Kuuluisa Raadenhammas Espoon Keilaniemessä kuvattuna 9. huhtikuuta 2006, klo 13:07. Vuorineuvos Uolevi Raade oli presidentti Kekkosen miehiä; häntä eivät optiot rasittaneet tai häirinneet; niitä ei ollut. Ainut optio oli Kekkosen myöntämä vuorineuvoksen titteli. On mielenkiintoista nähdä ilkeääkö kukaan ehdottaa korkeinta normaalia huomionosoitusta Liliukselle. Vuorineuvos Raaden aikana nuo kuvassa näkyvät Suomen liput olivat kunniaksi koko yhtiölle ja maallemme. Tänä päivänä vellova liikemiesetiikkakeskustelu tahraa tasavaltamme lipun. Fortum on edelleen Suomen valtion enemmistönä omistama yhtiö. Tätä kirjoitettaessa päätettiin tehdä mielenkiintoinen vertailu armeijan korkeiden upseerien palkka kontra vastaavan kokoisten yhtiöiden ylimpien johtajien palkkataso. Kenraalimajuri komentaa jopa 10.000 miehen vahvuisia joukkoja ja kuinka paljon on sitten 10.000 työntekijän yhtiön toimitusjohtajan palkka.
DSC_11351.JPG. 2,56MB. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
.___________________________________________________________________.
YLE:n AamuTV haastatteli Etla/Eva:n toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, joka elinkeinoelämän edustajana totesi palkansaajien luottamuksen rapautuneen Fortumin optioista, jotka laaja kansalaiskeskustelu on yksimielisesti tuominnut. Onpa sangen mielenkiintoista, että vasta nyt tapahtui herääminen pääomalinnakkeessa, kun eduskuntakin nosti räpylät pystyyn. Korkmanin oikeusvaltio toteamuksen jälkeen hän olikin valmis hautaamaan asian ja luullen kantaneensa elinkeinoelämän osallistumisvastuun kiusalliseen koko kansaa puhuttaneeseen asiaan.
Tosiasissa jo elinkeinoelämän asiantuntijatkin tietävät, ymmärtävät ja näkevät Fortum optioiden ehdottoman kohtuuttomuuden ja vastaamattomuden itse toimenpiteisiin ja "ansaitun" palkkion väliseen suhteeseen. Kuinka suuren optio-oikeuden presidentti Kekkonen olisi ansainnut kaikista niistä "liike-elämäjunailuistaan", mitä hän teki lähinnä Neuvostoliiton kaupan ja suomalaisen valtio-omisteisen yhtiöjärjestelyiden osalta? Jos tämä Kekkosen ja Liliuksen välinen operaatio rahallistetaan yhteismitalliseksi, ei Suomen valtion budjetti olisi enään riittänyt Kekkoselle.
Sixten Korkman ei oivaltanut mainita pientä seikkaa, joka kertapyyhkäisyllä olisi palauttanut luottamusta elinkeinoelämän ja työnantajien pääoma- ja kvartaalitalouskäytäville; se olisi ollut maininta vapaaehtoisesta ja osittaisesta luopumisesta optioihin. Tämän maininta olisi välittömästi nostanut kansalaiskeskustelun uudelle portaalle vastuunkannosta ja ymmärryksestä, jossa työt tehdään ja suunnitellaan yhdessä. Mutta Korkman jätti lauseen sanomatta, vaikka ymmärsi luottamusongelman jo syntyneen ja romuttavan avaukset laajasta palkanalennuskeskustelusta, jonka päämääränä olisi ollut kilpailukykymme nostaminen meneillään olevassa kansainvälisessä työn uudelleen jaossa.
Herää kysymys ymmärrystasosta ja yksisilmäisyydestä. Oikeusvaltio toteamus ei riitä loppuun käsittelemään hiertävää ongelmaa; kyseessä on laajempi luottamukseen liittyvä kysymys. Kekkosen aikana Liliuksen kaukainen edeltäjä vuorineuvos Uolevi Raade sai menestyksistään lämmintä kättä, vuorineuvoksen tittelin sekä vallan vailla vertaansa. Kekkosen myllykirje olisi jo ennen koko kohua eliminoinut koko huutavan räikeyden ja tuolloinkin elimme oikeusvaltioissa, jossa kansa valitsi eduskunnan ja Kekkonen loput.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti