Peking, Kielletty kaupunki ja Mao Zedongín kuva. 5.marraskuuta 2004.Sunnuntain 17.4. Helsingin Sanomat kirjeenvaihtajansa suulla kertoo tyypillisen tarinan Kiinan kansalaisten mielenilmauksista paikallishallintoaan vastaan. Toinen näkökulma on Japanin anteeksi pyytämättömyys 1930 ja -40 luvun Manthsurian tapahtumista, joissa kuoli eräiden arvioiden mukaan miljoonia kiinalaisia, ...turhaan.
Kiinan ja Japanin välinen kauppa on suurta ja merkittävää, vaikka useat kiinalaiset eivät halua japanilaisia tuotteita vedoten historiaan, jossa muutamat asiat ovat vieläkin selvittämättä. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja ihailtava kyky odotukseen asioiden muuttumiseksi. Japanilaiset II-maailmansodan aikana halusivat ulottaa imperiuminsa niin laajalle, että raaka-aineettoman emämaan tarpeet ja kulutus saadaan turvattua (amerikkalaisilla on nyt samankaltaisia pyrkimyksiä mm. öljyn osalta; kuluttaahan USA mm. 1/3 osan koko maapallon bensiinistä).
Kiina pääsee tänä päivänä helposti otsikoihin, koska Kiina ilmiö puhuttaa ja heidän tiettyjen materialien kulutus nostaa mm. suomalaisten terästuottajien iloksi maailmanmarkkinahintoja. Kiinalainen kulutus on hyvin radikaalien poliittisten päätöksien myötä kasvamassa merkittäväksi raaka--aineiden, materiaalien ja tavaroiden hankkijaksi. Kiina on tehnyt historiaansa nähden hyvin lyhyessä ajassa merkittävät muutokset edesauttamaan länsimaalaistyyppisen markkinatalouden kehittymisen rannikkoseuduilleen. Tämä kaupallinen nousu on johtanut jännitteisiin perinteellistä elämisenmallia vastaan. Ristiriitoja on syntynyt, kuten aikoinaan Suomessa, kun karjalaiset piti asuttaa jäljelle jääneeseen Suomeen.
Länsimaissa on vaikeaa aina ymmärtää kiinalaisten periaatteita ja toimintamentaliteettia. Me olemme mm. Suomessa itsekkäästi ajattelemassa arviointia meidän näkökulmasta; tässä me teemme suurimman virheen. Ennen arviointia olisi syytä perehtyä itse Kiinalaiseen kulttuuriin ja ihmiskäsitykseen sekä tapaan elää käytännön elämää. Länsimaalaiset verhoavat tietämättömyytensä selitykseen arvoituksellisesta elämänfilosofiasta. Kysy ei ole arvoituksista, kyse on herkkyyden puutteestamme nähdä asioita uusin silmin.
Kiinalaiset antavat vieläkin arvon suuren muutoksen tekijälle puhemies Mao Zedong´lle. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Pekingistä on oikeassa, että itse Kiinan keskushallintoa ei juurikaan arvostella, koska tiedetään tämän systemaattisesta pyrkimyksestä kasvattaa elintasoa koko maahan. Kiina vain sattuu olemaan niin suuri maa, että koko maata ei voida yhtäaikaa nostaa, vaan kehitys sykkii rannikolta sisämaahan päin. Ylilyöntejä sattuu paikallishallinnossa meillekkiin tyypillisten ahneuden, yksisilmäisyyden ja näyttämisen halun puitteissa.
Kiinalainen on ahkera ja iloinen sekä tarvittaessa vähään tyytyvä perhekeskeinen omasta ihmisarvostaan kiinni pitävä sukurakas ihminen. Kiinalainen on utelias ja halukas näkemään uutta. Kiinan uusi talousoppi palkitsee ahkerat ja yritteliäät, tosin joukkoon mahtuu myös pelureita ja länsimaalaistyyppisiä liikemiehiä, joille mikään ei ole pyhää. Kiina on niin suuri kansakunta, että se vaatii voimakkaan keskushallinnon, joka luo kaikesta huolimatta turvaa ja uskoa tulevaisuuteen. Viiden miljoonan Suomen on vaikea edes ymmärtää kuinka 1300 miljoonan yhteiskuntaa pidetään pystyssä. Kiina tarvitsee vahvat johtajat, kuten Suomikin olisi tarvinnut. Kiinalaiset eivät yleensä puutu muiden maiden tai kansojen sisäisiin asioihin. On perin kannustettavaa perehtyä Kiinan rikkaaseen ja hyvin värikkääseen historiaan; näin voisimme hiukan enemmän ymmärtää maailman tulevaa suurvaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti