Pidemmälle koulutetuilla on samanlainen lakko-oikeus kuin muillakin, mutta ...
Lakkoilu on taas ylittänyt uutisoinnin. Lakko on aina merkki epäonnistumisesta. Se on merkki siitä, että joustavuus loppui. Lakkoilu on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut mitään luottoa tekijän ja teettäjän välillä. Lakko on vanhanaikainen ja alkeellinen ase, joka saan aikaan pidemmällä jänteellä vain vahinkoa. Vastuulliset ihmiset eivät tarvitse lakkoja. Vastuulliset työnantajat huolehtivat tärkeimmästä voimavarastaan, työntekijöistä.
Lakot ovat vähentyneet viime aikoina. USA:ssa edesmennyt presidentti Reagan erotti lakkoon menneet lennonjohtajat ja palkkasi ilmavoimista uudet. Vielä 80-luvulle saakka Japanissa työnantaja huolehti tekijänsä kehdosta hautaan. Kuuluisa patruuna Valkeakoskella järjesti duunareilleen kodit, tarhat, koulut, itse työn ja vieläpä jalkapallojoukkueen. Juuso Wallden huolehti kaikesta; hän valitsi olohuoneiden tapetitkin.
Lakko keksittiin dinosaurusaikana, jossa vastakkain oli Jussi ja jumala. Työnantaja otti kaiken irti, ei säästänyt kallisarvoisinta "omaisuuttaan", työntekijää. Työnantaja oli kapitalisti, eikä ymmärtänyt virheitään, vaan katsoi tilikirjoja. Duunari otti ja hermostui, perustettiin punaisen aatteen liikkeet. Joukkovoima teki tehtävänsä. 80-luvulla saavutettiin tila, joka oli luonut suomalaisen hyvinvointivaltion. Työvoimaliike tuossa muodossaan oli tehnyt tehtävänsä.
Nyt on uusi aika; vastakkainasettelu on vain yritystoiminnan kilpailuasetelmissa, ei enää tekijöiden ja teettäjien asetelmissa. Vastuuntunto työntekijöistä on ainut keino työnantajalta, jotta kilpailukyky säilyisi. Joukkovoima muuntuu yksilön voimaksi. Mikäli vastuunkantoa ei havaita työnantajassa, koituu se hiljalleen yrityksien tuhoksi; ne menettävät kilpailukykynsä. Maailmalla on runsaasti yrityksiä, jotka aina tekevät jonkun asian paremmin. Me emme voi lakkoilla, me voimme olla kapeilla toimisektoreillamme vain parhaita ja kyvykkäimpiä.
Työ on muuttunut joustavaksi, työsuhteet lyhyiksi. Vuokratyövoima lisääntyy koko ajan. Perinteelliset asetelmat ovat murtumassa. Joukkovoima on muuttumassa tiimivoimaksi. Järjestöt linnoissaan ovat poistumassa muodostuakseen verkostovoimaksi yksilöiden väleille. Informaatio ei tule enää Helsingin päätoimistolta, vaan välittömästi kannanottoina suoraan yksilöiltä ja verkosta. Työntekijät tuntevat yhtiönsä; puuttuu vain se, että he voisivat osallistua myös pääomasijoituksin. Yhdysvalloissa on yhtiö, jonka kaikki 9000 työntekijää ovat myös omistajina ja tuo yhtiö menestyy hyvin.
Työntekijä ja työnantaja ovat verkostotiimi, jossa yhdessä vaalitaan yhtiön etuutta kilpailijoita vastaan. Työyhteisö muodostaa hengen, jossa jokainen huolella valittu tiiminjäsen tekee osansa motivoituneena ikäänkuin yhtiön omistajana. Jokainen yhtiöstään ylpeä tiimiläinen saa palkkansa vain tuotoksesta, ei budjeteista ja tämä on oikeasti tiedostettu. Tämän päivän parhaat yhtiöt huolehtivat työntekijöistään; arvokkaimmasta luonnonvarastaan, jonka innovaatiot luovat kilpailukyvyn. Menestyvä yhtiö kiittää tekijöitään oikeudenmukaisella voitonjaolla tai vaikeat ajat ylittävillä ratkaisuilla. Lakkoja emme enää tarvitse. Ongelmat ratkaistaan täsmähoidolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti