Hei!
Tämä mielipideosastoon tarkoitettu kirjoitus on poikkeuksellisesti moniosainen, koska käsiteltävä aihe on monisärmäinen ja - näkökulmainen. Tämä on itseasiassa kolme eri kirjoitusta, joilla on yhteinen nimittäjä. Idea oli tehdä yksi tähän käsiteltävään aiheeseen liittyvä kirjoitus yhdistäen siihen kolme vaikutinta, mutta huomasin, että on parempi jättää toimituksen huoleksi suorittasa valinta: julkaista kooste tai sitten jokin erillinen osa. Tämä siis sisältää kolme eri kirjoitusta. Mikäli jokin niistä on toimituksen mielestä julkaisukelpoinen, niin valinta jää teille. Kohteliaasti pyytäisin saada tiedon, jos katsotte jonkun näistä kirjoituksista julkaisemisenne arvoiseksi.
1.
Kirjoitus (yhdistelmä kaikista vaikuttavista asioista, siis nuorien äänestyshaluttomuus, demokratian kriisi ja luonnon epäjärjestyksen lisääntyminen; näillä kaikilla asioilla on yhteys nuorien osallistumishaluttomuuteen)
Nuoria ei politiikka kiinnosta ja nykydemokratia vaatii uudistusta yhdessä luontoa rasittavan kulutusjuhlamme kanssa
Otsikoissa vilisee ihmetys siitä, ettei nuoriamme kiinnosta vallitseva politiikka. YLE ohjelmoi keskiviikkona 9.3. keskustelua diktatuurien olemuksesta ja demokratian kriisistä. Kiihtyvä kulutus sotkee entisestään luonnon harmoniaa. Onko näillä kolmella asialla yhteys?
Suomalaisen politiikan johdossa on useita henkilöitä, jotka olivat barrikadeilla 60- ja 70-luvuilla. Tuolloin 1970-luvun alussa oli viimeinen nuorison aktivoituminen politiikkaan. Nykyinen malli toteuttaa politiikkaa sanomatta mitään tai puhuen poliitikkojen jargoniaa olematta itse sisimmissään samaa mieltä; se ei kannusta innostumaan yhteisten asioiden hoidosta. Nykynuoria ei kiinnosta innostamaton ja puhumaton liikehdintä, jonka päämääränä on vain vaalikoneena saada äänestäjät suosiollisiksi äänestyslappujen täytössään. Nuoriso odottaa tekoja, oikeita tekoja, joilla on merkitystä kouriintuntuvasti yhteiskuntamme tuleviin oloihin. Nuoriso on todennäköisesti valmis radikaaleihin leikkauksiin, koska he näkevät kirkkaammin yhä synkkenevät tulevaisuuspilvet.
Nykydemokratialle on vaihtoehtoja. Valistuneita ja oikeita vaikuttavia tekoja tehneitä kansan viime kädessä huolehdintaan perehtyneitä hallitsijoita on ollut historian sivu. Nykyaika vaatii vahvoja johtajia, jotka sietävät kritiikkiä ja vapaata sanaa. Vallankäyttö tarvitsee tehokasta päätösentekokoneistoa. Useat tärkeät, mutta niin kipeät päätökset jäävät tekemättä, koska poliittinen keskinäissovittelu ja "sulle mulle" toimintamalli estävät tehokkaat päätökset. Yhteiskuntamme on kohtaamassa hyökynä työttömyys- , syrjäytyneisyys-, ikäpyramidi- ja työnjaolliset ongelmat. Nämä ovat ongelmia, joihin pitää löytyä ratkaisut. Nämä ovat ongelmia, jotka nuoria kiinnostavat, koska heille lankeaa niiden maksu.
Maapallomme tuottaa liikaa ongelmallisia yhdisteitä, so. päästöjä luontoon. Päästöt nakertavat luonnon vastustuskyvyn olemattomiin ja ekokatastrofi kurkistaa nurkan takaa. Nuoria kiinnostaa ko. kehitys, mutta nykyinen poliittiseen keskinäiskauppaan omistautunut puoluepolitiikka ei kykene tosissaan antamaan ratkaisevia päätöksiä. Nuoret tulevat olemaan tässäkin osa-alueessa maksajia ja heitä kiinnostaisi, kuinka nämä tulevat (osin jo olevat) ongelmat ratkaistaan. Näitä kipeitä päätöksiä kyetään tekemään vain voimakkaiden päättäjien myötä, joilla on ratkaisevaa yhteiskunnallista vastuunkantomentaliteettia; päällimmäisenä ei ole pelko pudota eduskunnasta.
Kolme ongelmaa voidaan poistaa tutkimalla yhtälöä: nuoret aktiivisiksi (kuten 70-luvun alussa). Muistettakoon, että nykyjämähtäneet liturgisoituneet puoluekaaderit esittivät radikaaleja tempauksia nuoruusvuosinaan; se oli innostavaa ja siinä oli henkeä, taisivat jopa pitää siitä. Nykynuoriso tarvitsee päämäärän: tulemme itse päättämään kohtalostamme. He tiedostavat ratkaisevat ongelmat edessään paremmin kuin nykypoliitikot, joita keskimäärin "eläkevirka" kiinnostaa jo enemmän. Nuorille täytyy olla tavoite.
Nuorisoliikkeet saattavat saada myös muita toimintamalleja kuin perinteellinen puoluepolitiikka, joka on tiensä päässä. Jos nuoriso saisi päättää, tuskin nykypuolueille jaettaisiin valtion rahaa tukena pönkittää lahoja puoluemekanismeja. Tulevat veronmaksajat saattavat valita tavan, jossa heidän tulevaisuutensa on paremmin hahmottumassa ja nämä mallit eivät enää esitä paasitorni-ajattelua, vaan henkeä ja yhtenäisyyttä, jolla vaikeisiin ongelmiin tartutaan eikä vain puhuta. Hyvä yhteishenki kestää vaikeitakin päätöksiä, jos niiden tavoite tuottaa kestävämpää toivoa harmonisemmasta luonto-ihminen hegemoniasta.
Nuorisoa kiinnostaa aidosti luonnon kiertokulku ja tasapainoinen kierrätysjärjestelmä kulutukseemme, jossa heidän tulevaisuudelleen annetaan nimi sekä mahdollisuus. Tuo tarvitsee kiperiä leikkauksia niin kulutukseen kuin työnjakoon sekä ylihoivayhteiskunnan mekanismeihin. Lähitulevaisuudessa ei löydy rahoittajaa nykymallille ja tuolloin on syytä käydä työnjakoon, tulonmuodostukseen ja tulontasaukseen tarmokkaasti kiinni. Nuoret voivat löytää oman identiteettinsä ja kiinnostuksen yhteisiin asioihin, kun ne alkavat koskettelemaan heidän tulevaisuuttaan. Tulevaisuus on heidän, ei enää nykyisen poliittisen ajattelutavan. Demaripuolue voi aloittaa uuden aikakauden; heidän äänestäjänsä voivat hoitaa puheenjohtajakseen henkilön, joka on valmis siivoamaan puolueen arvot vastaamaan muuttuvaa arvomaailmaa.
2.
Kirjoitus, jossa käsitellään vain miksi Nuori ei äänestä...
Miksi nuori ei äänestä eikä osallistu yhteisten asioiden hoitoon?
Nuorten äänestysvilkkaus on hyvin pieni. Yhteiset asiat eivät kiinnosta. Onko syy nuorissa vai nykypolitiikassa? Vastaus on yksiselitteinen; syy on pelkästään nykypolitiikan hoidossa ja poliitikkojen tavoissa. Nuori sukupolvi on tottunut saamaan tiedon nopeasti, lisäksi heillä on huomattava mahdollisuus muodostaa omia näkemyksiä. He haluavat myös ymmärtää demokratian jatkuvana vaikuttamisena, ei vain kerran neljässä vuodessa.
Yhteisten asioiden hoito eli demokratia on osallistumista ja aktiivista otetta ympäristöön. Puoluepolitiikka on nuorille hyvin etäistä ja byrokraattista. Eduskunnan täysistuntojen suoratelevisioinnit eivät yllytä saati sitten innosta yhteisten asioiden hoitoon. Nuorille konsensus voi olla vierasta; heille taas tulevaisuus kipeine ratkaisuineen on todellisuutta ja he siitä joutuvat maksamaan. Nuorisomme ei välttämättä halua mallimme mukaista demokratiaa; uskoisin heidän haluavan suoraa vaikutusta myös vaalikausien välillä.
Nuori osallistuu ahkerasti nettipalstoille ja chat-huoneisiin. Mielipiteenvaihto on nopeaa ja avointa. Tieto kulkee rivakasti ja nuoret saavat runsaasti informaatiota netistä ja omista piireistään. He yksinkertaisesti tietävät enemmän kuin vanhempi polvi omina nuoruusaikoinaan. Vanhempaa polvea innosti vauraus ja kulutus. Nykynuorta todennäköisesti kiinnostaa maailman luonnon hyvinvointi sekä ihmiskunnan tasapaino. He ovat myös huolissaan työmahdollisuuksista, vaikka tietävät kuuluvansa pieniin ikäluokkiin. He myös tietävät suuret ikäluokat ja eläkerahoituksen. Heidän huolensa on huomatavasti aiheellisempi kuin meidän, jotka olemme tukevasti työelämässä.
Meidän nuorisomme tulee perimään sellaisen yhteiskunnan ja ympäristön, jota varttuneet eivät ole koskaan kokeneet. Uuden sukupolven ongelmat ovat eri dekadissa kuin nyt. Väitän, että nuoriso tiedostaa haasteensa. Heidän on ryhdyttävä yksinkertaisesti ratkomaan ongelmia. Ei ole ihme, että he eivät äänestä eivätkä osallistu, koska heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta nykyinen tapa hoitaa yhteisiä asioita.
Nykynuori pumppautuu täyteen markkinaviestintää mainoksina. Markkinaviestintä kiljuu kulutusta. Kulutus koettelee luonnon kestokykyä; sen luonnon, jossa uusien sukupolvien pitäisi asua ja elää tasapainossa. Opetamme qvartaalitaloutta ja jatkuvan kasvun mentaliteettia. Eduskunta ja EU säätävät itseään näpräilemällä lakeja ja direktiivejä, joilla ei ratkaista tulevaisuuden nurkan takana häämöttäviä ongelmia. Nuori ei varmaankaan ryhdy tähän päätöksentekomalliin, vaan haluaa omansa. Heistä nousevat omat vaikuttajat valveutuneina tekemään oleelliset muutokset, joihin nykypolitiikka eikä -poliitikko ole kykenevä. Tämän takia he eivät äänestä, eivät osallistu; he eivät yksinkertaisesti luota, vaan odottavat omaa uutta osallistumisreseptiään. Kun se resepti on valmis, tulemme näkemään voimakkaan osallistumisen, jota varttunut polvi voi seurata sivusta tai vähemmistöstä. Tuo tuleva resepti ratkaisee myös eläkkeidemme maksun. Nyt muuten muistui mieleen kuinka kapinallinen olin itsekin nuorena; olitko Sinäkin täynnä uudistusideoita?
3.
Kirjoitus; nuoriso on huolissaan ympäristöstään, mutta ei kiinnostunut politiikasta, koska se on vieraantunut nuorista kansalaisista, eikä puhu ympäristön arvoilla.
Nuoret perivät maan sellaisena kuin heidän vanhempansa sen heille ojentavat
Suuret ikäpolvet ovat kovalla työllä tehneet omaisuutensa; asunnon, auton ja kesämökin. He ponnistivat itsensä maalta kaupunkeihin. Kulutusjuhlamme on saanut ympäröivän maailmamme voimaan pahoin. Luonnon kestokyky on liian suurella koetuksella. Elintasomme on nostanut kiertoon joutuvien jätteiden määrän liian suureksi ja osa menee edelleen suoraan sellaisenaan kaatopaikoille.
Nykynuoriso joutuu perimään maan siinä kunnossa kuin sen ojennamme. Nuorten lisääntynyt koulutus ja valveutuneisuus ympäristöään kohtaan ovat eri mittakaavassa kuin sukupolvien, jotka kehittivät hyvinvontisuomen loputtomalle kasvun periaatteelle. Kasvu ei ole jatkuvaa. Kasvu päinvastoin pysähtyy ja alkaa pienenemään. Koulutuksen lisääntymisen vuoksi tieto on oikeellisempaa kuin myös syy-seuraus suhteiden ymmärrys. Nuoriso saa tietoa nopeammin ja varmemmin. Havaitseminen on herkempää.
Huoli ympäristöstä ei ole huolta nykypolitiikan hoidosta. Sukupolvikuilu on nyt suurimmillaan. Pioneereimmat nykypäättäjät "näkevät" kehityksen, mutta nuorisomme tulee kokemaan ja elämään tuossa kehityksessä. Nuoret ikäpolvet eivät ole kiinnostuneita äänestämään niissä järjestelmissä, jotka ovat aikaansaaneet tilan, jossa nyt elämme. Uudet sukupolvet haluavat valita kaltaisensa järjestelmän, joka kykenee tekemään ratkaisevia muutoksia yhteiskuntaan ja ympäristöömme. Kun pääsee vaikuttamaan omiin asioihin suoraan, se automaattisesti lisää aktiivisuutta ja osallistumista. Puhutaan oikeista ja ajankohtaisista asioista.
Uusi järjestelmä ei ole konsensuspolitiikkaa, vaan vaikuttamista ja tekoja. Tulevaisuuden asioiden hoitajat leikkaavat ja oikeudenmukaistavat sekä jakavat kulutusvoimaa tasaisemmin. Kymmenen vuoden kuluttua ollaan täysillä kiinni ongelmissa, joihin nykyinen päätöksentekokoneistomme ei uskalla kajota. Tosiasioiden tullessa silmille, ei voi työntää päätä pensaaseen, vaan on korjattava tilanne. Korjaukset ovat turhaa kulutusta vähentäviä sekä sitä verottavia sen mukaan, mikä on haitta-aste. Luonnonvalinta ja kyky oikeudenmukaiseen ostovoiman jakoon ovat ratkaisevia tekijöitä, joihin uudet polvemme joutuvat.
Nuorison äänestysinto ja osallistumisvalmius ja teot kasvavat suoraan siinä suhteessa, kuinka suoraan vaikuttavia päätöksiä voidaan tehdä laajasti myös vaalikausien väleillä. Nuorisomme haluaa arvoisensa ympäristön. Se ei halua kulutuskeskeistä maailmaa, vaan osallistuvan maailman, jossa aktiivinen kanssakäyminen ja henkinen hyvinvointi on asetettu elämisentason esikuviksi.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti