|2410|376938|ccx
Suuri Rakkaus!
"Rakkaus - evoluution suurin kemia yhdistämään" -IJL-BLOG - ]
Herättämään kysymyksiä!
Waltari: Johannes Angeloksen Suuri Illuusio ...ni!
PROLOGI -- Evoluutio loi yli miljardi vuotta sitten lisääntymisen, siis jatkumon, jossa itse 'evoluutio säilyy hengissä'. Se olisi sitä suurinta itsekkyyttä mitä voimme kuunaan kokea ja ajatella. Näinkö?
Ei, sillä evoluutio näki hetkellisyyden, mitä esimerkiksi ihminen kokee keskimäärin 50-85 vuoden keskimääräisen viipymän osalta Maan pinnalla toteuttaen tavalla tai toisella tuota evoluution antamaa mahdollisuutta kokea rakkauden kautta lisääntyminen.
--
Hetkittäistäkin Elämää suurempia asioita - Suuri Rakkaus -
YLE: "Mistä löytyy todellinen rakkaus ja miten sitä ylläpidetään? 100-vuotiailla on elämän mittaisia rakkaustarinoita, viisautta parisuhteisiin ja vinkkejä liekin ylläpitoon. .. "
--
YLE yllätti erinomaisin haastatteluin ihmisten osalta, joilla oli ja on paljon kokemusta, tietoa kuin tunnetta siitä suuresta asiasta, joita kaikki, lopulta aivan kaikki kaipaavat, koettavat löytää, löytävätkin - kyse on Suuresta Rakkaudesta, jonka tavoitteena tuo alussaan oleva lisääntyminen, joka ylläpitää itse evoluutiota "kuolemattomana", kunnes sekin yksittäisenä maailmallisosasena haihtuu avaruuden tuuliin - Aurinkomme räjähtäessä ja höyrystäen viimeisetkin Elämän väreet Palloltamme.
Siltikin Evoluutio jatkaa, sillä sen vaikute alkoi heti käsittämättömästä hetkestä juuri Alkuräjähdyksen jälkeen, kun "olematon löysi mitättömän" - oli kyse vetovoimallisesta synnystä kun "pieni hiukkanen löysi jonkin meille tuntemattoman syyn vuoksi toisen hiukkasen"
--
Rakkaus on vetovoimaa,
.. evoluution meille ihmisille luomaa aivo-synaptiikan kemiallisuutta, jossa kohtaavat miellyttävyysvirtaukset, yhteenkuuluvuus - lopulta intohimo ja jopa kiima, jonka päätepisteenä on kahden yhdentyminen Uudeksi Elämäksi. Näin tuo evoluution kokema välttämättömyys jatkaa hetkellisyyttä, missä jokainen sukupolvi on jatkumon osa, muodostaen aikajanan, joka jatkuu jatkumistaan -
.. aina tuolta alun haman hämäryyksistä alkaen -
- muuttumattomana elolliskäskynä jatkaa Elämää, jotta evoluutio saa säätää - tässäkin meille tuntemattomalla tavalla - Elämän monimuotoisuutta, lajikirjoa, moniarvoisuutta ja reviirien mahdollistamaa sopusointua - hyväksyen kuitenkin vastakkain asettumisen torjumaan biologisen lahoamisen degeneraatio-ilmentymiä.
Evoluutio haluaa bioekologisen lajikirjon sopeutuvan, kilpailevan sallitusti kuin nähdä tarvittaessa inhimillisyys, mikä sekään ei ole harvinaista tuolla "muussa eliökunnassa" - tosin ihminen on omalla itsekkyydellään luonut tälle päivälle väkivaltakoneiston vailla vertaa ..
- elämme raskaassa elintapojen, kulttuurien kuin perittyjen historiaolemuksien vastakkainasettelussa, joissa tuo Suuri Rakkaus on moniarvoisuudesta ovat unohtumassa.
Olemme sokeutumassa, silti kuitenkin kaipaamassa jotain alun välttämättömyyttä, mistä kumpuaa hyvä mieli, yhteenkuuluvuus kuin oppi nähdä erilaisuus hyveenä, mikä rikastuttaa koko ihmiskunnan keskinäisyyttä pitäen genetiikan vahvana ja elin- kuin lisääntymiskelpoisena.
Rakkaus, jota ei osata tunnustaa!
Suuri joukko ihmisiä ajattelee toisin kuin toimii. Olemme julkitulojen (=esiintymisemme) vankeja, emme uskalla, tohdi kuin irtautua näyttö- ja vertailutahtojen mahtipontisuuksista - emme aina näe ja koe "toisen odottamista", vaan törmäämme oman mielikuvakuoppamme reunoihin yrittäessämme kiivetä ulos valoon ja hyväksyttävyyteen, jotka kuitenkin saattavat olla käsiemme ulottuvilla!
.. haluamme näyttää ja olla jotenkin suurempia kuin lopulta olemmekaan sen Todellisuuden edessä, kun se lähtisi ravistelemaan meitä kohden herkkyyttä havaita toinen ihmisenä, saada Rakkautta, tuottaa yhteenkuuluvuutta kuin myös lisääntymistä.
Lisääntyminen on Rakkauden lopullinen hedelmä, johon tosin sisältyy evoluution antama käsky huolehtimisesta, kasvatuksesta kuin yhteenkuuluvuudesta; tässäkin kokea pyyteetöntä Rakkautta omia kohtaan ..
- pyyteettömyys, mitä se on -jätetään kunkin kohdalle mietittäväksi!
.. perhettä, lapsiaan kohtaan, jotka ovat aina kahden perustama ilmentymä, kohtaaminen ja toivottavasti sellaisen yhteisen hyvän olon tulosta, jossa otetaan tuo evoluution antama velvollisuus kasvattaa vastaan - vastuullisesti, jotta Elämän jatkuu ja evoluutio säilyy "kuolemattomana".
YLE esitti mahtavan haastatteludokumentin,
.. jossa 100- tai lähes 100 vuotiaat kertoivat omia kokemuksia pitkästä Elostaan, jossa kohtasivat tuo Suuri Rakkaus, kukin kertoen niistä omalla yksilöllisellä tavallaan, joissa kuitenkin kohtasivat luottamus, rehtiys ja suoruus olla mukana seikkailussa, josta syntyy Elämälle jatkoa.
Huomioon ottaminen on se osa Rakkautta,
.. jolla tunnustetaan toisen olemassaolo vierellä tasa-arvoisena ja yhtäläisenä osana olla mukana yhteenkuuluvuudessa, josta syntyy - ei aina lapsia, mutta tunnetta olla yhteisellä tiellä kohden turvallista huomista.
Tuolla huomisessa asuu se Rakkaus, joka tuottaa uskoa, luottamusta jatkuvuuteen, vaikka kaikille evoluutio ei suo - syyn tai toisen osalta - lisääntymisen mahdollisuutta. Kaikki eivät halua, osa ei voi saada eivätkä jotkut onnistu löytämään sitä Suurta Rakkautta, joka yhdistää.
Osa ihmisistä tulee myöskin toimeen omillaan -
.. löytäen sisällön omalle Elolle - tuntea olevaisuus jopa yhteenkuuluvuus luontobiologian kanssa - tunnistaen osansa olla osanen suuressa Elämän pelissä, minkä senkin evoluutio loi hetkellä, kun "olematon kohtasi mitättömän"!
Entä se tunne, joka yhdistää?
Evoluutio teki meille järjestelyt, joiden kautta syntyy intohimo, jopa tarpeellinen kiima -
.. mikä taas luo tuon evoluution ensimmäisen tehtävälain, tuottaa jälkeläisiä - mukainen ja sen eteen Rakkaus on luotu - ensisijaisesti, mutta kokonaisuutta ajatellen välttämättömänä kaikille.
.
Rakkauden maailma – hulluuden keskellä, aika hullua, eikö?
[ … rakkauden maailma, apua – ihastuin väärään ihmiseen!
.
Kuva: ~ https://www.voice.fi/suhteet/a-87262 -
*
--
Suureen Sopeumaan liittyvät kuitenkin olo ilman lisääntymistäkin -
.. tunteena yhdessäolosta, tieto luotettavuudesta, jännittävyydestä, ystävyydestä kuin yllätyksellisyyksistä, joiden tunnelautaukset tuottavat hyvää mieltä ja -oloa. Elä on kuitenkin aika-ajoin jännityksen täyteistä, sitäkään ei kuitenkaan määrättömästi. Meillä kaikilla on rajansa, kullekin tunnevaihteluiden sisältökirjona kuin niiden latautumisherkkyyksinä.
Elämän ei tarvitse olla tasaista, siinä ehkä tuleekin olla 'vuoria ja laaksoja, joille nousta ja joilta laskeutua' - jatkuva ilo, autuus kuin hyvän - hyveellisyyden kokeminen saattavat kyllästyttää, kun ei voi odottaa jälleen tapahtumia odotuksina, joita oikeasti malttamattomina odotetaan kuin "kuuta nousevaa" - mitkä taas luovat sisältöä huomiselle -
.. odottamisen hienoutuna, kun saavuttaa tehdyn inhimillisen työn hedelminä keskinäisyyttä kahden välille - jälleen tapaamisina - kohtaamisina. Elämä on vuoksiaaltoa, ja näin on ehkä tuolla jossain säädetty? Kohtaamiset voivat olla toistuvia, jotka ylläpitävät tunnetta, yhdessäolon tarpeellisuutta kuin jännittävyyttä uudesta yllättävyydestä.
Näin YLE haastatteludokumentti esitti yhden kokeneen naisen esille tuomana yhdyssanana. Hieno arvoituksellinen sana, joka kertoo paljon - hyvin paljon - myöskin ikävinä piirteinä.
Harkinta, Elämä on myös harkintaa, arvioita nähdä todennäköisyyksiä, eikä vain kemiallisia hyvän - ja pahanolon virtauksia, jotka ovat ehkäpä niitä Elämän suoloja, joille niillekin on sijansa.
Olemme kuitenkin yksilöitä, ja näin evoluutio sääti meille jokaiselle jotain yksilöllisten tapojemme, oppiemme ja perittyjen ominaisuuksiemme myötä.
--
EPILOGI - Lupaus on suuri tekijä, joka ylläpitää toteutuessaan luottamusta, odotusta ja lopulta joidenkin kohdalla jälleennäkemistä -
Mika Waltarin upea historiallinen romaani Konstantinopolin muureilta, jossa nuori Johannes Angelos koki jotain täysin pyyteetöntä - harvinaisen naisen aitoa rakkautta, jossa rakkauden luoja punaisissa purppurasaappaissaan antoi kaiken - ilman pyydettyä vastinetta, vain tunne, joka yhdisti toivottoman rakkauden - sen suuruuden, jota ei ollut mahdollista enää maallisessa Elämässä antaa ja ottaa. Nainen pelasti taistelussa Johanneksen hengen, antaen omansa rakkautensa merkiksi. Waltarin ainoa romaani, jossa naisen rakkaus oli pyyteetöntä.
-
*
YLE haastattelussa hyvin Elämää kokenut mies totesi vaimolleen, hänen käydessä viimeisiä henkäyksiään kuolinvuoteellaan - olevansa vaimolleen uskollinen hänen kuolemansa jälkeenkin - omaan loppuunsa saakka.
Mies elää jo yli neljättä kymmentä vuottaan yksin niissä muistoissa, mitä aiempi yhdessä olo tuotti Elämän perustekijöiksi, joista Elää. Side ei ole katkennut ja mies odottaa kauniisti ajatellen sitä lopullista kohtaamista -tähän kohden jokainen voi itse pohtia kuoleman jälkeiseen elämään.
Tässä ei ole oikeutta mitenkään aliarvioida kenenkään ajatusta kysymyksestä, jolle ei ole elävien keskuudessa täyttä tietoa, vain usko johonkin, ja kaikkien usko on aina itselleen pyhä.
Suuri Rakkaus on aina yksilöllinen hetki ja hetkien jatkumo, jota tulee ruokkia, vaalia kuin ylläpitää huomaavaisuudelle toisen ja perheen olemassaolosta perhekeskeisyyden suurimpana olemuksena.
Lopulta tuo evoluution loputon itsekkyys on koitunut meille Eloksi, mutta olemmeko perineet polvi kerrallaan hieman liian suuren osan tuota vain viisaille suotua hallittavissa olevaa itserakkautta - jää tämäkin kunkin kohdalle ajatusmyssyyn pohdittavaksi.
--
Lainaus ---
* " .. Rakkaus |9, kuten muukin aivotoiminta (miehillä on havaittu myös muuta toimintaa – tämän kukin voi sitten ajatella kuten tahtoo) on biosähköistä synaptiikkaa, joka rakentaa ja purkaa. Kemiat etsivät aina lopulta lisääntymiskumppania, muut on evoluution luomaa enemmän tai vähemmän tärkeää oheisvärinää.
Biosfääri on rakennettu ylläpitämään jatkuvan lisääntymisen jatkumoa, jota voidaan kutsua kuolemattomuudeksi |10. Elämä tunnetusti jatkuu sukupolvesta toiseen. Menetykset ja poistumiset ovat ihmisten osalta henkilötunnustasolla.
Rakkaus on todennäköisesti vahvin biosähköinen synaptisuus, vain itsesuojeluvaisto eli itsekkyys voi sen ylittää, turvatakseen eloa ja alitajuntaista lisääntymistä (suurimman osan ihmiseloa poistumat ovat tapahtunet jo lisääntymiskykyisenä aikana!).
”Yllättäen” itsesuojeluvaistoon kuuluu lapsensa/lapsiensa turvaaminen, sillä turvataan lopulta omaa jatkumoa eli geenien siirtoa, jota ohjausrakenteena, hitaan huolellisesti, evoluutio on sopeuttaen valiinnuttanut jo vuosisatamiljoonien ajan! [IL] .. "
>>>
----
>>> Jatkuu >>>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti