2092
Kuva: Yle - alla linkki *
*
...
Tänään syttyvät tuhannet muistokynttilät Helsingin Koskelan
surullisen yksinäisyyden muistoksi - pienelle ihmiselle vailla suojaa, turvaa
ja huomioimista
..
Yle: ”Kansalaishuoli -
Kaikki mukaan Helsingin Koskelan muistopäivälle!”
* ~ https://yle.fi/uutiset/3-11822132
–
..
Väkivalta sai äärimuodot -
koko kouluajan koulukiusattu nuori poika tapettiin | murhattiin
vapaaottelutyyliin (videot olivat tehneet tehtävänsä). Tappajat eivät
saattaneet täysin ymmärtää tekojaan. Lopputulos oli kuitenkin lopullinen -
yhteiskunta menetti yhden jäsenensä.
Tässä ei enää syyllistetä
ketään - oikeus tekee omat tuomionsa, tyydymme niihin
Nyt on katsottava huomiseen.
Meidän yhteiskunta on näivettymässä. Syntyvyys on vähentynyt kantasuomalaisten
osalta hälyttävästi. Meidän yhteiskunnalla ei ole varaa menettää yhtään
jäsentään. Huonoa jäsentä ei ole, on vain tarpeellisia, joiden huolehtiminen
lasten ja nuorten osalta on triangelissa:
Koti, koulu ja viranomaiset,
voimme myös muotoilla kolmion yhteen: vanhemmat, opettajat ja keskiössä itse
koululainen | oppilas.
.
HS: ”Käpylän kirkon
kellot soivat kuolleen nuoren muistoksi: ”Suuressa kriisissä ei ole sanoja,
joilla ihmisiä voi lohduttaa””
~ https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007692862.html
–
.
Tänään muistamme ja tänään me
päätämme - emme jätä ketään yksin, vaan puhallamme yhteiseen henkeen -
sinällään sodista tyhjäksi koluttu sananparsi: "Ei enää koskaan"
-tekojen alle, mikä tarkoittaa osallistumista meille iseille, äideille; ja
unohtamatta yhteiskuntamme ylintä porrasta.
Päätä ei enää pensaaseen. Kutsumme painokkaasti mukaan tähän muistopäivään
niin tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja PM Sanna Marinin -perheineen;
molemmilla on pieni lapsi.
Kukaan ei halua yhdellekään
lapselle ja nuorelle enää sellaista kohtaloa, joka tuotti lopullisuuden
Koskelassa.
Nyt on kannettava
vastuuta!
Vähennetään sekaantumista
muiden ulkoisten sisäisiin asioihin ja nyt keskitytään meidän omiin asioihin,
niihin sellaisiin, joilla on suurta merkitystä koko yhteiskunnallemme.
Ei niin pientä, ettei se
olisi suurta
Yhteiskunta tarvitsee lapset
ja nuoret, ja heidät juuri huomioituina ja huolehdittuina. Nyt mukaan.
Yhteiskuntaa ei ole ilman lapsia ja nuoria.
Muisto kauniina
henkäyksenä kaikille nuorina menehtyneille - toisen käden väkivallan toimesta.
PS.
Kampanja lasten ja nuorten koulukiusaamisen ja -väkivallan vähentämiseksi ja päättämiseksi alkoi täältä:
~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2020/11/ystavallinen-pyynto-saada-tasavallan.html -
.
Ilkka Luoma
Aihealueen postauksia päättäjille
| BLOG | BLOG | BLOG |
..
HUOM! Koska monet vastaanottavat sähköpostipalvelimet
eivät ota vastaan internet-linkkejä, niin tämä sama yksityishenkilön henkilökohtainen
mielipide- ja kannustuskirjoitus on saatavilla täältä ~ VU – kaikkine linkkeineen
7.3.2021 mennessä.
…
| TIEDE | TIEDE | SUOMI24 | SUOMI24 |
…
.
EKSTRA
HS: "Tappava ystävyys"
~ https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007828012.html -
..
Ilkka Luoma kommentti 4.3.2021 -22:10
"Hei, minä olen täällä -välitätkö minusta?"
Olemme normaalisti seuraa hakevia, jo varhaiskasvatuksesta lukien, jatkuen ala-asteilla ja toivoen sitä parasta kaveria vähintään ylä-asteella, ystävyyden jatkuessa läpi oman elämän. Näin useimmat toivovat.
Haemme ystävyydestä turvaa, seuraa ja purkukanavaa ongelmille, joille me kaikki olemme alttiita
Osa meistä on riippuvaisempia. On myös tarrautujia, koska luonto ei antanut voimaa olla omillaan. Tuo edellinen ei ole missään nimessä huonoa - se on vain ominaisuus, joka kohtaa aina jonkun.
Haluamme ystävyyttä, se luo huomioimista - on luonnollista, että meistä jokainen haluaa tunnustusta, tarpeelliseksi tuntemisen mahlaa kuin myös tunnetta, että olen hyödyllinen - edes jollekin tarpeellinen. Näin ei aina käy ja jäämme vajaiksi, emme saa sitä täyttymystä, joka itse asiassa kuuluisi meille kaikille.
Meissä on myös ilkeyttä, vihaa ja kostoa!
Tyydytämme jotain syvyyksistä kumpuavaa tarvetta olemalla joskus jopa "sille parhaimmalle kaverille" ilkeä, julma ja jopa kuolemaan saattava. Esimerkkejä ei enää tässä kannata tuoda esille.
Ilkeys on usein kostoa, vajeellisuuden alitajuntailmiö, kun on saanut siipeensä, eikä ole kestänyt sitä häpeää, mikä siitä alastomana ilmentyi muiden nähtäville.
Onneksemme meillä on myös vieraankin empaattisuus, myötätunto kuin huolehtimisen tarve
Yhteiskunta kehittyi syystä, koska olemme riippuvuussuhteessa muihin - harva tulee edes täysin toimeen vain omillaan - tarvitsemme käsinojaa, olkapäätä kuin henkistä tukea, kun aika-ajoin kullakin meistä menee huonosti.
Nyt media on kiitettävän voimallisesti tarttunut yhteiskuntahenkeen - siihen keskinäiseen vuorovaikutushenkeen, jonka vieraanakin tulisi osoittaa välittämistä, osallistumista. "Ketään ei jätetä", varsinkaan lapsia ja nuoria, sillä yhteiskuntaa ei ole ilman heitä.
Olemme kannustaneet valtiomme johtoa - presidenttinä ja pääministerinä ottamaan kopin tästä pallosta, joka on huomioimisen ja välittämisen viesti lapsille ja nuorille.
.
.
Ilkka Luoma

HS-kommentit || FB
...
Lähetetty Windows 10:n Sähköpostista
|* Kojamo Oyj on muun muassa ammattiyhdistysliikkeiden omistama kiinteistöjen omistusyhteisö, joka on monin eri syin voimallisesti nostanut vuokratasoa.
Tänään asunnon saa ostettua - luottotietonsa huolellisesti säilyttänyt - ennätysalhaisella korolla ja pankkien marginaalilla - parhaimmillaan pienellä alkupääomalla (jopa vain 10 prosenttia) saa asuntolainan, lainoitetun asunnon voi sitten laittaa vuokralle ja koko sijoitustoiminnan voi taitavasti oman yhtiönsä puitteista hoitaa pelkällä vuokratulolla!
Oikein vai väärin?
Oikein, sillä se on laillista ja tuottavaa - ainakin saa perinnöiksi jaettua lapsilleen omat asunnot, sitten kun vuokralaiset ovat "kustantaneet" - osaksi asumistuella asunnon velattomaksi.
Väärin, sillä tämä vuokra-asuntoliiketoimi osaltansa kustannetaan yhteiskunnan tulonjakokukkarosta
Lisäksi herää kysymys rahan kertymisestä samoihin kukkaroihin, eli kyseessä moraalis-eettinen yhteiskuntakysymys. Entä jos koko asumistukijärjestely poistetaan yksityisasunnoista - ja keskitetään vain esimerkiksi kuntien omistamiin asuntoihin ja samalla kunnat tulevat merkittäviksi rakentajiksi.
Pohdittavaksi yleiskysymykseksi jää se kuinka paljon yhteiskunnan pitää kustantaa ja ylläpitää yksityisen jäsenensä tulonmuodostusta kuin omistusjärjestelyjä.
Onko tämä sitten lopulta sitä todellisuutta, että toiset ovat vain nokkelampia kuin toiset - ja toiset pääsevät tulonmuodostukseen ikään kuin kultalusikka suussaan.
Laittaisiko tämä yrittämisen ja pärjäämisen filosofia enemmän jo alusta lukien, kun vanhemmat antavat opastusta kuinka sijoittaminen on mukavaa, jos unohdamme tässä otettavat riskit.
Moni muistaa, kun 1990-luvun alun asuntomarkkinat ... !