Lukko - HIFK ottelu puhuttaa yhä; yksittäinen henkilö teki rikosilmoituksen pelin joukkotappalusta. Jääkiekon väkivalta on puhuttanut pitkään; jotkut joukkueet ovat erikoistuneet kovaan peliin, esim. eräs Helsingin IFK:n innokas kannattaja mainitsi, että jo perinteet velvoittavat kontaktipeliin, koska jo 60-luvulla Carl Brewer viitoitti tuon pelityylin. Uutisoinnissa 4.4. aamulla HIFK:n edustaja puolusti edelleen tapahtumia tuossa surullisessa pelissä, perustellen ettei kenellekkään sattunut mitään. HIFK:n Matikainen epäilee tutkintapyynnön esittäjän olevan ymmärtämätön kamppailulajien osalta! Ko. pelin saaman runsaan julksuuden myötä onkin viisasta katsoa tarkkaan mikä oli kaiken lähtökohta ja mikä on turhaa väkivaltaa.
Peli on useasti katsojan silmissä. Jääkiekko on taitolaji, jossa muinoinen hyvin kurinalainen punakone, siis Neuvostoliiton loppuun saakka valmennettu klak-klak pelityyli hurmasi kaikki ja rikkoi myös ennätykset mm. maailmanmestaruuksien osalta. Toisella laidalla on kontaktointiin perustuva agressiopeluutus, jossa koetellaan vastustajan henkistä kanttia. Tunnettuahan on, että kaikki joukkueet saavat henkisesti ns. agressiopumppauksen adrenaliininostoon pukukopeissa juuri ennen pelien alkua, jotta peli kulkisi vieläkin tuloksekkaammin. Jääkiekossa ratkaisee maalit eivätkä nyrkkitappelut.
Suomi on vapaa maa ja katsoja, joka haluaa nyrkkitappalua voi nähdä sitä nyrkkeilyotteluissa, joita järjestetään ympäri Suomen. Useasti jääkiekon yhteydessä mainitaan, että katsojat haluavat noita tappeluita ja verta kentille. Jos katsojat haluaa näin, on itsetarkastelun aiheeseen syytä. Jos katsoja haluaa kovaa kontaktointia, on eri tyyppisiä taistelulajeja nähtävillä, osoitteet saa vaikkapa netistä.
Pieni kahina kuuluu asiaan pelissä kuin pelissä ja sanotaankin, että jääkiekon pyhätössä Kanadassa "tappelut" ovat miltei järjestettyjä; noissa "kontaktoinneissa" ei juuri jälkiä jää ja yleisölläkin on kuulemma hauskaa. On kysymys jääkiekon kehityksen suunnasta; halutaanko käsikähmää vai taidokasta kiekon siirtoa vihollisen maaliin joukkuehengessä, jossa pelaa yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta mentaliteetilla.
Se, että edelleen tuo surullinen agressiopurkaus länsirannalta puhuttaa on vain kertomusta jääkiekon suosioista. Suomi hullaantui vuonna 1995, jossa maajoukkueen paluu muistutti jo hurmoshenkeä vastaanottajien taholta. Tuossa 95 tapahtumassa ei ollut mitään vahingollista, päinvastoin Maailmanmestaruus nosti yleisössäkin yhtenäishenkeä, vähän samalla tavalla kuin Mika Häkkisen menestys parhaimpina Formula 1 vuosina. Mainittakoon, että parhaana vuonna Unkarin F-1 osakilpailuun suuntasi lähes 20.000 suomalaista!
Jääkiekko on hieno laji, kun sen oivaltaa. Valmentajat ja joukkueenjohto voi vaikuttaa runsaasti toimillaan pelin kulun taidokkaampaan hallintaan; turha väkivalta pois ja tilalle taitopeli, jossa maaliverkko soi. Kansa haluaa maaleja ja oikeudenmukaista peliä, jossa ylettömät nyrkkisankarit passitetaan muihin kehiin. Suomessa on runsaasti joukkueita, jotka pelaavat tehokasta ja tuloksekasta peliä, jota myös katsojat arvostavat. Suomi on hyvä jääkiekkomaa ja seuraava Maailmanmestaruus otetaan katsomon puolella mieluusti vastaan :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti