Suomi on saanut kiistatta taloudellista etuutta liittymisestään EU:hun. Maksuosuutemme on hienokseltaan muuttumassa elintasomme myötä nettopuolelle, siis annamme enemmän kuin saamme. Suomi tulee joka tapauksessa saamaan muutakin kuin maksumiehen roolin. EU on jättiläismäinen kehitysoperaatio yhteiskunnan laidasta laitaan. Eniten pelkoa aiheuttanut maataloutemme tulevaisuuskin voi parantua maanviljelys- ja elintarviketuotantomme tuotekehityksen myötä; parhaimmillaan voisimme saada suomalaisittain ns. "SWISS MADE" leiman maataloustuotteillemme. Meillä Suomessa on kiistattomia ominaisuuksia "yöttömästä yöstä" ja vähälannoitteisuudesta sekä hyvin hoidetusta ympäristöpolitiikasta sekä säntillisestä tavasta toimia. Suomi on luotettava kumppani.
Perinteellisesti ajateltuna EU:sta ei tule "Euroopan Yhdysvaltoja", vaan taloudellinen, tekninen, tuote- ja palvelukehityksellinen sekä sosiaalisesti tasa-arvoisempi liitto, jossa kansallisuudet säilyttävät pitkään omintakeiset tapansa ja vielä pidempään kansalliset kielensä. EU alueelle muodostuu myös kansalaisryhmiä, joille tyypillinen alueellinen kansallistunne ei ole enää merkittävä tekijä; he ovat ns. Brysselin ihmisiä. EU on valtava kehityskoneisto, joka tulee valvomaan kuluttajien etuuksia tasaamalla palkkoja sekä hintoja. Paras ilmentymä on yhteinen valuutta euro, joka epäilemattä kokemuksien ja uskottavuuden myötä nousee yhdessä Kiinan yuanin kanssa yhdeksi maailman vaihtovaluutoista dollarin rinnalle.
EU olisi jo nyt ehdoton polariteetti maailman yleispolitiikassa, jos pelitaitomme olisi kokemusrikkaampi sekä kansalliset johtajat hellittäisivät hiukan itsekkäistä päämääristään ja edunvalvonnastaan. EU on liittouma, jolla on erinomaiset mahdollisuudet syventää kokonaisuutena toimiaan kaikilla rintamilla kaukoidän nousevan jättiläisen Kiinan kanssa. Kiina kokee Yhdysvallat enemmän kilpailijakseen kuin Euroopan.
EU on mielenkiintoinen kehitysuuni, joka kykenee luomaan aivan uusia malleja sekä ratkaisuja yhteistoimintaan. Perinteellistä liittovaltiota EU:sta tuskin tuleekaan. EU:lla on mahdollisuus rakentaa itsestään dynaaminen toimija unohtamatta kansallisista yhteenkuuluvuutta. EU kehittyy koko ajan, Yhdysvalloissa ei ole menossa vastaavaa yhteiskuntamallikehitystä. Kiina on toinen polariteetti, jossa on menossa hidas, mutta vääjäämätön kehityskaari. EU ja Kiina ovat tulevaisuusjunassa, USA ja Japani ovat sen sijaan taantuvalla asemalla, jossa pohditaan enemmänkin saavutettujen asemien turvaamisesta kuin ennakkoluulottomasta yhteiskuntakehityksestä.
EU:lla on myös selvä etu ollessaan Venäjän eli maailman raaka-aineaitan vieressä. EU rakentaa systeemiään samalla kun Venäjä hakee uutta vaurautta. Suomalaisilla voisi olla erityisasema tässä EU-Venäjä toiminnassa. Venäjän tavaran tarve on loputon ja se riittää työllistämään runsaasti EU-tuotantoa.
EU on nyt mahdollisuuksiensa edessä; kansanäänestykset ratkaisevat kehitysvauhdin. Käsillämme on todennäköisesti viimeinen testi, jossa määrätään kehityksen suunta ja tempo. EU ei saa pitkiin aikoihin perinteellisen kansallisvaltion roolia, koska tärkeät ominaisuudet kieli ja kansallistunne ovat kuitenkin voimakkaasti yksilölliset. Alueellinen kansallistunne ominaispiirteineen on tulevan EU:n rikkaus ja kehityksen tae. Jokaiseen maahan muodostuu Brysselin henkiset, jotka hitaasti mutta varmasti asennemuokkaavat kansallisia alueita suopeammiksi tekniseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja koulutukselliseen yhteistoimintaan. Maapalloistumista vasten EU on käyttökelpoinen väline pärjätä kiihtyvässä kilpailutilanteessa; muistettakoon, että väkilukumme on suurempi kuin USA:n, mutta toistaiseksi selvästi pienempi kuin Kiinan. EU on kaikkinensä innovatiivinen kehityslaboratorio täysin uusiin kestävän elämisen mahdollisuuksiin.
Meillä Suomessakin on samanlaista alueellista toimintarikkautta kuin EU:ssa, jos pohditaan savolaisuuden -, pohjalaisuuden -, hämäläisyyden - , karjalaisuuden - kuin Lapin, Kainuun, Uudenmaan, Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen omaleimaisuutta unohtamatta pienoissulatusuuniamme pääkaupunkiseutua.
EU on systeemi, jossa on jo tapahtunut vapaaehtoisesti tulontasausta niin kuin Suomessakin vuuosikymmenien aikana työmarkkinajärjestöjen aikaansaamana. EU historian ylivoimaisen maksumiehen roolia on vetänyt Saksa, joka on jaksanut pumpata rahaa tasa-arvoisempien toimintaedellytysten luomiseen EU:n laidoille.
tiistaina, heinäkuuta 19, 2005
tiistaina, heinäkuuta 12, 2005
Luonto, historiamme ja rauha kiinnostaa kesämatkaajaa
Makkarankäristyshetki Punkaharjun Petrin saaressa 10. heinäkuuta 2004 Puruvedellä kello 12:47. IMG_1780. 1/350, f2.8, 5,4mm. Canon IXUS. Photo by Ilu 2004. Petri on Natura-alueella ja se on yleinen koko kansan lomakohde, jossa ei ole mökkejä. Luonto on puhdas ja järvivesi juomakelpoinen. Kuvassa Valosaaret Helsingistä ja Irma.YLE:n AamuTV uutisoi luonnon- ja kansallispuistojemme kiinnostavan lisääntyvästi kesämatkaajia. Suomi on ainutlaatuinen maa luontonsa, rauhallisuutensa ja ruuhkattomuutensa ansiosta (lukuunottamatta aivan terävimpiä sesonkiruuhkia). Suomi tarjoaa niin kansalaisilleen kuin vieraillemme harvinaista herkkua; meillä on pinta-alaa, hiljaisuutta, vesistöjä sekä tyhjyyttä, kuten eräs japanilainen turisti oli todennut: "tyhjä tie"; siis ilman ihmisiä!
Suomalainen lapsiperhe on kiinnostut myös muustakin kuin teknistyneistä huvipuistoista sekä jatkuvasta bensiinin kulutuksesta niin maalla kuin vedessä. Niin perheet kuin itsekseen matkustavat ovat löytäneet historiamme arvoja ja haluavat mm. osallistuvasti kierrellä lastensa kanssa tutustuen kotimaahansa ja sen luonnonhistoriaan.
YLE:n laaja luonto-ohjelmien tarjonta on epäilemättä lisännyt kiinnostumista itse luonnosta ja luonnon tapahtumista. Erityisesti lapsiperheille osallistuva perhekeskeinen kiinnostus luontoon on omiaan kasvattamaan lastemme asennoitumista ympäröivään luontoon ja luonnonvarojen käyttöön kuin myös kierrätykseen.
Suomi on pinta-alaltaan suuri maa EU-mittakaavassa ja meillä on ainoastaan 5,4 miljoonaa kansalaista. Tämä on tulevaisuuden suuri etu, jonka arvoa emme vielä ymmärrä. Kotimaamme tarjoaa elämyksiä ja luontoa tutkimiseen, uteliaisuuden ravitsemiseen ja lastemme opastukseen. On jälkipolviemme etu havaita tasapainossa itsensä ja luonnon olemus ja kytkentämme siihen, sillä viimeistään lapsemme ymmärtävät riippuvuutemme luonnosta.
On kansallisesti hyvin kannatettavaa matkailla ja lomailla Suomessa tutustuen puhtaaseen luontoon ja oppia elämään luonnonehdoin pienenä osana luonnonkiertoa, jota nykyihminen liiaksi rasittaa ja muokaa vain omaksi eduksi ja viimekädessä haitaksi itselleen.
maanantaina, heinäkuuta 11, 2005
Vihreiden tuleva puheenjohtaja voisi olla Anni Sinnemäki
Vihreys johtuu klorofyllistä ja se aikaansaa yhteyttämisen, josta taas juontuu koko eloperäisyys maanpäällä auringon energialla. Nokkonen on polttava ja pikkukivulias kokemus, jos sen syleilyyn joutuu. Vihreä liike on ympäristöpuolue, joka on menettänyt otteen "politiikkaan". Uusi kasvo puheenjohtajaksi olisi voinut vihertää ominaisuuksia, mutta valinta jäi kesken... Kuvassa nokkonen Siilitien ympäristöstä Herttoniemessä Helsingissä. DSC_5914.JPG. Kuvattu 7. kesäkuuta 2005, klo 21:21. 1/60s, f3.3., 90mm, 2,2MB. Photo by Ilu 2005.On kannustettavaa että Vihreät voisivat saada myös nuorennusleikkauksen kuten kyykyssä oleva kykypuolue sai Kataisen. Vihreiden osalta voisi sanoa, että luonnonmukaisesti älypuolue voisi saada oman nuoren innostajansa. Nykyinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara on tunnetusti fiksu ja älykäs mies. Vihreäliike on vedenjakajalla; tuleeko siitä (vai onko tullut jo?) tavallinen "tasaistunut" puolue muiden joukkoon vai ottaako se irtioton todellisiin haasteiden ratkaisuihin.
Anni Sinnemäki edustaa luovaa ajattelua. Sinänsä luonto ja luonnon ymmärtäminen ei vaadi luovia ratkaisuja, koska harmoniassa ei spekulointeja tarvita, kaikki on jo kirjoitettu luonnon omaan käsikirjaan. Annin tehtävä luovuudellaan olisikin selostaa tämä luonnonymmärrys itse ihmisille! Me emme oikein tahdo ymmärtää mitä ympärillämme tapahtuu puhumattakaan siitä mitä teoillamme aiheutamme nyt ja vastaisuudessa. Luonnon käsikirjan selostus kuluttajille on ensiarvoista ja tähän Anni voisi olla oikea henkilö.
Vihreän puolueen voittokulkua ei lasketa markkinaehdoin; se lasketaan kestävinä ratkaisuina itse kokonaisharmoniassa ja ihmis- ja eläinkunnan hyvinvointina luonnonmukaisesti elämisen tasona eikä kulutusjuhlana. Niin Vihreät kuin ihmiskunta elää veitsenterällä; nyt ei enään kommunikeamietinnöt ja juhlalliset lausumat tee kesää. Nyt on tekojen aika. Vihreiden irtiotto voisi tapahtua dynamiikalla ja informaatiolla jopa eduskuntavaalien äänimäärän laskun uhalla. Väittäisin kuitenkin, että kansalaiset tiedostavat paremmin tulevat ympäristömme uhkatekijät kuin keskivertoiset poliittiset päättäjät. Vihreiden tosiasioihin perustuva informaatio ja toimintatapa tekoineen (so. aatteen julistus, koska nykyinen Vihreiden poliittinen valta ei riitä konkreettisiin tekoihin) toisi lisää kansanedustajia eduskuntaan tekemään myös oikeita ja konkreettisia päätöksiä. Anni Sinnemäki voisi olla se airut, joka voisi ravistella ja herättää äänestäjät. Tarvittava karisma kasvaa sitten tekojen mukana ja "Itsevaltiaat" auttaa omalla puolellaan.
On myös muistettava, että vihreät ajatukset eivät ole Vihreiden yksinoikeus; myös muut puolueet ovat heräämässä ympäristön tilaamme ja elämisen tasomme tasapainoiseen arvioimiseen luonnon harmonia näkökulmasta. Toivotan Annille voimaa tehdä päätös lähteä oman puolueen puheenjohtaja kisaan!
torstaina, heinäkuuta 07, 2005
Luonto on itseohjautuva systeemi ilman johtajaa ja puolue ei ole mitään ilman sitä
Kartta: ~ https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2016042521473956 - lisätty 20092020
*
Tämä 7.7. on edesmenneen ajattelijan ja elämänfilosofin Pekka Suonisen syntymäpäivä; Rauha hänen muistolleen. Pexi oli yksi syvällisimmistä ihmisistä, joita olen tuntenut.
Kuten on tunnettua, lähtee elinvoima ihmisille vihreästä kasvustosta. Ihmisen elämänkierto on ainoastaan itsensä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen; väliajat nukumme, syömme ja myymme aikaamme yhtiöille tai virastoille. Suuri osa ei onnistu myymään aikaansa ja ei tee muuta kuin siirtelee itseään, syö ja nukkuu. Ihmisen rytmit eivät ole ympäröivän luonnon kanssa harmoniassa.
Ihmiskunta kuin myös Suomen kansa on kulkemassa kohti suurempia perusongelmia kuin koskaan
Vihreillä on merkittävä asema jakaa ymmärrystä kuinka vinoutuneesti elämme ympäristössämme tuhlaten sitä energiaa ja materiaa jolla muutoin järjestyisi elinvoimaa miljooniksi vuosiksi. Nykyihminen on tuhlaamassa varantonsa kiihtyvällä tahdilla ja kaiken lisäksi aikaansaanut harmoniassa elävään ympäristöönsä todellisen hallitsemattoman kaaoksen sotkemalla "leikkikehäänsä" asumiskelvottomaksi.
Vihreys ja sen kannatus ei ole ihmiskeskeistä vaan kokonaisvaltaista
Vihreä ajatus ei ole ihmisen ajatus; se ajatus luonnon hyvinvoinnista, jossa ihminen on vain yksi osa. Maapallollemme joutaa vihertymään enemmän. Suomi voi huolehtia osuudestaan olemalla tiennäyttäjä; tuo rooli voisi työllistää meitä tässä kaoottisesti maapalloistuvassa markkinarahakierrossa tuoden aitoa elämisen voimaa ja -tasoa.
Vihreä liike tarvitsee uskottavuutta sekä tiennäyttäjän roolia
Jokainen ihminen on halukas turvaamaan elämänsä; nyt tarvitaan karismaattista johtajaa nostamaan Vihreät tuoreille oksille näyttämään esimerkkiä luonnon harmoniasta, josta on löydettävissä elämisen tasoa. Vihreä aate ei ole mikään outo asia ihmiselle, se on maaperä josta ponnistaa kaikki elollinen.
Muut puolueet ovat myös huomanneet vihreät elämän arvot; vihreä ajatus ei ole Vihreän puolueen yksinoikeus, pioneeriasemastaan huolimatta.
Jokainen puolue menestyy johtajansa viitoittamana. Keulakuva, joka osaa olla vaikuttaja, saa joukot liikkeelle.
Ympäristömme tila on jo nyt sellainen, että vaikuttaminen pitää alkaa nyt eikä huomenna
AamuTV:ssä (31.3.2005) ollut vihreiden puheenjohtajakandidaattien haastattelu toi aiheellisesti esille veturin, joka perässään joko vetää tai raahaa vaunuja. Vaunun veto on johtajaveturin ominaisuus; kysymys on siitä kuinka moni jää asemien kohdalla nousematta junaan. Hyvin hoidetussa junassa veturi ja vaunut ovat niin hyvin kiinnitetty toisiinsa, että on vaikea erottaa vaunujen liitoskohtaa, silti matkustajat ovat yksilöitä, jotka tyytyväisinä tutkivat ikkunoista tervettä luontoa matkallaan kotiin.
..
Kappalejaottelu uusittu 20092020 - muuttamatta itse sisältöä.
keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2005
Tietoa vapaaehtoisesti ja kulutusta alitajuntaan
Suomi menetti kulutusjuhlakanavansa ruotsalaislle. Meille jäi valtiollinen tiedonvälittäjä; se arkiharmaampi Yleisradio. Kulutusorientoitunut kaupallinen MTV3 lipsahti ulkomaille; muutosta ei tulla havaitsemaan kuin hienokseltaan: kulutusorientoitunut mainospolitiikka on länsimaissa yhtäläistynyt kasvottomiksi. Eduskunnan huolehtima YLE keskittyy kansalaistietämyksen nostoon periaatteella kaikille jotain.
MTV3 ja Nelonen puskevat joka viikko väsymykseen saakka amerikkalaista elokuvaa; parhaimmillaan neljä yhdessä illassa. Amerikkalaisen elokuvan ylivalta länsimaissa on hengästyttävää. Jopa YLE joutuu tähän, koska kansalaiset rakastavat Hollywoodin sanomaa ylevästä amerikkalaisesta kuluttajaelämäntyylistä.
YLE hoitaa leiviskänsä kiitettävästi kansalaissivistäjänä. YLEn tarjonta seurailee maailman tilaa ja kestosuosikkeina ovat luonto- yms. dokumentit. Utelias ihminen voi ravita intoaan saada tietämystä erinomaisesti YLEn kanavilta. Sohvakansa toisaalta saa itse päättää 3-5 tuntisen sessionsa aikana joka ilta, mitä kaukosäätimen nappulaa milloinkin painaa. Tarjolla on puuduksiin ulkonäköä, rakkaus - tai joukkuekilvoittelua maksettujen Jatkuu... ohjelmien puitteissa. Länsimaalainen kulttuuri on siitä erinomaista, että saamme ihailla taidokkaita mainoksia mielin määrin halumme mukaan. Mikäli kulutusintoilu työllistämisvaikutuksestaan huolimatta ei taas innosta, voimme tyydyttää uteliaisuutta maailman ja kotimaamme ilmiöistä, joilla on vaikutusta vähintäänkin lapsiimme.
Televisio-ohjelmat kuvastavat mainoskanavilla keskimääräistä ihmistä. Markkinatutkijat ovat niin tarkkoja selvityksissään, että he tietävät juuri mikä kiinnostaa ja samalla valitut ohjelmat pikku hiljaa vaikuttavat kulutustottumuksiimme ja asenteeseemme itse markkinatalouden kaikkivoipaisuuteen.
YLEn tehtävänä on tyydyttää ilman markkinamekanismia kansalaisten uteliaisuutta ja toivottavasti myös herätellä keskustelua ja kriittisyyttä toimiamme kohtaan. YLE rahoitetaan lempeällä pakolla kansalaisten kukkaroista suoraan. Markkinakanavat joutuvat ansaitsemaan rahansa mainoksista, ja mainostajat ovat yksiselitteisiä; vain katsotut ohjelmat saavat hyvin tuottavia markkinasanomia kuluttajille näytettäviksi. MTV3 ja Nelonen ovat kulutuksemme armoilla.
Vakavasti ottaen tv-kanavat jakavat kansaa kunkin aktiivisuus- /uteliaisuus- ja viihteentyydytystarpeen mukaisesti. Monotooninen sohvakansa on tosin keksinyt myös kanavasurffauksen, jolloin meille on kehittynyt kyky hahmottaa useampaa ohjelmaa yhtäaikaa. Suomi on vapaa maa valinnoille. Yleistietomme, ymmärryksemme nykyisyydestä sekä tiedosta, missä elämme, nimissä Eduskunnan tehtävä on tukea laajasti objektiivista ja tasapuolista näkemyskirjoa tapahtumista ennen, nyt ja huomenna. Tieto on tutkittua ja sitä on saatavilla paljon. Tulkinta monimutkaistuu ja väärinkäsitykset kasvavat. Tiedon toimituksellinen ammattitaito on entistä tärkeämpää katselijoilleen ja kuulijoilleen. Oleellisen havaitseminen oleettomasta on muodostunut taitolajiksi.
MTV3 ja Nelonen puskevat joka viikko väsymykseen saakka amerikkalaista elokuvaa; parhaimmillaan neljä yhdessä illassa. Amerikkalaisen elokuvan ylivalta länsimaissa on hengästyttävää. Jopa YLE joutuu tähän, koska kansalaiset rakastavat Hollywoodin sanomaa ylevästä amerikkalaisesta kuluttajaelämäntyylistä.
YLE hoitaa leiviskänsä kiitettävästi kansalaissivistäjänä. YLEn tarjonta seurailee maailman tilaa ja kestosuosikkeina ovat luonto- yms. dokumentit. Utelias ihminen voi ravita intoaan saada tietämystä erinomaisesti YLEn kanavilta. Sohvakansa toisaalta saa itse päättää 3-5 tuntisen sessionsa aikana joka ilta, mitä kaukosäätimen nappulaa milloinkin painaa. Tarjolla on puuduksiin ulkonäköä, rakkaus - tai joukkuekilvoittelua maksettujen Jatkuu... ohjelmien puitteissa. Länsimaalainen kulttuuri on siitä erinomaista, että saamme ihailla taidokkaita mainoksia mielin määrin halumme mukaan. Mikäli kulutusintoilu työllistämisvaikutuksestaan huolimatta ei taas innosta, voimme tyydyttää uteliaisuutta maailman ja kotimaamme ilmiöistä, joilla on vaikutusta vähintäänkin lapsiimme.
Televisio-ohjelmat kuvastavat mainoskanavilla keskimääräistä ihmistä. Markkinatutkijat ovat niin tarkkoja selvityksissään, että he tietävät juuri mikä kiinnostaa ja samalla valitut ohjelmat pikku hiljaa vaikuttavat kulutustottumuksiimme ja asenteeseemme itse markkinatalouden kaikkivoipaisuuteen.
YLEn tehtävänä on tyydyttää ilman markkinamekanismia kansalaisten uteliaisuutta ja toivottavasti myös herätellä keskustelua ja kriittisyyttä toimiamme kohtaan. YLE rahoitetaan lempeällä pakolla kansalaisten kukkaroista suoraan. Markkinakanavat joutuvat ansaitsemaan rahansa mainoksista, ja mainostajat ovat yksiselitteisiä; vain katsotut ohjelmat saavat hyvin tuottavia markkinasanomia kuluttajille näytettäviksi. MTV3 ja Nelonen ovat kulutuksemme armoilla.
Vakavasti ottaen tv-kanavat jakavat kansaa kunkin aktiivisuus- /uteliaisuus- ja viihteentyydytystarpeen mukaisesti. Monotooninen sohvakansa on tosin keksinyt myös kanavasurffauksen, jolloin meille on kehittynyt kyky hahmottaa useampaa ohjelmaa yhtäaikaa. Suomi on vapaa maa valinnoille. Yleistietomme, ymmärryksemme nykyisyydestä sekä tiedosta, missä elämme, nimissä Eduskunnan tehtävä on tukea laajasti objektiivista ja tasapuolista näkemyskirjoa tapahtumista ennen, nyt ja huomenna. Tieto on tutkittua ja sitä on saatavilla paljon. Tulkinta monimutkaistuu ja väärinkäsitykset kasvavat. Tiedon toimituksellinen ammattitaito on entistä tärkeämpää katselijoilleen ja kuulijoilleen. Oleellisen havaitseminen oleettomasta on muodostunut taitolajiksi.
sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2005
Jälkikirjoitus paperitaistolle
Suomessa perinteellinen paperiteollisuus bulkkilaaduilla lähenee loppuaan. Pärjäämme vain erikoislaaduilla, joiden teossa tarvitaan sitä kuuluisaa suomalaista osaamista. Paperikoneita tullaan siirtämään kaukoitään halvemman työvoiman piiriin, samalla päästään markkinoiden keskelle, vaikkakin peruspaperin käyttö informaatioalustana tuntuisi vanhanaikaiselta.Metsäteollisuutemme joutuu etsimään uusia osaamisalueita. Mekaaninen metsäteollisuus ja puurakenteet ja liitokset muihin materiaaleihin nousevat arvoon arvaamattomaan. Kuvassa Mäntyharjulla puurakenteinen silta, joka edustaa uutta osaamista. Aika näyttää kuinka hyvin tämä ennakkoluuloton kokeilu kestää. Sillassa on ilmettä, ja se tuntuu luonnolliselta. Kuva otettu 23.03.2006, kello 13:57. DSC_11244.JPG. 2,41 MB. Paikka: Vihantasalmi. Photo by Ilu 2006.
Suomi sai takkiinsa runsaasti kun jalostamaamme paperia ei valmistettu seitsemään viikkoon. Kansantaloudelliseen tappioon ja markkinaimagoon aihetetun tahran syyllistä on turha hakea. Maailma on muuttunut; nyt on menossa kansainvälinen työnjaon uudelleen järjestäyminen. Eilisen ja tämän päivän kehitysmaat ottavat osansa työnjakautumisesta hinta- ja laatukykynsä mukaisesti.
Paperilakko oli ratkaiseva taisto, jossa ei saavutettu suomalaiselle työlle mitään. Nyt jo muilla aloilla oleva mahdollisuus ulkoistaa on myös mahdollista paperitehtaalle. Lakon aikana uutisoitiin StoraEnson tutkivan kokonaisten paperikoneiden siirrosta Kiinaan. Kiinalaiset ovat jo aiemmin siirtäneet täysiä tehtaita ja voimalaitoksia omaan maahansa länsimaista. Nyt ei ole kyse pelkän työpaikan siirtymisestä, nyt on myös kysy kokonaisten tuotantolinjojen siirrosta sinne missä työnteko on edullisempaa ja missä kulutusmarkkinat ovat lähellä.
Suomalainen perinteellinen paperinvalmistus loppuu reilussa vuosikymmenessä. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: epäkurantit siirtokelvottomat koneet ja eläköitynyt paperiväki jää Suomeen ja itse tuotannon omistus jää osin suomalaisille kansainvälisille yhtiöille. Toisessa vaihtoehdossa paperintekoammattitaito voi siirtyä nousevaan mekaanisen puunjalostuksen alueelle; kaiken kokoisten talojen suunnitteluun ja niiden komponenttivalmistukseen vietäväksi ympäri maapallon. Puurakentaminen on kokemassa uutta nousuaan. Puu ja puuyhdisteet ovat ehdottoman käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja.
Suomi tulee olemaan jatkossakin maailman paras paperikoneiden valmistaja; tähän liittyvä insinööritaito on tunnustettua esim. Kiinassa. Mm. Metso sai juuri suuren konetilauksen Kiinan Shandongin maakunnasta. Kiinassa on runsaasti suomalaisten suunnittelemia paperi- ja sellulinjoja.
Paperilakko ei vaikuttanut millään lailla meneillään olevaan kansainväliseen työnjakoon, paitsi siltä osin, että ulkomaalaiset suurpaperinostajat vaativat suomalaisia hajauttamaan paperinvalmistustaan Suomessa olevan tuotantoriskin vuoksi. Paperilakko toi ainoastaan koko kansan tietoisuuteen Paperiväen jo ennestään suuret palkat ja hyvät edut. Tärkein saavutus oli se, että ulkoistaminen ulottuu myös pyhimpään edunvalvonnan linnoitukseen, toistaiseksi vahvaan Paperiliittoon. Globalisaation myötä myös paperiväki yhtenäistyy seuraavan vuosikymmenen aikana maailmanlaajuiseksi vaikuttajaksi.
Koko paperiala sai ansaitsemansa huomion, nyt me tiedämme työnjaon uusreformin alkaneen ja sen koskevan koko maapalloa. Paperiliitto oli tässä viestinnän airueena ja tunnetuksi tuojana Suomessa. Nyt voimmekin keskittyä tiiminä suunnittelemaan kuinka operoimme itsellemme ne työtehtävät, jotka maailmanlaajuisessa logistiikassa sopivat meille osaamisemme ja kilpailukykymme puitteissa.
Ilkka Luoma
lauantaina, heinäkuuta 02, 2005
Lomailumme Suomessa parantaa kansantalouttamme
Talvinen Rukatunturi Kuusamossa 16. helmikuuta 2004. Hiihtoloma. Photo by Ilu-04Suomessa käyneet kiinalaiset ovat ylistäneet meidän luontoamme, hiljaisuutta ja yksin olon mahdollisuutta ylivertaisena ominaisuutena. Tosin suurin osa kiinalaisista näkee ainoastaan Helsingin ja Ruotsin laivat, siksi yksioikoisiksi valmismatkat on tehty jo tilanteenkin pakosta. Suomalainen taas singahtaa kesälläkin aurinkorantojen täpötäysille hiekkarannoille varmistaen rusketuksen ja nahan käristyksen pötköttäessämme vieri vieressä hiekalla kuin hylkeet laumavietin sanalemana.
Suomi on ulkomaalaisten mielestä harvinainen maa; meillä on lääniä, meillä on puhtautta ja rauhaa. Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista. Hintamme ovat tosin korkeat, mutta meillä ei juurikaan viilata linssiin ja useimmissa lomapaikoissa saa vielä hyvää palveluakin, emmekä koe olevamme kuin sillit suolatiinussa.
Jokainen Suomessa vietetty lomapäivä kierrättää euroja omassa kansantaloudessamme, joilla sitten luodaan työtilanteita kansalaisillemme.
Suomi on harvinaisen maisemarikas maa; meiltä löytyy uskomaton määrä erilaisuutta, ajatellaanpa vaikkapa Turun saaristosta Lapin Sevettijärvelle; kirjo on mahtava ja kaikille löytyy luonnon eksotiikkaa, erämaita ja muutakin vauhdikkaampaa, jos vain mieli tekee.
Meillä ei ole kieliongelmia, mitä nyt Rauman murre voi aiheuttaa ihmetystä sanan käytön rikkaudessaan. Suomalaisuuden luonne- ja toimintaerot ovat vertaansa vailla; löytyy savolaista vastuun siirtymistä kuulijalle, pohjalaista suoruutta ja vähäpuheisuutta ja esim. karjalaisten sanallista vilkkautta.
Suomalainen voisi asettaa oman maan lomailun ykköskohteeksi suosi suomalaista -mentaliteetilla. Suomen matkailun ongelmana on sesongin lyhyys. Heinäkuun kolmena viikkona kaikki paikat ovat täynnä ja sitten muu kesä huutaakin tyhjyyttään. Kesälomakausi tulisi saada pidemmäksi porrastamalla koulujen kesälomia. Lämmintä aikaa kesällä on kuitenkin keskimäärin 3,5 kuukautta.
Suomalaisuuden suosiminen sekä tasaisempi ja pidempi sesonki laskisi hintoja ja näin kotimaan loma tulisi myös kilpailukykyisemmäksi lisääntyvien käyttöasteiden myötä. Suomalainen työ maksaa paljon verrattuna moniin mm. kaukoidän kohteisiin. Monet matkailukohteet ovat yrittäjävetoisia ja lyhyen sesongin aikana koetetaan tehdä täysi tulos omin voimin, jotta hiljainen aika saataisiin katetuksi. Kansallinen suomalaisuuden talkoohenki voisi lähteä liikkeelle kotimaisuuden suosimisesta kesälomalla.
keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2005
LiveAid konsertit vaativat tulonjakamista Afrikkaan
Länsimaihin on iskenyt uusrenesanssi myöntää afrikkalaisten velkoja anteeksi, siis siirtää ostovoimaamme Afrikan maihin. Vaade on inhimillinen ja maapalloistumista arvostava toimenpide. Onhan kaikilla maapallon ihmisillä oikeus tasaisempaan yhteisten resurssien jakamiseen luonnonvarojen ja työvoiman osalta. Työmentaliteetimme ja halumme edesauttaa itse elinkelpoisuuttamme on yksilö-, kansalaisryhmä- ja maanosakohtainen.
Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys, eikä kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit ole kopioita USA:n ahkeran kulutusmyönteisestä elämäntavasta.
Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Ensimmäinen LivAid oli menestyksen harjalla jo pari vuosikymmentä sitten. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleineen. Puheet eivät riitä ja senttien jako ei muuta todellista tilannetta Afrikassa. Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa heille riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä he meille tuottavat, emmekä ostaa heidän tuotannontekijöitään alistaen alkutuotannon tulotason markkinaehtoisesti niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.
Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike; on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme mm. Afrikkaan reilusti eli 10-15%. Tällä summalla siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme heidän toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- yms. ristiriidat ovat heidän sisäinen asiansa ja ratkaiskoon he ne omilla tavoillaan ja omalla mentaliteetillaan.
Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole heidän näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita mm. Afrikassa.
Suurin virheemme oli aikoinaan "ryöstää" mm. Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.
Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.
Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys, eikä kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit ole kopioita USA:n ahkeran kulutusmyönteisestä elämäntavasta.
Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Ensimmäinen LivAid oli menestyksen harjalla jo pari vuosikymmentä sitten. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleineen. Puheet eivät riitä ja senttien jako ei muuta todellista tilannetta Afrikassa. Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa heille riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä he meille tuottavat, emmekä ostaa heidän tuotannontekijöitään alistaen alkutuotannon tulotason markkinaehtoisesti niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.
Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike; on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme mm. Afrikkaan reilusti eli 10-15%. Tällä summalla siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme heidän toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- yms. ristiriidat ovat heidän sisäinen asiansa ja ratkaiskoon he ne omilla tavoillaan ja omalla mentaliteetillaan.
Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole heidän näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita mm. Afrikassa.
Suurin virheemme oli aikoinaan "ryöstää" mm. Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.
Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.
lauantaina, kesäkuuta 25, 2005
Rauman murteelle käännetty mielipidejuttu
·Raumangiälise uutiset·Uus Raum·Mainoksia·
24.06.2005
Kansanganali
Studentei käytetä suruttomast hyväks
Tutui jutui mone studenti suust: "Ko mnää haim balkatont tyäharjottelupaikka, se luanist oikke seivakkast, kosk tyäantaja sai ilmasen dyäntekkjä - mutt luvatt palkaline suvityä jäi saamatt."
Peruskouluhungi o jo tyäharjottelu tullup pakoliseks ja siit tyäantaja ei tarvit maksa juur pali mittä, jos oikjastas lainkka. Peruskoullaisellt täst o vissi hyätty; saa freistat tyäelämä. Hyvä jutt, ei siin mittä.
Studenti ova opiskeluisas jo pidemäll ja hef fundeeravat tiätyst, ett kui jongun dryki luanistais ollt tyäharjottelus vaikk ammattkorkkikouluis. Mutt harmim baikk, usse ainakkim biänemäp puulaaki andava hävyttömi luppauksi, ja unhottava nes sitt se siliän tiä.
Yrittäjäm bidäis näyttä malli, ett kuit tyät tehdä ja asjoi hoideta rehelisest. Luattamus istuta nuarihi jo harjottelu aikan. Mnää toivoisingi, ett nuare näppärsormise netin käyttäjät tekisiväk kylmä raohalisest musta listan dämsist yrityksist, ko ova valla repertuaarisas unhottan rehelisyde ja ett kuis sana pitä träkkis.
Ilkka Luoma
24.06.2005
Kansanganali
Studentei käytetä suruttomast hyväks
Tutui jutui mone studenti suust: "Ko mnää haim balkatont tyäharjottelupaikka, se luanist oikke seivakkast, kosk tyäantaja sai ilmasen dyäntekkjä - mutt luvatt palkaline suvityä jäi saamatt."
Peruskouluhungi o jo tyäharjottelu tullup pakoliseks ja siit tyäantaja ei tarvit maksa juur pali mittä, jos oikjastas lainkka. Peruskoullaisellt täst o vissi hyätty; saa freistat tyäelämä. Hyvä jutt, ei siin mittä.
Studenti ova opiskeluisas jo pidemäll ja hef fundeeravat tiätyst, ett kui jongun dryki luanistais ollt tyäharjottelus vaikk ammattkorkkikouluis. Mutt harmim baikk, usse ainakkim biänemäp puulaaki andava hävyttömi luppauksi, ja unhottava nes sitt se siliän tiä.
Yrittäjäm bidäis näyttä malli, ett kuit tyät tehdä ja asjoi hoideta rehelisest. Luattamus istuta nuarihi jo harjottelu aikan. Mnää toivoisingi, ett nuare näppärsormise netin käyttäjät tekisiväk kylmä raohalisest musta listan dämsist yrityksist, ko ova valla repertuaarisas unhottan rehelisyde ja ett kuis sana pitä träkkis.
Ilkka Luoma
keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2005
Länsimainen vakava ongelma: elintasoylipaino
Kestosuosikki niin mainonnassa kuin arkipuheissa on ollut ja on liikapaino eli ylisyönti. Rasvakerrostumat ovat länsimainen kulutusyhteiskuntien vaiva ja tulevaisuuden "kansantauti". Ylensyönnin seurausten eliminointiin käytetään koko maailmassa enemmän rahaa kuin kehitysapuun.
Jokainen ylimääräisen rasvakerroksen omistaja tietää kaksi peruskeinoa hoitaa asiaa; ei ole vallankumouksellista, että oikea liikunta on luonnollinen tapa ylläpitää lihaksiston kuntoa sekä aikaansaada "rasvavarastojen" sulamista. Toinen perin selvä keino on valita syömisensä oikein; ihminen kun tarvitsee vain juuri sen verran kuin kuluttaa. Periaatteessa näillä kahdella elementillä reilu enemmistö ylensyöneistä ja liian vähän liikkuneista toipuisi normaaleihin mittoihin ja saisi kaupan päälle virkeämmän mielen.
Liikalihavuuteen vaikuttavat myös ympäristömme markkinainformaatio sekä kulutustottumuksemme. Myös itse ruoanlaiton tekotavat vaatisivat kriittistä tarkastelua; käytämme yksinkertaisesti liian vähän kasvipitoisia aineksia niin ruoanlaiton yhteydessä kuin myös itse syömisessä. Nämä asiat tiedetään. Itse asiassa liikasyönnin syitä, seurauksia ja keinoja sen estämiseksi on tutkittu enemmän kuin vajaaravittujen elinolojen parantamismahdollisuuksia.
Liikalihavuus on länsimaiden tauti. Me yksinkertaisesti ansaitsemme liikaa, koska meille kertyy liian suuret "pahojen päivien" varastot vyötärölle. USA:ssa ylipaino on vakava kansantauti. Monissa ylikulutuksen markkinamaissa trendi vie XXL-osastoille yhä enemmän. Markkinapaine (so. vapaa markkinatalous) ajaa kulutusta vatsahemmotteluun unohtamalla aktiivisen ja luonnollisen osallistumisen liikkumiseen. Steppereiden, laihdutuspillereiden ja muiden poppakonstien mainonta on kyllä kiitettävää, vaikka perusosallistuminen itse normaaliin liikkumiseen riittäisi noin yli puolelle ylipainoisista.
Kaukoidän maiden kulttuureissa liikapaino on pienempi ongelma, koska elintavat ja ruoanlaittokulttuuri ovat huomattavasti erilaisia kuin meillä länsimaissa. Rasvojen, hiilihydraattien ja muiden aineiden merkitystä on tutkittu enemmän kuin luonnollisen liikunnan merkitystä tasapainoiseen elämään. Suomi on ollut agraariaikakaudella rasvojen maa; kova työ metsissä on vaatinut kunnon eväät. Nyt kulutuksemme pitäytyy hiirikäden liikkeisiin ja sekä hissinnappulasormen liikeratoihin. Maailman väkirikkaimmassa maassa Kiinassa käytetään huomattavan paljon vihanneksia ja kasvipitoisia öljyjä ruoanlaitossa. He eivät esimerkiksi syö eläinrasvaisia juustoja juuri lainkaan. Kaukoidässä syönti ja kulutus ovat pääsääntöisesti tasapainossa. Rike tuhansia vuosia vanhassa ruokakulttuurissa on länsimaalainen pikaruokatankkaus liukuhihnamentaliteetilla; tuo ruoan "minuutissa mahaan" syöntimenetelmä ei yksinkertaisesti istu kaukoidän kulttuureihin (kirjoittaja ei halua puuttua yksilöiden valinnan vapauteen muuallakaan, vaan mielipide perustuu haastatteluihin sekä siihen, että on oletettavaa ihmisten haluavan liikarasvoistaan eroon).
Länsimaissa tulisi kannustejärjetelmillä pyrkiä vaikuttamaan luonnollisen liikunnan lisäämiseen, koska sosiaali- ja terveysmenojen osuudessa on runsaasti verovaroja liikasyönnin häiriöiden haittavaikutuksien hoitoon. Ylensyönti ja liikkumattomuus on kansallinen ongelma monissa kulutusjuhlamaissa. Ikävintä on, että se lisääntyy koko ajan. On tunnettua, että terveessä ja aktiivisessa kehossa asuu virkeämpi mieli, joka on osallistuvampi. Terveestä ruumiista saadaan suurempi energia ratkomaan muita ongelmia, joihin Suomessakin törmäämme vääjäämättä.
Jokainen ylimääräisen rasvakerroksen omistaja tietää kaksi peruskeinoa hoitaa asiaa; ei ole vallankumouksellista, että oikea liikunta on luonnollinen tapa ylläpitää lihaksiston kuntoa sekä aikaansaada "rasvavarastojen" sulamista. Toinen perin selvä keino on valita syömisensä oikein; ihminen kun tarvitsee vain juuri sen verran kuin kuluttaa. Periaatteessa näillä kahdella elementillä reilu enemmistö ylensyöneistä ja liian vähän liikkuneista toipuisi normaaleihin mittoihin ja saisi kaupan päälle virkeämmän mielen.
Liikalihavuuteen vaikuttavat myös ympäristömme markkinainformaatio sekä kulutustottumuksemme. Myös itse ruoanlaiton tekotavat vaatisivat kriittistä tarkastelua; käytämme yksinkertaisesti liian vähän kasvipitoisia aineksia niin ruoanlaiton yhteydessä kuin myös itse syömisessä. Nämä asiat tiedetään. Itse asiassa liikasyönnin syitä, seurauksia ja keinoja sen estämiseksi on tutkittu enemmän kuin vajaaravittujen elinolojen parantamismahdollisuuksia.
Liikalihavuus on länsimaiden tauti. Me yksinkertaisesti ansaitsemme liikaa, koska meille kertyy liian suuret "pahojen päivien" varastot vyötärölle. USA:ssa ylipaino on vakava kansantauti. Monissa ylikulutuksen markkinamaissa trendi vie XXL-osastoille yhä enemmän. Markkinapaine (so. vapaa markkinatalous) ajaa kulutusta vatsahemmotteluun unohtamalla aktiivisen ja luonnollisen osallistumisen liikkumiseen. Steppereiden, laihdutuspillereiden ja muiden poppakonstien mainonta on kyllä kiitettävää, vaikka perusosallistuminen itse normaaliin liikkumiseen riittäisi noin yli puolelle ylipainoisista.
Kaukoidän maiden kulttuureissa liikapaino on pienempi ongelma, koska elintavat ja ruoanlaittokulttuuri ovat huomattavasti erilaisia kuin meillä länsimaissa. Rasvojen, hiilihydraattien ja muiden aineiden merkitystä on tutkittu enemmän kuin luonnollisen liikunnan merkitystä tasapainoiseen elämään. Suomi on ollut agraariaikakaudella rasvojen maa; kova työ metsissä on vaatinut kunnon eväät. Nyt kulutuksemme pitäytyy hiirikäden liikkeisiin ja sekä hissinnappulasormen liikeratoihin. Maailman väkirikkaimmassa maassa Kiinassa käytetään huomattavan paljon vihanneksia ja kasvipitoisia öljyjä ruoanlaitossa. He eivät esimerkiksi syö eläinrasvaisia juustoja juuri lainkaan. Kaukoidässä syönti ja kulutus ovat pääsääntöisesti tasapainossa. Rike tuhansia vuosia vanhassa ruokakulttuurissa on länsimaalainen pikaruokatankkaus liukuhihnamentaliteetilla; tuo ruoan "minuutissa mahaan" syöntimenetelmä ei yksinkertaisesti istu kaukoidän kulttuureihin (kirjoittaja ei halua puuttua yksilöiden valinnan vapauteen muuallakaan, vaan mielipide perustuu haastatteluihin sekä siihen, että on oletettavaa ihmisten haluavan liikarasvoistaan eroon).
Länsimaissa tulisi kannustejärjetelmillä pyrkiä vaikuttamaan luonnollisen liikunnan lisäämiseen, koska sosiaali- ja terveysmenojen osuudessa on runsaasti verovaroja liikasyönnin häiriöiden haittavaikutuksien hoitoon. Ylensyönti ja liikkumattomuus on kansallinen ongelma monissa kulutusjuhlamaissa. Ikävintä on, että se lisääntyy koko ajan. On tunnettua, että terveessä ja aktiivisessa kehossa asuu virkeämpi mieli, joka on osallistuvampi. Terveestä ruumiista saadaan suurempi energia ratkomaan muita ongelmia, joihin Suomessakin törmäämme vääjäämättä.
sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2005
Kansallisaarre Nokia uutishuhun pelinappulana
Englantilainen talouslehti laski nimettömistä lähteistä uutishuhun liikkeelle Nokiaa kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta. Nokia on tukevasti mm. amerikkalaisten sijoitusyhtiöiden hallussa. Huhun kohteena oleva Nokian ostaja on myös rekisteröity USA:han.
Nokian tarina oli katkolla vain n. 15 vuotta sitten, tämän jälkeen suomalainen sisu ja suunnitelmallisuus teki hihat käärittynä systemaattista työtä tunnetuin saavutuksin.
Nokian pitkään ylimmässä kerroksessa ollut ylinjohto sekä edesmenneen Nokian vuorineuvoksen Kari Kairamon hengessä toiminut suunnittelu ja markkinointi loivat suomalaisen ihmeen, joka on tahkonnut kasoittain rahaa lähinnä amerikkalaisille eläkeläisille kuin myös suomalaisille veronkerääjille ja ahkerille Nokian työmyyrille.
Julkistettu uutishuhu on kuin sormen kosketus aladopipalaan;
kun tökkäät sitä toisesta kulmasta, alkaa se hiljalleen elää ja värähdellä. Sijoitusyhtiöt todennäköisesti omistavat merkittävästi Ciscoa samoin kuin Nokiaa; Cisco on nyt nostettu ostajakandidaatiksi. Cisco on suurelle kansalle tuntematon yhtiö, tosin markkina-arvoltaan Nokiaa suurempi.
Cisco on mystinen reititinsuunnittelija ja -valmistaja, jonka suuria liukuhihnoja sijaitsee mm. Kiinassa. Reitittimen periaate on yksinkertainen; meille kotoiset liikennevalot ovat reititin yksinkertaisimmillaan. Ciscoa ei ollut, kun Nokia jo teki pehmopaperia ja kumisaappaita, eikä sitä ollut silloinkaan, kun Nokia teki tietokoneita.
Eläkeläisten varoja haukan lailla vahtivat sijoitusyhtiöt voivat suunnitella osakevaihdot,
... jolloin Nokia näppärästi siirtyy pöydän toiselta puolelta toiselle. Rahaa ei tarvita suoranaisesti paljon, vaan Nokian hyvät kassavarat ja pieni velkaantumisaste sekä maailmanlaajuinen kuluttajatuntemus junailee omistajavaihdoksen. Yhtiöiden osakkeita voidaan sievästi vaihtaa tietyissä omistajille sopivissa suhteissa.
Nokian luottoluokitus on myös hyvässä asennossa
Nokia on tahkonnut voittoa vuodesta toiseen ja kännykät ovat muuttumassa monitoimiaparaateiksi, joita roikkuu joka ihmisen kaulassa. Ei ihme, että järjestelypalkkioahneet sijoittajatahot hoksaavat laitattaa uutishuhun aikaansaamaa automaatiovärähtelyä muutoinkin hermoherkille osakemarkkinoille. Spekulaatio-operaatio on alkanut.
Uutishuhu ei ole tuulesta temmattu
Nokian ostaja voi olla tosin mikä muukin riittävän suuri laajalle omistukselle levinnyt kansainvälinen yhtiö, joka tarvitsee nostetta Nokian nimestä ja ennenkaikkea siitä, että kännykkä on kaikkien ihmisten väline. Voidaan sanoa, että kännykät kehittyvät nyt huimaa vauhtia musiikki-, elokuva-, televisio-, paikannus- (GPS), treffi-, kamera/video-, purkinavaaja- ja monitoimilinkkarilaitteiksi taskulamppuineen, verenpainemittareineen etälääkäriyhteyksin ja kompasseineen auttamaan eksyneitä omistajaeläkeläisiä.
Kännykkä on hyvä jatke reititinyhtiölle,
koska kännykän perään tulee liuta mitä mielikuvituksellisimpia laitteita langattomasti kytkettynä. Kännyköiden ansioista reitittimien määrä räjähtää ja Cisco saa nostetta bittien ja markkinoiden ohjailuun. Reititys ei ole muuta kuin laittaa informaatiobitit jonoon jakautumaan "liikennevaloissa" eri kaduille eli informaatioväylille ilman haitallisia risteyskolareita.
Maapallo on verkottumassa langattomaksi väylästöksi, jossa kaikki aikaansaamamme informaatio virtaa hakien vastaanottajaansa. Informaatiologistiikka reitittyy taskuihimme saakka.
Nokia on suomalainen kansallishelmi ydinsuunnittelun ja ylijohdon osalta
Nuo molemmat tekijät ovat murenemassa ympäri maapallon. Nokia on globaalitalouden ilmentymä, jota amerikkalainen sijoittajakaarti ahnaasti vaanii ja valmistautuu järjestelemään. Nokian pörssiarvo on noin 60 mrd. euroa ja se on suupala rajattomille rahavirroille.
Me emme voi Suomessa asialle mitään; me laskimme viimeisen reilun vuosikymmenen aikana Nokian omistuksen pois Suomesta. Nyt on täysin mahdollista, että se siirtyy ulkomaalaisilta ulkomaalaisille. Voimme vain toivoa, että sen kuitenkin ostaisi kiinalainen yhtiöliittymä, sillä he eivät ole vielä kuponginleikkaajia, vaan he hakevat nyt teknologiaosaamista, suunnittelupartneruutta ja maailmanmarkkinoita.
Nokia olisi paremmin kotonaan Kiinassa kuin USA:ssa,
sillä Nokia on jo nyt suurimmillaan maailman eniten kasvavilla markkinoilla. Nokian tarina Kiinassa alkoi 21 vuotta sitten ja menestys on kantanut hedelmää. Nykyinen Nokian pääjohtaja sanoi arvoituksellisesti jo pari vuotta sitten, että tulevaisuuden Nokian pääjohtaja voi aivan hyvin olla kiinalainen.
Ilkka Luoma
JK. Kappalejaottelu on korjattu 10. heinäkuuta 2015
LINK
~ http://www.taloussanomat.fi/a/20158719 - [X]
~ http://www.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=963131 - [10073] [X]
...
"Joku sanoi jo vuosia sitten, että ydinliiketoimintaa ei ole enää kuin patenttien tehtailu ja omistaminen sekä lisenssien myynti - kaikki muu ulkoistetaan. Ja se viimeinenkin ihmisresurssi on oman itsensä työnantaja - mikroyrittäjänä tarjoamassa täydessä kilpailutilanteessa omaa työpanostaan"
Nokian tarina oli katkolla vain n. 15 vuotta sitten, tämän jälkeen suomalainen sisu ja suunnitelmallisuus teki hihat käärittynä systemaattista työtä tunnetuin saavutuksin.
Nokian pitkään ylimmässä kerroksessa ollut ylinjohto sekä edesmenneen Nokian vuorineuvoksen Kari Kairamon hengessä toiminut suunnittelu ja markkinointi loivat suomalaisen ihmeen, joka on tahkonnut kasoittain rahaa lähinnä amerikkalaisille eläkeläisille kuin myös suomalaisille veronkerääjille ja ahkerille Nokian työmyyrille.
Julkistettu uutishuhu on kuin sormen kosketus aladopipalaan;
kun tökkäät sitä toisesta kulmasta, alkaa se hiljalleen elää ja värähdellä. Sijoitusyhtiöt todennäköisesti omistavat merkittävästi Ciscoa samoin kuin Nokiaa; Cisco on nyt nostettu ostajakandidaatiksi. Cisco on suurelle kansalle tuntematon yhtiö, tosin markkina-arvoltaan Nokiaa suurempi.
Cisco on mystinen reititinsuunnittelija ja -valmistaja, jonka suuria liukuhihnoja sijaitsee mm. Kiinassa. Reitittimen periaate on yksinkertainen; meille kotoiset liikennevalot ovat reititin yksinkertaisimmillaan. Ciscoa ei ollut, kun Nokia jo teki pehmopaperia ja kumisaappaita, eikä sitä ollut silloinkaan, kun Nokia teki tietokoneita.
Eläkeläisten varoja haukan lailla vahtivat sijoitusyhtiöt voivat suunnitella osakevaihdot,
... jolloin Nokia näppärästi siirtyy pöydän toiselta puolelta toiselle. Rahaa ei tarvita suoranaisesti paljon, vaan Nokian hyvät kassavarat ja pieni velkaantumisaste sekä maailmanlaajuinen kuluttajatuntemus junailee omistajavaihdoksen. Yhtiöiden osakkeita voidaan sievästi vaihtaa tietyissä omistajille sopivissa suhteissa.
Nokian luottoluokitus on myös hyvässä asennossa
Nokia on tahkonnut voittoa vuodesta toiseen ja kännykät ovat muuttumassa monitoimiaparaateiksi, joita roikkuu joka ihmisen kaulassa. Ei ihme, että järjestelypalkkioahneet sijoittajatahot hoksaavat laitattaa uutishuhun aikaansaamaa automaatiovärähtelyä muutoinkin hermoherkille osakemarkkinoille. Spekulaatio-operaatio on alkanut.
Uutishuhu ei ole tuulesta temmattu
Nokian ostaja voi olla tosin mikä muukin riittävän suuri laajalle omistukselle levinnyt kansainvälinen yhtiö, joka tarvitsee nostetta Nokian nimestä ja ennenkaikkea siitä, että kännykkä on kaikkien ihmisten väline. Voidaan sanoa, että kännykät kehittyvät nyt huimaa vauhtia musiikki-, elokuva-, televisio-, paikannus- (GPS), treffi-, kamera/video-, purkinavaaja- ja monitoimilinkkarilaitteiksi taskulamppuineen, verenpainemittareineen etälääkäriyhteyksin ja kompasseineen auttamaan eksyneitä omistajaeläkeläisiä.
Kännykkä on hyvä jatke reititinyhtiölle,
koska kännykän perään tulee liuta mitä mielikuvituksellisimpia laitteita langattomasti kytkettynä. Kännyköiden ansioista reitittimien määrä räjähtää ja Cisco saa nostetta bittien ja markkinoiden ohjailuun. Reititys ei ole muuta kuin laittaa informaatiobitit jonoon jakautumaan "liikennevaloissa" eri kaduille eli informaatioväylille ilman haitallisia risteyskolareita.
Maapallo on verkottumassa langattomaksi väylästöksi, jossa kaikki aikaansaamamme informaatio virtaa hakien vastaanottajaansa. Informaatiologistiikka reitittyy taskuihimme saakka.
Nokia on suomalainen kansallishelmi ydinsuunnittelun ja ylijohdon osalta
Nuo molemmat tekijät ovat murenemassa ympäri maapallon. Nokia on globaalitalouden ilmentymä, jota amerikkalainen sijoittajakaarti ahnaasti vaanii ja valmistautuu järjestelemään. Nokian pörssiarvo on noin 60 mrd. euroa ja se on suupala rajattomille rahavirroille.
Me emme voi Suomessa asialle mitään; me laskimme viimeisen reilun vuosikymmenen aikana Nokian omistuksen pois Suomesta. Nyt on täysin mahdollista, että se siirtyy ulkomaalaisilta ulkomaalaisille. Voimme vain toivoa, että sen kuitenkin ostaisi kiinalainen yhtiöliittymä, sillä he eivät ole vielä kuponginleikkaajia, vaan he hakevat nyt teknologiaosaamista, suunnittelupartneruutta ja maailmanmarkkinoita.
Nokia olisi paremmin kotonaan Kiinassa kuin USA:ssa,
sillä Nokia on jo nyt suurimmillaan maailman eniten kasvavilla markkinoilla. Nokian tarina Kiinassa alkoi 21 vuotta sitten ja menestys on kantanut hedelmää. Nykyinen Nokian pääjohtaja sanoi arvoituksellisesti jo pari vuotta sitten, että tulevaisuuden Nokian pääjohtaja voi aivan hyvin olla kiinalainen.
Ilkka Luoma
JK. Kappalejaottelu on korjattu 10. heinäkuuta 2015
LINK
~ http://www.taloussanomat.fi/a/20158719 - [X]
~ http://www.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=963131 - [10073] [X]
...
"Joku sanoi jo vuosia sitten, että ydinliiketoimintaa ei ole enää kuin patenttien tehtailu ja omistaminen sekä lisenssien myynti - kaikki muu ulkoistetaan. Ja se viimeinenkin ihmisresurssi on oman itsensä työnantaja - mikroyrittäjänä tarjoamassa täydessä kilpailutilanteessa omaa työpanostaan"
torstaina, kesäkuuta 09, 2005
Demaripuolueella on nyt mahdollisuus parantaa politiikan kiinnostavuutta
Kuvassa Demareiden "alttaritaulu" Helsingin Hakaniemessä Paasiaukiolla, missä sijaitsee perinteellisesti Suomen suurimman puolueen puoluetoimisto. Kuvan reliefi viestii SDP:n arkiharmautta ja suorastaan kirkuu värittömyydelleen uudistushenkeä ratkaisemaan Suomen aivan uusia haasteita, joihin nykykaltainen puoluepolitiikka ei enään pure. Demarit ovat vastuupuolue Suomessa ja ovat vieneet tiensä päähän jatkuvasti kasvaneen luopumattomien etuisuuksien kasvurallin. Kansakunta valmistautuu luopumiseen, niin keskipalkasta kuin muistakin muutamista eduista. Johtajiston pitäisi myös ymmärtää vastuunsa ja lopettaa yliähkyröinti palkkiokiihkossaan.
Demarit olivat lähellä saada puoluejohtajakseen älykön, mutta kenttä päätti ottaa yhdistysjyrän SAK:sta, jolla on hyvä sukunimen loppuosa.Tulemme näkemään seuraavina vuosina uudistuneen SDP:n, koska sen on pakko tapahtua. Kansa ei äänestä menneisyyttä, vaan tulevaisuuden, ja millään nykypuolueella ei ole tuntumaa tulevaisuudesta. Odotamme juuri demareiden ymmärtävän uudistustarpeet. Kuva: DSC_11500.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
Hei!
Tämä on poikkeuksellinen viesti. Kirjoittajana en edusta mitää nykyistä puoluetta, vaan viesti on tarkoitettu herättämään keskustelua politiikan sisällöstä. SDP on Suomen suurin puolue, jolla on merkitystä tulevaisuuden Suomelle. Nykymallinen puoluepolitiikka ei laajasti ottaen kiinnosta suomalaisia. Nyt on valtapuolueella valinnan paikka ja puolueettomana henkilönä kannatan Erkki Tuomiojaa hänen kiistattoman älyllisen kykynsä vuoksi. Tuomioja voi luoda uuden suunnan aatteiden innostavuudelle eli siis kansalaisten osallistumiselle yhteisten asioiden hoitoon.
Kaikki puolueet joutuvat muutosprosessiin, nyt on vuorossa SDP. Demareiden puoluekokousedustajisto valitsee uutta puheenjohtajaa huomenna. Heillä ovat ratkaisun avaimet käsissään tulevaisuuden puoluepolitiikan hyväksynnän laajentamisesta kansalaisten keskuuteen. Puolueet elävät nyt vedenjakajalla. Poliittisen keskustelun ja kritiikin ajat ovat nyt heräämässä uudelleen henkiin sitten 1970-luvun.
Alla oleva kirjoitus on poikkeuksellisesti lähetetty sadan (100) sanomalehden mielipidepalstalle. Samoin tämä sähköpostiviesti on lähetetty yli tuhannelle (1000) suomalaiselle ihmiselle, poliitikolle, vaikuttajalle, markkinamiehelle, lääkärille, papille, myyjälle, sairaanhoitajalle, insinöörille, maanviljelijälle, yrittäjälle, toverille, pankkiirille, Alepan kassanhoitajalle, mukavalle kaverille, vihamiehelle, ystävälle, ekonomille, merkonomille tai muutoin harmittomalle tyypille vetoomuksena uuden poliittisen keskustelun aloittamiseksi. Demareiden Erkki Tuomioja kykynee yhtenä tähän ratkaisevaan aatekirvoitteluun. Seuraavana ratkaisevat Suomen uutta linjausta Keskusta ja Kokoomus.
Ystävällisesti,
Ilkka Luoma
(puolueista riippumaton yhteiskuntakeskustelija)
Demaripuolueella on nyt mahdollisuus parantaa politiikan kiinnostavuutta
Suomea on hallinnut viime vuosikymmenet voimakaksikko Demarit - Kepu. Kansalaiset ovat vieraantuneet puoluepolitiikasta. Suomen suurin puolue SDP valitsee uutta puheenjohtajaa. Valinnalla on merkitystä politiikan aatekehitykseen. Kaikki demareiden ehdokkaat kykynevät perinteelliseen politiikan hoitoon ja johtamiseen, mutta yksi voi olla kansaa innostava poikkeus. Sinänsä kaikki ehdokkaat ovat hyviä Suomen kansalaisia.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja on tunnettu älykkö, joka on saanut hellyttävän terävän rooliasun kansalaisia tykästyttäneessä Itsevaltiaat - animaatiossa lauantaisin. Tuomioja on kiistaton ajattelija. Nykypuoluepolitiikka on erkaantunut kansasta ja siitä on syntynyt linnoitusjärjestelmä, jossa puheiden sisältö ei vastaa nykyisyyttä.Puoluejohtajana Tuomiojasta tullaan saamaan aivan uusia kykyjä esille.
Tämän päivän puoluepolitiikka tarvitsee muutosta, mikäli liturgisointiin, loputtomaan konsensukseen ja kansalaisten kyllästämiseen sisällyksettömästä puhetavasta halutaan eroon. Puoluepolitiikka on osa filosofiaa ja se on kykylaji. Arkiharmaa tavoitteeton ja sisällyksetön puoluejargonia erkaantuessaan kansalaisista on saamassa päätepistettään joka tapauksessa.
Demareilla on nyt mahdollisuus muuttaa ajattelunsa esilletuomisen linjausta eli aatteensa selkiyttämistä ymmärrettävään muotoon. Demarit voivat aloittaa uuden aikakautensa äänestämällä älyn ja kirkkaan terävän keskustelulinjan uudeksi airueekseen. Erkki Tuomioja on ajattelija, kuka pystyy herättämään ja kirvoittamaan puoluepolitiikalle sisältöä. Kansalaiset ovat kyllästyneet loputtomaan sanojen merkityksettömyyteen puheissa, joissa tavoitteena on vain säilyttää kannatus vaaleissa ottamatta mitään linjausvastuuta tuomalla esille puoluepolitiikan aatetta. Aate on väkevä voima, jolla rakennetaan huomista.
Suomi on markkinaorientoitunut rahan valtakunta, jossa kulutusvoima ja ostokykynsä esittely on noussut vallitsevaan rooliin. Politiikka ja aate ovat vedenjakajalla. Erkki Tuomioja voisi olla uusien puoluejohtajien esimerkkitapaus. Tuomiojalla on kyky herattää laajaa keskustelua, pohdintaa ja älykästä depattia luomaan pohjaa päättyvän nykymuotoisen kulutusjuhlayhteiskunnan saattamiseksi uudelle aikakaudelle. Demarit ovat nyt tärkeän valinnan edessä Suomen suurimpana puolueena. Politiikka ei tarvitse puoluejyrää, vaan kriittisen ajattelijan, joka luo pohjaa arvokeskustelulle uudesta suomalaisesta menestystarinasta. Tämä on vetoomus aateinnovaation voitolle.
Ilkka Luoma
sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2005
Kansallinen keulakuva seremoniallisesti pitää pintansa
Tasavallan presidentti Tarja Halosen suosio on edelleen alentumisestaan huolimatta suuri. Juuri kukaan ei pääse sanomaan Halosen tehneen virheitä. Halonen on ymmärtäväinen ja henkisesti osallistuva Ihminen. Ihmiset viihtyvät hänen seurassaan, koska Tarja Halosen eräänä ominaisuutena on välittömyys ja empatia.
Tulevilla presidentin vaaleilla ja Halosen suosiolla voi olla kuitenkin vain pieni yhteys. Arvioitaessa nyt presidenttiyttä, on tuloksena suuri tyytyväisyys, koska tänä päivänä presidentti Suomessa ei juuri pysty mitään niin suurta tekemään, että muodostuisi kannatusta laskevaa virhettä. Virheiden määrä on pieni, koska ei ole juuri toimenpiteitäkään (erillissotakeskustelu?).
Tulevat vaalit ovat eri asia; nyt on ehdokkaina mahdollisuuksia, joiden julkisuustoimenpiteet voivat konkreettisestikin saavuttaa käytännön tapahtumia. Esim. presidentin johtamat kauppavaltuuskunnat voivat saavuttaa enemmän konkretiaa uusissa ohjaksissa. Presidentin jopa karismaattinen seremoniallisuus voi laukaista kauppasopimuksia ulkomailla laajemminkin, koska monet maat arvostat vahvaa johtajuuden otetta sekä vaikuttamiskykyä.
Presidentin valtaoikeudet ovat Suomessa pienet, mutta esimerkkinä olo voi muodostua vielä ratkaisevaksi. Esimerkiksi jääräpäinen paperilakko saataisiin riittävällä johtajuudella ja tämän arvostuksella päätökseen. Urho Kekkosen aikana ei ollut nyt olevan paperin kaltaisia lakkoja.
Vanhassa sanonnassa - "tehtäessä ei mitään, ei tehdä myöskään virheitä", on vinha perä, Halosen toimenpiteet ovat olleet vähäiset ymmärrettävistä syistä. Uuden tulevan presidentin persoona ja niiden vähien valtuuksien käyttö voi kuitenkin ilmineerautua eri tavalla kuin Halosella.
Suomi on menossa kohti haasteellisempia aikoja; paperin kaltaiset lakot tuhoavat mainettamme ja sarvijäärämäinen saavutettujen etuuksien härkäpäinen suojelu lähenee loppuaan, koska kansainvälinen työnjako ajaa liukuhihnatyöt halvempiin maihin. Presidentin tulisi kyetä karismallaan ja johtajuudellaan sytyttämään kansallista henkeä ymmärtämään muuttuva tilanne.
Maailma on vahvasti erilaistumassa, Suomi yhtenä pienenä maana vaatii toimivat ja luottamukselliset suhdeverkostot suuriin toimijoihin, kuten Kiinaan, Venäjälle sekä USA:han että Saksaan. Tulevissa presidentin vaaleissa on monia mielenkiintoisia ehdokkaita, jotka käyttäisivät myös johtajuutta ja ottaisivat rivakamman otteen itse vaikuttamiseen valtuuksiensa puitteissa.
Tulevilla presidentin vaaleilla ja Halosen suosiolla voi olla kuitenkin vain pieni yhteys. Arvioitaessa nyt presidenttiyttä, on tuloksena suuri tyytyväisyys, koska tänä päivänä presidentti Suomessa ei juuri pysty mitään niin suurta tekemään, että muodostuisi kannatusta laskevaa virhettä. Virheiden määrä on pieni, koska ei ole juuri toimenpiteitäkään (erillissotakeskustelu?).
Tulevat vaalit ovat eri asia; nyt on ehdokkaina mahdollisuuksia, joiden julkisuustoimenpiteet voivat konkreettisestikin saavuttaa käytännön tapahtumia. Esim. presidentin johtamat kauppavaltuuskunnat voivat saavuttaa enemmän konkretiaa uusissa ohjaksissa. Presidentin jopa karismaattinen seremoniallisuus voi laukaista kauppasopimuksia ulkomailla laajemminkin, koska monet maat arvostat vahvaa johtajuuden otetta sekä vaikuttamiskykyä.
Presidentin valtaoikeudet ovat Suomessa pienet, mutta esimerkkinä olo voi muodostua vielä ratkaisevaksi. Esimerkiksi jääräpäinen paperilakko saataisiin riittävällä johtajuudella ja tämän arvostuksella päätökseen. Urho Kekkosen aikana ei ollut nyt olevan paperin kaltaisia lakkoja.
Vanhassa sanonnassa - "tehtäessä ei mitään, ei tehdä myöskään virheitä", on vinha perä, Halosen toimenpiteet ovat olleet vähäiset ymmärrettävistä syistä. Uuden tulevan presidentin persoona ja niiden vähien valtuuksien käyttö voi kuitenkin ilmineerautua eri tavalla kuin Halosella.
Suomi on menossa kohti haasteellisempia aikoja; paperin kaltaiset lakot tuhoavat mainettamme ja sarvijäärämäinen saavutettujen etuuksien härkäpäinen suojelu lähenee loppuaan, koska kansainvälinen työnjako ajaa liukuhihnatyöt halvempiin maihin. Presidentin tulisi kyetä karismallaan ja johtajuudellaan sytyttämään kansallista henkeä ymmärtämään muuttuva tilanne.
Maailma on vahvasti erilaistumassa, Suomi yhtenä pienenä maana vaatii toimivat ja luottamukselliset suhdeverkostot suuriin toimijoihin, kuten Kiinaan, Venäjälle sekä USA:han että Saksaan. Tulevissa presidentin vaaleissa on monia mielenkiintoisia ehdokkaita, jotka käyttäisivät myös johtajuutta ja ottaisivat rivakamman otteen itse vaikuttamiseen valtuuksiensa puitteissa.
torstaina, kesäkuuta 02, 2005
Kirjoittajan omakuvaa
| Kirjoittaja kädentaitaja-ammattilaisen hoidossa, vähiä hiuksia "ojennetaan" lyhyeksi parturissa Hgin Aikatalossa 1. joulukuuta 2005, klo 12:57. 483.030 bytes. Canon IXUS. Photos by Ilu 2005. |
Kirjoittajan omakuvaa
En ole ammattimainen kirjoittaja, vaan myöhemmällä iällä asiaan herännyt vastarannan kiiski, joka ei voi suvaita epäoikeudenmukaisuutta eikä väärää valaa tai väärin tulkittua historiaa. Kirjoitustaitoni ei ole lehtimiestasoa, eikä pidä olemankaan.
Koululaisena en pitänyt kirjoittamisesta lainkaan, siispä se-muotoiset kirjoitelmat jäivät torsoiksi ja niistä ei syntynyt tulosta. Helpompaa oli puhua luokan edessä ja innostua kaikesta siitä mikä oli sydäntä lähellä. Puhumisesta tulikin ehkä selväpiirteisin ominaisuuteni. Käytän sitä myös saadakseni palkkaa.
Minua on aina kiinnostanut lukea paljon; 16-vuotiaana meni yhdellä istumalla Mika Waltarin Turms kuolematon. Tulipa nuo kaikki muutkin luettua, siis Waltarit. Johannes Angelos säväytti eniten. Tietokirjoja on luettu aina, muutoinkin kirja on aina sängyn alla ”hajareisin” siinä kohdassa, mihin se ennen nukahtamista tipahti.
Suosittelen kaikille lämpimästi lukemista, se harjaannuttaa myös keskustelemaan. Mitä enemmän luet sitä enemmän tiedät tarvitsevasi lukemista. Voit olla kiinnostunut mistä tahansa aiheesta, pääasia on se, että olet aidosti utelias ja kiinnostunut aiheesta. Mitä enemmän luet, sitä enemmän luet myös rivien välistä.
Paljon lukeneet ihmiset osaavat kysellä terävästi (tämä ominaisuus on vielä oppimatta), kyseleminen on taitolaji ja se on inhimillistä; tällöin olet oikeasti kiinnostunut toisen keskustelusta. Ihminen rakastaa enemmän puhua kuin kuunnella. Opi kuuntelemaan; itse yritän oppia tuon jalon taidon.
Lukeminen kiihottaa ajattelua. Ajattelu antaa sielulle voimaa. Syvällinen ajattelu antaa ykseyden olon. Joskus on hyvä yhdistää ajattelu ja kuvittelu ja katsoa mitä siitä syntyy. Pitänee kuitenkin varoa, ettei se siirry eläväiseen arkimaailmaan. Arkielämä on puurtamista ja se ei salli liiallista kuvittelua. Varaa itsellesi aikaa ajatus/ kuvittelumatkoihin, sillä matkailuhan avartaa.
Lopuksi suosittelen lukemaan Mika Waltarin varhaistuotannosta kirjan Suuri illuusioni. On muitakin suositeltavia kirjoja, mutta ne julkaisen vasta myöhemmin. Elokuvien katsojille suosittelen niinkin naivia filmiä kuin Gladiator ja rehellistä sotakuvaa U-96. Herkille voisi ajatella: ”Hiljaisia siltoja”.
”Ole utelias ja kysele”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)