Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Sananvapauden rinnalla kulkee kohtuullisuuden ja kohteliaisuuden yhtenevyys ilmaistaessa erimielisyyksiä - poikkeavuuksia, joita tämä keskeneräinen kasvun kirouksessa oleva maailma tarvitsee kehittyäkseen suvaitsevammaksi.
Sananvapaus on diplomatiaa, huomioitsemista ja ilmaisua siten, että toinen voisi hymyillä, vaikka hänen ajatuksensa olisi asiaperustein kyseenalaistettu, jopa vääräksi informaatioksi todettu.
Sananvapaus on sietokykyä kokea ja nähdä oikeellisempaa tietoa ja näkemyksellisyyttä, jopa "hienokseltaan laatumedian ylläpitämää totuuttakin" vastaan, joka tunnetusti voi vaihtaa väriä - tutkimustietoisuuden/ tutkivan journalismin tarkantaessa tietämystodellisuutta.
Väite ei läheskään aina peilaa totuutta, varsinkin kun on kyse maailmaamme riivaavasta idän ja lännen vastakkainasettelusta, johon syyllistyvät niin laatumedia kuin tyhjästäkin pulppuava some-media, tuleva kansalaismedia, joka hakee kiihkeästi omaa linjaansa - uskottavuuden poluille.
Sananvapaus on siis veteen piirretty viiva, koska totuutta absoluuttina ei ole olemassa; ei edes matematiikassa - esimerkiksi Piin ( ~3,14...) arvona, sen kummallisessa maailmassa.
Sananvapautta kahlitaan myös laatumedian moderoinnissa, tai jopa inkvisiittorina valtavirran mielivallassa. Poliittiset mielipidevirtaukset ovat hankalia, ei tarvitse kuin tutkailla sananvapauden käyttöä perussuomalaisten osalta - kyseessähän on väkivahva kansallismielisyys reviiripuolustuksellisena ilmiönä, jossa kukin haluaa turvata omaa samankaltaisuutta omiensa joukoissa.
Sananvapauden "pahin vihollinen" on värittyneesti kallistunut asenteellisuus, joka voi kulminoitua niin laatumediasta kuin parjatusta linjaansa hakevasta kansalaismediasta, jota kutsutaan russofobianismiksi tai trollismiksi - riippuen mistä näkökulmasta omien barrikadien takaa katsellaan ja kurkitaan.
Sananvapaus on diplomatiaa, huomioitsemista ja ilmaisua siten, että toinen voisi hymyillä, vaikka hänen ajatuksensa olisi asiaperustein kyseenalaistettu, jopa vääräksi informaatioksi todettu.
Sananvapaus on sietokykyä kokea ja nähdä oikeellisempaa tietoa ja näkemyksellisyyttä, jopa "hienokseltaan laatumedian ylläpitämää totuuttakin" vastaan, joka tunnetusti voi vaihtaa väriä - tutkimustietoisuuden/ tutkivan journalismin tarkantaessa tietämystodellisuutta.
Väite ei läheskään aina peilaa totuutta, varsinkin kun on kyse maailmaamme riivaavasta idän ja lännen vastakkainasettelusta, johon syyllistyvät niin laatumedia kuin tyhjästäkin pulppuava some-media, tuleva kansalaismedia, joka hakee kiihkeästi omaa linjaansa - uskottavuuden poluille.
Sananvapaus on siis veteen piirretty viiva, koska totuutta absoluuttina ei ole olemassa; ei edes matematiikassa - esimerkiksi Piin ( ~3,14...) arvona, sen kummallisessa maailmassa.
Sananvapautta kahlitaan myös laatumedian moderoinnissa, tai jopa inkvisiittorina valtavirran mielivallassa. Poliittiset mielipidevirtaukset ovat hankalia, ei tarvitse kuin tutkailla sananvapauden käyttöä perussuomalaisten osalta - kyseessähän on väkivahva kansallismielisyys reviiripuolustuksellisena ilmiönä, jossa kukin haluaa turvata omaa samankaltaisuutta omiensa joukoissa.
Sananvapauden "pahin vihollinen" on värittyneesti kallistunut asenteellisuus, joka voi kulminoitua niin laatumediasta kuin parjatusta linjaansa hakevasta kansalaismediasta, jota kutsutaan russofobianismiksi tai trollismiksi - riippuen mistä näkökulmasta omien barrikadien takaa katsellaan ja kurkitaan.