perjantaina, syyskuuta 22, 2017

Kokoomus - Elina Lepomäki vs. Sanna Marin - SDP


-tuloerokeskustelu

Huomisen toivot – nuorta voimaa. Kansanedustajia molemmat, suurista puolueista, joita meillä ei todellisuudessa ole. Elina ja Sanna keskustelivat tuloeroista *, mukana oli myös Vasemmiston Paavo Arhinmäki. Vasemmistopuolueet ja oikeisto ottivat yhteen. Menestyjien ja osin menestymättömien kamppailu elintilasta ja auringonpaisteesta – reviireistä tässäkin kysymys.

Sanna edustaa inhimillisyyttä, tuloerojen kaventamista ja myös heikkojen puolustamista – hyvin koulutettuna ja hyvää palkkaa edustajatyöstään nauttien, samaa edustajapalkkaa nauttii myös Elina, edelleen hyvin koulutettuna – molemmat selviytyjinä, joko oveluudella, yrittämisellä, pyrkyryydellä tai aidolla vaikutteella kansalaisten suuntaan – nousten eduskuntaan edustamiensa edunvalvontaryhmien äänten kannattelijoina.


Sanna Marin


Sanna Marin edustaa sosiaalidemokratiaa perinteellisestä toverikaupungista Tampereelta, jossa käytiin kovat sisällissotataistelut 1918, joita on joskus luokkataisteluiksikin kutsuttu. Sanna julkituo inhimillisyyttä ja nousevaa uutta sosiaalidemokratiaa, toivottavasti jopa kansanliikkeenä. Sosiaalidemokratia hakee kannatusta myös heiltä, joille maailma ei aina hymyile, tai edes tarjoa lähtökohtia menestyä.


Elina Lepomäki



Elina Lepomäki on Kokoomuksen äänenkannattaja. Kokoomusta ”haukutaan” menestyjien reviiripiiriksi, joiden tulee valvoa lisääntyvää omaisuutta ja tulojen kasvua – siis puhumme kasvutalouden kannattajista. En vain ole koskaan kuullut kenenkään muunkaan kertoneen kuinka kauan kasvua voi jatkua ** – haluamallamme tavalla, siis ostovoimalisäyksinä. Kokoomus on ikään kuin evoluution ”vahvemman lain” rautaisen säännöstön ilmentymä.
...

Sanna tunnistaa kirkkaasti tuloerojen kasvun ja niiden aiheuttamat ongelmat. Suomessa on yhä enemmän pudonneita, pelkästään nuorissa noin 40.000, jotka eivät saata koskaan tulla työmarkkinoille – elääkin pitäisi ja ostovoima jotenkin järjestää ***. Kuka tai mikä on lopulta vastuunkantaja; yksilö itse vai auttava yhteiskunta – tämä on sitä sosiaalidemokratiaa – auta toveria mäessä.

Elina haluaa, että ihmiset tekevät työtä, erityisesti. Kiinnostus on luvuissa, mitä enemmän työtä tehdään ja mitä useampi on palkkapussissa kiinni – sen enemmän yhteisestikin on jaettavaa.

Ihminen on luotu tekemään työtä, kukin tavallansa, oppiensa ja osaamisensa mukaisesti. Kaikki eivät vain jaksa olla pyrkyreitä ja kyynärpäilijöitä. Vahvemman laki jyrää eläinkunnassa, josta me ihmiset olemme sen vahvimmin ympäristövaikuttava osa. Elina on vahvemmuuden kannattaja – luonnonlakien mukaisesti.


Mikä on se ”oikea” menetelmä?

Niin Sanna kuin Elina ovat täysin oikeassa – molemmat kannoiltaan. Toinen edustaa kollektiivisuutta [1 ja yhteisöllisyyttä painottaen, ja toinen individuaalisuutta [2 – yksilön voimaa ja menestyskilpailua korostaen. On kysymys mitä enimmässä määrin arvoasetelmista – arvotekijöistä ja ideologiasta. Ja tässä maailmat törmäävät!


Onkin harmillista, että Suomessa ei ole suuria puolueita!

Suomessa on vuosikymmenet vaikuttaneet ”suurina” niin sanotut noin kahdenkymmenen prosentin liikkeet, joita Elon laskuopin mukaan sataan prosenttiin mahtuu viisi. Nyt näitä on suunnilleen neljä – Kokoomus, De Gröna, Keskusta ja SDP. Yksikään ei ole suuri.

Pitäisikö olla, kyllä, sillä olemme valinnan kauhassa, ikään kuin vedenjakajalla – ollako kollektiivinen ja ryhmähenkinen, vai yksilökeskeinen ja hyväksyttävästi itsekäs individualisti – arvokysymys mitä suurimmassa määrin. Kansa tehkööt omat ratkaisut ensi vaaleista – ennenaikaisista tai säännönmukaisista eduskuntavaaleista.

Jokin linja on valittava, sillä nykyinen sekametelisoppa on osoittautunut puolittaiseksi katastrofiksi, vaikka Suomi on eräs materiaalisesti ”onnellisimpia” valtioita maailmassa – suurella velalla - kun sosiaalisuutta, työttömyyttä ja kilpailukyvyttömyyttä on pitänyt hoitaa velkarahalla.


Vuodesta 2007 Suomen valtionvelka on kaksinkertaistunut

Katais-kuusilo loi velkapohjan, joka pitää murtaa ja lähteä alenevalle velkakäyrälle – näin huudattaa nykyinen valtiovarainministeri Petteri Orpo, Kokoomuksesta. Tätähän Elina peräänkuuluttaa, siispä jostain on otettava pois, ja se otetaan sieltä missä ovat suurimmat massat – siis ne ryhmät, jotka tuottavat yhteensä suurimmat kulut ja pienimmät tulot.

Solidaarisuus tasa-arvoisempaan suuntaan ei ota tuulta – Kokoomus haluaa sinällään oikeutetusti valvoa äänestäjiensä etuja – onhan Kokoomus ylimmän tuloluokan edunvalvoja. SDP taas Sannan puolueena haluaa nähdä Forssan henkeä ja revanssia, ollaanhan nyt demarikannatuksen aallonpohjissa ja jotain ratkaisevaa tulisi tehdä, jos halutaan olla se yksi suuri – kuten demarit takavuosikymmeninä, ollessaan yli 25 prosentin toimija – toverien ideologiaa ajaessaan.


Ollaan siis tuloerojen maailmassa
[ Yle – tuloerot kasvavat ~ https://yle.fi/uutiset/3-9835458 - ]

Tunnetusti jossain tulee kipukynnys vastaan, eli tuloerot karkaavat käsistä ja suuri massa, joka ei pääse omistusmuurien taakse, nousee kapinaan ja ottaa vallan, kuten yritti 1918 – epäonnistuen, vaikka idea oli vain tasata tulokertymää ja huolehtia tulontasauksesta inhimillisemmin ja oikeudenmukaisemmin.

Keskustalainen pääministeri Juha Sipilä on tunnustanut tuon nyt puolirevenneen tuloerojen kasvun – heikoimmilta otettiin pois ~37 euroa – ja rikkaimmille ~400 euroa lisää – vuodessa!

Lopultahan on kysymys mistä muodostetaan kysyntä, joka luo liiketoimintaa, toivottavasti tänä automaation aikana myös työtä ja liiketoiminnan sekä kansantalouden rahavirtoja, joita demokraattinen edustuksellisuus sitten valvoo ja jakaa – huomioiden se, etteivät kaikki ole menestyjiä ja voittajia.

Kaikki eivät voi voittaa, aina ovat myös häviäjät, tämän takaa tuo kuuluisa yksilöllisyys ja perhe, joka on lapsien lähtökohta tielle, jossa toivottavasti oppi ei ojaan kaada, vaan luo mahdollisuuksia – toivottavasti tasavertaisesti. Koulutusleikkaukset – tehdäänkö nyt korjausliike?
...

Elina haluaa yrittäjyyttä, yksilövastuuta ja taistelukykyä kilpailussa, jonka evoluutio loi miljoonia vuosia sitten – on lopulta kysymys heikomman ja vahvemman laeista. Sanna haluaa jalostaa inhimillisyyttä, osallistuvuutta ja ryhmätukea – sillä kuka tahansa voi joutua kilpailutilanteesta muiden ”armoille” ja huolehdintayhteiskunnan piiriin.

Mikä on sinun valinta?



PS
Tämä teksti ei ollut millään muotoa epäluottamuslause fiksusti esiintyneelle Vasemmiston Paavo Arhinmäelle, joka oli myös mukana 22.9.2017 Yle Aamu-TV' n tuloerokeskustelussa – oikaisin asian yksinkertaisemmaksi, ja niin Elina kuin Sanna edustivat hyvin kumpikin omaa kantaansa – edunvalvontojensa näkökulmista!

PPS
Muuttuisivatko Elinan ja Sannan puheet, jos he ansaitsisivat suomalaisten eniten esiintyvän peruspalkan, noin 2600 euroa kuukaudessa – nythän kansanedusta saa korvausta äänestäjiensä edustamisesta ja heidän edunvalvonnastaan noin 5500 euroa kuukaudessa, tosi pitkillä lomakausilla – äänestäjien ollessa heidän todellisia ”työnantajia” … Toisaalta edustajillamme on kerran neljässä vuodessa pakollinen yhteistoimintamenettely – tutummin ”yytee” eli YT.

PPPS
Olisi ollut kiintoisaa saada kolmas nuorta voimaa edustava Laura Huhtasaari (Ps.) samalle estradille Sannan ja Elinan rinnalle – trio toki oltaisiin voitu vielä täydentää Keskustan Katri Kulmunilla – niin täysi quadrophenia olisi ollut kasassa … rinnaste tulisi ymmärtää kärjistyksenä!


Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

US VU T BL BL BL FB FB BLOG 151607

DOC Sanna_Elina_22092017.doc – OpenOffice Writer
PVM 22092017

903_7947

1 kommentti:

Ilkka Luoma kirjoitti...


HS:
Suomea uhkaavat ”todella huonot ajat”, sanoo Elina Lepomäki

...
Ilkka Luoma 12.10.2019 - 8:48

Elina Lepomäki lienee herännyt tunnontuskaan, ettei ihmisten so. kansalaisten, myös äänestäjien sairastamisella ja terveyden hoidolla voida junailla osingoiksi jakokelpoisia voittoja – esimerkiksi ulkomaalaisille kuponginleikkaajille.

Elina huomasi, että on kysymys lopulta verovarojen jaosta maattomalle ja ylikansalliselle yritys- ja sijoitustoiminnalle.

Tässä isänmaallis-kansallisnosteisessa hegemoniassa Helsingin pormestari – äänikuningas – Jan Vapaavuori komppasi Elinaa, jo senkin takia, että vieläkin korpeaa häviö Kokoomuksen puheenjohtajavaalissa, jossa nykyinen valtiovarainministeri Petteri Orpo kuittasi kykypuolueen johdon – Vapaavuoren nenän edestä.

Nyt Vapaavuorelle jäi vain tavoitteeksi jatkaa Kokoomuksen värisuoraa seuraavana presidenttinä – äänikuningas – Sauli Niinistön jälkeen, ellei kansa herää …!

Edellinen sotesotku

… jäi jotenkin takuu- ja vakuusvarman Kreikka-lainoituksen varjoon ja liki kaikessa epäonnistunut (osin tahtomattaan, ja haluamattaan) - EU-Eurooppaan paennut, silloinen pääministeri Jyrki Katainen kaatoi kansalta saamansa luottamuksen EU-komissaarikiintiöpaikkaan.

Junailtu ”kataispaikka” oli ideoitu puheenjohtajavaalissa kaatuneelle Alexander Stubb' lle – näin Kokoomus junailee, kuten kaikki ne poliitikot, jotka ujuttautuivat lobbareiksi sote-sotkuun tai sitten kansanedustajasopeutukselle – Suvi ”Uganda” Lindenin tavoin …

...