Ylemmässä kuvassa erittäin kuuluisa Ortodoksikirkko Moskovan Punaisella torilla Kremlin muurin läheisyydessä. Suomi on pitkään ollut läntisen Luterialaisuuden ja itäisen Ortodoksisuuden välissä. Karjala, niin nykyinen kuin menetetty, on herkemmin itäisille vaikutuksille alttiina. Ei ole syytä väheksyä tai korostaa kumpaakaan suuntaa, vaan ihmiset valitsevat itse lohtunsa ja helpotuksen lähteet. Kuvan kirkko oli sitä kuvattaessa 22. toukokuuta 2005, klo 20:40 (Suomen aikaa) erinomaisessa kunnossa. DSC_5696.JPG./60s, f3.8, 33mm.Photo by Ilu 2005. Nikon D70.
Koskettava muistokirjoituslaatta Savonlinnan Pääskylahden hautausmaalta, kuvattu useina vuosina viimeisten 15 vuoden aikana, sillä kirjoittajan lähiomianen on haudattuna tälle hautausmaalle jo vuonna 1989. Kuvan taulun lauseiden mukaisesti voisimme muistaa lähimmäisiemme Hyvän Tahdon Eleet ja Teot, jotka niin useasti jäävät huomaamatta omien, mielestämme erinomaisten, saavutusten varjoon. Suuri Kirja on opettanut huomioimaan muita kuin ajattelee itselleen olevan hyvän ja toiveena toisten taholta. Photo by Ilu 2006, Nikon D70.Suunnitelmallisesti kansalaisia informoiva Helsingin Sanomat, NYT -liitteessään räväytti julkituonnin ja mielipidevaihdon lakialoitteesta (kirkon lopullinen erottaminen valtiosta), jolle ei ole kannatusta juuri missään. Uskonnonvapaus on Suomessa toisiasia ja jokainen voi erota halutessaan "valtionkirkostamme". 85% suomalaisista kuuluu kristilliseen kirkkoon. Kristillisyys tavallamme sopii meille ja "pahinkin" pakana viimeisen hetken lähestyessä nöyrtyy siunaukseen toivona vähintään mielenrauha.
Ihminen tarvitsee jonkun mihin uskoa, kun mieli ei riitä kaikkea selittämään arkijärkevästi.Markkinatalouden kehdossa, taseiden valtakunnassa, USA:ssa suurin katastrofi-inhimillisyys ja -rahoitus lähtee kirkoilta, vapaaseurakunnilta ja muilta hyveeseen uskovilta tahoilta (mm. New Orleansin pyörremyrskykatastrofin jälkihoidossa 2005-2006). "Sosiaaliturvattomassa" USA:ssa uskontokuntien vapaaehtoisella avustustoiminnalla on merkittävä asema hädänhetkellä. Suomessa Kirkon Ulkomaanapuun ja Punaiseen Ristiin luotetaan eniten. Meillä lapset kastetaan suurimmalta osin papin läsnäollessa, miksi? Naimisiinkin me haluamme kirkossa, miksi? Kuolinvuoteella moni jumalan kieltäjä nöyrtyy ja kutsuu jatkoelämän toivossa papin paikalla, vähintäänkin sopiakseen maatumisensa tapahtuvan siunatussa mullassa.
Uskonto on hyve ja hyveen tunnustus luo inhimillisyyttä tähän yltiöoptiopublikaanien, massakuponginleikkaajien ja qvartaalien pinnallistamaan maailmanmenoon. Uskonto luo lohdun syrjäytyneelle. Kirkoissa ja seurakuntasaleissa istuu sunnuntaisin moni unohdettu yksinäinen; hänen saadessa avoimien pääsymaksuliputtomien ovien päiviltä huomiota itse sytytettynä ja taivaallisen valon avustamana toivosta kohdata jokin, johon voisi kuulua ja samaistua.
Uskonto on kehittynyt länsimaissa "miekka ja risti" ajoilta suuresti tasapainoittavaksi instituutioksi köyhän ja rikkaan yhteisessä maapallossa. Viimeisessä "yksiössä" eivät taselaput ja avustavat päätösviennit helpota ja tuo huomisen "varmuutta". Rikkainkaan kulutusjuhlija ei tunne turvallisuutta lopullisen lähdön matkalla, meklaroidusta sijoitussalkun pulleudesta huolimatta. Viimeisen option tasearvo määräytyy aivan muilla arvoilla, siihen ei vaikuta maallinen sijoitus, kuin korkeintaan arkun pintamateriaaleihin. Sijoitushaukka ja "tuottoa korolle"-elämänkatsomus kohtaa viimeisen kysymyksen, johon hän ei pörssikurssianalyyseistä lohtua saa, lopullinen "sijoitustieto" jää arvoitukseksi. Henkinen epävarmuus tyydytetään nöyrtymisenä sen ainoan "markkinavoiman" edessä, epätietoisuuden kalvaessa osuuksista, mitä kohtalo on varannut. Uskonto tuo tyyneyttä kysymyksiin, joihin ei ole vastauksia.
Vapaassa maailmassa valinta on ihmisen. Valinnoissamme me olemme kuitenkin yhteisö, jossa tulisi huomioida lähimmäinen. Uskoi ihminen Jumalaan tai ei, niin uskonnon opetus lähimmäisen huomioon ottamisesta luo osallistumista ja oloa yhdessä niin "pakanalle" kuin tosiuskovaiselle. Uskontoa ei voi kyseenalaistaa, koska jos yksikin siihen uskoo, on se hänelle pyhä. Toisen pyhän arvostaminen, kuten itsensä pyhää haluttaisiin arvostettavan, luo kunnioitusta ja helpottaa yhteisissä päätösvalinnoissa. Markkinatalous on maallistanut elon. Arvoasetelmat pohjaavat kykyyn kuluttaa ja ansaita. Kähmintä ähkyilijöistä on tullut itseriittoisia, minkään riittämättä heille. Suuressa Kirjassa opetetaan, kuinka niukkuutta voidaan hyvällä tahdolla jakaa tasaisesti, sen riittäessä kaikille.
Uskonnon merkitys on ihmiskohtainen ja sen valinnan tekee kukin oman tietämys- ja tunnetason mukaisesti. Suurinkin professori tietää kuinka vähän hän itseasiassa tietää. Uskonto ja usko omaan hartauden valintaan antaa helpotuksen tietämättömyyden ja neuvottomuuden edessä.
On sanottu, että Jumala asuu meissä kaikissa, tuo tuntuisi olevan oikeudenmukaisin johtopäätös, koska silloin voimme itse valita herkkyysasteen uskoomme. Lopulta kuitenkin energia, liike ja materia ohjaavat meidät viimein sille kuuluisalle portille antaen lainan takaisin luontoon, jota niin suuresti olemme yrittäneet tuhota. Luonto on me, tiedon täyttymys ja ympäristö.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti