tiistaina, tammikuuta 15, 2013

Ruotsikaan ei halua Suomea Natoon!


Ruotsi ei tule liittymään näköpiirissä olevan historian aikana Natoon. Ruotsilla ei ole uhkaa, vieressä Norja, jolle ruotsalaiset ”myönsivät” itsenäisyyden 1906 ja idässä Suomi – puskurina, joka ”luovutettiin” venäläisille 1800-luvun alussa. Ruotsi ei siis tarvitse Natoa – mutta on innostunut pitämään Suomenkin Naton ulkopuolella kannustaen pohjoismaista ase- ja puolustusyhteistyötä. Suomen mahdollinen natojäsenyys tuo konfliktoituessaan sodan Ruotsin rajoille.

Ruotsi ja Suomi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia maita – mutta EU:ssa, ruotsalaisten ymmärtäessä, että itsellisen taloussääntelyn myötä oma valuutta on parempi ratkaisu kuin euro, jonka määritykset tulevat Saksan Frankfurtista.

Samoin Ruotsi ymmärtää, että sen omalle turvallisuudelle on viisaampaa, että Suomi pysyisi myös Naton ulkopuolella – näin ei suurta idän karhua turhaan hermostuteta. Venäjälle on paras tae pohjoisesta rauhasta ja edistyvästä kaupankäynnistä sotilaallisesti liittoutumaton alue Lappeenrannasta Ruotsin Göteborg´iin. Tämän ovat ruotsalaiset oivaltaneet, ainoastaan suomalaiset natofanaatikot ja –uskovaiset eivät ole rajallisuudessaan tätä huomanneet.


Ruotsin usko pohjoismaiseen liittoon, erityisesti Suomen kanssa, ei ole uusi asia – jo vuosia sitten Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt kertoi suoraan nato-kantansa ja uskonsa pohjoismaiseen yhteistyöhön. Tässä on meillä, meitä kehittävä, edesauttava ja Venäjän kauppaa ylläpitävä voima – pysyminen irti Natosta 1].

1] Nato-uskovaiset lataisivat suuren ongelman lapsilleen ja lastenlapsilleen


Pääministerimme Jyrki Katainen ei innostunut yhteisistä aseista Ruotsin kanssa. Jyrki tietää, että tuo tie vie Suomea etäämmäksi Natosta, sillä pääministeri tietää myös sen, että Ruotsi ei tule liittymään Natoon – edes porvaripoliitikkojensa aivoituksissa.


Katainen taas haluaa viedä Suomen Natoon,

vaikka kansa ylivoimaisena enemmistönä sanoo jatkuvasti suuren ein Natolle 2]. Pääministerimme haluaa pitää oven raollaan läntiseen aseliittoon, joka harjoituttaa USA:n johdolla sotilaskykyään mitä erilaisimmissa taisteluissa – uusimpana alkava Mali – Afrikassa.

2] Natokeskustelu on Suomessa yksiselitteistä – yli 60 prosenttia sanoo jatkuvasti täyden ein Natolle


...
Mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun silloinen ja nykyinen ulkoministeri (entinen pääministeri) Carl Bildt tilitti tuntojaan pohjoismaisuudesta ---


[2007]
(YLE- aamu-uutisointi 3. tammikuuta 2007: Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt (ent. pm) innostui Pohjoismaisesta sotilasyhteistyöstä enemmän kuin Natosta)

[ ... maanpuolustus kallistuu, suomalaiset varusmiehet ovat entistä huonokuntoisempia - tekniikkaa on kehitettävä ja on lisäksi luotava vapaaehtoiset kodinturvajoukot ympäri Suomen - vastuitakin pitäisi kantaa kriisipesäkkeissä ... ]



Suomen kansalaiset eivät halua Natoon. Ruotsikaan ei sinne näytä haluavan. Norja siellä on, vaikka norjalaiset arvelevat jäävänsä yksin tositoimissa - eikö Norjan öljy kiinnostaisikaan amerikkalaisia? Pohjoismainen sotilasyhteistyö on tie kohti eurooppalaista puolustusyhteistyötä.


Suomen arvattavasti seuraava presidentti Sauli Niinistö on aktiivikeskustelija eurooppalaisesta puolustuksesta - EU-joukoista: Saksa, Ranska ja (Englanti) sen "keskusvaltioina". Nato voi olla huomisen rasite EU:n omille pyrkimyksille suhteissa Kiinaan ja Venäjälle. Saksa jakoi vastuuta kanssamme edellisen kerran, kun oli kysymys itsenäisyydestämme vuonna 1944.

Carl Bildt avasi keskustelun irti Nato keskeisestä vähemmistöjen ajattelusta - kohdistaen huomion pohjoismaiseen yhteistyöhön. Tässä on suomalaisten paikka - ruotsalainen vapaaehtoisjoukkue oli muuten viimeinen vetäytyvä joukko-osasto kesällä 1944, kun Karjalan kannaksella oli käynnissä hetkellisesti jopa kaaosmainen suomalaisvetäytyminen.


Suomalainen sisu voitti, saksalainen ase osoitti rautaisuutensa ja omien terästäytyminen tapahtui viime hetkellä. Joukkomme osoittivat Tali-Ihantalassa päättäväisyyttä selkä seinää vasten yhdessä mm. Saksasta pikapikaa lähetetyn Kuhlmeyn lento-osaston kanssa - Itsenäisyytemme oli näin pelastettu. Vaalikaamme verellä hankittua itsenäisyyttä – turvautuen lopultakin vain omaan kykyyn ja tahtoon.




PS

On aivan loogista, että ruotsalaiset haluavat myös tarjota omia sotilaskoneitaan ”liittoutumattomuus” –nimikkeellä (sveitsiläiset ovat jo mukana), rajaahan niiden varustelu ja ylläpito omalle itsenäisyydelle paremman toimivuuden kuin nato-riippuvaiset taistelujärjestelmät. Mahdollisesti suomalaiset insinöörit voisivat osallistua JAS Gripenin jatkokehityshankkeisiin?

Eräs vaihtoehto on myös venäläiset ensilinjan asejärjestelmät – ovat edullisempia ja luovat entisestää lisäkaupankäynnin mahdollisuuksia – emmekä saa unohtaa sitä, että voimistuvan Venäjä-Kiina akselin takana muhii meille suunnattomat talousmahdollisuudet – monella tavalla.




Ilkka Luoma

KESKUSTELE --- TIEDE [25624]




...
http://ilkkaluoma.blogspot.com

maanantaina, tammikuuta 14, 2013

Soten vaikeus ja Kreikan helppous





Uutisointi mourusi kuinka laihaksi, ristiriitaiseksi ja osin epäonnistuneeksi torsoksi SOTE*] uudistus jäi - aihe, joka oikeasti koskettaa kaikkia suomalaisia ja nimenomaan täällä kotona Suomessa.


[ ... terkkarin odotushallissa Helsingin Haagassa istuu 50 jonottajaa, heistä on eläkeläisiä 70 prosenttia, joukossa kaksi tai kolme maahanmuuttajaa ja yksi odottava äiti - jonotusaika vastaanotolle on vajaa kolme tuntia. Odottava äiti oli määrätty sairaalasta vuodelepoon, mutta säntillisesti hän odotti vuoroaan labrakokeeseen - kukaan ei oivaltanut kysyä: "Haluaisitko päästä hiukan aiemmin sisään?" ... ]


Kirjohallitus on jakanut avokätisesti vakuuksia, rahaa ja suomalaista luotettavuutta Etelä-Eurooppaan, solidaarisuus- ja pyrkyryyssyistä. Hallitus on jakanut rahaa ja vakuuksia veronmaksajilta, jotka jonottivat tuolla terkkarissa. Kreikka oli kuitenkin - puheista huolimatta - helppo päätös riemunkirjavalle hallitukselle. Miksi SOTE, joka koskee koko kansaa - jäi vettyneiden puheiden ja puoluepoliittisten ideologiariitojen alle?


Kyllä kansa oikeasti tietää!

Kansakuntamme ikääntyy, veroeurot tai huomenna -markat vähenevät, valtion velka kasvaa. Kansalaiset odottavat vankkaa ratkaisua sosiaali- ja terveyskeskustelun päätöksiksi. miksi nuo päätökset jäävät piiloon; onko se hallituskyvyttömyyttä, osaamattomuutta, ideologiariitaa, vai mitä - mutta yksi on varma: Kansa tuskastuu - nyt on kysymys omista tärkeistä asioista.


Kreikka on kuitenkin kaukainen asia

Kreikkalaiset manipuloivat itselleen saksalaisten ja ranskalaisten pankkien kautta ostovoimaa, jota ei ollut - otettiin velkaa yli kykyjen. Oli kivaa nautiskella hulabaloota, kuten osaksi meillä tapahtui 1980- ja 1990 -lukijen taitteessa - tunnetuin seurauksin. Nyt me ryntäämme solidaarisuushallituksena hätiin ja apuun - järjestiin lainoitus, järjestettiin epäselvästi vakuudelliset rahoitukset - tähän riitti tarmoa ja päätöskykyä **].


Helpommat päätökset kauas, ei tarvitse vastata paikanpäällä tuloksesta

Solidaarisuusinto on ollut suurta Jyrki Kataisen hallituksessa - huhutaan, että itse Jyri Katainen [kok.] halusi näin pestautua kandidaatiksi, kun Saksa jakaa mahdollisia palkintoja uskollisilleen - kärkytäänkö tässä korkeaa asemaa EU:ssa Suomen kansan varoilla - jää nähtäväksi.

Muistamme kuinka nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen (sdp) "pakeni" Brysseliin, kun meidän oma lama painoi kansakunnan päälle 1990 -luvun alussa - Erkki Liikanenhan 1] oli meidän hulabaloo aikojen valtiovarainministeri vuosina 1987-90. Tekeekö Katainenkin vielä  "liikaset"?



Vaikeammat päätökset lähelle - jäävät tekemättä, ei tarvitse näin kantaa "vastuuta"

Kansa odotti SOTE päätöksiä, jotka liittyvät synkronoituen kuntauudistukseen jo ennen kuntavaaleja. Osin vaalitaktisista syistä päätökset liprutettiin yli vaaliuurnien - kansaa sumutettiin lupauksilla päätöksistä ennen vaaleja - olihan ennakkoäänestys koko ajan käynnissä. Kansa luotti kuitenkin ja äänesti, mutta laiskemmin.

Vaaleista on kulunut aikaa, eikä vieläkään kansalle tärkeästä asiasta mitään rakentavaa ole kerrottavana. Miksi hallitus kiemurtelee, onko taito ja kyky uuvahtanut? Kuinka kauan kansakunta ja kansalaiset odottavat?


Mieskykyä odotetaan

Nyt pääministerin olisi syytä ottaa hänelle suodut vallanavaimet käyttöön ja puhaltaa ideologiariita poikki ja ottaa tilalle kansakunnan etuideologia, jossa puoluepolitiikalla on harvoin mitään tekemistä. Jyrki Kataisen on nyt ryhdistäydyttävä, irroitettava katse Brysselistä ja suunnattava tarmo tänne kotiin - meidän omaan maahan, josta veronmaksajat kustantavat halituksen päätöksien ja päättämättömyyksien seuraukset. On korkea aika ryhtyä töihin - puheiden aika on ohi.


Vaatiiko kansa lopulta uudet ennenaikaiset eduskuntavaalit?
[2010 - jo tuolloin vaadittiin ennenaikaisia eduskuntavaaleja]


SOTE ja kuntauudistus ovat meille Suomen kansalaisille tärkeitä asioita - valitettavasti Kreikka ei ole meille niin tärkeä, ja paremminhan me jaksamme olla solidaarisiakin, kun omat asiat ovat kunnossa. Hallitus ryhdistäytykööt tai viekööt eroilmoituksensa Tasavallan presidentille, Sauli Niinistölle, joka muuten saattaa jo odottaakin sitä! Kansan kasvava jyrinä on ehkä kuulunut Mäntyniemeen saakka, jossa vaikuttaa myös nuorempi sukupolvi.




*]
SOTE - lyhenne sanoista sosiaali- ja terveyssektori - Suomen ylivoimaisesti tärkein kolminaisuuden osa, rinnallaan työelämä ja opetustoimi.

**]
"Ei niin paljon pahaa, ettei mahdollista hyvää". Solidaarisuus saattaa kantaa meille myöhempää auttamishalua muilta, kun me ajaudumme "kreikkadilemmaan" - jos ajaudumme, joka on kuitenkin mahdollista - sillä olemmehan maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa!



Ilkka Luoma




Sent:
Sent: Saturday, January 12, 2013 10:01 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - SOTEn vaikeus ja Kreikan helppous
...


SOTEn vaikeus ja Kreikan helppous

Viruksien ja robottien sodat


Kartta ~ https://www.tivi.fi/uutiset/historian-pahimmat-virukset-huvia-rahaa-sotaa/7b0869e5-ce88-3802-8d85-cd801a8628d1 - [lisätty 23032020 - tällä kertaa kyse tietojärjestelmäviruksista ... ]

*


Sodan jälkeen aina sanotaan: ”ei enää koskaan!”. sota on meissä ja me vaadimme paineenpurkua – aika-ajoin. Sota lieventää rauhatonta mieltä. Ihminen on myös mahtipontinen ja haluaa näyttää voimaansa; olemmehan reviiripuolustajia. Tappaminen on jatkuvaa – koko biosfääri on täynnä tappamista – yleensä ravinnoksi. Me tapamme myös saavuttaaksemme mitaleja ja arvostusta.

Sotaan valmistautuminen vie maailmassa eniten rahaa; nälänhädät, sosiaaliturvat ja opettaminen elämään ihmisiksi ovat pientä sen rinnalla, kun tähtilippu *] hulmuaa maailman merillä näyttämässä valtiokuntoaan. Sota on miehuullista näyttöä kyvystä ja voimasta – sekä olettamusta reiluudesta, uskollisuudesta ja kunniantunnosta.

*] Internetin isä ja aseiden superkehittelijä – USA:n DARPA


Sota voidaan siirtää automatiikalle

Sotiminen voidaan siirtää robotiikalle ja verkkoihin. Uudet ”aseet” kulkevatkin pitkin yhteyksiä – sinunkin koneellesi; bittiä ei lopulta estä mikään muu kuin täyspoiskytkeytyminen maailmanverkoista ja tämähän ei luonnistu, koska talouskone vaatii reaaliaikaa, koska kasvu nousee nopeudesta. Paluu kirjekyyhkyihin alentaa talouden heti 1/100 osaan nykyisestä.


Amerikkalaiset ja Israel lentävät kauko-ohjatuilla lennokeilla –

miehittämättöminä tuhoamaan vihollisen oletettuja sotilaallisia kohteita – osuen usein siviileihin, jotka ovat suurin kärsijäryhmä nykysodissa ja konflikteissa. Voisimmeko siviilejä säästääksemme automatisoida tämän meidän pakonomaisen väkivallan käytön ja näytön robotiikoihin – antaa ”ramborobottien” taistella – myydään vaikka lippuja katsomoon ...


Viruksien sota

Maailma on väkivaltamme lisäksi täynnä viruksia, niin luontoevoluution kuin ihmissuunnittelun tuloksena. Saamme virukset niskaamme – joka tapauksessa. Luontovirus 1] sattaa olla vähentäjä ja bittivirus lamaannuttaja.

1] Virukset kilpajuoksevat kuten me ihmisetkin

1] Ihminen ohjaa populaationsa muidenkustannuksella


Viruksien sotaa käymme jo jokaisessa sairaalassa ja bittien sotaa jokaisessa virustorjuntaohjelmassa – lopulta on täysin samasta asiasta kysymys; on tarkoitus ohjatusti lamaannuttaa ja luoda otollisuutta ”omille suunnitelmille” – evoluutioviruksien suunnitelmia me emme toistaiseksi tunne – niiden ohjelmalauseet ovat meille liian monimutkaiset, emmekä tiedä mikä niitä ohjaa ja mistä.


...
[2005]

Uuutisointi toi esille Etelä-Korean suunnittelevan taistelurobotteja tulevaisuuden armeijoiksi. USA lensi jo Bosnian sodassa joy-stick ohjattuna kauko-ohjauslentokoneita suorittamaan elävien ihmisten ja varustusten vakoiluoperaatioita.

Sotaa käydään myös virusrintamalla, jossa yhteiskunta säätää kovenevia lakeja virustehtailijoiden pään menoksi. Sotako on siirtymässä tieteisfantasioiden tasolle ihmisten katsomoista ja sohvilta seuratessa kuinka juuri meidän robotit pärjäävät.



Ihminen on kisailija,

ihminen fanaattisuudessaan, jopa jalkapallossa hävittyään, on valmis julistamaan sodan (Honduras-Nigaragua). Ihminen on tottunut käymään eloonjäämiskamppailua historiassa. Nyky demokratiassa elojäämiskamppailu on turvayhteiskunta sekä vahva tunnetiloja nostava armeija. Viime vuosisadan sodat olivat maailmanhistorian pahimmat ja uhreja syntyi ennätysmäärät.

Mikäli ihminen nokkeluudessaan siirtää sodat peliohjaimiin ja kuvaruutuihin sohvalta seurattaviksi, on uhriluku lähinnä henkinen ja noloutta aikaansaava. Jatkojalostettuna ei sitten tarvita enään robottejakaan, vaan koko sotatouhuilu siirretään virtuaaliseksi. Lopulta "uppoamme" sinne itsekkin, kuten Matrix-operoi elokuvassaan. Ihmiskunta on sotinut fyysisesti aina, ja aina sodan päätyttyä on sanonut: "ei enään ikinä".

Onko muistissamme vikaa vai onko meihin ohjelmoitu itsetuhovietti kiihdyttämään evoluutiota?



Agressio nousee aina puolustuksesta
[ ... sodat ovat lopulta aina reviiritaisteluja – ja ne alkavat viattomina talouspyrkimyksinä ... ]

[ ... sodat syntyvät myös epäluulosta ja viekkaudesta harhauttaa toista – saavuttaakseen määriteltyä hyötyä ... ]


Hyökkäys on vain yksi puolustuksen ennakoiva muoto. Jokainen on virallisesti rauhanhaluinen, mutta riittävästi ärsytettynä päälle käyvä, kuitenkin puolustaen omaa kantaansa ja syyttäen toisen olevan aiheuttaja. Missä se todellinen aloitus sitten on? Onko sota äärimmäisenä konfliktina aina onnettomien yhteensattumien summa, jossa päällimmäisenä olikin oma pelko joutua uhriksi ja hyökkäyksen kohteeksi?


Robotit ovatkin hyvä menetelmä harjoitella näitä onnettomia yhteensattumia,

mutta voidaanko robottikahinoiden päätteeksi kuitenkin todeta: "ei enään ikinä"? Tuskin näin käy, koska fyysisesti se meidän joko syystä tai syyttä aiheutunut adrenaliinilasti ei päässyt purkautumaan. Kiukku on purettava, ja siihen ei ehkä sittenkään riitä robottitappelut, etäohjattuina.

Onko meidät tuomittu ikuiseen ottelijan rooliin saamaan voitto tai tappio ryhmänä tai yksilönä? Käännätkö poskesi, kun siihen kopsahtaa nyrkki?

Mikä maa maailmassa vie eniten aseita muille valtioille ja ryhmille ja mikä maa on eniten tappanut vieraan valtion siviilejä viimeisten 100 vuoden aikana? Vastaus on helppo – jätän sen kuitenkin vastaamatta, koska kaikki sen tietävät.


Rauha sieluillemme – edes henkemme annettuamme



Ilkka Luoma





...
Kuvakokoelma Tieteen päiviltä 2013 [Tieteenpäivät] – Verinen 1900 –luku – yleisöluennot 10. tammikuuta 2013. ( jaetaan myöhemmin)

perjantaina, tammikuuta 11, 2013

Virkamieskoneistolle kiitosta!


Kuva: ~ https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/aihe/tytti-yli-viikari -  lisätty 26. toukokuuta 2024

" .. 

VTV:n ex-pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin tuomio koveni hovioikeudessa – sai virkarikoksista ja kavalluksesta ehdollista vankeutta

Rangaistusta lieventävänä seikkana hovioikeus otti huomioon, että virka-aseman väärinkäyttämisen osalta teosta oli kulunut pitkä aika. .. "

STT

****



Virkamies on byrokraatti. Byrokratia syntyy pitkälti demokratian valvonnasta – pienetkin vähemmistöt on huomioitava. Markkinatalous ja kilpailuyhteiskunta ei välitä kaupallisesti liian  pienistä vähemmistöistä – virkamiesten on heidätkin huomioitava. Olemme halunneet kaltaisemme demokratian ja se on tarkoittanut virkamieskunnan paisumista, koska yhteiskunta monimutkaistuu.

Virkamiehiä ja viranhaltioita moititaan ja heistä löydetään aina virheitä – rehellisyyden nimissä on todettava, että julkishallinto toimii virheettömämmin kuin voittoon pyrkivä kilpailu- ja markkinatalous 1]. Markkinatalouden mittari on voitto – viranhaltijan mittari on tasapuolisuus, laillisuus ja palvelu-uskollisuus.

1] Markkinatalous sotiin yhteiskuntavastuun häviölle


Virheettömiä systeemejä ei ole  - ei edes evoluution johtamassa biosfäärissä; siellä sen sijaan on itsekorjaavat järjestelmät – mitä ei ole markkinataloudessa kuin voitto-ohjattuina, mutta virkakoneistossa on, koska siellä on valitusjärjestelmä, josta tulevaan informaatioon on otettava kantaa - aina.


Virkamiehiä ei juurikaan kehuta – vaikka ansioita siihen olisi!



[2005] Jokaisella meistä on mielipide valtion tai kuntien virkamiehistä ja toimistotyöntekijöistä. Tämä suuri joukko säntillisiä ihmisiä vaikuttaa suuresti meidän joka päiväiseen elämään. Heidän asiakaspalvelutaitonsa ovat suuresti lisääntyneet viime aikoina.


Satoja tuhansia verovaroin palkattuja ihmisiä osallistuu joka päiväiseen päätöksentekoon ja osaltansa pyörittävät kotimaista tuotantoa ja ostovoiman kierrätystä; heidän palkkamääränsä on merkittävä osa kotimaisesta avainlipun omaavasta rahan käytöstä. Veronmaksajat ostavat heidän työpanoksensa kotimaamme markkinoilta valtiomme ja kuntiemme välityksellä.


On ilolla ollut merkille pantavaa heidän osaamisensa ja tarkkuutensa työssään. Ne virheet, joihin kiinnitetään turhan suurta huomiota, ovat heidän kokonaistyömääräänsä (tapahtumamäärät) nähden lähes mikroskooppiset. Kaikissa työtehtävissä missä inhimillisyys toimii, tapahtuu myös virheitä.

Mikäli tarkastelemme kiihkotta tehtyä työpanosta ja saavutettua tulosta, on tunnustettava, että jos yksityisellä sektorilla hoidettaisiin kaikki pienetkin päätökset ja toimenpiteet samalla tarkkuudella ja huolellisuudella, olisi tuloksena huomattavasti parempi kokonaistulos tuottamaan mm. uusia työpaikkoja. Mutta voittoon tähtäävä tavoite ei kestä tätä tarkkuuden ja säntillisyyden mentaliteettia!


Meillä kaikilla on kokemusta valtion –


... ja kunnallishallinnon työntekijöiden täsmällisistä ja oikeudenmukaisista palveluista; laput ja liput tippuvat juuri oikeaan aikaan postista, rahalähetykset löytävät perille ja ne tulevat silloin kun sovitaan. Pieneenkin palautteeseen esim. sähköpostilla vastataan ja kannanotot sekä perustelut pohjaavat lakiin ja säädöksiin.


Aikaisemmin virkamiesten työtä on rasittaneet viiveet ja byrokratia;

viiveet lyhenevät tällä nettiaikakaudella ja annos byrokratiaa on aina demokratiassa, siksi voimmekin luottaa päätöksiin ja ratkaisuihin. Tiedän, että tästä kirjoituksesta nousee suuri häly; aina löytyy se tapahtuma, joka ei mennytkään juuri oikein. Epäonnistuneet tapahtumat ovat niin pieni pilkku niiden miljoonien juuri oikeiden tapahtumien joukossa, että ne eivät ansaitse kuin reunamerkintähuomautuksen.


Nykyistä toimintaa sävyttää enenevästi myös asiakaspalvelu;

veikkaisinkin, että niin valtio kuin kunnat ovat järjestäneet läjäpäin ihmissuhdetoimintakursseja virkamiehilleen ja työntekijöilleen. Jos yksityissektori laajasti omaksuisi samat tinkimättömyyden perusteet, voisi asiakaspalaute olla positiivisempaa ja kuin myös asiakasuskollisuus.


Tyytyväinen asiakas on aina se paras asiakas


... niin hallinnossa kuin businessmaailmassa. Panee useasti miettimään, kuinka mainosmarkkoihin syydetään miljoonia ja asiakaspalvelussa tyyttää vain varattu tai pimpelipom -musiikki; vertaa teleoperaattoreiden massiiviset markkinaiskut.

Viranhaltijat eivät tuhlaa rahojamme markkinointiin vaan palveluun, he vastaavat asiakkaan haasteeseen saada oikeasti parempaa palvelua. Me emme tarvitse niinkään kauniita ja nokkelia mainostemppuja temppuilevine autotallinovineen (ote erään operaattorin mainos kavalkaadista) kuin oikeata asiakkaasta huolehtimista. Virkamies ei mainoskikkaile, vaan on ottanut tavoitteeksi selvästi paremman asiakaspalvelun.


Hiljaiset puurtajamme ansaitsevat heille kuuluvan arvonannon; he ovat se ryhmä, joka pitää tavallisen suomalaisen ihmisen pyörät pyörimässä. Heidän työpanos on tae kaltaisemme demokratian säilymisestä käytännössä sekä osoitus, että oikeudenmukaisempaan maailmaan on yhä kannattavaa pyrkiä.


 ...
PS. Kun virkakoneistosta omittiin markkinatalouden ahneutta ja itsekkyyttä  ---



Ilkka Luoma

sunnuntai, tammikuuta 06, 2013

Juhana Vartiaisen apumiehet - kadonnut luonnonvara



Juhana Vartiainen avasi jälleen kohukeskustelun, joka piti aukaista jo vuosia sitten – avaamattomudesta on maksettu korkea ja monille järkyttävä hinta. Mielenterveys rapautuu työttömällä, jolle ei löytynyt enää mitään tehtävää. Ihminen on luotu tekemään työtä – ei oleilemaan.
Vielä 1960 –luvulla oli esimerkiksi raksoilla apumiehien työt – sinne pääsi miltei kuka tahansa, ja tulijoita oli, koska kaikki eivät voi olla presidenttejä, ministereitä eikä edes kansanedustajia. Työ tekijäänsä kiittää ja kaikki työ on tänään arvokasta, kun se tehdään niin hyvin kuin taidetaan ja vastuuta kantaen.
Yhteiskunnasta on kadonnut pienipalkkaiset työtehtävät. Kaikkialla vaaditaan täyttä koulutusta, pitkää kokemusta ja useiden kielien kielitaitoa, vaikka Suomessa pitäisi tulla toimeen myös vain suomenkielellä. Vartiainen avasi keskustelun, joka jatkuu – moni haluaa töihin, mutta ei uskalla edes hakea, kun itsetunto on poljettu maan rakoon. ---

...
Mitä me kirjoitimme jo kuusi vuotta sitten – kun mielenterveyspalveluiden kokonaisvaltaisuus unohdettiin ja siirryttiin tablettipolitiikkaan ...  ja ihmisiä ajautui lopulliseen työttömyyteen sairastuttaen heidät henkisesti tyhjiöön ----

[20061950- ja 60-luvuilla oli runsaasti työpaikkoja, joihin pääsi yksinkertaisellakin osaamisella työhön. Työt olivat teollisuuden ja palveluiden aputöitä, jotka olivat osana kokonaisuutta välttämättömiä, mutta joiden tekijäksi kelpasi yhteiskunnallisesti "lahjattomampikin" ihminen. Tuolloin heillekin oli töitä ja osallistumista yhteiskuntaan.

Mielialalääkkeitä määrätään, syödään ja väärinkäytetään tänään (2012) enemmän kuin koskaan ja määrät ovat edelleen kasvussa. Yhä enemmän loppuun väsyneitä, mielensä kadottaneita ja raskaaseen oravanpyörään kriisiytyneitä passitetaan lyhyen mielisairaalapaikoituksen jälkeen avohoitoon vapaalle ... Muutoin 40% mielisairaaloiden asiakkaista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Työtehtävien vaativuus kasvaa nykyaikana entisestään.

Suomi on sairaanhoidossa vielä maailman huippumaita
Suomessa huolehditaan myös mielisairaista sairaalakapasiteetilla promille koko kansakunnasta. Säästö- ja juustohöyläpolitiikka vie kuntia, kuntainliittoja ja sairaanhoitopiirejä ahtaalle, jolloin kotiinlähetyksistä kohoaa uutisoinnin aihetta traagisina otsikoina.

Nykymallisessa markkinataloudessa myös mielisairaanhoito on hinnoiteltu ja pelissä on tavoiteasetanta. Veronmaksajat vähenevät Suomessa ja eliniänodote kasvaa entisestään. Ihmiset ikääntyessään yksinäistyvät ja erakoituvat kaupunkikaksioihinsa. Myös mielenterveytensä menettäneitä on yhä enemmän.
Hoitotarve kasvaa psykiatriassa. On paljastumassa itsessään kriisiytyneiden yhä laajempi bentsoaattien käyttö – nk. ”bentsoista” on tullut elämän lanka myös normaaleille – mitä sillä nyt tarkoitetaankaan.

Aina ja jatkuvasti höyläämisen kustannuspolitiikka – kaikki mitataan rahassa

Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä (2006). Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä. Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös "lopullisesti menetettyjä" ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.

Sukulaiset ovat etääntyneet iän myötä,
kunnes yksinäisyys kohtaa ja ainoaksi elämän helpotukseksi koituvat mielialalääkitys ja mm. mielisairaalat. Samalla tavalla "normaalit" ihmiset hakeutuvat apteekkiin, pankkiin ja lääkärin vastaanotolle puhekaverin puutteen vuoksi. Monet "mielisairaiden" kontaktiotot olisi voitu välttää vastuullisemmalla sukulaishuolehdinnalla. Kaukoidässä kolmannen polven lapset saavat arvokasta elämänkokemusta isoäideiltään ja -isiltään.

Työ vaatii tai halutaan vaativan nykypäivänä yhä enemmän;
miltei tehtävä kuin tehtävä, niin kolmen kielen osaaminen, kansainvälinen businesskokemus, 15 vuoden työkokemus ja alle 35 vuoden ikä; näitä tavoitteita ei monikaan täytä ja kummallinen dilemma: työvoimapulan ja työttömyyden yhdistelmä on tosiasiaa.

Me ihmiset emme ole samasta puusta,
vaan olemme yksilöitä ja kaikki eivät jaksa ponnistella, pyrkyröidä, taistella ja kyynärkikkailla itseään nykymaailman markkinamekanismimenestyjien joukkoon. Osa "palaa henkisesti loppuun" ja hakeutuu hoitoon pettyen omaan "osaamattomuuteen".
Arkipäivän arvostus voisi kohdentua myös kädentaitoihin, jolloin "business- ja virkamieskikkailua" osaamattomat hiljaisemmatkin itseään vähemmän tyrkyttävät saavat tehtäväkuvan, josta saa osallistumisen ja yhteisöllisyyden tyydykettä. On muitakin mittausmenetelmiä kuin optiolauenta, urakkakorvaus ja nuolaisulisä.

Lääkkeitä, mielialalääkkeitä ja yhä enemmän lääkereseptejä myös katukauppaan!
Tänä päivänä uudet psyykelääkkeet palauttavat veronmaksajiksi akuuttipotilaita 2-4 viikon "hoitokierrolla", rivakammin kuin ennen. Pitäisi olla muitakin keinoja kuin lääkepumppaus. Yhteiskunnalle olisi edullisempaa järjestää osallistuvaa työtä, miltei mitä tahansa, kunhan ihmiset pääsevät takaisin yhteiskuntaamme tuoden hyödylliseksi kokemisen tunteen tekijöilleen. Nuorien keskuudessa kytee pommi, arvaamattomuuden pommi.

Nyt on kasvu, materiaalinen kasvu ja näyttötalous
Mielenkiinto on liiaksi kohdistunut henkilökohtaisen ostovoimatulon valvontaan, huomaamatta, että ympärillä hätä ja tarve kasvaa heikentäen pitkällä aikavälillä myös "terveiden" elinoloja. Työ on yhteiskunnan suurinta vastuunkantoa huolehdinnasta ja hyvinvoinnista, jopa vähemmällä rahalla – ei poliitikkojen pelkkää vastuupuhetta, vaan työtä – joka on kansalaisen perusoikeus ja -velvollisuus.
...
Kansalaisille on tuputettu ”Lennä Matti, lennä” -elokuvaa muistutuksena ihmisen julkihädästä unohtaen kaiken sen glamourin ja kansallistunteen mitä nuori Matti Nykänen aikoinaan Suomen kansalle antoi maailman kautta-aikojen parhaana mäkihyppääjänä. On tekojen aika ...  ja Matti on palannut elämään.


Ilkka Luoma


(kirjoitus pohjautuu osaltaan etelä-suomalaisen suuren kuntayhtymän mielisairaalan vastaavan ylilääkärin haastatteluihin vuosina 2006 ja 2011)