2005 - 02 - 17
Historiaa katsotaan nyt toisin, 60v. II-maailmansodan päättymisestä
Yleisöä oli täysi sali katsomassa uudelleen kirjoitettua historiaa Saksan viimeisistä sodan päivistä huhti - toukokuussa 1945. 60 vuotta on ehtinyt kulua aikaa, jolloin tämän asian käsittely oli yksipuolista voittajan sanelemaa historiaa. Saksalaiset ovat vihdoin tehneet oman versionsa, jossa pidättyväisyys loistaa päällimmäisenä. Aadolf Hitlerin asioista on edelleen vaikea kertoa, siksi tulenarkaa ja komplimenttista sen käsittely on.
Suomessa menee elokuva, jossa on moni näkökulmaisempi tapa hahmottaa sekasortoista aikaa Saksan viimeisistä sodan päivistä Berliinissä. Elokuva on tunnustus Saksan kansalle, jonka kärsimykset ovat jääneet taka-alalle toisten tunnetuimpien kärsijöiden taakse. On oikeutettua nähdä myös toisen osapuolen kanta. Tänä päivänäkin on hyvin tuntemattomia tapahtumia; esimerkiksi liittoutuneet pommittivat yhdessä yössä Dresdenin kaupungin maan tasalle aiheuttaen n. 50.000 saksalaisen siviilin kuoleman. Dresdenin pommituksella ei ollut itse sodan kannalta suurta merkitystä, se oli puhdas siviilien joukkoteloitus.
Elokuvassa Perikato käsiteltiin Saksan Kansallissosialistisen puolueen viimeisiä päiviä, näin voidaan todeta, siksi voimakkaasti puolue kulminoitui Aadolf Hitleriin. Tämän saksalaisten itsensä tekemä elokuva avaa uuden historiallisen näkökulman tapahtumiin, joista ei ole voitu puhua. Kolmannen valtakunnan asioiden käsittely on vahvasti pannassa myös itse Saksassa. Olisi oikeudenmukaista, että totuus saadaan esille kaikilta näkökulmilta. On todennäköistä, että elokuva saa jatkoa aiheista, joissa käsitellään myös tuon aikakauden muita ajanjaksoja; myös tapahtumia, jolloin lähes koko Saksan kansa oli tuon ideologian takana. Kiistelty puolue rakensi omanlaistansa Saksaa kaikkine hyvin tunnettuine lieveilmiöineen. Puolueen ohjelmassa oli myös asioita, joista tuli kiistatonta hyötyä Saksan kansalle ilman muiden kansakuntien kärsimystä. On vaikeaa hyväksyä "totuudeksi" vain puhdasta pahaa aikaansaanut järjestelmä, jonka takana oli suuri enemmistö koko kansasta. Tuo samainen kansa maksaa tänä päivänä merkittävän osan yhteisen EU:mme tulorahoituksesta, on siis nettomaksaja.
Suomalaiset ovat kiinnostuneita myös menneisyydestään; on kiistatonta sanoa, että Hitlerin Saksalla oli merkittävä osuus meidän itsenäisyytemme säilymisessä kesällä 1944. Saksan apu tuolloin oli eräs kulmakivi Jatkosodan 1944 kesätaistelujen tukemisessa (mm. lento-osasto Kuhlmey), jolloin viitoitettiin tie Itsenäisyyden säilyttämiseen.
Myötätunto ja osanotto kaikille niille siviileille osapuoleen katsomatta, jotka joutuivat henkensä antamaan niiden julmuuksien vuoksi, joilla ei ollut mitään tekemistä sodan ja sotilaiden kanssa. Tänä päivänä asia on vielä pelottavampi: yhä enemmän siviilejä kuolee "sotatoimissa" ympäri maailman.
Yleisöä oli täysi sali katsomassa uudelleen kirjoitettua historiaa Saksan viimeisistä sodan päivistä huhti - toukokuussa 1945. 60 vuotta on ehtinyt kulua aikaa, jolloin tämän asian käsittely oli yksipuolista voittajan sanelemaa historiaa. Saksalaiset ovat vihdoin tehneet oman versionsa, jossa pidättyväisyys loistaa päällimmäisenä. Aadolf Hitlerin asioista on edelleen vaikea kertoa, siksi tulenarkaa ja komplimenttista sen käsittely on.
Suomessa menee elokuva, jossa on moni näkökulmaisempi tapa hahmottaa sekasortoista aikaa Saksan viimeisistä sodan päivistä Berliinissä. Elokuva on tunnustus Saksan kansalle, jonka kärsimykset ovat jääneet taka-alalle toisten tunnetuimpien kärsijöiden taakse. On oikeutettua nähdä myös toisen osapuolen kanta. Tänä päivänäkin on hyvin tuntemattomia tapahtumia; esimerkiksi liittoutuneet pommittivat yhdessä yössä Dresdenin kaupungin maan tasalle aiheuttaen n. 50.000 saksalaisen siviilin kuoleman. Dresdenin pommituksella ei ollut itse sodan kannalta suurta merkitystä, se oli puhdas siviilien joukkoteloitus.
Elokuvassa Perikato käsiteltiin Saksan Kansallissosialistisen puolueen viimeisiä päiviä, näin voidaan todeta, siksi voimakkaasti puolue kulminoitui Aadolf Hitleriin. Tämän saksalaisten itsensä tekemä elokuva avaa uuden historiallisen näkökulman tapahtumiin, joista ei ole voitu puhua. Kolmannen valtakunnan asioiden käsittely on vahvasti pannassa myös itse Saksassa. Olisi oikeudenmukaista, että totuus saadaan esille kaikilta näkökulmilta. On todennäköistä, että elokuva saa jatkoa aiheista, joissa käsitellään myös tuon aikakauden muita ajanjaksoja; myös tapahtumia, jolloin lähes koko Saksan kansa oli tuon ideologian takana. Kiistelty puolue rakensi omanlaistansa Saksaa kaikkine hyvin tunnettuine lieveilmiöineen. Puolueen ohjelmassa oli myös asioita, joista tuli kiistatonta hyötyä Saksan kansalle ilman muiden kansakuntien kärsimystä. On vaikeaa hyväksyä "totuudeksi" vain puhdasta pahaa aikaansaanut järjestelmä, jonka takana oli suuri enemmistö koko kansasta. Tuo samainen kansa maksaa tänä päivänä merkittävän osan yhteisen EU:mme tulorahoituksesta, on siis nettomaksaja.
Suomalaiset ovat kiinnostuneita myös menneisyydestään; on kiistatonta sanoa, että Hitlerin Saksalla oli merkittävä osuus meidän itsenäisyytemme säilymisessä kesällä 1944. Saksan apu tuolloin oli eräs kulmakivi Jatkosodan 1944 kesätaistelujen tukemisessa (mm. lento-osasto Kuhlmey), jolloin viitoitettiin tie Itsenäisyyden säilyttämiseen.
Myötätunto ja osanotto kaikille niille siviileille osapuoleen katsomatta, jotka joutuivat henkensä antamaan niiden julmuuksien vuoksi, joilla ei ollut mitään tekemistä sodan ja sotilaiden kanssa. Tänä päivänä asia on vielä pelottavampi: yhä enemmän siviilejä kuolee "sotatoimissa" ympäri maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti