Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
"Haihtuu kuin Elämää rakentava evolutiivinen |1 tieto kosmokseen"
- minne Tieto meitä henkevyyden ilmentymänä sitten kuljettaakaan; tiedon ollessa se jatkuvassa ajan liikkeessä oleva Elämä - itse Elämä yksilöllisenä nuottiaarteistona |1, jotka jatkavat kulkuaan - kuolemattomana; ehkäpä sielunvaelluksena; jos niin haluttaisiin kuolon hädän hetkellä tarttua kuin hukkuva oljenkorteen (?)
Tieto ja tietämys luo kosmoksellisen kantoradan mahdollisesti kaiken tietoon |2, mikäli vai oivallamme - tunne siis Eilinen, niin tänään saatat oivaltaa huomisen -tai sitten ei.
|2 Kaiken tieto; onko olemassakaan ~ Tieto-oppi | filosofia.fi - ,tai sitten niin hyvin kätkeytyneenä, jotta tulisi avoimen lapsen mielen yllättävyydellä koeta jotain tämän kaltaista: "Miltä tuntuisi ratsastaa valon säteellä?" -Albert Einstein' in huhuttiin näin pohdiskelleen noin 12-vuottiaana (tarua vai totta?)
Mikä on sitten Elämän tarkoitus ->
[ .. lisääntyä ja kasvattaa |3lisääntymään - sopusuhtaisesti; evoluution vahtiessa biodiversiteetin |4 harmonisoitumista, kuitenkin kehityksen varmistamiseksi säällisellä kilpailuhengellä - johon valitettavasti kuuluu myös eliökunnallinen väkivalta - kyse suurelta osin ravinnollisesta reviirikamppailuista .. ]
< - muukin vielä kuin tiedon häiriöinformaatioista puhdistettu perusolemus, sen ymmärrys ja " sosiaaliturvatunnuksellinen aktiivielinaika" ja sitten "Kun kello lyö" (romaanikirjailija Alistair MacLean) tiedon luovutus avaruuden äärettömyyksiin -hakeutuen ohjelmallisesti kätkeytymään, kunnes se taas löydetään tai sillä täydennetään vaillinaisuutta!
Haihtumista pohdiskeli, jo menehtynyt, kaiken tiedon etsijänäkin tunnettu Stephen Hawking, joka maalasi "kankaalle" Mustan aukonkin |5haihtuvaksi|6 - miljardien vuosien kuluessa, jopa olemattomuuksiin.
Olisivatko Mustat aukot (Black hole) sitten lopulta noita tiedon jalostusvälivarastoja, jotka onneksemme vuodattavat kehityskulkumme eteen tiedollisia rakennuspalikoita Hawking' in vuotamisina - haihtumisina - -mutta millaisiin käyttötarkoituksiin ... entä jalostuneen tiedon käyttö itsekkäisiin reviiritaisteluihin - kts. Oppenheimer|7 ja atomipommi |8!
Entä evoluution raivaajat esimerkiksi syöpinä|9, joiden oveluus ylittää usein käsityskykymme?
.. on se toinen arkikansan suusta huudahdus - tarkoittanee ihmiskunnallisesti hallitsematonta tiedon käsittelyä ja sen kaikkivaltiasmuotoista lopullista löytämättömyyttä - ehkä kaiken tietona,
.. kun biologinen monimuotoinen ympäristömme tuhoutuu käsistämme|10,
-- mutta lopulta selviten biologisena ympäristönä ja itse evoluution ohjaamana (universaalin käyttöjärjestelmän |11 sinfoniallisen nuotiston avulla?)
Miten pääsimme ymmärryskykyisyytenä tuohon sinfonioiden "maailmankaikkeusnuotistoon" käsiksi; ... niiden ollen ehkä niitä perustiedon jyväsiä, joiden pohjalta koko tiedollisen maailman - sen mittaamattomina atmosfääreinä on luonut käsitteelliseksi ulottuvuudeksi - meillekin kunhan koputamme, sillä uteliaille annetaan avaimet "kaiken lukkoon" |12.
|12 Tuo "kaiken lukko" (ja siihen kaikenavaimen löytämisen riemu) voidaan ymmärtää huippuhetkenä, kun ajattelija - usein filosofiksi - tituleerattu utelias palkitaan syvällisistä mietteistä ilman rajoittavia ja kahlehtivia raja-aitoja. Uteliaisuus on hyve - heittäydy, nauti ja luo kyvykkyyttä nähdä Elämä ja sille päätös.
Ehkä meitä kiinnostaisi kuulla herkkyyskorvillamme miltä tuo universaali nuotisto -sävelenä ja riimitettynä "sillan kupeessa" runomittana kuuluisikaan?
Ehkä Albert Einstein |13 etsi tätä universaalia säveltä - jos löysi, niin arvoituksellisesti hymyillen poistui tiedon valtaväylille meille jälkeenjääneille tuntemattomaan tiedonsiirtoon, ajassa ja hetkessä, kun "Kun kello lyö .. " |[Kun kello lyö .. ] ...
HT-ote: "Liikkeen kuvitteleminen aktivoi samoja aivoalueita kuin liikkeen tekeminen.
Tämän vuoksi mielikuvaharjoittelua pitäisi käyttää paljon enemmän hyväksi esimerkiksi aivohalvaus- ja kipupotilaiden kuntouttamisessa, vaatii HYKSin neurologian klinikan ylilääkäri Nina Forss.
– Jos fyysinen liike ei onnistu, niin liikkeen kuvittelu on hyvä tapa pitää aivoradat aktiivisina."
*******
Utelias nero - Albert Einstein; aivotkin "Elämä on"| * jälkeen hukassa |0 ..
Vilpitön utaliaisuus vie herkästi syvällisesti ajattelevan kuvitelmien atmosfääreihin ---
Lisäys tehty: 14.09.2024
Albert Einstein
TV 1 esitti maanantaina 18.4. 2005 (!) kiehtovan dokumentin tai oikeammin erään kuvitelman |1 ehkä nykyaikamme maineikkaimmasta ihmisestä Albert Einsteinista. Hänen kaava E=mc2 on käynyt lähes kaikkien huulilla sitä tarkemmin ymmärtämättä.
Einstein oli kiistaton älykkö tieteessä ja "hankalikko" kotona. Einstein oli juutalainen, jolla meihin nähden oli nuorena kutakuinkin samat lähtökohdat tyydyttää uteliaisuuttaan kuin meillä keskimäärin.
__ __ PIKANA- HS | Lukijat HS-linkki ~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010690785.html - HS-otsikko: "Kuvittelukyvyllä on tärkeä rooli oppimisessa ja taitojen hankinnassa Lukijan mielipide | Kuvittelukyky on tärkeä myös tunteiden kokemisessa."
HS-ote: " .. Se, ettei kykene luomaan mielessään kuvaa jostakin asiasta, kertoo kuvittelukyvyn puutteesta. Kuvittelukyvyllä tarkoitetaan sitä, että ihminen luo mielikuvia omassa mielessään, usein tahdonalaisesti, tai kuvittelee sellaista, mikä ei ole näkyvillä. Voimme esimerkiksi kuvitella miltä ystävän kasvot näyttävät, vaikka tämä ei seisoisi edessämme. .. | ..
__ __ __ Uteliaisuutta pidetään (joskus) kiusallisena tai hyvinkin innostavana,
... kuinka milloinkin arvioija haluaa ihmistä määritellä. Lapsi on suunnattoman utelias ensimmäiset elinvuotensa ja sitä pidetään hauskana ja itsestään selvänä ilmiönä. Vanhemmat ovat ylpeitä kehittyvistä lapsistaan, ja nimenomaan tuo uteliaisuus tai tiedon etsintä generoi tyydyttämään tyhjiä kohtia aivoissamme saaden havainnoinnin, oivaltavuuden ja päätelmänteon mahdolliseksi.
Lapsen kasvaessa meille aikuisille syntyy häveliäisyys mielestämme liiasta uteliaisuudesta,
... joka rajaa toimiamme ja tekojamme lapsiamme kohtaan. Monilta se tappaa lopullisesti uteliaisuuden ja tuo tilalle staattisen toimijan roolin, jossa tärkeimpinä tekijöinä ovat turvallisuus, perinteen jatkuvuus ja kammo muutoksia kohtaan.
Sitä vastoin utelikko, joka jaksaa ihmetellä ja kysyä luonnolta kuin itseltään loputtomasti - miksi?, miten? kuinka se on mahdollista tai ratkaisevasti - mikä sen aiheuttaa? -nämä tietämyksen janoajat ja hermosolujensa kiusaajat löytävät silloin tällöin sen oivalluksen ja idean, josta voi syntyä keksintö.
Miksi toinen on utelias ja toinen ei?
Sanotaan, että utelias haluaa tietää, sanotaan myös hänen tyydyttävän aivollista himoaan kuin nälkäinen syödessään ylisuurta annostaan lopputuloksena ravinnelisä vatsan ympärillä. Samanlaisella tiedollisella vararavinnolla utelias tyydyttää aivojansa, jotta aivojen sähköimpulssit voisivat löytää uusia reitityksiä oivaltamaan uutta, siis keksimään jotain sellaista, jota ei ole aiemmin lausuttu.
Lienee tosiasia, että kaikki tieto on jo olemassa,
... se vain ei ole kaikki tiedostettuna meille ihmisille. Tieto on aina läsnä, kuten sekin tieto, joka on aikojen alusta olemattomuuden räjähdyksenä singonnut maailmojen ääriin, jota nyt kalastelemme suuremmilla ja suuremmilla havaintovälineillä.
Tiedon läsnäolo on konkreettinen, se suurempikin kaukoputki on edelleen omassa havaintovälineessämme kiinni eli silmien tai tietokoneen näytön kautta aivoissamme. Tieto konkretisoituu meille vain aivoissamme. Kuinka aistiton henkilö havaitsee ympäristön? Tieto on aina läsnä ja se havaitaan vain kemiallisen prosessin mahdollisesti aikaansaamana ymmärryksenä kunkin oman käsityskyvyn puitteissa.
Siepattu tieto
Utelias on herkempi sieppaamaan tiedon tai vielä meille tuntemattoman ja havaitsemattoman väliaineen tai säteilyn, joka kommunikoi aivojemme kanssa. Ihminen saa paremman tuloksen 100 metrin juoksussa, kun hän treenaa oikeita lihaksia, samoin uteliaisuus treenaa aivoja; se voi synnyttää uusia hermosoluyhteyksiä tai se muodostaa jotain muuta, mitä emme vielä tiedä. Kuitenkin tiedämme toisten olevan herkempiä uteliaisuudelle ja keskittymiselle, joka aikaansaa sopivissa oloissa oivalluksia ja ideoita jäsentelyä varten.
Perusrakenteiltaan meidän aivomme eivät pienimmissä osasissaan, atomitasolla eroa toisistaan;
... ne eivät itse asiassa eroa juurikaan esimerkiksi torakan aivoista, tosin aivotilavuutemme kudosmassana on suurempi, käyttöaste jää vielä tuntemattomaksi suureeksi. Erona vuosimiljoonainen kehitys on saattanut kehittää uteliaisuuden pois torakalta, koska sen konseptit ovat jo täydelliset jatkamaan sukua kiistattomalla ylivoimalla.
Oliko uteliaisuus vain muinoinen välivaihe harmoniaan ja keskinäissovinnaisuuteen vai olisiko uteliaisuus keskeneräisen ihmisen yksinoikeus, koska meidän kehityksemme on vielä välivaiheessaan? Tosin jotkut eläinlajit ovat ihmisen näkökulmasta vilkkaan uteliaita, varsinkin kasvuvaiheessaan.
Albert Einstein TV 1 esitti maanantaina 18.4. 2005 kiehtovan dokumentin tai oikeammin erään kuvitelman|1 ehkä nykyaikamme maineikkaimmasta ihmisestä Albert Einsteinista. Hänen kaava E=mc2 on käynyt lähes kaikkien huulilla sitä tarkemmin ymmärtämättä. Einstein oli kiistaton älykkö tieteessä ja "hankalikko" kotona. Einstein oli juutalainen, jolla meihin nähden oli nuorena kutakuinkin samat lähtökohdat tyydyttää uteliaisuuttaan kuin meillä keskimäärin.
Lukijan mielipide | Kuvittelukyky on tärkeä myös tunteiden kokemisessa."
HS-ote: " .. Se, ettei kykene luomaan mielessään kuvaa jostakin asiasta, kertoo kuvittelukyvyn puutteesta. Kuvittelukyvyllä tarkoitetaan sitä, että ihminen luo mielikuvia omassa mielessään, usein tahdonalaisesti, tai kuvittelee sellaista, mikä ei ole näkyvillä. Voimme esimerkiksi kuvitella miltä ystävän kasvot näyttävät, vaikka tämä ei seisoisi edessämme. .. | ..
Uteliaisuutta pidetään kiusallisena tai innostavana,
... kuinka milloinkin arvioija haluaa ihmistä määritellä. Lapsi on suunnattoman utelias ensimmäiset elinvuotensa ja sitä pidetään hauskana ja itsestään selvänä ilmiönä. Vanhemmat ovat ylpeitä kehittyvistä lapsistaan, ja nimenomaan tuo uteliaisuus tai tiedon etsintä generoi tyydyttämään tyhjiä kohtia aivoissamme saaden havainnoinnin, oivaltavuuden ja päätelmänteon mahdolliseksi.
Lapsen kasvaessa meille aikuisille syntyy häveliäisyys mielestämme liiasta uteliaisuudesta, ... joka rajaa toimiamme ja tekojamme lapsiamme kohtaan. Monilta se tappaa lopullisesti uteliaisuuden ja tuo tilalle staattisen toimijan roolin, jossa tärkeimpinä tekijöinä ovat turvallisuus, perinteen jatkuvuus ja kammo muutoksia kohtaan. Sitä vastoin utelikko, joka jaksaa ihmetellä ja kysyä luonnolta kuin itseltään loputtomasti - miksi?, miten? kuinka se on mahdollista tai ratkaisevasti - mikä sen aiheuttaa? -nämä tietämyksen janoajat ja hermosolujensa kiusaajat löytävät silloin tällöin sen oivalluksen ja idean, josta voi syntyä keksintö.
Miksi toinen on utelias ja toinen ei? Sanotaan, että utelias haluaa tietää, sanotaan myös hänen tyydyttävän aivollista himoaan kuin nälkäinen syödessään ylisuurta annostaan lopputuloksena ravinnelisä vatsan ympärillä. Samanlaisella tiedollisella vararavinnolla utelias tyydyttää aivojansa, jotta aivojen sähköimpulssit voisivat löytää uusia reitityksiä oivaltamaan uutta, siis keksimään jotain sellaista, jota ei ole aiemmin lausuttu.
Lienee tosiasia, että kaikki tieto on jo olemassa, ... se vain ei ole kaikki tiedostettuna meille ihmisille. Tieto on aina läsnä, kuten sekin tieto, joka on aikojen alusta olemattomuuden räjähdyksenä singonnut maailmojen ääriin, jota nyt kalastelemme suuremmilla ja suuremmilla havaintovälineillä. Tiedon läsnäolo on konkreettinen, se suurempikin kaukoputki on edelleen omassa havaintovälineessämme kiinni eli silmien tai tietokoneen näytön kautta aivoissamme. Tieto konkretisoituu meille vain aivoissamme. Kuinka aistiton henkilö havaitsee ympäristön? Tieto on aina läsnä ja se havaitaan vain kemiallisen prosessin mahdollisesti aikaansaamana ymmärryksenä kunkin oman käsityskyvyn puitteissa. Siepattu tieto
Utelias on herkempi sieppaamaan tiedon tai vielä meille tuntemattoman ja havaitsemattoman väliaineen tai säteilyn, joka kommunikoi aivojemme kanssa. Ihminen saa paremman tuloksen 100 metrin juoksussa, kun hän treenaa oikeita lihaksia, samoin uteliaisuus treenaa aivoja; se voi synnyttää uusia hermosoluyhteyksiä tai se muodostaa jotain muuta, mitä emme vielä tiedä. Kuitenkin tiedämme toisten olevan herkempiä uteliaisuudelle ja keskittymiselle, joka aikaansaa sopivissa oloissa oivalluksia ja ideoita jäsentelyä varten.
Perusrakenteiltaan meidän aivomme eivät pienimmissä osasissaan, atomitasolla eroa toisistaan; ... ne eivät itse asiassa eroa juurikaan esimerkiksi torakan aivoista, tosin aivotilavuutemme kudosmassana on suurempi, käyttöaste jää vielä tuntemattomaksi suureeksi. Erona vuosimiljoonainen kehitys on saattanut kehittää uteliaisuuden pois torakalta, koska sen konseptit ovat jo täydelliset jatkamaan sukua kiistattomalla ylivoimalla. Oliko uteliaisuus vain muinoinen välivaihe harmoniaan ja keskinäissovinnaisuuteen vai olisiko uteliaisuus keskeneräisen ihmisen yksinoikeus, koska meidän kehityksemme on vielä välivaiheessaan? Tosin jotkut eläinlajit ovat ihmisen näkökulmasta vilkkaan uteliaita, varsinkin kasvuvaiheessaan.
Tiedon häviämättömyys? Asuuko uteliaisuuden synnyttämä tieto meissä kaikissa aineen häviämättömyydessä vai ristiriitaisessa säieteoriassa, missä olemattomuuden käsitys saa houkuttelevan selityksen maailmankaikkeuteen. Onko tieto kuitenkin vain aivojen harhaa toimeliaalle ihmiselle vai olisiko kytkentöjä olevaisuuden synnyttäjään, joka on on kaikkialla, myös meissä ja luonnossa. Uusmoderni kirkko voisi antaa uuden sille perinteellisen nimityksen tiedosta, ... tällöin Tiedolle syntyisi ikuisuus. Uteliaisuus tuo hitaasti, mutta varmasti uutta näkemystä, jonka kuitenkin tiedepiirien enemmistön tulee hyväksyä ennen kuin se saa tieteellisen arvon. Itse tieto tai sen merkitys ei ole tekemisissä meidän kuin muidenkaan eliöiden kanssa. Tieto on irrallinen elementti, jolla on merkitystä vain pohdiskelijalleen Onko ympäröivä luonto liukunut tuohon harmoniaan sisään, joka ei enää tarvitse tiedon janoa, koska kaikki tarpeellinen saadaan jatkumosta, mikä ohjaa elonsysteemejä, jää meille vielä mysteeriksi.
[20U(6)20] - Ajan pohdiskelu on aikaa vievää puuhaa, sillä aika jäädessään taakse on käsityksemme mukaan täysin menetettyä - eikä sitä saada takaisin. Ainostaan aiemman tapahtuman seuraukset ovat läsnä, ellei aika tehnyt tehtäväänsä.
Ajan merkitys on maallisuudessamme mittauksellista - olemattomuudestaan!
Ellei ole liikettä - ei ole aikaakaan; se on helppo todeta - ei ole mitään lähtöä eikä perille tuloa. Jos molekyylien liike lakkaa - saatetaan saavuttaa absoluuttinen nollapiste (~ 273,13 C), jolloin kaikki pysähtyy - tosin emme tiedä jatkaako elektroni matkaansa, jolloin ajan käsite sen suhteen olisi olemassa.
Entä atomin ydin, millaista liikettä siellä on -
.. lopulta teoreettisesti ajatelluissa stringeissä -enkä tässä tarkoita ajan käsitettä naisten pikkupöksyissä, vaan jousissa - "string theory", jossa "kuminauhat ilman poikkipinta-alaa" värähtelevät omaa sinfoniaansa. Mutta, ellei poikkipinta-alaa, niin ei tilavuuttakaan - siis tyhjän kanssa koko juttu.
__ Koronallinen aika alkoi tässä muutamia aikoja sitten median kertomasta Kiinan Wuhanista, jossa nyt läntisen tiedon mukaan Korona nousi "ihmispinnalle ja tietoisuuteen" tekemään tehtäviään, jotka evoluutio määritti jo satoja miljoonia vuosia sitten - oman tuotekehitysrytmin kellotaajuudella. Ja jälleen tullaan aikaan.
Maakin kierää Auringon yhdessä vuodessa, mikä on likiarvo. Tarkkaa aikaa ei ole, ja se on vieläpä yksilöllistä - vain ihminen määritti sekunnin, jolla taas ei ole mitään tekemistä Elämän kanssa, joka juontuu prosesseista, jotka pohjaavat kellotaajuuteen, joka on lopulta kaikille yksilöllinen - kuten yllättäen ajan kokeminenkin.
Joskus tuntuu, että se lentää siivillä ja joskus se matelee
Tuntemus ei ole kellollista, sillä sekin Albert Einsteinin mukaan jätättää ja kertoo vain historiallista totuutta tapahtumasta, joka meni jo.
E = mc2 !
__ Koronan aika päättyy joskus, mutta viruksien ei - sillä niin kauan kuin löytyy "isäntäkasveja", on myös viruksia, joille on säädetty ajallinen tehtävä. Aika on lopulta vain hetki nyt, mutta kuinka pitkä?
:: PS. Tiedätkö kuinka paljon sinun geeneistä on jo ajalta viruksien - siis jo reilusti yli miljardin vuoden takaa?