Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Joustoa ystävät, ja ymmärrystä miten kahden erilaisuuden lähentyminen laidoiltaan voikaan rauhoittaa tilannetta yksilö- kuin massaerimielisyyksissä!
__ Inhimillisesti, empaattisesti ja ystävällisesti huomioiden juuri sananvapaudella pitäisi puolustaa moninaisuuteen viittaavaa uskonrauhaa. Sananvapaus on erilaisuuksien sallintaa, niin? Onhan uskontunnustus | -tunnustamattomuus juurikin jokaisen oma yksilöllinen asia ja näin se on moniarvoisen tulevaisuuden tae.
Kukin voisi tunnustaa kullekin yksilölle oikeuden olla mieltänsä ja näin ollen olla kapinoimatta rajoittuneella käsityksellä, jopa omalla ehdottomuudella jotain sellaista kohtaan, jota ei itse kannata tai edes ymmärrä.
Sananvapauden vastuu ulottuu myös omaan ymmärrykseen laajemmasta tietoisuudesta kuin mitä itse edustaa ---
__ __ Uskonrauha on tunnustus moninaisuudelle, erilaisuudelle kuin oikeudella olla mieltänsä -
.. ja tässä kohdin ei kannata meidän ihmisten uskonasioihin sotkea tiedettä, jonkin asteisena todisteena jostain olevaisuudesta tai olemattomuudesta. Totuuden käsite on monille vaikea, lähes ymmärryksen ulkopuolelle ulottuva filosofia! Totuudella ei liene yksiselitteistä selitettä - ja näin mentäisiin sen tarkasteluna syville filosofian vesille, joissa pohja jää saavuttamatta. Siksi tarvitaan empatiaa.
Annetaan mieliemme olla väkeviä ja turvaa tuottavia kullekin uskovalle -
.. ja kullekin tavallansa. Tästä saattaisi syntyä aitoa sananvapautta arvostuksena siitä vapaudesta mitä uskollamme valitsemme tai olemme valitsematta.
__ __ Ryhmäytymisen vaarat niin sananvapaudelle kuin uskonrauhalle
Itse uskossa olevat saavat muodostaa omia yhteenkuuluvuusryhmiään luodakseen yhteenkuuluvuutta ja turvaa, ..
.. mutta tässä piilee se suuri vaara!
Yhteenkuuluvuusryhmän kasvaessa saattaa sieltä syntyvä voiman ja väkevyyden tunne jyllätä esille tunnetiloja viemään omaa | omia "sitä juuri oikeaa asiaa eteenpäin - uskottomille | vääräuskoisille" --
.. ja kas, näin ristiriidat, erimielisyydet aina keskinäissotiin saakka ovat väkivaltaväylinä kivetyt ja viitoitetut.
__ EPILOGI - "Anna arvo itsellesi kuten annat muille"
" .. Vapaus on todellakin vapauttanut kaikenlaisen ajattelun ja kirjoittelun, sen muassa myös vähemmän positiiviset tuntemukset. Samalla sananvapaus on saanut rinnalleen puheen sananvastuusta. Eliitti, liberaalit, jotka ovat tottuneet puolustamaan vapausarvoja ainakin puheen tasolla, ovatkin huomanneet että myös toista mieltä olevat voivat käyttää omaa vapauttaan. Vapaus ei enää maistukaan yhtä makealta. .. "
***
Lännenmiehen ajattelematon huumori ei ole huumoria suurimmassa osassa maapalloa
PROLOGI - [20U15] -- Pariisin Charlie Hebdo satiirilehden pilapiirtäjien Islamin vastainen huumoririenaus katkaisi lopullisesti kynän muutamilta piirtäjiltä |1 – tekona väärä, mutta mitkä tekijät johtivat sananvapaustaistelijoiden murhaan? Entä olemmeko oppineet nyt mitään, kun terroriteosta on kulunut jo jonkin aikaa?
[ … läntisen maailman demokratiahoennan eräs lempilaji on sananvapaus 2]. Meillä saa irvailla, heitellä huumoria, loukata toista ”vitsi-vitsi” -periaatteella, jopa rienata (kunhan et lyö herkkää kunnianloukkausta!) – on kuulemma myös tarpeellista, että saadaan arvostella toisten vakaata uskoa ja jopa asettaa se kyseenalaiseksi … ]
Lännenmiehen huumori ei ole huumoria suurimmassa osassa maapalloa. Huumori kuin ’vitsi -vitsi’ ovat erilaisia, eri kulttuureissa. Idän huumori ei ole välttämättä huumoria meille, varsinkin kun talouden näkökulmasta olemme jäämässä jopa alakynteen 3].
Meidän mielestä taas sananvapaus siivittää kaltaisemme läntisen yhteiskuntakulttuurin levittämisoikeuden kaikkialle – kukin puolustaa, jopa hyökkäävästi kulttuuriaan 4]. Samoin me katsomme, että kehityksen alkutaipaleella oleva ihmisen tasa-arvoinen huomiointi eli paljon puhuttu demokratia 5] kuuluu kaikille. Ajamme demokratian kyljessä kaltaistamme sananvapautta kaikkien suuhun – ollen ylivertainen de facto.
Tasa-arvoon pyrkimys kulkee käsi kädessä sananvapauden kanssa
Ennen sanavapauden analysointia ja projisointia eri kulttuureihin olisi ratkaistava ikuinen kysymys tasa-arvoisesta 6] kohtelusta, jossa huomioidaan meidän erilaisuus, niin historiasta, tavoista, oikeudesta uskoon kuin kulttuureista johtuen.
Kuinka pitkälle mahdoton puheessa tavoittelemamme täystasa-arvo on vietävissä eliökuntaan, jossa jokaiselle pitäisi olla lajinsa ja yksilönsä mukainen kolo7] – niin kokona kuin elämän mahdollistajana. Tuon ’kolon kokoon’ liittyy kiinteästi lännenmiehen tarve puuttua kaikkien asioihin 8] – sisäisiinkin. Miksi?
Sananvapaus on myös hienotunteisuutta toistaan – erilaista kohtaan
Me emme synny tänne kaikki samoihin olosuhteisiin. Toiset saavat puurokauhan käteensä, toiset kultalusikan – eräille jää käteen tyhjä kuppi, joillekin se on valmiiksi verinen ja kolmas joutuu heti luovuttamaan – ihmisen itsensä (kumulatiivisesti lähinnä länsimaiden*) aiheuttama ympäristötuho kuin ase, asetoimitukset sekä -kauppa ja väkivalta vievät hengen.
Sananvapaus ei ole jahtaamista – eikä sanallinen itseisarvo
Sananvapaus liittyy voimakkaasti tasa-arvoon kokea kaltaisensa elämäntavan yleinen hyväksyntä, kokematta ajojahtia, käännytystä tai jopa väkivaltaa erilaisuuttaan kohtaan (kaiken ei tarvitse olla lännestä ohjattua, pakottamaa kuin ohjeistamaa). Erilaisuus ei voi, eikä saa aiheuttaa tahallista toisen elämän vaikeuttamista – on vain luonnon laki9], joka säätelee sopeutuvuutta, lähtökohdiltaan.
Ihmisen oma sopeumavaade on monien kriisien ja konfliktien alkulähde, koska vahvempi kokee oikeuden ja heikompi jää odottamaan kostoa tai alistuu kohtaloonsa. Alistaako tänään jokin ryhmä toistaan – alistaa, sen me näemme joka päivä.
Alistus lähti käyntiin kun ”Aatamin vierelle ilmaantui Eeva” – toisinko päin?
Ihmisellä on kilpailuvietti, on voittamisen tahto, sodatkin seuraavat toisiaan, vaikka aina päätteeksi sanomme: ”Ei enää koskaan!” 0]. Epärehtiin kilpailuun liittyy kateuden jälkeen epärehellisyys ja sen myötä paljon puhuttu näyttämisen ja vertailun 11] ylikorostunut tarve osoittaa voimaansa. Sananvapautta käytetään myös lyömäaseena – siksi manipuloivaa usein tämä ”sananvapaus” on.
-- ~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009749829.html - HS: "Koraanin polttaminen ei kuulu sanan vapauden piiriin, sanoo arkkipiispa Leo Arkkipiispa kritisoi kannanotossaan myös rasististen kommenttien perustelua sananvapaudella." -toimittajana STT
Läntinen maailmanihme osaltaan ammensi omalla oveluudellaan ja ahneudella varannot, joilla kasvatettiin maallinen vauraus, joka sumensi lasit näkemään suurinta osaa maapalloa. Nyt sananvapauden puolestapuhujat Euroopasta ja Yhdysvalloista osoittavat sormella, näkemättä omaan kotipesään.
Sananvapauden hokemaan haluamme kätkeä epämieluisat tietämämme totuudet. Sananvapauden säilässä ei aina puhu alistettu vähemmistö, tai jos puhuukin – niin se laatikoidaan merkityksettömyyteen.
__
EKSTRA - IPCC - Kohdistetut ympäristöongelmat ovat osa sananvapauden hedelmää - sen puolueellisessa länttä suojelevassa moodissaan,
jossa vapaasti on todettu kehitys- ja kehittyneiden maiden jatkuvasti kasvava ihmispopulaatio ja tämän kulutuksen syövän yhteiseväät maapallostamme. Emme uskalla edes tehdä tilastoa mikä on kulutuskäyttäytyminen maittain per viimeiset 200 vuotta* – ja vieläpä henkeä kohden.
"Yhdysvallat on ylivoimaisesti eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttanut valtio menneen 171 vuoden aikana, käy ilmi ilmastokysymyksiin erikoistuneenCarbon Briefinanalyysistä. USA:n osuus ajanjakson kokonaispäästöistä on 20 prosenttia.
Kiinan 2000-luvulla räjähdysmäisesti kasvaneet päästöt ovat nostaneet sen historiallisessakin vertailussa jo toiseksi, vastuuseen 11 prosentista tarkastelujakson kokonaispäästöistä."
"Nyt iso kuva muuttuu: vaikka Kiina päästää hiilidioksidia ilmaan tällä hetkellä eniten, niin aikojen saatossa selvä ykkönen on kuitenkin Yhdysvallat. Sen päästöt ovat olleet yhteensä kaksinkertaiset Kiinaan verrattuna. Yhdysvaltojen perässä tulevat Kiina, Venäjä, Saksa, Iso-Britannia ja Japani. Merkittävää on, että ne kaikki ovat historian aikana käyttäneet globaalia hiilibudjettia enemmän kuin väestöltään valtava Intia."
__ Löytöretkeilijän perintöaines sananvapaudessaan unohtaa viimeisen 200 vuoden ympäristökäytön!
Sananvapaus on suhteellista ja ohjatusti suunnattua. Tosin nyt on oireellisesti havaittavissa ympäristötuhon tunnusteellisuutta myös suurimmilta kokonaisaiheuttajilta. USA maailman suurimpana energiankäyttäjänä varsinkin kumulatiivisesti viimeiseltä 100 vuodelta tunnustaa asemansa ympäristötuhovaikuttajana 12]. Kiinalaiset haastavat amerikkalaisia ympäristötalkoisiin.
Millaista sananvapautta me nautimme?
Meillä on kehittyvä kansalaismedia 13], joka tosin vasta harjoittelee ja luo mediallista omaa kehityskaartaan. Meillä on kilpailutilanteessa oleva numerolehtimäinen ’lööppihuutoinen viemärimedia’, joka kirkuu omaa suuntaansa – kääntäen selkänsä sellaiseen suuntaan, joka on uhka lännenmiehen hegemonialle14].
Meillä on myös media, joka taistelee tätä yksipuolisuutta kohtaan –
esimerkkinä Ukraina, joka on täyden informaatiosodan alla 15] - jopa niin, että ’puolueettomat’ ulkopolitiikan tutkimusinstituutit 16] ovat osin sulkeneet itäisen silmänsä. Sananvapaus on niin täydellistä, että se unohti vastakkaiset näkökulmat – leimaten ne propagandaksi. Ja nimenomaan tämä on saanut liikkeelle ”vastamedian” – esimerkiksi kansalaisliikkeinä.
Onko sananvapaus kuollut kirjain ja sana?
Onko se hokema, joka ei toteudu edes sylttytehtaallansa – esimerkiksi suuntautuneesta sananvapaudesta käy amerikkalaisten julkituotu todistelu YK-yleiskokoukselle nuoremman USA:n silloisen presidentti George W. Bushin hakiessa taistelu- ja sotimislupaa Irakiin. Myöhemmin todistelu todettiin vääräksi, jopa valheeksi. Amerikkalainen virallinen hallinto ei koskaan sananvapaudessaan ole asiaa tunnustanut.
… [ … paras sananvapaus on hienotunteisuus ja ymmärrys toisen erilaisuutta kohtaan – tähän kohdistumatta kummaltakaan tai miltään puolelta mitään uhkaa, uhkausta, väkivaltaa tai toteutettua väkivaltaa … ]
Sananvapauden rinnalla kulkee kohtuullisuuden ja kohteliaisuuden yhtenevyys ilmaistaessa erimielisyyksiä - poikkeavuuksia, joita tämä keskeneräinen kasvun kirouksessa oleva maailma tarvitsee kehittyäkseen suvaitsevammaksi.
Sananvapaus on diplomatiaa, huomioitsemista ja ilmaisua siten, että toinen voisi hymyillä, vaikka hänen ajatuksensa olisi asiaperustein kyseenalaistettu, jopa vääräksi informaatioksi todettu.
Sananvapaus on sietokykyä kokea ja nähdä oikeellisempaa tietoa ja näkemyksellisyyttä, jopa "hienokseltaan laatumedian ylläpitämää totuuttakin" vastaan, joka tunnetusti voi vaihtaa väriä - tutkimustietoisuuden/ tutkivan journalismin tarkantaessa tietämystodellisuutta.
Väite ei läheskään aina peilaa totuutta, varsinkin kun on kyse maailmaamme riivaavasta idän ja lännen vastakkainasettelusta, johon syyllistyvät niin laatumedia kuin tyhjästäkin pulppuava some-media, tuleva kansalaismedia, joka hakee kiihkeästi omaa linjaansa - uskottavuuden poluille.
Sananvapaus on siis veteen piirretty viiva, koska totuutta absoluuttina ei ole olemassa; ei edes matematiikassa - esimerkiksi Piin ( ~3,14...) arvona, sen kummallisessa maailmassa.
Sananvapautta kahlitaan myös laatumedian moderoinnissa, tai jopa inkvisiittorina valtavirran mielivallassa. Poliittiset mielipidevirtaukset ovat hankalia, ei tarvitse kuin tutkailla sananvapauden käyttöä perussuomalaisten osalta - kyseessähän on väkivahva kansallismielisyys reviiripuolustuksellisena ilmiönä, jossa kukin haluaa turvata omaa samankaltaisuutta omiensa joukoissa.
Sananvapauden "pahin vihollinen" on värittyneesti kallistunut asenteellisuus, joka voi kulminoitua niin laatumediasta kuin parjatusta linjaansa hakevasta kansalaismediasta, jota kutsutaan russofobianismiksi tai trollismiksi - riippuen mistä näkökulmasta omien barrikadien takaa katsellaan ja kurkitaan.
Suomessa vallitsee demokratian kansallisjuhla - vapaus puhua ja kirjoittaa mielipiteitä. Tämä on lähtökohta. Kansalaisella on etuoikeuksia olla ymmärtämättä kaikkia sellaisia hienouksia mitkä taas kahlitsevat ammattikirjoittajia, joita voidaan myös journalisteiksi tai ainakin muiksi toimittajiksi kutsua.
Johan Bäckman on epäilemättä paljon oppinut, mutta kuitenkin tavallisen kansalaisen joukossa - koskien hänen omia arvioitaan, puhumisiaan ja kirjoittamiaan mielenilmauksia. Siis vapauden tuulet puhaltavat suotuisammin Bäckmannille kuin toimittaja Jessikka Arolle. Miksi näin?
Siksi että toimittajalla on etuoikeus ja velvollisuus kirjoittaa totuudellisesti, olla manipuloimatta - provosoimatta, ja olla valmiudessa todistamaan tekstinsä niin lukijoille kuin mahdollisesti oikeudellekin, jos kyseessä tahallinen väärinilmaus ja panettelu ilman vankkoja todisteita.
Bäckmannilla on taas moraalinen velvollisuus olla loukkaamatta, tietoisesti kiusaamatta tai muutoin olla ilman vankkoja todisteita levittämättä syyllistämistä. Kansalainen voi erehtyä - se annettakoon anteeksi, mutta moraali on ominaisuus, joka tulisi olla niin taviksella kuin toimittajalla.
Toimittajan virheiden "erehtymisoikeus" on tiukemmin säännelty, se tarkoittaa, että toimittajalla on velvollisuus olla huolellinen miten kirjoittaa ja mitä väittää todeksi ja mitä ei. Aro on toimittaja, jonka velvollisuus on kirjoittaa totuudellisesti, tai sitten riittävin kysymysmerkin ilmaista sellainen, mistä ei ole varma. Sitä kutsutaan toimittajan moraaliksi, jonka tulisi olla korkeampi vielä kuin lukijakansalaisen.
Eli nyt aivan ensimmäiseksi olisi selvitettävä, kuinka totuudellisesti Aro tekstinsä laati, mikä ilmiselvästi herätti voimakkaan vastareaktion lukijoilta. Mitä virheellisemmin Aro olisi kirjoittanut, sen enemmän lukijalle ja arkitavalliselle kommentoijalle ilmestyisi inhimillistä harmistumista, jossa lopulta olisi tultava jokamiehen velvollisuutena vastaan moraali olla loukkaamatta ihmisyyttä.
. ~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006284272.html -
Olisiko aihe liian tulenarka laatumedialle, jonka velvollisuus olisi tarkastella myös konfliktoitumisen aiheuttanutta Jessikka Aron kirjoitustuotantoa ja sen todellisuutta?
Herää kysymys onko kansakunnilla oikeus tietää esimerkiksi miksi USA hyökkäsi Irakiin 2003 (sota ja miehitys kestivät yli 10 vuotta ja synnytti nykyisen ISIS-järjestön sekä vei Irakin kaaokseen), aloitti sodan Afganistanissa 2001 - jatkuen yhä ja meidän suomalaistenkin ollen siellä nykyään osallisena US/Naton operaatiossa, jota kutsutaan kriisinhallinnaksi.
Ellei paljastuksia tehdä, jotka ovat aina jonkin valtion lain pohjalta laittomia - eivät kansalaiset eri maissa tiedä syitä miksi esimerkiksi todellisuudessa USAF pommitti Serbiaa ja "vapautti" Kosovon 1999 - ilman mitään osallistumisen lupamandaattia YK' lta. Wikileaks on "kunnostautunut" julkistuksissa - siis mitä vakoilun, salaisten päätösprosessien takana ja hallintoytimien keskuudessa tapahtuu ...
... miksi Libya pommitettiin vuonna 2011 myös sekasortoon ja nykyiseen tilaan, jossa se toimii monien hukkuvien lähtösatamana pakomatkallaan EU' hun. Entä Syyria, mksi US CIA aloitti Syyrian laittomien kapinallisten salaisen CIA-aseistamisoperaation - ... paljon kysymyksiä, joihin nämä assanget, snowdenit ja manningsit ovat antaneet vastauksia eli paljastuksia - laittomasti, mutta moraalilla.
Miksi vakoillaan, miksi suoritetaan väärin julkitiedoin operaatioita, joissa lähinnä siviilejä kuolee (Jemen esimerkkinä) - miksi näitä toimien todellisia motiiveja salataan, eikä haluta kertoa kansalaisille - edes omassa maassaan?
Mikä on moraali, mikä on velvollisuus ja mitä ovat kansallinen turvallisuuskysymys kuin mitä on kansainvälinen turvattomuus, kun lähinnä suvereenit suurvallat operoivat iskujaan, sabotaashejaan ja itsekkäitä operaatioitaan - usein vielä kaukana omilta rajoiltaan ... salaten todellisuuden.
Onko nyt Julian Assange kansallissankari, mutta minkä valtion, kun näyttää siltä, että hän on valtioton. Vai onko Assange lainsuojaton desperado, kun on rikkonut mm. US' n yli 100 vuotta vanhaa lakia - vai onko Julian Don Quijote, joka on jo tuomittu häviämään massiivisen "demokratiakoneiston" käsissä?
Helsingin
Sanomat vastaavan päätoimittajansa Kaius Niemen myötä
vaatii [1,
että kansalaislukijan on voitava luottaa lukemaansa … Nyt
huudetaan sananvapautta! [2.
...
Hyvä!
Nythän myös Helsingin Sanomat voi lopettaa laajassa julkaisu- ja
mediatoimessaan kansainvälisen politiikan osalta niin kutsutun West
trolling manipulaation[3,
jossa ilmentyy voimakas ja jopa paatoksellinen vastakkainasettelu
idän ja lännen välillä!
[4.
Tässä
suhteessa kansainvälinen puolueettomuus, pyrky tasapuolisuuteen ja
oikeudenmukaisuuteen ovat hyveitä, jotka sopivat erinomaisesti tänne
meille - idän ja lännen vedenjakajalle.
…
[1
” … LEHDISTÖNVAPAUDEN aktiivinen
vaaliminen on osoitus kansalaisten, median ja yhteiskuntajärjestelmän
kypsyydestä. Se edellyttää, että yleisö kokee lehdistön
työskentelevän heitä varten
… ” ~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005664597.html
-
[*
”...
Kun vertaa kahden uudisliikkeen perustajaa - europarlamentaarikko
Paavo
Väyrysen
(KaPu) ja kansanedustaja Harry
Harkimon
(Liike Nyt) saamaa julkisuutta, on siinä hyytävän huutava ero!
Millainen?”
… ~
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005663997.html
-
tässä esimerkkinä median suitsutus Harkimolle – päivittäin.
… läntisen
maailman demokratiahoennan eräs lempilaji on sananvapaus.
Meillä saa irvailla, heitellä huumoria, loukata toista
”vitsi-vitsi” -periaatteella, jopa rienata (kunhan et lyö
herkkää kunnianloukkausta!) – on kuulemma myös tarpeellista,
että saadaan arvostella toisten vakaata uskoa ja jopa asettaa se
kyseenalaiseksi …
Lännenmiehen
huumori ei ole huumoria suurimmassa osassa maapalloa. Huumori kuin
’vitsi-vitsi’ ovat erilaisia, eri kulttuureissa. Idän huumori ei
ole välttämättä huumoria meille, varsinkin kun talouden
näkökulmasta olemme jäämässä jopa alakynteen . …
Sananvapaus on diplomatiaa, huomioitsemista ja ilmaisua siten, että toinen voisi hymyillä, vaikka hänen ajatuksensa olisi asiaperustein kyseenalaistettu, jopa vääräksi informaatioksi todettu.
Sananvapaus on sietokykyä kokea ja nähdä oikeellisempaa tietoa ja näkemyksellisyyttä, jopa "hienokseltaan laatumedian ylläpitämää totuuttakin" vastaan, joka tunnetusti voi vaihtaa väriä - tutkimustietoisuuden/ tutkivan journalismin tarkantaessa tietämystodellisuutta.
Väite ei läheskään aina peilaa totuutta, varsinkin kun on kyse maailmaamme riivaavasta idän ja lännen vastakkainasettelusta, johon syyllistyvät niin laatumedia kuin tyhjästäkin pulppuava some-media, tuleva kansalaismedia, joka hakee kiihkeästi omaa linjaansa - uskottavuuden poluille.
Sananvapaus on siis veteen piirretty viiva, koska totuutta absoluuttina ei ole olemassa; ei edes matematiikassa - esimerkiksi Piin ( ~3,14...) arvona, sen kummallisessa maailmassa.
Sananvapautta kahlitaan myös laatumedian moderoinnissa, tai jopa inkvisiittorina valtavirran mielivallassa. Poliittiset mielipidevirtaukset ovat hankalia, ei tarvitse kuin tutkailla sananvapauden käyttöä perussuomalaisten osalta - kyseessähän on väkivahva kansallismielisyys reviiripuolustuksellisena ilmiönä, jossa kukin haluaa turvata omaa samankaltaisuutta omiensa joukoissa.
Sananvapauden "pahin vihollinen" on värittyneesti kallistunut asenteellisuus, joka voi kulminoitua niin laatumediasta kuin parjatusta linjaansa hakevasta kansalaismediasta, jota kutsutaan russofobianismiksi tai trollismiksi - riippuen mistä näkökulmasta omien barrikadien takaa katsellaan ja kurkitaan.