maanantaina, kesäkuuta 10, 2013

Vakoilu on vanhin ammateistamme

Tiedetty asia tuli julki, kun media teki siitä riittävän laajalle tiedetyn. USA on maailman valvotuin yhteiskunta, siellä on jopa vakoilulaitos, joka vakoilee muita omia vakoilulaitoksia. USA no tiedustelun luvattu maa, ja maailmanpoliisin rooli kuin 9/11 kaltaiset tapahtumat edellyttävät hallintokoneistolta tietoa nähdä tänään mitä huomenna voi tapahtua.

Me salaamme evoluution rakentamana järjestelmänä, koska haluamme vaalia ja puolustaa reviiriämme. On parempi ettei toinen reviirinvaltaaja tiedä tai vaistoa kaikkea. Salaaminen on pintakerrokseltaan luonnollista, mutta näennäisdemokratia hypemme on tulehduttanut ymmärryksen, mitä täytyy tietää.

Järjestäytynyt yhteiskunta ei pysy kuosissa eikä raameissa, ellei valtaapitävä tiedä riittävästi niistä uhista, jotka voivat sen kaataa – tämän vuoksi  kaikilla maailman mailla on omat tiedustelupalvelut.



Tiedustelun, vakoilun ja urkinnan lähtökohta on salatun tiedon julkisaanto ainakin heille, jotka ylläpitävät laillista tai vähemmän laillista järjestysvaltaa. Lopulta ihminen on myös utelias perusluonnoltaan, koska uteliaisuus kehittää mahdollisuuksia saada helpotusta elämäänsä!
Miten me näimme salaamisen jo vuosia sitten – kun edellisen kerran aihe pulpahti laajempaan tietoisuuteemme ---

Kuinka luonnollista on salata asioita toisilta?

Ihminen salaa asioita. Niin kotona kuin erityisesti työelämässä salaaminen ja salaiseksi julistaminen on liike-elämän tapa suojata jotain sellaista, mistä odotetaan saavan myöhempää ja laajempaa hyötyä.

Kuinka paljon kehitysenergiaa menee hukkaan salaamisjärjestelmien ylläpitoon ja kuinka paljon menetetään aikaa salauksen hidastaessa luonnollista olotilaa? Kuinka paljon salaaminen vaikeuttaa itse omaan elämäämme?


Salaamisen tarpeellisuus

Vuosimiljoonainen eläin- ja kasvikunnan kehitys voisi antaa vastauksia salaamisen tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen. On totta, että eläimet "salaavat" ennen saalistusta itsensä yllätyksen aikaansaamiseksi. On totta, että sorsaemo haluaa "salata" pesänsä poikueensa tulevaisuuden turvaamiseksi.


Salaamme muun muassa peitelläksemme epämieluisuutta

Ihminen salaa asioita joko peitelläkseen (sorsan pesä) tai saavuttaakseen yllätysvoiton (saalistus). Salaamistarpeita on myös muita: mm. epämiellyttäviä asioita ei haluta julkisuuteen; maineen menetys, vertailutietoa ei haluta yleiseen tietouteen, mikäli adjektiivillisesti vertailutieto on huono; alemmuuden tunteen peittely (olemmehan kulutusyhteiskunnassa orientoituneet naapurustovertailuun).

Lisäksi salaaminen luo mysteerioita ja kysymyksiä, jotka ruokkivat ihmisen yhtä perusominaisuutta uteliaisuutta, joka on toisaalta kehitystä stimuloiva ominaisuus.


Salaamattomuus kiihdyttäisi kehitystä ja kilpailua

Oletuksena salaamattomuus toisi suoran ja välittömän osallistumisen laajalta rintamalta, jolloin monet esim. tuotekehityshankkeet olisivat suoraviivaisempia ja monista kokeiluvaiheista säästyttäisiin. Parhaimmillaan voitetaan monet epäonnistumiset, koska plagioitumisen uhallakin kehityskeskusteluun osallistuu suurempi vaikuttajien määrä.


Salaamattomuus toisi osallistumista lisää?

Salaamattomuus luo myös osallistuvuutta sekä yhteisöllisyyttä; tasa-arvoisuuden tunne lisääntyy, koska poissulkemisia "salaseuroista" ei enää tapahdu. Salaamattomuus lisännee myös luottamusta ja ennustettavuutta, jolloin mm. politiikan hoito on avoimempaa ja laajat kansalaisryhmät tavoittavaa.

Salaamisen poistuminen poistaa myös "turvaverhot", jolloin rikollinen toiminta helpottuu. Näinkö salaaminen ideaalisena ajatuksena onkin luotu tahoille, jotka eivät täysin oikeudenmukaisin ja tasa-arvoisin menettelyin ole markkinoilla? Onko salaaminen syntynyt tarpeesta saada helpommalla jonkun/joidenkin muun/muiden kustannuksella?


Blogit avaavat maailmoja – meidän yksityisiä salaisuuksia!

Internetin myötä kulovalkean tavoin yleistyneet keskustelupalstat ja paljon puhutut blogit osoittavat ihailtavaa ja jopa yllättävää avoimuutta 1] tuntemattomilta tuntemattomille; jotkut esiintyvät nimimerkillä ja toiset suoraan "omilla nimillään".

Kuvastavatko nämä asiasisällöltään jopa hyvin vakavahenkiset foorumit ihmisen syvintä tarvetta kertomiseen vaikeistakin asioista, vai onko se merkki yksinäisyydestä? Palstoilla ja blogeissa on avointa henkisyyttä, kursailematonta kerrontaa, "häpeämättömiä" paljastuksia kuin myös tähdenlennon omaista fantasiaa ja mielikuvitusta.

Sana on ”lopultakin vapaa” / vapaampi, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin uusi ”rajoitteeton” sanan käyttövalta johtaa.


Salaaminen työllistää tämän päivän yhteiskuntia mittavassa määrin

Toisen pyrkiessä salaamaan entistä paremmin, joutuu toinen satsaamaan kiihkeämmin saadakseen taas selville, mitä toisen leirissä tapahtuu. Löydämmekö lisää analogioita salaamisen oikeutuksesta yhteisöllisyyttä ajatellen?

Kuinka paljon voitamme jatkamalla salaamista, vai kuinka paljon saavutamme täysin avoimella mentaliteetilla? Onko ihmisen perusluonne estämässä mahdollisesti ideaalisen avoimuuden hengen? Onko meille sittenkin salaaminen hengissä pysymisen edellytys ja oma yhteiskuntaevoluutio on kehittänyt nyt sen sellaiseksi, josta paluuta ei ole?


Onko ihmisen inhimillisyys viimeinen este avoimuudelle?


VIITE
1] Paineita saada ihmiset tunnistetuiksi esimerkiksi internetissä …



FACEBOOK




Ilkka Luoma





AL  - Fb  -- US
BLOG 19 363 |  1 321  -  IL

---10062013---

Ei kommentteja: