TV1:n A-talk, Susanne Päivärinnan johdolla, "kiusasi" printtimedian päätoimittajia luonnollisesta asiasta miehen ja naisen välillä. Juttu on paisunut yli testosteronitasojen. Voisi sanoa, että eikö muuta tekemistä ollut kuin ruotia maailman luonnollisinta asiaa, mutta ehkä tämä oli laajemman mediakeskustelun alku. A-talk ohjelman naiset olivat pilke silmäkulmassa ja osa päätoimittajista korvantaustat punoittaen. Voisi sanoa, että pojat pojat, nyt suhtellisuutta peliin. Jokainen mies kaipaa mieskunnolleen niin fyysistä kuin henkistä naisläheisyyttä. Myös pääministeri ja Ilkka Kanerva ovat oikeutetut puolivallottomaan ja tahdikkaaseen kujeiluun, luonto on geenistössä niin miehille kuin naisille nuo ominaisuudet luoneet.
Iltalehtiä toimitetaan ja painetaan sen vuoksi koska kansa haluaa niitä lukea. Iltalehdet kevyinä tarinoitsijoina tyydyttävät kansalaisten mielihaluja. Kumpikaan iltalehdistä ei julkaise sellaista, millä ei ole suuren kansan lukuarvoa. Tuomio: Iltalehdet voivat jatkaa kevyttä huumoripitoista pilke silmäkulmassa julkistusta myös poliitikoista, kunhan tahdikkuus säilyy ;) Kansalaiset edelleenkin lukevat uteliaisuuden tyydytykseksi lehtiä, joissa ruoditaan julkisuuden henkilöitä. Täytyyhän äänestäjän tietää, mitä hänen äänensä ansainnut kaveri/ toveri puuhailee, siis tuomiona: kansalaiset voivat edelleen ostaa ja tukea iltalehdet painosmääriltään Suomen miltei suurimmiksi lehdiksi. Tyydytetty uteliaisuus on kuin kahvi hyvällä kermalla :)
Päätoimittajien ei ehkä pitäisi niin tosissaan törisyttää kantojaan ja puolustella tekojaan, koska niissä ei alun alkaen (case: Vanhasen seikkailut sallitussa naismaailmassa) ollut mitään ihmeellistä; reaktiot kuvastivat innokkuutta vain selitellä. Tämä case ei olisi tarvinnut turhia selostuksia. Tuomio: päätoimittajat voivat jatkaa linjaansa, koska kansalaiset hyvin ostavat noita "juorulehtiä" iltojensa ratoksi tyydyttämään kyltymätöntä "tirkistelyään". Vakavasti ottaen päätoimittajat voisivat luotsata kansalaiskeskustelua osallistuvasta politiikan hoidosta ja kansakuntamme yhteenkuuluvuudesta; Suomi on ajautumassa monessa mielessä vahvasti kahden leirin maaksi. Yleisesti ottaen koko tiedonvälityksen ravistuskeskustelun herättäjiksi tarvitaan journalistiikan tutkijoita, vuoropuhelun voisi aloittaa ohjelmassa terävästi esiintynyt tiedoitusopin dosentti Erkki Karvonen.
Herra pääministeri on täysin oikeutettu vallottomana täysraittiina poikamiehenä osoittamaan miehistä kykyään markkinoilla, joissa haetaan sitä toisen ihmisen läheisyyttä, se on maailman luonnollisin asia. En äänestäisi pääministeriksi sellaista ihmistä, joka "käpristelee" ja arkiharmaistaa myös oman yksityiselämänsä. Tsemppiä Matille, hänen kauttaa Kepukin saa mukavasti testosteronia ruiskeena puolueen menestykselle.
YLEn toimittaja Susanne Päivärinta ja Journalisti-lehden Johanna Korhonen ansaitsevat mitalin arkijärkevästä asiankäsittelystä. On todettava, että naisilla on useasti huomattavasti enemmän inhimillistä näkökulmaa ymmärtää miehen ja naisen yhteisiä asioita. Toimittajanaiset, erityisesti Johanna Korhonen, eivät olleet totisia torvensoittajia, vaan ohjelman päätteeksi kiiruhtivat näpyttelemään seireeniviestejä kännyköillään sopiville puoli- tai täysvallottomille poliitikoille drinksukutsuina vaikkapa Storyvilleen tutkivan journalismin nimissä. Hyvä näin, huumorilla elämä jatkuu ja miehuus kohentuu :)
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti