Tuomas Gerdt – kiitämme kaikesta ja me muistamme

Narvan marssi

...
1 - Näin laskettiin juurevinta suomalaisuutta maan poveen - viimeinen iltahuuto oli koettu ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö, armeijan ylipäällikkönä, arvostaen suomalaista uhrautuvaisuutta ja sinnikkyyttä katsoi kansalliseksi velvollisuudekseen saapua kunnioittamaan viimeisen Mannerheim ristinritarin hautaan laskua.

Tilaisuus oli juhlavasti arvokas. Moni aivan tavallinen suomalainen halusi olla näkemässä tämän viimeisen matkan - näin eräs merkittävä aikakausi oli päättynyt, vaikka sotiemme veteraaneja on yhä Elossa, todistamassa suomalaisuutta, sen keskinäistä voimaa ja yhteenkuuluvuutta, kun niin ylivoimainen vihollinen kävi päällemme - erityisesti Talvisodassa.

Tuomas Gerdt oli vaatimaton, tunnusti aseveljeyden väkevän keskinäisvoiman ja siellä jossain oltiin yhtä, ja kaveria ei jätetty, edes kuollettavasti haavoittuneena - tähän Gerdt antoi oman vahvan panoksensa, kuten tuhannet muutkin.

Tuomas oli viimeinen - juuri heistä, joista toinen Mannerheim ristinritari - Suomen sinivalkoinen ääni - jälkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth aina puhui - "Suomi on hyvä maa, ja sitä parhaiten puolustaa suomalainen itse".

Isäni, joka oli myös Savonlinnassa Oy Wilh. Scahauman Ab' n palveluksessa puhui Mannerheim ristinritarista kunnioitavin sanankääntein - Gerdt oli esimerkkinä työtovereille, myös tehtaalla, miten hommat tehdään yhdessä. Rintaman ja juoksuhautojen yhteenkuuluvuus toimi myös tehdassalissa.

Suomen kansa herkistyy näissä tilanteissa - olemme ylpeitä omalla vaatimattomalla tavalla veteraaneistamme. Aina ei näin ollut, ei 1950- eikä vielä -60-luvuilla. Moni rintamaveteraani meni hautaan unohdettuna, jopa hyljeksittynä.

Vasta nuoremmat sukupolvet oivalsivat sen suuren työn mitä maatalojen ja kaupunkien miehet olivat tehneet, kun Suomi säilytti itsenäisyytensä - kahteen kertaan.

Iltahuuto on ohi - jäljellä on muisto ritareista, joita oli kaikista sotilasarvoista >

.
HS: "

Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt laskettiin haudan lepoon

~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007648097.html -

Veteraanin iltahuuto

.
Iltahuuto on ohi - jäljellä on muisto ritareista, joita oli kaikista sotilasarvoista

2 - Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim oli halunnut tehdä suuren ja kauaskantoisen työn - tuolla ritariristikunnan perustamisella marsalkkamme yhdisti kansaa - olihan juuri hän ollut valkoisena punaisia vastaan vuonna 1918 - nyt jo tunnetuin tapahtumin ja lopputuloksin. Juuri Jatkosodan aikana Mannerheim halusi jotain sellaista mikä kosketti koko kansaa. Näin syntyi erikoislaatuinen kunniamerkki - se korkein mahdollinen.

Rintamilla ei katsottu arvoa, vaan tekoja

-näin Mannerheim varmaan tässä ylimmässä tunnustusmuodossa halusi tapahtuvan. Vajaat 200 suomalaista sai sen tunnustuksen. Voisimme olla varmoja, ettei kaikkia sen ansaitsevia palkittu, ei huomattu tai koettu. Suomen mies oli tehtävänsä mukainen - lopputulos sen todisti väkevästi. Meidät tunnustettiin kaikkialla maailmassa.

Nyt Lappeenranta sai kunnian saattaa Tuomas Gerdt hautaan, huomaavaisesti ja juuri sillä pidättyvyydellä miten Gerdt itse eli pitkän ja ansiokkaan elämänsä.

Suomalaiset reunustivat saattoreittiä - oli aika jättää jäähyväiset sellaiselle urhoollisuudelle, jolla Suomi ja suomalaiset selviytyvät tänäänkin. Hieno oppi-isä sinnikkyydestä on nyt poissa, mutta vahva muisto elää ja velvoittaa meitä jatkossakin.

Emme saa antaa muiston haalistua, se on meille kauniisti velvoittava viesti huomiselle, kun joudumme jälleen vaikeuksien eteen -nyt ei sotana, vaan tapahtumina, joille myöskin voimme tehdä jotain.
Armeijassa komennetaan arvotilanteissa:

"Lakki - päästä", jolloin sotilas ottaa asennon ja paljastaa päänsä arvostuksena jostain, ja tässä se oli Tuomas Gerdtin jäähyväismatka - se viimeinen matka, viimeinen viesti kansakunnalle, mitä voidaan tehdä, kun aito tosi on kyseessä.

Veteraani on poissa - iltahuuto tapahtui nyt viimeisen kerran. e