Hätä yhdistää ihmisiä; auttaminen helpottaa työnteonmahdollisuuksia

2005 - 04 - 01

Hätä yhdistää ihmisiä; auttaminen helpottaa työnteonmahdollisuuksia

Ongelmia kohdatessaan ihminen haluaa puhua toisille huolistaan. Suurien katastrofien yhteydessä kansakunnat voivat kohdata toisiaan aivan uudella tavalla. Riittävä ulkoinen uhka voi yhdistää kokonaisia mantereita.

Auttavaisuus on herännyt uusiin mittakaavoihin mm. Suomessa. Ihmisistä riippumaton luonnonvoima on aiheuttanut suuren hädän, jossa lähimmäisten syvä epätoivo on avannut silmämme tilanteille, joita voi tulla vastaisuudessa kohdallemme milloin tahansa. Voimme rakentaa varoitusjärjestelmiä ja voimme kehittää avustussysteemejämme yhteisesti ponnistaen. Tämä dramaattinen tapahtuma voisi olla alku uudelle jatkuvalle kädenojennukselle heille, joilla on vain kymmenes - tai vain sadasosa siitä, mitä meillä kehittyneissä maissa on.

Aivan kuten Aasian katastrofi avasi silmämme on samaan aikaan etenevä globalisaatio ja työnkäytön uusjako ajanut meitä miettimään aivan uudelleen tehtäväjakoa koko maailman osalta. Tuloerot ovat häkellyttävän suuria eri maiden ja maanosien kesken. Nuo tuloerot eli itse asissa ostovoiman käytön eroavaisuus hankaloittaa inhimillisesti ottaen kohta kaikkia maita. On väärin pelkästään kuunnella rajattomasti toimivia yhtiöitä, joille on suurena etuna omaisuuden kerryttämisessä valtavat tuotantokustannusten erot, millä on dramaattinen yhteys tuloeroihin ja sitä myötä estävä vaikutus kestävän tasaiseen elämisentason tavoitteluun.

Pohjoismaissa mm. Ruotsi ja Norja ovat ymmärtäneet kehitysavun tarkoituksen; meidän ratkaisevasti pienempi kehitysavun osuus bruttokansantuotteestamme ei kuvasta suomalaista kansantahtoa. Kansalaisemme ovat osoittaneet hädänhetkellä kollektiivista auttamisen halua. On selvää, että elinolojen ollessa edes hiukan paremmat mm. Indonesiassa, olisivat inhimilliset tuhot olleet pienemmät. Nykyinen tiedonvälitys ja usein parjattu internet "kuulutti" todellisuuden ripeämmin kaikkien tietoisuuteen verrattuna valtiovallan huolelliseen tarkkuuteen ja varovaisuuteen pyrkivät tiedotusmenetelmät. Nyt on avattu uusi mahdollisuus koordinoida, systematisoida ja kestävästi hyödyllistää koko kehitysavun tavoitteet ja toimenpiteet.

Tavoitteena ollut 0,7-1% kehitysapua bruttokansantuotteesta ei riitä ratkaiseviin muutoksiin. On laskettu, että kehittyneiden maiden luovuttaessa ostovoimastaan n. 5-10% köyhimmille maille antaa se mahdollisuuden tasaisempaan kulutukseen koko maailmassa, jolloin meille työnjaon uusjaossa kärsiville rikkaille maille avautuu uusia ennen kokemattomia työtilanteita suunnittelun ja projektoinnin osalta. On selvää, että kaikilla maailman mailla tulee olla kilpailumahdollisuus globaalissa kaupankäynnissä. Osaaminen ja neuvokkuus ratkaiskoon onnistumiset. On kuitenkin selvää, että tasaisempi kulutusvoima takaa myös tasaisemman työllistymisen. Yli rajojen tapahtuva liiketoiminta on mm. Suomessa alentamassa elintarvikkeiden hintoja. Muualta tullut liiketoimi on jo antanut alkusysäyksen esim. matkapuhelinkustannusten alentumiseen.

Nyt olisi syytä aloittaa systemaattisesti ja tutkitusti uuden ajan täsmäkehitysapu, joka nostetaan 5-10% tasolle ostovoimastamme; näin me takaamme itsellemme markkinoita ja käyttöä osaamisellemme eli viime kädessä onnistumme tavoittelemaan meille kaikille niin tärkeätä työntekoa.