloutena perille Moskovan jättiläismäisille markkinoille. Tätä markkinatalousilmiötä ei mikään armeija ole pysäyttänyt, sillä kaikki ihmiset haluavat hyvinvointia, tavaraa, tavaraa ja vielä kerran tavaraa; elämme kulutusjuhlayhteiskunnassa, jossa kyltymätön rikastumisen fobia ohjailee tottumuksiamme ja luontomme tuhoutumista. Se mitä Saksan sotakone ei saavuttanut, saavutti sen länsimaalainen markkinatalous osinkoineen, pörssikursseineen ja loputtomine kulutusmadroineen yltiövauhkoontuneessa loputtoman kasvun tavoittelussaan.


DSC_5672.JPG. 22. toukokuuta 2005, klo 19:07 (Suomen aikaa). 1/200s, f7.1, 18mm/27mm. Nikon D70. Photo by Ilu 2005. 3008 x 2000; 2,5 MB.
...

Venäjä - Neuvostoliitto ja jälleen Venäjä ovat olleet koko tarkemmin kirjoitetun historian ajan maailman suurin maa. Venäjä oli jo tsaarien aikana kovuutta, kuritusta, mutta myös venäläistä isänmaallisuutta ja valistuneisuutta, taidetta sekä kirjailijoiden aatelia. 

Nykymallinen Venäjä omistaa luonnonvaroista niin merkittävät osat, että jo sen perusteella se on maailman mahti. Neuvostoliiton jäänteenä Venäjä omaa myös mittavan ydinasearsenaalin ja teho on edelleen olemassa.


Suomen kohtalon hetket liittyvät tunnetusti Venäjään niin kädenvääntönä rintamilla kuin nykyisen taloudellisen menestyksen pohjana sotakorvauksina ja bilateraalisen kauppapolitiikan ajalta. Venäjän suuruus on aina perustunut äitivenäjän suuruuteen ja isänmaan puolustamiseen. Venäläinen syntyy tänäkin päivänä suurvallan siemenet äidinmaidossaan. Kerran vahva, aina vahva, tai ainakin niin halutaan olevan.


Venäläinen arvostaa samoja arvoja kuin muutkin; 

he pitävät luottamuksesta, he pitävät ystävien kesken juhlimisesta, ja lennokkaiden ja voimakkaiden juhlapuheiden tunnemyrskyistä. Kun katsoo Moskovan ytimessä Neuvostoliiton sankarin, sotamarsalkka Georgi Zukovin ratsastajapatsasta, ymmärtää halun takaisin suurvaltojen joukkoon. 

Presidentti Vladimir Putin on ottanut venäläiseen tapaan itselleen vallanavaimet. Suurin osa Venäjän kansasta ei pane sitä pahakseen. Länsimaalainen uutisointi on aina innostunut vähemmistöjen äänitorvena olemisesta.


Generalissimus Josif Stalin kuritti niin vihollisiaan kuin kansaansa 

Josif Stalin ei sietänyt mitään, joka uhkasi hänen hegemoniaansa. Historiaa tuntevat muistavat Stalinin vieneen Neuvostoliiton niin sotilaalliseen kuin poliittiseen voittoon, hän säilytti edesmenneen Neuvostoliiton itsenäisyyden. Stalin nosti Neuvostoliiton ehdottomaksi suurvallaksi ja nosti kansalaistensa tunteen voimasta, valtion huolehdinnasta ja varmasta leivästä. 

Leipä oli enemmistölle kapeaa, mutta sen pituus ulottui aina kuolemaan saakka. Voidaan sanoa, että yhteiskunta huolehti omistansa. Stalin on edelleen muistona arvostetussa asemassa.


Venäjän kupeesta itsenäisiksi

Suomi on kulkenut Venäjän kupeessa niin vapautettuna Ruotsin holhouksesta kuin tiukassa tsaarin otteessa nuhteena ja muistuksena mistä aurinko nousee. Suomi on ollut jo vahva taloudellinen toimija Pietarin alueella ennen itsenäisyyttämme. 

Suomen ulkomaankaupasta Neuvostoliitto edusti presidentti Urho Kekkosen aikana suurimmillaan noin viidennestä. Nyt Venäjä on noussut jälleen yhdeksi merkittävimmäksi kauppakumppaniksemme. Venäjä on ollut ja on Suomen suuri mahdollisuus; ei tarvitse kumartaa, tarvitsee vain nauttia luottamusta, rehtiyttä ja kykyä osata juhlia onnistumisista maassa maan tavallansa. Venäläinen ihminen on muodostunut samoista molekyyleistä kuin suomalainenkin.
...

Suomen armeijan ei tarvitsisi huolehtia Venäjän politiikasta 

Suomen armeijan johdon tehtävä on huolehtia kaikin tavoin kyvystämme turvata sotilaallisesti itsenäinen kansakuntamme. Tämän päivän Venäjä rakentaa uudelleen puolustustansa suurvallan periaatteilla. Suomessa ei tarvitse innostua turhasta, kun suurvallan armeija uudelleen organisoi joukkojansa vastaamaan uutta puolustuksellista asemaa.


Venäjän politiikan arvioitsijana tarvitaan vain yksi ihminen 

Me tarvitsemme ulkopolitiikkamme vaalijaksi vahvan, itsenäisen ja kyvykkään presidentin, joka osaa ja hallitsee henkilökohtaisen karisman ja vaikutuskyvyn Moskovan kolleegaansa, jonka sydän on lähellä Pietaria. Venäjän vaikutusvalta kasvaa lähivuosina ja meidän kannattaa olla sen kasvun imussa turvaamassa omia intressejämme niin työssä, sijoituksissa ja raaka-aineiden saannissa kuin kaupassa ja innovaatioissa. 

Luottamuksellinen ja pitkäjänteinen erityispolitiikka Venäjän suuntaan takaa myöhemmin meille historiallisen palautuksen vapaakauppa-alueena Pietarin kyljessä antamaan työtä, kauppaa ja yhteistoimintaa sekä myös investointeja Suomeen.


Ilkka Luoma

[kappalejaottelu on uusittu 5. heinäkuuta 2015]

Lakko ei saa koskaan vahingoittaa ulkopuolista

Kiistatta maailmaa tasa-arvoisemmaksi muuttanut ammattiyhdistystoiminta on muutoksen vedenjakajalla. Lakkoase on vanhan maailman keino. Lakko oli erään aikakauden tuotos, jonka tehtävä ja käyttö on kohdannut eläkeikänsä. Niin eläinkunnassa kuin ihmisten evoluutiotaistelussa ei ole ikuista saavutetun edun nautintaoikeutta. Talous eikä elämä ole staattinen ilmiö, pikemminkin dynaaminen, jossa joustot ovat arkipäivää.

Lakko ei saa koskaan vahingoittaa tai haitata ulkopuolisten elämää ja toimia, se ei myöskään saa tuottaa taloudellista tappiota muulle yhteiskunnalle. Lakko oli keino tuoda mielenosoitus täsmäiskuna suoraan vastinkumppaniinsa, yleensä palkan maksajaan, siis työnantajaan. Lakko on nykypäivänä vain keino haitata verkostoitunutta ja riippuvuussuhteista yhteiskuntaa, siis kuluttajia, äänestäjiä ja veronmaksajia. Jokainen ihminen viime kädessä huolehtii itsestänsä ja tänä päivänä joukkovoima kohtaa mieluumminkin internetissä, vapaa-ajassa, kulutuskäyttäytymisessä ja mielipidevaikuttamisessa.

Julkinen, laillinen ja yleinen mielenosoitus hyvin masinoituna joukkoliikkeenä on uudelleen tulevaisuutta. Riittävä yhdistyminen, yhteenkuuluvuuden henki ja johdettu voima toimii paremmin. Ranska saa liikkeelle satoja tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään. Julkisessa mielenosoituksesa on joukkovoimaa, joka huomataan.

Lakon sijasta yleinen mielenosoitus suunnitellusti, teemoitettuna ja selkein päämäärin antaa suurimman näkyvyyden. Julkinen mielenosoitus hyvin ja tehokkaasti johdettuna menee suoraan asiaan, se kohdistetaan lainsäätökoneistoon, sillä laki on länsimaalaisuuden mitta. Laki määrää elämisen, kaupan, kuluttamisen ja kaiken liikkumisesta vapaa-aikaan. Lakimuutoksilla muutetaan yhteiskuntaamme.

Kansalaiset valitsevat eduskunnan ja valitsijoilla on oikeus muistuttaa edustajiansa epäkohdista, jotka kohtaavat kuluttajaa ja äänestäjää. Kerran neljässä vuodessa on yhteiskunnallinen velvollisuus suorittaa äänestyksellinen mielenosoitus. Vaalien välillä mahdollisesti tarvittava mielenilmaus tehdään näyttävästi, ohjatusti, kurinalaisesti ja tehokkaasti johdettuna. Kansalaisvoima kohtaa kaduilla paremmin kuin muuta yhteiskuntaa vahingoittavassa täsmälakossa.

Suomalainen ei syty herkästi. Nyt yksinäisyyden, nuorisotyöttömyyden, yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumisen ja yhteenkuulumattomuuden aikakautena joukkovoima voisi tuottaa osallistumista, iloa kuulua ryhmään, saada kannustetta toisistansa ja ennenkaikkea kokea hyödyllisyyyttä yhteisessä päämäärähaennassa. Perustuslaki takaa laillisen ja ennakkoon ilmoitetun mielenosoituksen oikeuden kaikille Suomen kansalaisille. Joukkovoima kohtaa kaduilla vastavoimaksi niin talousrikoksille, sisäpiirikähminnöille, ansaitsemattomille palkkioille kuin myös yleiselle vastuuttomuudelle, piittaamattomuudelle ja taloudelliselle ahneudelle. On kansalaisliikkeiden aika.

Ilkka Luoma

Mihin on kadonnut velvollisuuden ja kunnian tunto

Edesmenneen Neuvostoliiton kunniakkaimpia sotamarsalkkoja II-maailmansodan ajalta, generalissimus Josif Stalinin luottosotamarsalkka Georgi Konstantinovits Zukov (1896-1974) Moskovan sydämessä. Zukov oli yksi niistä marsalkoista, jotka toteuttivat Stalin toivomukset Berliinin valtauksesta. Marsalkka Zukov oli Neuvostoliiton sankari. Maailman historian suurimat taistelut käytiin 1941-1945 Neuvostoliiton ja Saksan Kolmannen Valtakunnan yhteenottoina, joissa ei armoa annettu eikä pyydetty. Molemmin puolin kovimmat ja uskollisimmat sotilaat tapasivat kohtalonsa velvollisuutena ja kunniana palvella maatansa kuinka epätoivoisissa tilanteissa tahansa. Kunniauhrien määrä oli miljoonia ja taisteluolosuhteet olivat lähes täysin käsittämättömät nykypäivän helppouteen ja mukavuuteen tottuneille ihmisille. Photo by Ilu 2005. 23. toukokuuta 2005, kello 18:38 (Suomen aikaa). DSC_5777.JPG. 1/200s, f7.1, 93mm. Nikon D70.

Motivoitunut ihminen on tuottoisa, lojaali ja ylpeä osallisuudestaan ryhmäänsä. Ryhmä voi olla työ, harraste tai perhe ja suku. Tänä päivänä yrityksissä painopiste on keskittynyt tulokseen unohtaen merkittävimmän ihmisiä yhdistävän tekijän; yhteenkuuluvuuden ja tunteen osallistumisesta. Yhteiskunta on rakentunut alunperin ihmisen ympärille huolehtien sen jäsenistä ylhäältä alas. Tarvitsemme organisaation ja johdon, mutta johdon tulisi ymmärtää, kuinka ihmisyyttä ja lojaaliutta ylläpidetään. Aina ei tarvita lyhytnäköistä talousoppien leikkuria orientoimaan taloudenhoitoa pitkäjänteisyydestä qvartaalien tase- ja tuloskirjoihin.

Viime vuosisadalla muodostuivat ammattiyhdistykset valvomaan suoritetason etuja alentaen työajan suhteellisemmaksi päästäen työntekijät nauttimaan myös vapaa-ajasta. Samalla määrätietoisella tehdyn työn palkkaneuvottelulla myös työväestö sai tulotasonsa nousemaan, jolloin elintasokuiluja saatiin pienennettyä. Samalla saatiin laajempi kulutustaso käyntiin, jolloin generoitui lisää työpaikkoja. Työnantajapuoli keskitti omia palveluitaan työyhteisöissään asuntojen, terveydenhuollon jopa elintarviketuotannon ja urheilutoiminnan yhtiön "värien" alle. Viipymät työpaikoissa olivat pitkiä ja vaihtuvuus pientä. Vastakkainasettelusta huolimatta työpaikasta oltiin jopa ylpeitä ja toisaalta nykykaltaisia YT-neuvotteluja ei ollut.

Kaikkea vanhaa ei kannata purkaa. Säilyttämisen piiriin oltaisiin voitu jättää velvollisuus ylläpitää työyhteisöä ja turvata työpaikkoja kuin myös joustaa suhdanteissa yhtiön tuloksen mukaisesti mm. palkkakulurakenteissa. Yhteinen vastuu on kadonnut työpaikkojen yhtiöiden kokonaishoidossa. Johto tutkailee tilikirjoja neljästi vuodessa ja suoritetaso keskijohdon kera varautuu jatkuviin YT-kierroksiin. Nyt on muotia ulkoistaa ja siirtää; ennen oli velvollisuuksia säilyttää ja huolehtia. Tuotantokoneisto on ihmistä varten eikä päinvastoin. Nyt muodissa on palkita omistajia. Suurien yhtiöiden omistajat ovat kadottaneet otteen itse tuotannontekijöihin, vallalla on vain osinkokuittaus vuosittain. Suuret yhtiöt eivät ole enää suorassa toimintasuhteessa omistajien ja tekijöidensä välillä. Rahalle rahaa on muodostunut tavoitteeksi. Omistajaa ei kiinnosta itse yhtiö, vaan ainoastaan tuotto.

Ennen patruunat olivat omistajia ja ottivat kantaa lähes kaikkeen; heidän "ominaistuoksunsa" tuntui niin tehtaiden saleissa kuin työntekijöiden asunnoissa. Parhaimmillaan patruuna perusti väelleen jalkapallojoukkueen ja myi yhtiön tilalta maitoa ja elintarvikkeita. Ennen maistui osallistuminen ja yhteenkuuluvuus. Nyt vallitsee jatkuva pelko itse työstä, sen säilymisestä ja huomisesta. Ei ole suunnitelmallisuutta eikä yhteishenkeä. Omistaja on valtameren takana ja sitä ei kiinnosta olosuhteet tehtaissa, vain osingot ja sijoituksien tasearvot. Loputon kiihko jatkuvaan kasvuun on ajanut tuotantoyksiköt niin suuriksi, että entisaikojen patruunarahoitus ei riitä ja pääomaa on saatava laajasti; näin syntyivät pörssit ja maaton ja rajaton raha sai alkunsa.

Viime vuosisadan patruunat sijoittivat itse ja pitivät omistuksen tukevasti itsellä tai suvussa; näin säilyi ote itse toimintaan. Nyt omistajilla ei ole enää otetta lattiatasolle, yhtiöistä ei olla ylpeitä. Omistus ja työnteko sekä ansaintamallit kehittyvät. Kuinka haemme takaisin omistajavastuun, halun järjestää työtä, intohimon huolehtia työyhteisöllisyydestä? Kuinka saamme takaisin ylpeyden omasta työtehtävästä, halun olla osallisena yhtiön menestymisessä sekä kunniantunnon tehdä aina parhaansa laadun ja toimitusvarmuuden osalta? Kehittyvätpä tuotantomenetelmät, laskentakalkyylit ja markkinat kuinka tahansa, niin laatu, toimintavarmuus ja aikaansaadun tuotteen ja palvelun imago ratkaisevat menestyksen. Tuon menestyksen takuumiehinä ja -naisina ovat samalla viivalla ponnistelevat omistaja, johto ja tekijät.

On yhteiskunnallinen velvollisuus luoda työtä ja on yhteiskunnallinen kunnia sitä tehdä. Yhteisten asioiden hoito on politiikkaa. Onko puoluepolitiikka seuraillut liiaksi markkinatalouden mekanismeja marionetteina? Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Isännän ääntä käyttäköön kuluttaja, siis kansalainen ja talous palvelkoot ihmistä huomioiden tasapainon ja ympäristön sekä rajallisuuden lait.

Parempi on pienempi palkka kuin osallistumattomuus ja yhteenkuulumattomuus. Parempi on vastuullisuus ja halu tehdä parhaansa huomioiden myös muut. Markkinatalouden aika ei ole loputon. On yhteiskuntakeskustelun aika, kuinka huomenna teemme yhdessä asioita ollen vahvempia kohtaamaan haasteet ja ympäristöongelmat. Tulevaisuus on yrittäjyydessä ja pienissä toimintayksiköissä, joiden verkot ulottuvat kaikkialle kuten hermoverkosto.

Ilkka Luoma

Kasvun loputtua palaamme juurillemme

Maaseutua idyllisimmillään. Tästäkin talosta on vuosikymmeniä sitten "otsansa hiessä leipänsä käyty hankkimassa kivisiltä pelloilta". Aitoa savolaista idylliä Vehmersalmella; nykyisin liitettynä Kuopioon. 18. kesäkuuta 2005, kello 10:05. IMG_2206.JPG. Photo by Irmu 2005. 1/350s, f7.1, 5.4mm. Canono IXUS 2M, vm.2000.

Tuleva energian niukkuus hajauttaa yhteisöjä pienempiin yksiköihin

Kaupunkikulttuuri tunnetusti "syö enemmän kuin tuottaa". Maaseutu tuottaa, mutta syö vähemmän. Kuluttajatihentymisen kasvutalousopit ovat nyt vallalla markkinataloudessa. Suurempi määrä ihmisiä pinta-alayksiköllä luo talouden kiihtyvää kasvua ja tuottaa enemmän muunneltuja materiaaleja vahingoittaen ympäristöä sekä kuluttaen yhä enemmän energiaa. Maaseutu on syöttöalue, joka ravitsee kaupunkeja ja elättää asukkaansa konkreettisesti. Kaupungit tuottavat puolestansa kysyntää maaseudun palveluille. Itsellisemmät ja pienemmät maaseutuyhteisöt tarvitsevat vähemmän "kaukoenergiaa".

Markkinatalouden kääntyessä loputtoman kasvun tavoittelussaan mahdottomiin yhtälön parametreihin tarvitsee kaupunkilaistunut ihmisosa lisääntyvästi maaseudun tasapainoittavaa rauhaa, hiljaisuutta, puhtautta ja katsetta luontoon. Kansakunnan harmonia kasvaa mullasta; tuon mullan ymmärrys on ravinnepohja tasapainoisempaan elonkierron ymmärrykseen. Maaseutu on tulevaisuuden elinalue ja katse läheisempään luonnon monimuotoisuuden ymmärrykseen.

Tasaisempi ja hajaantuneempi yhteisöllisyys on huomisen ratkaisu yksinäisyyteen, juurettomuuteen, osallistumiseen ja huomion saannin tarpeeseen. Kulunut markkinahokema olla iholla kuuluukin nyt olla osallisena luonnossa. Maaseutu on osa yhteiskuntaamme ja sillä on lisääntyvä tehtäväarsenaali. Vireä maaseutu on koko yhteiskunnan elinehto. Perinteellinen "puoliluomuinen" maanviljelys ja metsätalous on tehtäväkuvaston runkorakenne. Monimuotoisuutta on haettu vuosikymmeniä ja uutta tuotannollisuutta kehitetty. Menestys syntyy aina uteliaisuudesta, osaamisesta, yhteishengestä, verkostoitumisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta sekä kyvystä nähdä mitä huomenna tarvitaan.

Jokainen kuntakeskus rakentuu yhden tai muutaman suuren maaseutuyksikön ympärille (kantayksikkö; "tuotantokartano"). Pienemmät tilat ovat verkostossa alihankkijoina, tavaran, raaka-aineiden ja työvoiman toimittajina. Tehtäväkuvat jakaantuvat erikoistuen oman varsinaisen perustehtävän ympärille tuottamaan esimerkiksi osamatkailupalveluita kantayksikölle. Kunta-alueen kantayksikkö voi myös harjoittaa pienimuotoista ja erikoistunutta teollista tuotantoa, erikoistunutta viljelyä (esim. kumina yms.) ja matkailupalveluita yliväsyneille ja osaksi motivaationsa kadottaneille kaupunkilaisille.

Kantayksikkö on kuten kaupunkien ydinkeskustat, jotka vetävät kulutusta ja kysyntää puoleensa. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki eivät voi tehdä kaikkea. Merkittävin asia on hallittu väestömäärä pinta-alayksiköllä, jolloin tasapainoittunut kulutuskysyntä vastaa luonnon omaa kykyä toimia raaka-ainelähteenä. Toimintayksikköjen koko pienenee, mutta määrä kasvaa. Kunta-alueet saadaan itsenäisimmiksi seurauksella, että kuljetukset vähenevät ja kulutus laskee. Emme voi kuluttaa enempää kuin kantokyky kestää. Kaupunkien ylisuuret tihentymät purkautuvat pienemmiksi, mutta useammiksi pientihentymiksi tasaistaen luonnon kantokykyä.

Tietoliikennetekniikalla ja sen sovelluksilla on ratkaiseva merkitys vireän maaseudun syntymisessä. Joka paikassa Suomessa tulee samoin ehdoin ja kustannuksin saada se kaikki tieto, mitä on missä tahansa muualla saatavilla. Jokainen kunta rakentaa valtion erityisellä myötävaikutuksella täydellisen kattavat tietoverkostot joka "niemen notkoon ja saarelmaan". Jokainen kunta inventoi kaikki resurssinsa, osaamisensa, osaamistarpeensa, potentiaalinsa ja ammattitaitonsa, jotta saadaan kuntakohtainen osaamis- ja työnluontitase. Jokainen kunta luo kunkin painopisteosaamisensa markkinointifilosofian ja keskittää sen käytännön toimet yhdelle toimijalle riittävällä kannusteella ja seurannalla.

(Tässä tarkastelussa ovat kaupungit jätetty pois, sen sijaan keskipisteenä ovat kunnat väkiluvultaan alle 10.000 asukasta, missä luonnonmukaisuus toteutuu parhaimmillaan, mutta jossa kysyntävähenemä ja muuttotappio näivettävät elinvoimaisuutta)

Ilkka Luoma

Kohtaako presidentti koko kansan arvonannon?

Tasavallan presidentiksi kansalaiset valitsivat 2006 TarjaHalosen, ... jo toiselle kaudelle. Virkaanastujaisia "katselivat" niin patsaina P.E. Svinhufvud (kuvassa) kuin myös Suomen marsalkka Mannerheimin hevonen; tosin hevosen takapuoli oli Eduskuntatalolle päin. Suomi olisi tarvinnut koko kansan presidenttiä, mutta äänestys jakoi Suomen kahtia. Halonen tunnetaan vähemmistöjen puolustajana, inhimillisenä vaikuttajana, joka sormeili jo ensimmäisellä kaudellaan virkanimityksiä mieleisekseen (Korkeimman Oikeuden presidentiksi valiintui oik.kand., sitoutumaton demari (?). Kuva 12.03.2006, kello 16:56. 3008X2000. DSC_11209.JPG. Nikon D70. 2,81 MB. Photo by Ilu 2006.

Tasavallan presidentin virkaanastujaiset ovat historiallisia tapahtumia, joissa kansalaiset saavat johtajan, jossa pitäisi yhdistyä niin arvostus, kunniantunto kuin karisma. Tiistaina Eduskunnan rappusia asteli historillisten presidenttiemme silmien alla henkilö, jolle suotiin juhlapuheissa historian paikka aikakirjoihin. Kansalaiset jakaantuivat kahtia tammikuun valintatilanteessa. Olisi voinut kuvitella nähneensä Mannerheimin hevosen sierainten värähtävän tässä juhlallisessa tapahtumassa.

Aurinkoinen ilma ei ollut saanut kansaa laajasti liikkeelle, vaikka kyseessä oli merkittävän aikakauden alku seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Suomi on EU-puheenjohtajamaa kuusi kuukautta ja suhteet USA:han, Venäjälle ja Kiinaan tulevat seuraavina vuosina ratkaisun paikkaan. Koko kansan presidentti olisi koonnut yleisömeren kannustamaan valittuansa. Todellisen koko kansaa yhdistäneen presidentin ulkopoliittinen pelisilmä kaupankäynnin vankkumattomana puolesta puhujana ja armeijamme tarpeiden ymmärtäjänä olisi saanut kansalaistemme yhteenkuuluvuuden sille kuuluvaan arvoon raikuvina hurraa-huutoina.

Suomi sai aikakausipresidentin, jolla on sijansa odotukseen vahvasta osallistujasta ja kansakuntansa yhdistäjästä kohtaamaan ne lähitulevaisuuden vaikeudet niin kansainvälisessä uustyönjaossa, yksinäistyvissä ihmisissä, juurettomuudessa ja nuorisomme pahasta olosta ja työttömyydestä.

Suomen armeija otti vastaan Eduskunnan edessä uuden vanhan presidenttinsä ja ylipäällikkönsä, aina niin korrektina ja ryhdikkäänä. Upseeristo tietää armeijan uudistusten tarpeet ja määrärahavähennykset. Kuinka ylipäällikkö tukee näitä tarpeita, jää nähtäväksi. Ikääntyneet veteraanimme myös ymmärtävät historiallisten presidenttien arvot menneisyydestä, kuinka vaikeissa tilanteissa kansakuntaamme on johdettu. Eduskunnan ympäriltä saattoi mielikuvituksella hahmottaa jykevien presidenttihahmojen mietteliään katseen huolesta, kuinka Suomea johdetaan uuden aikakautemme kohdatessa ne haasteet, jotka ovat jo näkyvissä.

Arvomaailma missä nyt eletään, kuvasti presidentin kanslian päätös vuodelta 2004, missä punnittiin koko kansan sinivalkoisen äänen toivomusta viimeiseltä matkaltaan. Toivomus jäi täyttymättä. Suomen kansa on aina ollut ylpeä armeijastaan ja sen teoista toden hetkillä, kun yhtenäisyyttä ja aitoa omaa kotimaista voimaa on tarvittu Isänmaamme puolustamiseksi. Toivomuksena olisi tämän perinteen jatkuminen myös ylipäällikön sydämissä, sillä kuten historian kuuluisa lause on sanonut - Suomi on hyvä maa ja vain suomalainen voi sitä aidosti puolustaa, myös rauhan aikana. Toivotamme valitulle presidentille hyviä ja oikeudenmukaisia virkavuosia koko kansan eduksi.

Ilkka Luoma