Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
sunnuntaina, marraskuuta 10, 2019
Isät ovat aina lopulta taistelijoita - kukin tavallansa
1 - Isänä oleminen on evoluution tahto; emme sitä vain halua täytenä tunnustaa. Tosiasia on se, että jokainen isä haluaa tuottaa itsestään puolikopiota, tai edes olla huolehtimassa, että jälkikasvu tulisi pärjäämään elämässä vähintään yhtä hyvin kuin isä itse - uskoisin, että kaikki isät toivovat hyvää elämää lapsilleen.
Isän rooli on uroksen rooli, joka huolehtii aina reviiristä, ja perheen turvallisuudesta - näin jos katsoisimme muun eläinkunnan uroksien keskimääräistä tehtäväkenttää.
Eläinkunnassa uros on paljolti siitoskone - useimmiten juuri kiima-aikana, joka pystyy tuottamaan elämänrataa evoluutiolle aina kuolemaansa saakka - mikäli terveys ja luontainen halu niin sallivat.
Evoluutio vei naisilta lisääntymisen tietyn ikähaitarin jälkeen - järkevin syin. Uroksen lisääntymiskyky on normaalisti "loppuun saakka", sillä miehiä ja uroksia kuolee "ennenaikojaan" useammin kuin naisia ja naaraita. Poikiakin syntyy hiukan enemmän kuin tyttöjä, koska pojat ovat ehkä onnettomuusherkempiä näyttämisharjoituksissaan. ...
Minulle luoja soi kaksi elämän ikäkautta; ensimmäiset lapset syntyivät 1981 ja -88. Tuolloin oli aivan erilainen meno kuin nyt, kun toisen elämäni kaksoset syntyivät 2013.
Olin Savonlinassa se toinen nuori mies, joka oli synnytysvalmennuksessa - siis outo kulkija, jota valmennuksessa olevat muut naiset katsoivat uteliaan hyväksyvinä - sain ilmeisesti pisteet kotiin?
Kasvatus on muuttunut valtavasti näinä reiluna 30 vuotena. Nyt annetaan aikaa lapsille; ehkä työtaakka on jo vähän helpottanut, tai sitten silloin joskus piti juosta rahan perässä ja olla olevinaan niin tärkeä, että piti olla kokouksissa - liian usein.
Kasvatuksen lisäksi turvallisuusasiat ovat muuttuneet - 1981 jälkeen turvaistuimet olivat autoissa harvinaisuus ja oman syntymäni aikoihin 1957 niitä ei ollut lainkaan - ei edes turvavöitä.>2
2 - Ennen lapset tehtiin nuorena, mentiin naimisiin ja usein myös erottiin. Nyt ei naimisiinmeno ole niin tärkeää, mutta kasvatus on, ja kypsässä iässä luulee jo olevansa "aina oikeassa", vaikka modernit nuoret tietävät hiton paljon enemmän kuin 1980-luvulla.
Nyt pääkaupunkiseudulla monivärinen päiväkoti on arkea - Savonlinnassa ja Sodankylässä ei ollut kuin valkoisia ja Lapissa lisäksi poroja. Nyt kansainvälistytään ja tuntuu vilpittömästi siltä, etteivät nykyiset lapset enää piittaa väristä, uskonnosta, tavoista tai kielestä - ollaan kavereita tai sitten ei - kuten siltä osin jo aina ennenkin.
Nyt päiväkodeissa oivalletaan monikirjoinen yhteiskunta ja kaikki leikkivät kaikkien kanssa. Hyvä näin, sillä täällä meillä Suomessa syntyneiden lasten vika ei ole se, että vanhemmat tai heidän vanhemmat muuttivat syystä tai toisesta Suomeen. Kun meillä ollaan, pidetään kaikista huoli. Nykyisissä päiväkodeissa monikirjo on rikkautta - ennen Savonlinnassa ja Lappeenrannassa se olisi ollut suuren ihmetyksen aihe.
Tänään isiä on enemmän arkiaamuisin päiväkotien aamussa ja iltapäivässä - tällainen käytännön tilanne Helsingin länsipuolella. Isät tekevät hienosti osansa, osaavat riisua lapsensa, osaavat olla heiluttamassa lähtörituaalit juuri oikealla tavalla, kun kiiruhtavat pois kukin omiin juttuihinsa.
Lapsia syntyy Suomessa suomalaisille liian vähän. Puuttuu luottamusta edustajiimme, luottamuspula johtajiimme ja masinoitu pelko ympäristöstä, joka voi olla vieläkin synkempi kuin kuunaan nyt luulemme. Ei haluta tehdä lapsia epävakaaseen ympäristöltään "tuhoutuvaan maailmaan". Mistä luottamus ja mistä halu tehdä lisää evoluutiolle elon kantorataa - siis lapsia ilostuttamaan vanhentuvaa väestöämme.
Pitää olla tahto, pitää olla toivo ja pitää olla se luottamus, että meitä kansalaisia kuunnellaan oikeasti. Erityisesti pitää olla joukkoon kuulumisen henki, jossa jokainen kokee omat tehtävänsä hyväksytyiksi ja tarpeellisiksi. Tarvitsemme hyväksyntää ja ryhmään kuulumisen henkeä. e
Isän rooli on uroksen rooli, joka huolehtii aina reviiristä, ja perheen turvallisuudesta - näin jos katsoisimme muun eläinkunnan uroksien keskimääräistä tehtäväkenttää.
Eläinkunnassa uros on paljolti siitoskone - useimmiten juuri kiima-aikana, joka pystyy tuottamaan elämänrataa evoluutiolle aina kuolemaansa saakka - mikäli terveys ja luontainen halu niin sallivat.
Evoluutio vei naisilta lisääntymisen tietyn ikähaitarin jälkeen - järkevin syin. Uroksen lisääntymiskyky on normaalisti "loppuun saakka", sillä miehiä ja uroksia kuolee "ennenaikojaan" useammin kuin naisia ja naaraita. Poikiakin syntyy hiukan enemmän kuin tyttöjä, koska pojat ovat ehkä onnettomuusherkempiä näyttämisharjoituksissaan.
...
Minulle luoja soi kaksi elämän ikäkautta; ensimmäiset lapset syntyivät 1981 ja -88. Tuolloin oli aivan erilainen meno kuin nyt, kun toisen elämäni kaksoset syntyivät 2013.
Olin Savonlinassa se toinen nuori mies, joka oli synnytysvalmennuksessa - siis outo kulkija, jota valmennuksessa olevat muut naiset katsoivat uteliaan hyväksyvinä - sain ilmeisesti pisteet kotiin?
Kasvatus on muuttunut valtavasti näinä reiluna 30 vuotena. Nyt annetaan aikaa lapsille; ehkä työtaakka on jo vähän helpottanut, tai sitten silloin joskus piti juosta rahan perässä ja olla olevinaan niin tärkeä, että piti olla kokouksissa - liian usein.
Kasvatuksen lisäksi turvallisuusasiat ovat muuttuneet - 1981 jälkeen turvaistuimet olivat autoissa harvinaisuus ja oman syntymäni aikoihin 1957 niitä ei ollut lainkaan - ei edes turvavöitä.>2
HS selvitti tilastoista, millainen on keskivertoisä – Tutkijan mukaan suurin muutos liittyy lapsille annettuun aikaan
Nyt pääkaupunkiseudulla monivärinen päiväkoti on arkea - Savonlinnassa ja Sodankylässä ei ollut kuin valkoisia ja Lapissa lisäksi poroja. Nyt kansainvälistytään ja tuntuu vilpittömästi siltä, etteivät nykyiset lapset enää piittaa väristä, uskonnosta, tavoista tai kielestä - ollaan kavereita tai sitten ei - kuten siltä osin jo aina ennenkin.
Nyt päiväkodeissa oivalletaan monikirjoinen yhteiskunta ja kaikki leikkivät kaikkien kanssa. Hyvä näin, sillä täällä meillä Suomessa syntyneiden lasten vika ei ole se, että vanhemmat tai heidän vanhemmat muuttivat syystä tai toisesta Suomeen. Kun meillä ollaan, pidetään kaikista huoli. Nykyisissä päiväkodeissa monikirjo on rikkautta - ennen Savonlinnassa ja Lappeenrannassa se olisi ollut suuren ihmetyksen aihe.
Tänään isiä on enemmän arkiaamuisin päiväkotien aamussa ja iltapäivässä - tällainen käytännön tilanne Helsingin länsipuolella. Isät tekevät hienosti osansa, osaavat riisua lapsensa, osaavat olla heiluttamassa lähtörituaalit juuri oikealla tavalla, kun kiiruhtavat pois kukin omiin juttuihinsa.
Lapsia syntyy Suomessa suomalaisille liian vähän. Puuttuu luottamusta edustajiimme, luottamuspula johtajiimme ja masinoitu pelko ympäristöstä, joka voi olla vieläkin synkempi kuin kuunaan nyt luulemme. Ei haluta tehdä lapsia epävakaaseen ympäristöltään "tuhoutuvaan maailmaan". Mistä luottamus ja mistä halu tehdä lisää evoluutiolle elon kantorataa - siis lapsia ilostuttamaan vanhentuvaa väestöämme.
Pitää olla tahto, pitää olla toivo ja pitää olla se luottamus, että meitä kansalaisia kuunnellaan oikeasti. Erityisesti pitää olla joukkoon kuulumisen henki, jossa jokainen kokee omat tehtävänsä hyväksytyiksi ja tarpeellisiksi. Tarvitsemme hyväksyntää ja ryhmään kuulumisen henkeä. e