Otsikko kärjistää, mutta se on tarpeen. Hiljainen ikääntyvä enemmistö voi sisällään pahoin yksinäisyydessään, laitoksissa ja sairaaloiden saatto-osastoilla. Moni hyvinvointimme oikea rakentaja ei saa ansaitsemaansa huomiota ja hoivaa, koska hoitajia ja hoivaajia on liian vähän. Koko terveyden- ja sairaanhoitotoimen henkilöstö asiakasrajapintatasolla uupuu työhönsä, heillä on sitä yksinkertaisesti liikaa ja moni meni Norjaan paremman elintason perässä.
Juuri eläkkeelle menevät ja jo olevat rakensivat tämän hyvinvointiyhteiskunnan perustat ahkeruudella, säästämisellä, inflaatiolla ja devalvaatioilla. He tekivät säännöllistä työtä välillä lakkoillen yrittäen tasaistaa tuloeroja. Nyt nämä suomalaisuuden peruspilarit elävät rakentamansa hyvinvoinnin ansiosta pidempään kuin milloinkaan ennen ollen yksinäisempiä kuin koskaan. He maksoivat kiltisti veronsa ja ovat itseoikeutettuja rakentamansa perushyvinvoinnin saamanaisia ja -miehiä.
Suomea vaivaa syntymisen vähäisyys. Jo pitkään olemme hommailleet liian vähän kammareissamme suvunjatkamisen autuutta oman liiallisen kiireen, opiskelurutiinien, elintasonautiskelun ja pelosta tulevaisuutta kohtaan selitysten saattelemana kysyttäessä miksi syntyy niin vähän. Uusia veronmaksajia ja uusia Sosiaali- ja Terveysministeriön pääluokan työntekijöitä on liian vähän siihen nähden mitä suureneva ikääntynyt sukupolvi tarvitsisi. Vaateemme hoidon kustannustehosta ja "läpijuoksuajoista" aina vain kasvavat. Tällä menolla verovaroista saatavat STM pääluokan palkkarahat eivät tule riittämään todelliseen tarpeeseen.
Hoitohenkilökunnan vähentyessä ja työmäärän kasvaessa - siis vähemmän henkilökohtaista osallistumista per asiakas, lisäämme nappien ja tablettien määrää helpottaaksemme kolotuksen, kivun ja yksinäisyyden oloa. Olemmepa kehittämässä etävalvonta- ja osallistumissysteemejä hienosti telekommunikaatiolla, jottei meidän sitä viimeistä vähääkään kädestä pitoa tarvitsisi suorittaa. Lämmin kätemme korvautuu elektroneilla ja kuvaruuduilla. Selityksenämme ovat kiireinen elämänmeno, stressaava työ, uraputki, jatkokoulutusrupeamat ja lasten - ja omat harrasteet. Mekin olimme joskus lapsia.
Meitä vaivaa väestöpyramidin keikahdusvaaradilemma; liian vähän aktiivisia ja paljon passiivisia. Nuorin aktiivipolvi kipristelee tekemättömyydessä ollen ilman työtä, yhteenkuuluvuutta, osallistumista pyörittäen päivästä toiseen hedelmäpelien kampea. Yhteiskuntamme peruspilarit rakentanut ikäpolvi tarvitsisi juuri nyt sen, mitä ovat luoneet. Juuri nyt hoivatarvetta tarvitsevat rakensivat sen talouden, jonka koroista kirkkaasti olisi pitänyt syntyä heidän ansaittu eläkeiän nautinta. Nuo ahkeruuden ja vastuuntuntotekemisen korot lipsahtivat kvartaaliajattelulla ulkomaille. Eläkevakutuusyhtiöiden vakavaraisuuden varjolla suoritettu selittely turvata eläkkeiden riittävyys sijoitustuotoista yhtiöistä, joiden maaton omistajuus ja optioherkistynyt johtajuus takaavat, on vain osatotuus. Suomessa on kansallinen vastuuntunto ja -kanto kiistatta vähentynyt ja se ilmenee huolehtimattomuudesta kasvavaa väestöpyramidimme yläkerroksia kohtaan.
Meillä on nyt kierre, jonka katkaisu ei onnistu viilaamalla Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tyylisesti järjestelmien organisaatioita (HS 23.4. pääkirjoitus). Missä ovat ne arkiviisaat, jotka tunnustavat vallitsen olotilan rehellisesti? Poliitikko, joka hokee hyvinvoinnin mandraa näkemättä hätää niin nuorison työttömyydessä ja osallistumattomuudessa kuin kypsien ihmisten hiljaista epätoivoa yksinäisyydestä ja pitkittyneen elämän sisällyksettömyydestä, ei ole ajantasalla eikä näe metsää puilta. Ongelmana on liian vähän hoitajia ja liian paljon hoidettavia. Kantona kaskessa on tehokkuusleikkaava menokarsinta todellisuudessa lisäntyvällä kulussektorilla. Lääketeollisuuden ahneus kallistuvina pillereinä ja laitteina edustaa hyvin nykyistä liike-etiikkaamme. Perusongelmana on välinpitämättömyys ja kiire elintasojuoksussa. Vastuu ei kiiri "tuloa tuottamattomana" lunastamaan sitä odotusta, mitä hyvinvointimme perustan rakentaneet juuri nyt ansaitsisivat.
Me moitimme Kiinaa työpaikkojemme viemisestä, me moitimme heitä, kun he haalivat kaikki maapallon raaka-aineet ja energiat, sen riittämättä meille. Sitä paitsi me lännessä kulutamme huomattavasti enemmän per capita kuin veljemme idässä. Lisäksi unohdamme yhden erittäin merkittävän ominaisuuden kaukoidän tavasta kantaa vastuuta. Kiinalaiset ovat huolehtineet aina kunnioituksella vanhempansa ja isovanhempansa, mekin hoivasimme silloin joskus. Kiinalainen ei ole unohtanut mistä hän on syntynyt. Kaukoidän vuosituhantisessa kulttuurissa elämänkokemuksella on suuri arvo. Lapsille on suuri ylpeys kohdella ja hoivata lähimmäisensä sillä arvokkuudella, mitä he alitajunnassa odottavat myös itselleen tulevaisuudessa tapahtuvan. Kaikkea vastuuta ja velvollisuutta ei voi odottaa saavansa yhteisistä järjestelmistä.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti