Kahvi ja kalja ovat Suomessa kansallisjuomia maidon lisäksi. Suomessa juodaan kahvia enemmän kuin missään muualla maailmassa per capita. Kuvan tapahtumassa Paavon käsi kaataa tyypillisellä snakarilla maitoa neuvottelukahviin, joka nautittiin ulkoilmassa Helsingin hiukkaspitoisessa ilmassa, jonka laatupitoisuus alitti tänä keväänä kaikki ennätykset. Kahvi on iso työllistäjä ja ostovoiman jakaja Suomessa, koska se jättää kahvilatasolla jättiläiskatteet (0,9-1,35e/1-1,5e:sta per kuppi). Kahvi on sallittu huume, joka maistuu ikään, sukupuoleen, säätyyn, koulutukseen ja luokkaan katsomatta. DSC_12006, 4. huhtikuuta 2006, klo 11:42. 1/125s, f5.6, 27 mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.Lähes kaikkien perheiden yleiskeskustelunaihe on ikuinen niukkuus rahasta. Raha eli ostovoima ja sen käyttö sekä näyttö perustuu myymästämme työpanoksesta saatua rahaa muutettaessa tavaraksi tai palvelun saanniksi. Rahan niukkuuden "ahdistus" taas ilmentyy siihen, että rajallisen jakaminen yhä suuremmille joukoille on aina jakolaskukaavan mukaisesti osamäärältään pienempi mitä suurempi jakajien määrä.
Maallinen rikkaus eli ostovoiman yhden yksilön tarvetta vastaava ylisuuri käyttö perustuu taas siihen, että osa ihmisistä on nokkelia, ahkeria, onnekkaita, suunnitelmallisia, tarkkoja ja ahneita. Nuo edelliset määreet ilmenevät kaikissa väestöryhmissä kuin myös kansallisuuksissa; voidaan sanoa että ahkeruus ja ahneus on globaali-ilmiö.
Työllisyyttä ja sen myötä laajempaa kansalaisuustyytyväisyyttä ajatellen olisi viisasta jos raha "pyörisi" taskusta toiseen mahdollisimman nopeasti, joskin tuolloin kuluttaisimme luonnonvaramme ja energiamme nopeasti loppuun, ellei sitten viisas insinööri keksi ikiliikkujaa ja 100 prosenttista kierrätystä ilman haitallisia päästöjä.
Piristävänä esimerkkinä voidaan tutkia kahvin kulkua "reilun pelin" tuottajalta syvältä Afrikasta suomalaiseen bensa-aseman baariin; tuossa ketjussa pavulle on syntynyt uskomaton hinnannousu. Keskimäärin kahvilassa juotu kupponen jättää Suomeen jo noin 95% katetta eli kierrättämäämme rahaa mm. kotimaassa tapahtuvaan kulutukseen. Kahviplantaasin toveri saa pavusta muruset taskuunsa ja Veli-välikäsi kansainvälisenä ja kansallisena toimijana kahmaisee myöskin pienen osan pavusta, mutta kun niitä kahvinpapuja on mielettömän suuri määrä. Ketjun lopussa kahvilan omistaja imaisee piristeen kuumentamisesta ja seisottamisesta sitten sen suurimman osan edelleen mm. palkkojen ja vuokrien maksuun (raaka-ainehinta kupposessa ei maksa käytännössä juuri mitään).
Rikkaus syntyy siellä missä käsitellään valtavia määriä pienillä työ- ja pääomakustannuksilla myyden sitä suurille joukoille reilulla katteella. Voidaan sanoa, että yhden rikkaan takana on aina runsas joukko enemmistökansaa, jotka jaksavat mm. juoda kahvia ja ostaa massoittain kulutustavaroita. Microsoftin Bill Gatesin mammonat ovat lähtöisin yksittäisten kuluttajien ja yhtiöiden lisenssimaksuista. Windows on toistaiseksi ylivoimaisesti eniten käytetty käyttöjärjestelmä ja siitä muodostuvat pienet rahapurot ovat jo Biliboyn kohdalla Niagaran luokkaa oleva vedenpaisumus. Saa nähdä kuinka Bilin lopulta käy.
Hyvävauhtinen rahankierto synnyttää aina vääjäämättömästi työtilanteita, vaikka pätkittäinkin, mutta se työ on meidän elämänsuola ja sitä pitää riittää kaikille vaikka pienemmälläkin palkalla. Rikkaita on taas aina ollut, koska osa meistä on nokkelia, ahkeria, onnekkaita, suunnitelmallisia, tarkkoja ja ahneita. Palkansaajien edunvalvonnan eduksi on mainittava se 1900-luvun suunnaton työ, jolla ostovoimaa saatiin tasattua myös tovereille, siis varsinaisille rikkauden välillisille luojille eli peruskuluttajille. Näin on muodostunut yhteiskuntaa ylläpitävä ahkeran kiltti keskiluokka, joka rahoittaa valtiot demokratian myötä edelleen jakamaan sitä ikuista niukkuutta eli rahaa, sillä kenelläkään sitä ei tunnu olevan koskaan riittävästi.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti