Vuoden 2006 alussa metsäteollisuuttamme kohtasi YT-kierre; UPM ilmoitti noin 3.000 henkilön vähennyksistä lähinnä Voikkaan laitoksilta (ikääntynyt paperikone, n. satavuotias).Palkka-alennuksilla olisi voinut olla merkitystä jo vuoden 2005 kesän Paperitaistossa, jossa oli alkuun lakko ja sitten sulku. Kirjoitusaiheen Fortum saanerasi henkilökunnan käytössä olleita mökkejä ja nosti hintoja sekä kuittautti ylimmille johtajilleen käsittämättömät optioedut. Perusteet palkka-alennusneuvotteluille menivät sen siliän tien.
Kuvassa StoraEnson Varkauden modernit laitokset. On huomioitavaa, että kuvan savujen alla on eräs maailman lyhimmistä logistiikoista. Sanoma Oyj:n painokoneet ovat miltei StoraEnson paperikoneen "pepussa" kiinni. Varkaudessa tätä kirjoitettaessa ei ollut mainittavia henkilöstövähennyksiä tiedossa. Paperiväki kokonaisuutena, myös johtajat, joutuvat synkronoimaan palkkojansa ja etujansa vastaamaan vallitsevaa kilpailutilannetta. Meneillään on maailmanlaajuinen työnuudelleenjaon taistelu. Kehittyvät maat ovat tulleet lopullisesti markkinoille jakamaan väheneviä energiavaroja, kuin myös antamaan työpanoksiaan huomattavasti halvemmalla kustannustasolla kuin meidän oma palkkataso. Kuva otettu 23.03.2006, kello 9:29. 2,45MB. DSC_11240.JPG. Photo by Ilu 2006.
Taloustutkimus haastatteli joukkoa kansalaisista ja palkanalennuksiin olisi valmis väliaikaisena ilmiönä merkittävä osa kansalaisista. Erityisesti nuoret, joille lankeavat eläkemaksut ja lähivuosien suurimmat haasteet, ovat ymmärtämässä, että palkka on joustava elementti yhtenä kulurakenteena tavoiteltaessa työnantajalle kilpailukykyä, siis viime kädessä työpaikkoja itsellemme.
Parhaillaan oleva Fortumin optiokeskustelu asettuu hyvin omalaatuiseen itsekkyyden, yksisilmäisyyden ja ahneuden perijäänteeseen ajoilta, jolloin vain rahanvoima ja kulutuskyky olivat prioriteetti numero yksi. Erityisesti nuoria haastateltuja ajatellen paljon puhutut kohtuuttomat ja suorastaan tolkuttomat optiohyödyt asettavat asian häpeäntunteeseen siitä ahneudesta, mitä nuorin ikäluokkamme näkee osasta johtajistamme, antaessaan palkanalennushyväksyntänsä työrintamalle yhteisen kilpailukykymme hyödyksi. Saavatko nuorimmat ja tulevaisuuden kulujen maksajat palkkioksi siirretyt työpaikat muualle ja voittojen kasautumiset osinkotileille? Kuinka alle 25-vuotiaita kannustaa poliitikkojen voimattomuus sekä ahneuden sokeus olla ymmärtämättä esim. vapaaehtoisen luopumisen mahdollisuudesta, kun nuorten vastineena on suostumus palkkojen alennuksesta ylläpitääksemme kilpailukyvystämme huolta? Herra Lilius ei ole ainakaan julkisesti halukas ymmärtämään vapaaehtoisen luopumisen eduista luottamuksen palauttajana. Uskoisin jokaisen Fortumin johtajistoon kuuluvan tietävän ne vaikuttimet, jotka varsinaisesti nostivat pörssikurssit ylös.
Kilpailukykymme nostaminen vaatii reippaita otteita ja kansalaiset ovat tutkimuksen mukaan siihen suhteellisen valmiit. Mikäli Taloustutkimuksen tulos konkretisoituu laajoiksi neuvotteluiksi palkkapolitiikkamme reivaamiseksi väliaikaisesti tai "lopullisesti" alemmalle tasolle, on sillä merkitystä työllisyyteen, työttömyyskuluihin, verokertymiin ja kilpailukykyymme sekä hintoihin alentavasti, mutta ennenkaikkea yhteishenkeen, jolla puhallamme asemamme meidän osaamisemme ja taitojemme mukaiselle tasolle. Suomalaisista on aina löytynyt henkeä ja yhteenkuuluvuutta, kun meitä kohtaa uhka. Kansainvälinen työllisyyden uusjako on meille juuri nyt sellainen uhka, joka vaatii yhteistä ponnistusta.
Kuinka kansalaisponnistus saa suurimman voimansa, mikäli tavallinen peruskuluttaja ei koe luottamusta johtajistoon ja omistajarakenteisiin? Ahneus ja puhdas kulutusintoilu ja siihen liittyvä ostovoiman hauispunnerrus eivät ole enää keinoja pärjätä ja menestyä. Keinot ovat yksinkertaiset: luottamus, mobilisoituminen yhteisrintamaan tehden yhdessä ja suunnitelmallisesti hanke, jossa on tavoite. Tavoite on yksinkertainen: työllisyyden nosto ja kansainvälisen kilpailukyvyn parannus keskittymällä juuri osaamisalueisiimme lisättynä oivalluksilla kaikilla tasoilla haettaessa materiaali-, kustannus- ja energiasäästöjä. Yhteiskunnalle jää koulutuksen projisoiminen vastaamaan tarvetta ja kansalaisille uteliaisuus löytämään uusia ratkaisuja sekä yrittämisen henkeä niin palkollisuuteen kuin itse yrittämiseenkin.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti