2005 - 10 - 12
Miksi ihminen ei kiinnostu lähialuepolitiikasta?
Perhe on yhteiskunnan ydinkysymys. Perhe on pienin ryhmätoimija. Meneillään oleva polittinen taantumus ei tue aktiivista yhteisten asioiden hoitoa mm. kunnallispolitiikassa. Nyt puheiden keskipisteenä on aiheellisesti erään tiensä päähän tullut kunnallisyhteisömalli.
Kunta pitää olla kokoisensa, ehkä 30-40.000 asukasta, mutta tärkeämpi asia on ihmisten osallistuminen koosta riippumattomaan paikallisaluetoimintaan. Nykyinen politiikka ei vedä ihmisiä mukaansa; onko syynä poliittinen ilmasto vai poliitikkojen tapa hoitaa asioita; onko politiikan ammattilaisista kasvanut yhteisö, joka ei enään puhuttele kadun naista ja -miestä.
Ensimmäinen tehtävä on luoda motivaatio hoitamaan omia yhteisiä asioitamme paikallistasolla. Ihmiset ovat varmasti kiinnostuneita, mitä omassa korttelissa, taajamassa, kunnassa tai muussa yhteisöreviirissä tapahtuu. Kunnan tai kaupungin koko on vain tehokkuus- ja logistiikka- kuin myös rahakysymys. Oleellinen asia on osallistuminen; viimeeksi 1960 ja -70 luvuilla oli yhteiskunnan aktiivisuuden aikakausi; tuolloin vähintäänkin vasemmistoliike kävi tiukkaa ja kehittävää aatteenkeskustelua, joka säteili myös kunnalliseen ja valtiolliseen päätöskoneistoon. Samoin oikeisto haki linjojaan kuin myös muuttomurroksessa oleva maaseutuväestö. Tuolloin luotiin erinomaiset mallit, joista luontui aikakautensa Suomi-tuote, jossa on ollut hyvä asua ja toimia maailmanlaajuisesti vertailtaessa.
Nyt on uuden mallin aika; mikään hyvä ei ole lopullisesti pysyvää
Miten saamme ihmiset mukaan päätösprosesseihin? Ehdokaskirjoa lavennetaan merkittävästi täysin uusilla luottamusmiesehdokkailla ja kannustamalla mm. kansalaiskeskustelua aiheesta. Virkamiesten esittelyvaltaa tulisi tehostaa ja luottamusmiesten päätösprosessia nopeuttaa, yksilöllistää ja läheistää. Nykyiset sähköiset menetelmät antavat ensivaiheessa mahdollisuuden neuvoa-antaviin äänestysjärjestelmiin, jotka mallien ja menetelmien kehittymisen myötä voisivat muuntaa päätöskoneistoa arkikysymyksissä hyvinkin lähelle kansanvaltaa.
Päätös on nykyisessä demokratiassa useasti kaukana kansanvallasta. Kreikassa jo tuhansia vuosia sitten asiat päätettiin torilla huutoäänestyksellä vapaiden miesten kesken; tuo oli sen aikaisen "demokratian" huippu. Tämän päivän mobiliteetti ja internet antavat samat, mutta laajennetut mahdollisuudet osittaiseen päätösprosessiin suoraan asuinalueensa ihmisiltä.
Poliittisen kiinnostuksen ollessa pieni, kuntakokojen ollessa liian "tehottomia", virkamieskoneiston ollessa liian suuri veronkantokykyyn nähden ja työtehtävien sekä palvelutuotannon uusjaon ollessa käynnissä, olisi hyvinkin radikaalisti mietittävä keinoja kansalaisten aktivoimiseksi yhteisöllisyyteen, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuteen. Päämääränä on aktiivinen paikallistoiminta kunnissa, oli ne sitten suurkuntia tai sitten pienalueiden muodostamia kuntakeskittymiä. Motivaatio ja osallistumisaktiviteetti sekä kiinnostus yhteisistä asioista tuo aina vääjäämättä täysin uusia ja moderneja ihmisille sopivia ratkaisumalleja paikallisaluetoimintaamme luomaan yhteisöllisyyttä. Olisiko nyt aloitettava kansalaiskeskustelu nykyisen demokratian olemuksesta?
1 kommentti:
Lähetä kommentti