Pidemmälle koulutetuilla on samanlainen lakko-oikeus kuin muillakin, mutta ...
Lakkoilu on taas ylittänyt uutisoinnin. Lakko on aina merkki epäonnistumisesta. Se on merkki siitä, että joustavuus loppui. Lakkoilu on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut mitään luottoa tekijän ja teettäjän välillä. Lakko on vanhanaikainen ja alkeellinen ase, joka saan aikaan pidemmällä jänteellä vain vahinkoa. Vastuulliset ihmiset eivät tarvitse lakkoja. Vastuulliset työnantajat huolehtivat tärkeimmästä voimavarastaan, työntekijöistä.
Lakot ovat vähentyneet viime aikoina. USA:ssa edesmennyt presidentti Reagan erotti lakkoon menneet lennonjohtajat ja palkkasi ilmavoimista uudet. Vielä 80-luvulle saakka Japanissa työnantaja huolehti tekijänsä kehdosta hautaan. Kuuluisa patruuna Valkeakoskella järjesti duunareilleen kodit, tarhat, koulut, itse työn ja vieläpä jalkapallojoukkueen. Juuso Wallden huolehti kaikesta; hän valitsi olohuoneiden tapetitkin.
Lakko keksittiin dinosaurusaikana, jossa vastakkain oli Jussi ja jumala. Työnantaja otti kaiken irti, ei säästänyt kallisarvoisinta "omaisuuttaan", työntekijää. Työnantaja oli kapitalisti, eikä ymmärtänyt virheitään, vaan katsoi tilikirjoja. Duunari otti ja hermostui, perustettiin punaisen aatteen liikkeet. Joukkovoima teki tehtävänsä. 80-luvulla saavutettiin tila, joka oli luonut suomalaisen hyvinvointivaltion. Työvoimaliike tuossa muodossaan oli tehnyt tehtävänsä.
Nyt on uusi aika; vastakkainasettelu on vain yritystoiminnan kilpailuasetelmissa, ei enää tekijöiden ja teettäjien asetelmissa. Vastuuntunto työntekijöistä on ainut keino työnantajalta, jotta kilpailukyky säilyisi. Joukkovoima muuntuu yksilön voimaksi. Mikäli vastuunkantoa ei havaita työnantajassa, koituu se hiljalleen yrityksien tuhoksi; ne menettävät kilpailukykynsä. Maailmalla on runsaasti yrityksiä, jotka aina tekevät jonkun asian paremmin. Me emme voi lakkoilla, me voimme olla kapeilla toimisektoreillamme vain parhaita ja kyvykkäimpiä.
Työ on muuttunut joustavaksi, työsuhteet lyhyiksi. Vuokratyövoima lisääntyy koko ajan. Perinteelliset asetelmat ovat murtumassa. Joukkovoima on muuttumassa tiimivoimaksi. Järjestöt linnoissaan ovat poistumassa muodostuakseen verkostovoimaksi yksilöiden väleille. Informaatio ei tule enää Helsingin päätoimistolta, vaan välittömästi kannanottoina suoraan yksilöiltä ja verkosta. Työntekijät tuntevat yhtiönsä; puuttuu vain se, että he voisivat osallistua myös pääomasijoituksin. Yhdysvalloissa on yhtiö, jonka kaikki 9000 työntekijää ovat myös omistajina ja tuo yhtiö menestyy hyvin.
Työntekijä ja työnantaja ovat verkostotiimi, jossa yhdessä vaalitaan yhtiön etuutta kilpailijoita vastaan. Työyhteisö muodostaa hengen, jossa jokainen huolella valittu tiiminjäsen tekee osansa motivoituneena ikäänkuin yhtiön omistajana. Jokainen yhtiöstään ylpeä tiimiläinen saa palkkansa vain tuotoksesta, ei budjeteista ja tämä on oikeasti tiedostettu. Tämän päivän parhaat yhtiöt huolehtivat työntekijöistään; arvokkaimmasta luonnonvarastaan, jonka innovaatiot luovat kilpailukyvyn. Menestyvä yhtiö kiittää tekijöitään oikeudenmukaisella voitonjaolla tai vaikeat ajat ylittävillä ratkaisuilla. Lakkoja emme enää tarvitse. Ongelmat ratkaistaan täsmähoidolla.
maanantaina, huhtikuuta 04, 2005
Vihreiden tuleva puheenjohtaja voisi olla Anni Sinnemäki
Vihreiden tuleva puheenjohtaja voisi olla Anni Sinnemäki
On kannustettavaa että Vihreät voisivat saada myös nuorennusleikkauksen kuten kyykyssä oleva kykypuolue sai Kataisen. Vihreiden osalta voisi sanoa, että luonnonmukaisesti älypuolue voisi saada oman nuoren innostajansa. Nykyinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara on tunnetusti fiksu ja älykäs mies. Vihreäliike on vedenjakajalla; tuleeko siitä (vai onko tullut jo?) tavallinen "tasaistunut" puolue muiden joukkoon vai ottaako se irtioton todellisiin haasteiden ratkaisuihin.
Anni Sinnemäki edustaa luovaa ajattelua. Sinänsä luonto ja luonnon ymmärtäminen ei vaadi luovia ratkaisuja, koska harmoniassa ei spekulointeja tarvita, kaikki on jo kirjoitettu luonnon omaan käsikirjaan. Annin tehtävä luovuudellaan olisikin selostaa tämä luonnonymmärrys itse ihmisille! Me emme oikein tahdo ymmärtää mitä ympärillämme tapahtuu puhumattakaan siitä mitä teoillamme aiheutamme nyt ja vastaisuudessa. Luonnon käsikirjan selostus kuluttajille on ensiarvoista ja tähän Anni voisi olla oikea henkilö.
Vihreän puolueen voittokulkua ei lasketa markkinaehdoin; se lasketaan kestävinä ratkaisuina itse kokonaisharmoniassa ja ihmis- ja eläinkunnan hyvinvointina luonnonmukaisesti elämisen tasona eikä kulutusjuhlana. Niin Vihreät kuin ihmiskunta elää veitsenterällä; nyt ei enään kommunikeamietinnöt ja juhlalliset lausumat tee kesää. Nyt on tekojen aika. Vihreiden irtiotto voisi tapahtua dynamiikalla ja informaatiolla jopa eduskuntavaalien äänimäärän laskun uhalla. Väittäisin kuitenkin, että kansalaiset tiedostavat paremmin tulevat ympäristömme uhkatekijät kuin keskivertoiset poliittiset päättäjät. Vihreiden tosiasioihin perustuva informaatio ja toimintatapa tekoineen (so. aatteen julistus, koska nykyinen Vihreiden poliittinen valta ei riitä konkreettisiin tekoihin) toisi lisää kansanedustajia eduskuntaan tekemään myös oikeita ja konkreettisia päätöksiä. Anni Sinnemäki voisi olla se airut, joka voisi ravistella ja herättää äänestäjät. Tarvittava karisma kasvaa sitten tekojen mukana ja "Itsevaltiaat" auttaa omalla puolellaan.
On myös muistettava, että vihreät ajatukset eivät ole Vihreiden yksinoikeus; myös muut puolueet ovat heräämässä ympäristön tilaamme ja elämisen tasomme tasapainoiseen arvioimiseen luonnon harmonia näkökulmasta. Toivotan Annille voimaa tehdä päätös lähteä oman puolueen puheenjohtaja kisaan!
(kirjoitettu ma. 4.4. klo 8:50)
Ilkka Luoma
On kannustettavaa että Vihreät voisivat saada myös nuorennusleikkauksen kuten kyykyssä oleva kykypuolue sai Kataisen. Vihreiden osalta voisi sanoa, että luonnonmukaisesti älypuolue voisi saada oman nuoren innostajansa. Nykyinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara on tunnetusti fiksu ja älykäs mies. Vihreäliike on vedenjakajalla; tuleeko siitä (vai onko tullut jo?) tavallinen "tasaistunut" puolue muiden joukkoon vai ottaako se irtioton todellisiin haasteiden ratkaisuihin.
Anni Sinnemäki edustaa luovaa ajattelua. Sinänsä luonto ja luonnon ymmärtäminen ei vaadi luovia ratkaisuja, koska harmoniassa ei spekulointeja tarvita, kaikki on jo kirjoitettu luonnon omaan käsikirjaan. Annin tehtävä luovuudellaan olisikin selostaa tämä luonnonymmärrys itse ihmisille! Me emme oikein tahdo ymmärtää mitä ympärillämme tapahtuu puhumattakaan siitä mitä teoillamme aiheutamme nyt ja vastaisuudessa. Luonnon käsikirjan selostus kuluttajille on ensiarvoista ja tähän Anni voisi olla oikea henkilö.
Vihreän puolueen voittokulkua ei lasketa markkinaehdoin; se lasketaan kestävinä ratkaisuina itse kokonaisharmoniassa ja ihmis- ja eläinkunnan hyvinvointina luonnonmukaisesti elämisen tasona eikä kulutusjuhlana. Niin Vihreät kuin ihmiskunta elää veitsenterällä; nyt ei enään kommunikeamietinnöt ja juhlalliset lausumat tee kesää. Nyt on tekojen aika. Vihreiden irtiotto voisi tapahtua dynamiikalla ja informaatiolla jopa eduskuntavaalien äänimäärän laskun uhalla. Väittäisin kuitenkin, että kansalaiset tiedostavat paremmin tulevat ympäristömme uhkatekijät kuin keskivertoiset poliittiset päättäjät. Vihreiden tosiasioihin perustuva informaatio ja toimintatapa tekoineen (so. aatteen julistus, koska nykyinen Vihreiden poliittinen valta ei riitä konkreettisiin tekoihin) toisi lisää kansanedustajia eduskuntaan tekemään myös oikeita ja konkreettisia päätöksiä. Anni Sinnemäki voisi olla se airut, joka voisi ravistella ja herättää äänestäjät. Tarvittava karisma kasvaa sitten tekojen mukana ja "Itsevaltiaat" auttaa omalla puolellaan.
On myös muistettava, että vihreät ajatukset eivät ole Vihreiden yksinoikeus; myös muut puolueet ovat heräämässä ympäristön tilaamme ja elämisen tasomme tasapainoiseen arvioimiseen luonnon harmonia näkökulmasta. Toivotan Annille voimaa tehdä päätös lähteä oman puolueen puheenjohtaja kisaan!
(kirjoitettu ma. 4.4. klo 8:50)
Ilkka Luoma
Isketäänkö Suomen armeijan käyttövaroihin jo liiaksi?
Maanantain 4.4. uutisoinnissa puolustusvoimiemme komentaja amiraali Kaskeala peräänkuulutti suurta huoltansa armeijan rahoituksesta. Näyttää siltä, että puolusvoimiltamme ollaan viemessä toimintaedellytyksiä hoitaa kansallista tehtäväänsä. Ikäluokat pienenee ja kelvollisten varusmiesten määrä vähenee. Entistä enemmän tarvitsemme kutsuntajärjestelmään perustuvaa armeijaa, jossa tehtävien määrä lisääntyy pienenevistä ikäluokista huolimatta.
Eduskunnan on valinnut Suomen kansa. Enemmistö kansastamme puoltaa vahvasti varusmiesarmeijaa ja sen täyttä ylläpitoa. Eduskunnan velvollisuus on kuulla äänestäjiensä ääntä. Armeijan merkitys Suomelle on kautta-aikojen ollut suuri ja vaikuttava. Voidaan sanoa, että armeijamme on pelastanut tämän maan tai alueen useaan otteeseen.
Valtiomme kipristelee jatkuvissa rahavaikeuksissa, verojakaan ei voi nostaa ja säästöt ovat arkipäivää. Nyt on kysymys kohdentamisesta. Hallitus on kohdentanut rahaa mm. Soneran kautta Saksan ilmatilaan kuin myös aikoinaan, tosin pakosta, pankkijärjestelmämme pelastamiseen. Puolustusvoimat tarvitsevat nyt erillisen kohdentamisen, otettakoon se vaikka kansalaisobligaatioilla tai muilla järjestelyillä. Eräs vaihtoehto on kohdentaa soveltuvaa työttömiemme työvoimaa armeijamme tarpeisiin. Näin saadaan "ilmaista" jo päivärahoin maksettua työaikaa hyvin laajalta osaamisalueelta, koska työttömyyskirjomme on kattava ulottuen lähes kaikkiin ammattiryhmiin. Kyseeseen tulevat monet apu- yms.tehtävät sekä ulkoistuskelpoiset toimet. Tällä järjestelyllä armeija säästää budjettivaroja sellaisiin kohteisiin joita ei voi työvoimalla korvata, siis varusteisiin, kalustoon ja tarvikkeisiin. Työttömiemme totaalinen inventointi on muutoinkin hyödyllinen toimenpide, sillä joudumme kohdentamaan tätä työvoimareserviä myöhemmin muihinkin ns. yleisiin töihin, mm. rataverkoston peruskorjaukseen sekä rakennettavaan Päijänne-Saimaa kanavaan.
Suomen kansa on aina seisonut armeijansa takana. Nyt ei tarvitse pelotella perinteellisillä sodilla, vaan muilla armeijamme tehtävillä rauhan aikaisessa toiminnassa. Tehokas armeija on hyvä turvallisuustakuu eri tyyppisiin toimenpiteisiin myös Suomessa. Emmekä saa unohtaa armeijan kasvattavaa vaikutusta nuoriimme. Suomen armeija voisi olla kansainvälisesti rauhanturvaajien ammattikouluttaja laajemminkin, samoin voisimme antaa muiden maiden joukko-osastoille koulutusta ja/tai koulutussuunnittelua. Suomalaisella sotilaalla on historiallinen maine jo Hakkapeliitoista lähtien nykypäivän rauhanturvaajiin saakka.
Armeijamme rahantarpeeseen on syytä perustaa kansalaisliike, keräämään rahaa, pohjaamaan mielipidettä ja edesauttamaan vähintäänkin seuraavissa eduskuntavaaleissa löytämään sellaisia ehdokkaita, jotka kuuntelevat äänestäjien mielipidettä myös vaalien välillä.
Nyt on syytä kuunnella amiraali Kaskealan mielipidettä ja ryhdyttävä toimiin armeijamme toimintaedellytysten turvaamiseen kansalaisliikkeellä. Tämä projekti kiinnostaa varmasti monia suomalaisia ja sillä aikaansaamme yhteistä henkeä yhteisen päämäärän ja -projektin myötä. Ohjatusti kansan voima ja ideointikyky ratkaisee tämän kroonisen rahantarpeen armeijallemme nyt ja tulevaisuudessa.
Eduskunnan on valinnut Suomen kansa. Enemmistö kansastamme puoltaa vahvasti varusmiesarmeijaa ja sen täyttä ylläpitoa. Eduskunnan velvollisuus on kuulla äänestäjiensä ääntä. Armeijan merkitys Suomelle on kautta-aikojen ollut suuri ja vaikuttava. Voidaan sanoa, että armeijamme on pelastanut tämän maan tai alueen useaan otteeseen.
Valtiomme kipristelee jatkuvissa rahavaikeuksissa, verojakaan ei voi nostaa ja säästöt ovat arkipäivää. Nyt on kysymys kohdentamisesta. Hallitus on kohdentanut rahaa mm. Soneran kautta Saksan ilmatilaan kuin myös aikoinaan, tosin pakosta, pankkijärjestelmämme pelastamiseen. Puolustusvoimat tarvitsevat nyt erillisen kohdentamisen, otettakoon se vaikka kansalaisobligaatioilla tai muilla järjestelyillä. Eräs vaihtoehto on kohdentaa soveltuvaa työttömiemme työvoimaa armeijamme tarpeisiin. Näin saadaan "ilmaista" jo päivärahoin maksettua työaikaa hyvin laajalta osaamisalueelta, koska työttömyyskirjomme on kattava ulottuen lähes kaikkiin ammattiryhmiin. Kyseeseen tulevat monet apu- yms.tehtävät sekä ulkoistuskelpoiset toimet. Tällä järjestelyllä armeija säästää budjettivaroja sellaisiin kohteisiin joita ei voi työvoimalla korvata, siis varusteisiin, kalustoon ja tarvikkeisiin. Työttömiemme totaalinen inventointi on muutoinkin hyödyllinen toimenpide, sillä joudumme kohdentamaan tätä työvoimareserviä myöhemmin muihinkin ns. yleisiin töihin, mm. rataverkoston peruskorjaukseen sekä rakennettavaan Päijänne-Saimaa kanavaan.
Suomen kansa on aina seisonut armeijansa takana. Nyt ei tarvitse pelotella perinteellisillä sodilla, vaan muilla armeijamme tehtävillä rauhan aikaisessa toiminnassa. Tehokas armeija on hyvä turvallisuustakuu eri tyyppisiin toimenpiteisiin myös Suomessa. Emmekä saa unohtaa armeijan kasvattavaa vaikutusta nuoriimme. Suomen armeija voisi olla kansainvälisesti rauhanturvaajien ammattikouluttaja laajemminkin, samoin voisimme antaa muiden maiden joukko-osastoille koulutusta ja/tai koulutussuunnittelua. Suomalaisella sotilaalla on historiallinen maine jo Hakkapeliitoista lähtien nykypäivän rauhanturvaajiin saakka.
Armeijamme rahantarpeeseen on syytä perustaa kansalaisliike, keräämään rahaa, pohjaamaan mielipidettä ja edesauttamaan vähintäänkin seuraavissa eduskuntavaaleissa löytämään sellaisia ehdokkaita, jotka kuuntelevat äänestäjien mielipidettä myös vaalien välillä.
Nyt on syytä kuunnella amiraali Kaskealan mielipidettä ja ryhdyttävä toimiin armeijamme toimintaedellytysten turvaamiseen kansalaisliikkeellä. Tämä projekti kiinnostaa varmasti monia suomalaisia ja sillä aikaansaamme yhteistä henkeä yhteisen päämäärän ja -projektin myötä. Ohjatusti kansan voima ja ideointikyky ratkaisee tämän kroonisen rahantarpeen armeijallemme nyt ja tulevaisuudessa.
lauantaina, huhtikuuta 02, 2005
Hätä yhdistää ihmisiä; auttaminen helpottaa työnteonmahdollisuuksia
2005 - 04 - 01
Hätä yhdistää ihmisiä; auttaminen helpottaa työnteonmahdollisuuksia
Ongelmia kohdatessaan ihminen haluaa puhua toisille huolistaan. Suurien katastrofien yhteydessä kansakunnat voivat kohdata toisiaan aivan uudella tavalla. Riittävä ulkoinen uhka voi yhdistää kokonaisia mantereita.
Auttavaisuus on herännyt uusiin mittakaavoihin mm. Suomessa. Ihmisistä riippumaton luonnonvoima on aiheuttanut suuren hädän, jossa lähimmäisten syvä epätoivo on avannut silmämme tilanteille, joita voi tulla vastaisuudessa kohdallemme milloin tahansa. Voimme rakentaa varoitusjärjestelmiä ja voimme kehittää avustussysteemejämme yhteisesti ponnistaen. Tämä dramaattinen tapahtuma voisi olla alku uudelle jatkuvalle kädenojennukselle heille, joilla on vain kymmenes - tai vain sadasosa siitä, mitä meillä kehittyneissä maissa on.
Aivan kuten Aasian katastrofi avasi silmämme on samaan aikaan etenevä globalisaatio ja työnkäytön uusjako ajanut meitä miettimään aivan uudelleen tehtäväjakoa koko maailman osalta. Tuloerot ovat häkellyttävän suuria eri maiden ja maanosien kesken. Nuo tuloerot eli itse asissa ostovoiman käytön eroavaisuus hankaloittaa inhimillisesti ottaen kohta kaikkia maita. On väärin pelkästään kuunnella rajattomasti toimivia yhtiöitä, joille on suurena etuna omaisuuden kerryttämisessä valtavat tuotantokustannusten erot, millä on dramaattinen yhteys tuloeroihin ja sitä myötä estävä vaikutus kestävän tasaiseen elämisentason tavoitteluun.
Pohjoismaissa mm. Ruotsi ja Norja ovat ymmärtäneet kehitysavun tarkoituksen; meidän ratkaisevasti pienempi kehitysavun osuus bruttokansantuotteestamme ei kuvasta suomalaista kansantahtoa. Kansalaisemme ovat osoittaneet hädänhetkellä kollektiivista auttamisen halua. On selvää, että elinolojen ollessa edes hiukan paremmat mm. Indonesiassa, olisivat inhimilliset tuhot olleet pienemmät. Nykyinen tiedonvälitys ja usein parjattu internet "kuulutti" todellisuuden ripeämmin kaikkien tietoisuuteen verrattuna valtiovallan huolelliseen tarkkuuteen ja varovaisuuteen pyrkivät tiedotusmenetelmät. Nyt on avattu uusi mahdollisuus koordinoida, systematisoida ja kestävästi hyödyllistää koko kehitysavun tavoitteet ja toimenpiteet.
Tavoitteena ollut 0,7-1% kehitysapua bruttokansantuotteesta ei riitä ratkaiseviin muutoksiin. On laskettu, että kehittyneiden maiden luovuttaessa ostovoimastaan n. 5-10% köyhimmille maille antaa se mahdollisuuden tasaisempaan kulutukseen koko maailmassa, jolloin meille työnjaon uusjaossa kärsiville rikkaille maille avautuu uusia ennen kokemattomia työtilanteita suunnittelun ja projektoinnin osalta. On selvää, että kaikilla maailman mailla tulee olla kilpailumahdollisuus globaalissa kaupankäynnissä. Osaaminen ja neuvokkuus ratkaiskoon onnistumiset. On kuitenkin selvää, että tasaisempi kulutusvoima takaa myös tasaisemman työllistymisen. Yli rajojen tapahtuva liiketoiminta on mm. Suomessa alentamassa elintarvikkeiden hintoja. Muualta tullut liiketoimi on jo antanut alkusysäyksen esim. matkapuhelinkustannusten alentumiseen.
Nyt olisi syytä aloittaa systemaattisesti ja tutkitusti uuden ajan täsmäkehitysapu, joka nostetaan 5-10% tasolle ostovoimastamme; näin me takaamme itsellemme markkinoita ja käyttöä osaamisellemme eli viime kädessä onnistumme tavoittelemaan meille kaikille niin tärkeätä työntekoa.
Hätä yhdistää ihmisiä; auttaminen helpottaa työnteonmahdollisuuksia
Ongelmia kohdatessaan ihminen haluaa puhua toisille huolistaan. Suurien katastrofien yhteydessä kansakunnat voivat kohdata toisiaan aivan uudella tavalla. Riittävä ulkoinen uhka voi yhdistää kokonaisia mantereita.
Auttavaisuus on herännyt uusiin mittakaavoihin mm. Suomessa. Ihmisistä riippumaton luonnonvoima on aiheuttanut suuren hädän, jossa lähimmäisten syvä epätoivo on avannut silmämme tilanteille, joita voi tulla vastaisuudessa kohdallemme milloin tahansa. Voimme rakentaa varoitusjärjestelmiä ja voimme kehittää avustussysteemejämme yhteisesti ponnistaen. Tämä dramaattinen tapahtuma voisi olla alku uudelle jatkuvalle kädenojennukselle heille, joilla on vain kymmenes - tai vain sadasosa siitä, mitä meillä kehittyneissä maissa on.
Aivan kuten Aasian katastrofi avasi silmämme on samaan aikaan etenevä globalisaatio ja työnkäytön uusjako ajanut meitä miettimään aivan uudelleen tehtäväjakoa koko maailman osalta. Tuloerot ovat häkellyttävän suuria eri maiden ja maanosien kesken. Nuo tuloerot eli itse asissa ostovoiman käytön eroavaisuus hankaloittaa inhimillisesti ottaen kohta kaikkia maita. On väärin pelkästään kuunnella rajattomasti toimivia yhtiöitä, joille on suurena etuna omaisuuden kerryttämisessä valtavat tuotantokustannusten erot, millä on dramaattinen yhteys tuloeroihin ja sitä myötä estävä vaikutus kestävän tasaiseen elämisentason tavoitteluun.
Pohjoismaissa mm. Ruotsi ja Norja ovat ymmärtäneet kehitysavun tarkoituksen; meidän ratkaisevasti pienempi kehitysavun osuus bruttokansantuotteestamme ei kuvasta suomalaista kansantahtoa. Kansalaisemme ovat osoittaneet hädänhetkellä kollektiivista auttamisen halua. On selvää, että elinolojen ollessa edes hiukan paremmat mm. Indonesiassa, olisivat inhimilliset tuhot olleet pienemmät. Nykyinen tiedonvälitys ja usein parjattu internet "kuulutti" todellisuuden ripeämmin kaikkien tietoisuuteen verrattuna valtiovallan huolelliseen tarkkuuteen ja varovaisuuteen pyrkivät tiedotusmenetelmät. Nyt on avattu uusi mahdollisuus koordinoida, systematisoida ja kestävästi hyödyllistää koko kehitysavun tavoitteet ja toimenpiteet.
Tavoitteena ollut 0,7-1% kehitysapua bruttokansantuotteesta ei riitä ratkaiseviin muutoksiin. On laskettu, että kehittyneiden maiden luovuttaessa ostovoimastaan n. 5-10% köyhimmille maille antaa se mahdollisuuden tasaisempaan kulutukseen koko maailmassa, jolloin meille työnjaon uusjaossa kärsiville rikkaille maille avautuu uusia ennen kokemattomia työtilanteita suunnittelun ja projektoinnin osalta. On selvää, että kaikilla maailman mailla tulee olla kilpailumahdollisuus globaalissa kaupankäynnissä. Osaaminen ja neuvokkuus ratkaiskoon onnistumiset. On kuitenkin selvää, että tasaisempi kulutusvoima takaa myös tasaisemman työllistymisen. Yli rajojen tapahtuva liiketoiminta on mm. Suomessa alentamassa elintarvikkeiden hintoja. Muualta tullut liiketoimi on jo antanut alkusysäyksen esim. matkapuhelinkustannusten alentumiseen.
Nyt olisi syytä aloittaa systemaattisesti ja tutkitusti uuden ajan täsmäkehitysapu, joka nostetaan 5-10% tasolle ostovoimastamme; näin me takaamme itsellemme markkinoita ja käyttöä osaamisellemme eli viime kädessä onnistumme tavoittelemaan meille kaikille niin tärkeätä työntekoa.
perjantaina, huhtikuuta 01, 2005
Kansalaisyhteiskunnan luottamus perustuu toteutuvaan lakiin
[ver 1.2]
Maailman vanhin ammatti olisi voinut olla asianajaja. Ehkä hyvän ja pahan tiedon puun omena ei olisi saanut niin suurta mittakaavaa, jos taitava asianajaja olisi voinut asiaa sovitella. Kansalaisen näkökulmasta laki näyttää soveltuvan käytäntöön sen taitavuuden myötä kuinka lainkirjainta voidaan tulkita. Tuomiovalta perustuu saman koulutuksen saaneisiin henkilöihin, jotka soveltavat lakikokoelmaa kuten asianajajatkin.
Median tehtävä kaivaa 'mottimaisesti' epäkohdat esille
Karpo tyyppiset ohjelmat penkovat kansan riemuksi epäkohtia yhteiskunnastamme ja tavastamme toimia (näiden osuus on kuitenkin pieni kokonaisuuteen verrattuna). Virheitä syntyy jokaisessa instanssissa. Kansalaisluottamusta ajatellen myös tuomiovalta tekee virheitä.
Tuomari ja maallikkojäsenet eli lautamiehet näkevät kuitenkin aina tilanteen omine aisteineen sekä ennenkaikkea osapuolien asianajajien muotoilemina. Kaikissa ammateissa on hyviä ja parempia osaajia, näin myös oikeussaleissa, joissa jaetaan kohtaloa sen tulkinnan mukaan miltä käsiteltävä asia ollaan saatu näyttämään.
Oikeudenmukaisuutta ajatellen demokratian tärkein tae on toimiva ja tasapuolinen oikeuslaitos
Teoreettisesti ajatellen laintulkitsijoiden pitäisi olla lahjomattomia sekä täysin tunteettomia; heidän tehtävä on ainoastaan määrätä sen kirjaimen mukaan minkä virkamiehet ja asiantuntijat ovat kirjoittaneet ja kansanedustajat hyväksyneet. Lahjomatonta ihmistä ei ole olemassa; niin kauan kuin inhimillisyys ja vaikuttamisen mahdollisuus toisiin on olemassa, ei voi olla täysin puolueetonta laintulkintaa.
Toimivan yhteiskunnan pohja ja perusta on luottamus oikeuslaitokseen
Lain käyttö, sen soveltaminen ja todisteiden esittely sekä johtopäätökset perustuvat lähes aina puutteelliseen aineistoon (täydellinen todistelu on teoreettista); edelleenkin inhimillisesti ajatellen täydellisen aineiston esittely päätöksien tueksi on mahdotonta, jo senkin takia, että 100 prosenttista syy-seuraus suhdetta ei ole olemassa. Näiden vaillinaisuuksien takia itse lainoppineen rooli parhaimmalla mahdollisella tavalla tapahtuvassa oikeudenmukaisuuden jaossa on ratkaisevaa. Tämä tekijä määrää kansalaisluottamuksen oikeuslaitokseen.
Kansalaisten keskuudessa tiedostetut asianajajien laskujen kirjoitustaito on se päällimmäinen asia
Keskusteluissa esiintyy sanat ahneus, kyynisyys, asianajajan omien etujen ajaminen (uraputki) sekä vitsi jossa "päivää" sanomalla kuitataan jo 100 euroa. Kaikissa ammattiryhmissä vähemmistö määrittää julkikuvaa hiljaisen enemmistön kustannuksella. Nämä eivät lisää kansalaisluottamusta.
Jokainen ammattiryhmä uudistaa aika-ajoin itseään sisä- tai ulkosyntyisesti,
... nyt voisi olla yhteiskunnan laillisuusvartijoiden uudistumishanke ajankohtainen. Se alkaa yleensä uusista sukupolvista eli jo koulutusvaiheesta. Liike-elämässä vastuunkanto ja yhteiskuntakelpoisuus nostaa päätään 80- ja 90 lukujen vallattomien vuosien jälkeen, nyt olisi kansalaisluottamuksen nimissä uuden oikeudenmukaisuuden aikakausi.
Kärjistäen raha ei ole ainoa tavoittelukohde; kunniakkuus ja kaikin mahdollisin keinoin lahjomattomuus ovat aiheita, jotka takaavat luottamuksen säilymisen oikeuden jakoon, koska viime kädessä laki on ainut asia, joka säilyy ja laillisuuden oikeudenmukaiseen toteutumiseen on kansalaisten yhteiskuntaluottamus kytketty.
Ilkka Luoma
PS. Kappalejaottelu uusittu väliotsikoineen - mitään kuitenkaan muuttamatta 7. marraskuuta 2015
Maailman vanhin ammatti olisi voinut olla asianajaja. Ehkä hyvän ja pahan tiedon puun omena ei olisi saanut niin suurta mittakaavaa, jos taitava asianajaja olisi voinut asiaa sovitella. Kansalaisen näkökulmasta laki näyttää soveltuvan käytäntöön sen taitavuuden myötä kuinka lainkirjainta voidaan tulkita. Tuomiovalta perustuu saman koulutuksen saaneisiin henkilöihin, jotka soveltavat lakikokoelmaa kuten asianajajatkin.
Median tehtävä kaivaa 'mottimaisesti' epäkohdat esille
Karpo tyyppiset ohjelmat penkovat kansan riemuksi epäkohtia yhteiskunnastamme ja tavastamme toimia (näiden osuus on kuitenkin pieni kokonaisuuteen verrattuna). Virheitä syntyy jokaisessa instanssissa. Kansalaisluottamusta ajatellen myös tuomiovalta tekee virheitä.
Tuomari ja maallikkojäsenet eli lautamiehet näkevät kuitenkin aina tilanteen omine aisteineen sekä ennenkaikkea osapuolien asianajajien muotoilemina. Kaikissa ammateissa on hyviä ja parempia osaajia, näin myös oikeussaleissa, joissa jaetaan kohtaloa sen tulkinnan mukaan miltä käsiteltävä asia ollaan saatu näyttämään.
Oikeudenmukaisuutta ajatellen demokratian tärkein tae on toimiva ja tasapuolinen oikeuslaitos
Teoreettisesti ajatellen laintulkitsijoiden pitäisi olla lahjomattomia sekä täysin tunteettomia; heidän tehtävä on ainoastaan määrätä sen kirjaimen mukaan minkä virkamiehet ja asiantuntijat ovat kirjoittaneet ja kansanedustajat hyväksyneet. Lahjomatonta ihmistä ei ole olemassa; niin kauan kuin inhimillisyys ja vaikuttamisen mahdollisuus toisiin on olemassa, ei voi olla täysin puolueetonta laintulkintaa.
Toimivan yhteiskunnan pohja ja perusta on luottamus oikeuslaitokseen
Lain käyttö, sen soveltaminen ja todisteiden esittely sekä johtopäätökset perustuvat lähes aina puutteelliseen aineistoon (täydellinen todistelu on teoreettista); edelleenkin inhimillisesti ajatellen täydellisen aineiston esittely päätöksien tueksi on mahdotonta, jo senkin takia, että 100 prosenttista syy-seuraus suhdetta ei ole olemassa. Näiden vaillinaisuuksien takia itse lainoppineen rooli parhaimmalla mahdollisella tavalla tapahtuvassa oikeudenmukaisuuden jaossa on ratkaisevaa. Tämä tekijä määrää kansalaisluottamuksen oikeuslaitokseen.
Kansalaisten keskuudessa tiedostetut asianajajien laskujen kirjoitustaito on se päällimmäinen asia
Keskusteluissa esiintyy sanat ahneus, kyynisyys, asianajajan omien etujen ajaminen (uraputki) sekä vitsi jossa "päivää" sanomalla kuitataan jo 100 euroa. Kaikissa ammattiryhmissä vähemmistö määrittää julkikuvaa hiljaisen enemmistön kustannuksella. Nämä eivät lisää kansalaisluottamusta.
Jokainen ammattiryhmä uudistaa aika-ajoin itseään sisä- tai ulkosyntyisesti,
... nyt voisi olla yhteiskunnan laillisuusvartijoiden uudistumishanke ajankohtainen. Se alkaa yleensä uusista sukupolvista eli jo koulutusvaiheesta. Liike-elämässä vastuunkanto ja yhteiskuntakelpoisuus nostaa päätään 80- ja 90 lukujen vallattomien vuosien jälkeen, nyt olisi kansalaisluottamuksen nimissä uuden oikeudenmukaisuuden aikakausi.
Kärjistäen raha ei ole ainoa tavoittelukohde; kunniakkuus ja kaikin mahdollisin keinoin lahjomattomuus ovat aiheita, jotka takaavat luottamuksen säilymisen oikeuden jakoon, koska viime kädessä laki on ainut asia, joka säilyy ja laillisuuden oikeudenmukaiseen toteutumiseen on kansalaisten yhteiskuntaluottamus kytketty.
Ilkka Luoma
PS. Kappalejaottelu uusittu väliotsikoineen - mitään kuitenkaan muuttamatta 7. marraskuuta 2015
torstaina, maaliskuuta 31, 2005
Osaamistiivistymät voidaan alueellisesti hajauttaa ja verkottaa
Kuvan ruostumaton teräs on hajaantunut keskuksesta. Pienet kuulat kuvaavat osaamista ytimen ulkopuolella. "Tietovarret" yhdistävät osaamisen verkostoksi, jossa jokainen kiiltävä pallo heijastaa saman ja eri osaamisen, kuin mikä tahansa muukin pallo tai keskusydin. Jokainen pallo heijastaa oman elämänsä ja osaamisen. Jotkut palloista ovat pienempiä ja osa on kiiltävämpi kuin joku toinen. Jokaisella on oma osuutensa kokonaisjärjestelyssä ja siitä muodostuu harmonia, koska tarvittaessa jokaisesta heijastuu sama kuva nykyisyydestä. Kuva taiteilijan työstä Helsingin Herttoniemen teollisuusalueelta 2. kesäkuuta 2005, klo 21:38. DSC_5923.JPG. 1/50s, f3.5, Photo by Ilu 2005.
TV1:n aamuTV:ssä 17.3. keskusteltiin alueellistamisesta. Valtiosihteeri Volanen edusti modernia käsitystä hajauttamisesta; kaiken ei tarvitse olla pääkaupunkikeskittynyttä. Nykytekniikalla hajautus voidaan rakentaa tehokkaasti. Aloituskustannukset ovat ikäänkuin markkinointikulu ja lopullinen tuotos saadaan työmenetelmäkehityksen myötä motivoivampana työympäristönä. Työympäristömuutos luo prosessien uudelleen ajattelua.
Suomessa kaiken ei tarvitse sijaita Kehä III:n sisäpuolella. Pääkaupunkiseutukasautuminen on kansallinen perusongelma. Aikaisemmin ihmisläjäytyminen oli orgaanista evoluutiota, koska fyysisillä etäisyyksillä oli merkitystä tiedonkulussa ja ihmisten kanssakäymisessä. Nykyisin tietoliikenneyhteydet ovat "räjäyttäneet" etäisyysminimitarpeet joustaviksi ja ihmisten ei kuitenkaan tarvitse halata kaikkia ympärillä oleviaan.
Oleellista on itse työympäristö ja sen virikkeellisyys, inhimilliset elämisen arvot sekä ruuhkattomuus ja luonnollisempi kasvuympäristö lapsille. On muistettava, että ketään ei pakoteta, vaan kuten valtiosihteeri Volanen vapaasti siteeraten totesi: "eläköitymisen myötä on mahdollisuus modernisoida toimintoja". Tämä tarkoittanee myös uusien tuoreiden työmenetelmien tuloa uusien työntekijöiden myötä, koska työmentaliteetti saattaa muuttua alueellistumisen myötä. Osaamista on myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. He, jotka haluavat vaihtaa virikeympäristöä, voivat muuttaa virastonsa mukana ja taas he, jotka eivät halua muuttaa, voivat jäädä sijoillensa.
Hajautuspolitiikka on myös pitkäjänteisempi tavoiteasetanta, jolla on suuri kansallinen merkitys. Yhteiskunnalle on joka tapauksessa eduksi tasaisempi osaamiskeskuksien sijainti ympäri Suomen. "Läheisyys" saavutetaan nopeilla tietoliikenneyhteyksillä ja kaikesta ei tarvitse olla fyysisesti yhdessä paikassa keskustelemassa ja päättämässä. Osaamiskeskukset ovat magneetteja tukitoimille, jotka generoivat työpaikkoja ja siten eheyttävät palveluiden kehitystä, jolloin lopputulemana on terveitä toimintakeskuksia piristämässä välitöntä asumisympäristöään.
Kritiikki kohdistuu sidosryhmien sijaintiin useasti pääkaupunkiseudulla, näinhän useasti myös onkin. Aluepolitiikka antaa taloudellisen mahdollisuuden myös sidosryhmien osalta osittaiseen perässä muuttoon. Nokiakin "vie mukanaan" ympäri maailmaa oleellisia partnereita, koska se on puolin ja toisin taloudellista ja tehokasta. Ollaan siellä missä asiakkaatkin. Ne kumppanit, jotka eivät halua uutta vaihtoehtoa, jäävät sijoilleen ja saavat mahdollisuuden tärkeiden tapahtumien osalta pieneen matkailuun. Suurin osa neuvotteluista ja päätösprosesseista voidaan tehdä muullakin tavalla kuin istua siirtojen aikana pääkaupunkiseudun loputtomissa autoruuhkissa. Pääkaupunkiseudun ajokilometri vastaa muualla Suomessa noin viittä ajokilometriä. Laskenta on sen mukaista, mitä halutaan puolustaa tai kritisoida.
Suomi on terveempi tasaisemmalla osaamishajauttamisella; toimintaprosessien yhtenäistäminen onnistuu työmenetelmäkehityksellä ja moderneilla kommunikaatioyhteyksillä. Hajauttamisella on myös inhimillinen näkökulma; useat nuoret lapsiperheet arvostavat luonnonmukaista asuinympäristöä sekä väljempää ja ilmavampaa virikeympäristöä. Useat eläkeikää lähestyvät maaseudulla juurensa omaavat tähyävät eläkeaikansa viettoa kotikonnuillaan; hajauttamisella annetaan tähän ns. pehmeä lasku, ikäänkuin sulaudutaan työn kautta kotiseutupalaamiseen. Kuten tuli jo jutun alussa todettua; muuttopakkoa ei ole. Suomessa on valinnanvapaus ja valtiolla on kansallinen velvollisuus huolehtia tasapuolisesti koko Suomesta.
Ilkka Luoma
keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2005
Maailmanlaajuisesti Suomi on uskomattoman turvallinen asuinpaikka
Maailmanlaajuisesti Suomi on uskomattoman turvallinen asuinpaikka
Tiedonvälitys syytää koko ajan uutta tietoa olevista ja lähestyvistä ympäristö- ym. ongelmista. Maailman suurkaupungit kasvavat räjähdysmäisesti. Alueet slummiutuvat. Ihminen pakkaa itsensä entistä pienemmille neliöille. Suurkaupungeissa kytee pommi, joka räjähtää. Suomessa lähes koko pinta-alamme on erinomaisen asumiskelpoista, näin ei ole useillakaan mailla. Meillä ei ole aavikoita eikä asumiskelvotonta vuoristoa. Meillä riittää puhdasta vettä. Suomi on armoitetun etuoikeutetussa asemassa.
Suomen väkiluvusta 20% on pakkautunut elintasojuoksussaan Sodankylän kunnan kokoiselle alueelle Uudellemaalle. Etelän suurkaupungit ovat täynnä kerrostalonaapureita, jotka eivät tunne toisiaan. Yksiöitten määrä on suurinta kaupungeissamme. Yksinäisiä ihmisiä elää entistä enemmän. Elintasokilpailu ja leväperäisesti huolehdittu työllisyyspolitiikka ovat pudottaneet lopulliseen loukkuun yli 100.000 ihmistä.
Suurin osa Suomen pinta-alasta on harvaan asuttua seutua ja silti harvaan asutun Suomen kunnat ovat varustautuneet kansalaisiaan varten laajasti tarkasteltuna kiitettävästi; meillä ei ole pulaa puhtaasta vedestä, ei pulaa koulutuksesta eikä muistakaan palveluista. Tietoverkkomme laajenevat joka niemen notkoon uusien tekniikoiden myötä. Luonnonkaunista ja rauhallista seutua löytyy niin paljon, että muualla ihmetellään meidän uskomatonta tuuriamme syntyä alueelle, jossa ei ole mm. tulivuoria eikä maanjäristyksiä. Suomi on niin rauhallinen ja poliittisesti tältä osin erinomaisesti hoidettu, etteivät terroristitkaan ole meistä kiinnostuneita.
Mikäli Golf-virta päättää pysähtyä, tietää se esim. Englannille katastrofia. He eivät ole varautuneet eivätkä tottuneet 20-30 asteen pakkasiin. Suomessa tuo pysähdys nostaisi myös pakkasia, mutta mehän olemme siihenkin tottuneet ja varautuneet. Energialaskumme ainoastaan nousisi ja huopikkaiden kysyntä kasvaisi.
Meitä uhkaavat vaarat ovat enemminkin sisäisiä. Me emme voi loputtomiin juosta ostovoiman perässä; ihmisille riittää maailmassa keskimäärin huomattavasti pienempi kulutus kuin mitä itse harjoitamme. Kulutamme yksinkertaisesti liikaa. Voimme saada huomattavan säästön reivaamalla vyötämme ja keskittymällä enemmän elämisen tason huolehdintaan. Me emme tarvitse parempaa autoa kuin naapurimme. Meidän itsetuntoa ei paranneta kerskakulutuksella. Rakas vihollisemme Ruotsi satsaa yhteiseen palloomme, he ottavat oikeasti osaa kehitysapuun. He ovat ymmärtäneet, että maailman hätää pienennetään teoilla eikä puheilla. Ruotsilla on tältä osin selkeä identiteetti.
Meillä on kolme tärkeää päämäärää; ensiksi huolehdimme omat vähäosaiset. Työllistämme heidät, jopa poikkeuksellisin toimenpitein. Toisekseen hajaudumme suurien ikäluokkien eläköitymisen myötä tasaisemmin koko Suomeen. Säädämme oikeasti houkuttelevat verolait harvaanasutuille alueille sekä kunnat huolehtivat muut muuttoa helpottavat tekijät kuntoon. Kolmannekseen keskitymme kantamaan vastuuta elintasojuoksumme sijasta auttamalla teoillamme maailman hätää kärsiviä. Tilanteen varmentamiseksi voimme käyttää kansalaisvoimaamme ja valita sellaisen eduskunnan, joka lopettaa poliittisen seurapiirileikin sekä epäoleellisten asioiden käsittelyn ja alkaa toimia kansalaisyhteiskunnan identiteettiä huolehtivalla tavalla aikaansaaden nuo edellä mainitut asiat kuntoon. Suomi on hyvä maa asua, totesi viimeinen Isänmaan ääni poistuessaan lopullisesti muonavahvuudestamme noin vuosi sitten.
Tiedonvälitys syytää koko ajan uutta tietoa olevista ja lähestyvistä ympäristö- ym. ongelmista. Maailman suurkaupungit kasvavat räjähdysmäisesti. Alueet slummiutuvat. Ihminen pakkaa itsensä entistä pienemmille neliöille. Suurkaupungeissa kytee pommi, joka räjähtää. Suomessa lähes koko pinta-alamme on erinomaisen asumiskelpoista, näin ei ole useillakaan mailla. Meillä ei ole aavikoita eikä asumiskelvotonta vuoristoa. Meillä riittää puhdasta vettä. Suomi on armoitetun etuoikeutetussa asemassa.
Suomen väkiluvusta 20% on pakkautunut elintasojuoksussaan Sodankylän kunnan kokoiselle alueelle Uudellemaalle. Etelän suurkaupungit ovat täynnä kerrostalonaapureita, jotka eivät tunne toisiaan. Yksiöitten määrä on suurinta kaupungeissamme. Yksinäisiä ihmisiä elää entistä enemmän. Elintasokilpailu ja leväperäisesti huolehdittu työllisyyspolitiikka ovat pudottaneet lopulliseen loukkuun yli 100.000 ihmistä.
Suurin osa Suomen pinta-alasta on harvaan asuttua seutua ja silti harvaan asutun Suomen kunnat ovat varustautuneet kansalaisiaan varten laajasti tarkasteltuna kiitettävästi; meillä ei ole pulaa puhtaasta vedestä, ei pulaa koulutuksesta eikä muistakaan palveluista. Tietoverkkomme laajenevat joka niemen notkoon uusien tekniikoiden myötä. Luonnonkaunista ja rauhallista seutua löytyy niin paljon, että muualla ihmetellään meidän uskomatonta tuuriamme syntyä alueelle, jossa ei ole mm. tulivuoria eikä maanjäristyksiä. Suomi on niin rauhallinen ja poliittisesti tältä osin erinomaisesti hoidettu, etteivät terroristitkaan ole meistä kiinnostuneita.
Mikäli Golf-virta päättää pysähtyä, tietää se esim. Englannille katastrofia. He eivät ole varautuneet eivätkä tottuneet 20-30 asteen pakkasiin. Suomessa tuo pysähdys nostaisi myös pakkasia, mutta mehän olemme siihenkin tottuneet ja varautuneet. Energialaskumme ainoastaan nousisi ja huopikkaiden kysyntä kasvaisi.
Meitä uhkaavat vaarat ovat enemminkin sisäisiä. Me emme voi loputtomiin juosta ostovoiman perässä; ihmisille riittää maailmassa keskimäärin huomattavasti pienempi kulutus kuin mitä itse harjoitamme. Kulutamme yksinkertaisesti liikaa. Voimme saada huomattavan säästön reivaamalla vyötämme ja keskittymällä enemmän elämisen tason huolehdintaan. Me emme tarvitse parempaa autoa kuin naapurimme. Meidän itsetuntoa ei paranneta kerskakulutuksella. Rakas vihollisemme Ruotsi satsaa yhteiseen palloomme, he ottavat oikeasti osaa kehitysapuun. He ovat ymmärtäneet, että maailman hätää pienennetään teoilla eikä puheilla. Ruotsilla on tältä osin selkeä identiteetti.
Meillä on kolme tärkeää päämäärää; ensiksi huolehdimme omat vähäosaiset. Työllistämme heidät, jopa poikkeuksellisin toimenpitein. Toisekseen hajaudumme suurien ikäluokkien eläköitymisen myötä tasaisemmin koko Suomeen. Säädämme oikeasti houkuttelevat verolait harvaanasutuille alueille sekä kunnat huolehtivat muut muuttoa helpottavat tekijät kuntoon. Kolmannekseen keskitymme kantamaan vastuuta elintasojuoksumme sijasta auttamalla teoillamme maailman hätää kärsiviä. Tilanteen varmentamiseksi voimme käyttää kansalaisvoimaamme ja valita sellaisen eduskunnan, joka lopettaa poliittisen seurapiirileikin sekä epäoleellisten asioiden käsittelyn ja alkaa toimia kansalaisyhteiskunnan identiteettiä huolehtivalla tavalla aikaansaaden nuo edellä mainitut asiat kuntoon. Suomi on hyvä maa asua, totesi viimeinen Isänmaan ääni poistuessaan lopullisesti muonavahvuudestamme noin vuosi sitten.
Sibeliuksen Finlandia; suomaisuuden ydin
Suomi eli kansallistunteen aikaa Sibeliuksen Finlandian syntyessä vastapainoksi venäläisten pyrkimyksille kitkeä heidän mielestään liiallista kansallistunnetta omasta suomalaisten Isänmaasta. On merkille pantavaa, että 1800-luvun lopun suomalaismielinen lehdistö tilasi tämän meitä kaikkia sykähdyttävän teoksen, on jopa esitetty sen korvaavan saksalaissävelteisen Maamme laulun. Kummallakin on paikkansa. Kuvassa toinen osa tunnetusta Helsingissä olevasta Sibelius monumentista. Kansallissäveltäjämme on tänä päivänäkin maailmankuulu säveltäjä ja hänen muisto ja nuotit elävät väkevästi nuottitelineissä kaikissa konserttisaleissa.
DSC_11511.JPG, 14. huhtikuuta 2006, klo 13:24. 1/600s, f4.5, 51mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
..................................
Sibeliuksen Finlandia syntyi hienostuneena ilmauksena Tsaarin Venäjää vastaan ja suomalaisuuden lipunkantajaksi
Aina sykähdyttävän Sibeliuksen Finlandian kuuntelu herättää syviä ajatuksia. Niin kävi nytkin Hämeenlinnassa, kun oli mahdollisuus kuulla Finlandia Sibeliuksen synnyinkodissa. Tunne oli harras ja se kirvoitti mieleen presidenttimme valtaoikeuskeskustelut. Ajatukset risteilivät kansalaisten mielipiteessä ja poliitikkojemme päämäärissä.
Viimeisin kansalaiskysely paljasti odotetusti, että presidenttimme valtaoikeuksia ei tule kaventaa, vaan päinvastoin lisätä. Osa Brysselinhuuma poliitikoista olisi viemässä viimeisetkin rippeet näistä oikeuksista. On mielenkiintoista nähdä tämä vastakkainasettelu; kansalaismielipide ja poliitikkojen operoinnit. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vajaat kaksi vuotta. Valtaoikeuskeskustelu on jäädytetty seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.
Oli valtarakenne tai toimintaympäristö mikä hyvänsä, on systeemille hyväksi ja eduksi vahva päätöskoneisto myös ylimmällä huipulla. Kysymys ei ole valtaoikeuksista, vaan valinnasta. Kansa valitsee presidentin kerran kuudessa vuodessa ja kansa haluaa valitsemalleen presidentille riittävät valtuudet toimimiseen myös EU-Suomessa.
USA ei ole esimerkeistä parhain, mutta siellä ei ole puhettakaan valtaoikeuksista. He keskittyvät mieluummin todelliseen ja henkeä nostattaviin vaalitaisteluihin, joissa kansa saa sen, minkä haluaa. On Suomen tulevaisuus Bryssel-johteinen tai ei, niin me tarvitsemme alueelliseen hallintaan päätöskykyisen "kuvernöörin". Ilmeisesti Kekkosaikakauden pelkokerroin on siksi suuri, että osa poliitikoista hamuaa EU-osastolla Helsinki-vasallien tuella päätösvoimaa Brysselin lentovuoroille.
Tosiasiallisesti vahvalla vaikka osin seremoniallisella presidentillä on myös kansan yhtenäisyyteen liittyviä ominaisuuksia. Kansalaistunne sekä luotto omaan maahan on tae pystyä ponnistelemaan kilpailussa työnjaosta, mihin koko länsimaailma on ajautunut. Mitä vaikeampia päätöksiä, sen vaikeampaa on käyttää moniarvoista poliittista koneistoa. Poliittinen sopulilauma eri kuppikuntineen sekä tämän käyttämä kansasta vieraantunut puheellinen liturgisointi vie viimeisenkin mehun nuorten äänestysinnosta ja osallistumisesta yhteisiin asioihin.
Suomalainen tämän päivän politiikka on kasvotonta asiakysymyksissä; kasvot syntyvät vain skandaaleista ja iltapäivälehtien lööpeistä sekä hameen helman pituudesta. Suomalainen Sibeliuksen Finlandian väkevyys ja kunnia voisi soida myös Eduskunnan istuntosalissa häärivien mielissä muistuttamassa kansalaisluottamuksesta, mikä vaaleissa on saatu ja mitä kansalaiset myös vaalien välivuosina haluavat.
maanantaina, maaliskuuta 28, 2005
Lähitulevaisuuden Suomalainen maallepako
Kesäisin päätiemme ovat perjantaisin täynnä autoja nokka kohti maaseutua; mökkirantaan tai sukulaisserkun luokse heinätöihin. Kaupungistumisestamme huolimatta kaipuumme maaseudun rauhaan on koko ajan lisääntymässä. Kesämökkien määrä on asukaslukuumme nähden ainutlaatuista. Suurin puolueemme on myös tukevasti maaseudun edunvalvoja, pääministerimmekin hakee itse joulukuusen omasta metsästään.
Yltiötehokkuuteen pyrkivä liike-elämä pakkaa ihmiset Kehä III:n sisäpuolelle. Kvartaalitalous ajaa työvaltaiset operaatiot maailman kulutusmetropoleihin jo alhaisen palkkapolitiikan takia. Me emme voi työllistää itseämme perustehtävillä. Me voimme hyödyntää koulutustamme ja suuntautua suunnitteluun ja korkeateknologiaan; näitä operaatioita voidaan tehdä missä päin Suomea tahansa. Informaatiologistiikka on saatettava voimallisesti palvelemaan jokaista neliötä koko Suomessa. Voimme myös tukea innovaatioita järjestämällä koulutuksemme niin houkuttelevaksi, että saamme myös ulkomaalaisia opiskelijoita maahamme. Meidän luonnonarvomme ovat tulijoille bonuksena.
Lapsen kasvatukselle ja herkkyydelle havaita ympäröivää luontoa on ensiarvoista, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus väkevöittää tuntemuksiaan kokemalla maaseuden henkeä luonnon ehdoilla. Kosketus puhtaaseen luontoon tulee olemaan suurimmalle osalle maailmassa lähes täysi mahdottomuus. Me olemme etuasemassa. Luonnon arvostus tulee kokemaan uudelleen heräämisen. Meille on vihdoin selkiytymässä totuus, että lähtökohtamme ovat puhtaasti luonnossa. Arvostus kasvaa kokemuksien myötä. Lapsemme oppivat, että maito tulee lehmästä eikä valintatalon kylmäkaapista.
Väestömme maallehajautuminen tuo täysin uusia ammattaja. Eduskunta on säätänyt mainiot kotitaloustulovähennykset; tätä systeemiä on edelleen kehitettävä. Palveluyhteiskunnan tehtävä on palvella ja suuri osa työpanoksistamme suuntautuu palveluihin, näitä asioita ei voi ulkoistaa vieraille maille. Meidän on aikaansaatava vain se määrä kansainvälistä kilpailukykyä, että saamme maksettua tuontimme, erityisesti energiamme. Sisäistä kauppaamme voimme kehittää työvaltaiseen suuntaan. Työtehtäviä saamme rakentamalla maanlaajuiset tavara- ja informaatiotiet huippukuntoon. Etätyö mahdollistuu tietoverkkojen myötä. Kunnat ja kaupungit voivat ottaa tietoinvestoinnit enemmän haltuunsa, kaikessa ei aina tarvita sitä perinteellistä operaattoria.
Tasapainoinen kyky havaita ympäristöään takaa kunnioituksen herkkään luonnonkiertoon, jonka väkivaltaista ihmissäätelyä tulee ratkaisevasti vähentää. Olemme vain pieni osa luontoa, jonka toimintalakeja emme hallitse.
Sekä maaseudulle että kaupungeille on sijansa. Kumpikaan ei voi elää toisen varjolla. Maaseutu antaa kaiken sen, millä elämme. Kaupungit antavat tuulahduksen sykkeestä, jota voi aika--ajoin käydä kokemassa. Kaupungit luovat kysyntää innovaatioiden tiivistymistä, joista hyötyvät kaikki osalliset, mutta kaupugit eivät voi jatkaa kulutuskeskeistä malliaan. Kaupungit ovat kehittyneet kiihtyvän kulutuksen vertauskuviksi. Harmonia edellyttää tasa-arvoista asemaa ja arvonantoa. Suomen rikkaus on vaihtelevuus; velvoitteemme on tasapuolisesti pitää yllä yhteiskunnan rakenteita, jotka tukevat myös "maallepakoa". Ihminen on osa luontoa ja tarvitsee sitä pitääkseen yhteyden elämisemme mahdollistajaan.
Ilkka Luoma
(kirjoittajana arvostan lapsuusvuosieni kesiä, jolloin sain kokea maaseuden väkevät elämisen tuoksut, toivoisin myös lapsiemme pääsevän kokemaan luonnon olemassa olon sen omassa elementissään. Juuremme ovat mullassa)
Yltiötehokkuuteen pyrkivä liike-elämä pakkaa ihmiset Kehä III:n sisäpuolelle. Kvartaalitalous ajaa työvaltaiset operaatiot maailman kulutusmetropoleihin jo alhaisen palkkapolitiikan takia. Me emme voi työllistää itseämme perustehtävillä. Me voimme hyödyntää koulutustamme ja suuntautua suunnitteluun ja korkeateknologiaan; näitä operaatioita voidaan tehdä missä päin Suomea tahansa. Informaatiologistiikka on saatettava voimallisesti palvelemaan jokaista neliötä koko Suomessa. Voimme myös tukea innovaatioita järjestämällä koulutuksemme niin houkuttelevaksi, että saamme myös ulkomaalaisia opiskelijoita maahamme. Meidän luonnonarvomme ovat tulijoille bonuksena.
Lapsen kasvatukselle ja herkkyydelle havaita ympäröivää luontoa on ensiarvoista, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus väkevöittää tuntemuksiaan kokemalla maaseuden henkeä luonnon ehdoilla. Kosketus puhtaaseen luontoon tulee olemaan suurimmalle osalle maailmassa lähes täysi mahdottomuus. Me olemme etuasemassa. Luonnon arvostus tulee kokemaan uudelleen heräämisen. Meille on vihdoin selkiytymässä totuus, että lähtökohtamme ovat puhtaasti luonnossa. Arvostus kasvaa kokemuksien myötä. Lapsemme oppivat, että maito tulee lehmästä eikä valintatalon kylmäkaapista.
Väestömme maallehajautuminen tuo täysin uusia ammattaja. Eduskunta on säätänyt mainiot kotitaloustulovähennykset; tätä systeemiä on edelleen kehitettävä. Palveluyhteiskunnan tehtävä on palvella ja suuri osa työpanoksistamme suuntautuu palveluihin, näitä asioita ei voi ulkoistaa vieraille maille. Meidän on aikaansaatava vain se määrä kansainvälistä kilpailukykyä, että saamme maksettua tuontimme, erityisesti energiamme. Sisäistä kauppaamme voimme kehittää työvaltaiseen suuntaan. Työtehtäviä saamme rakentamalla maanlaajuiset tavara- ja informaatiotiet huippukuntoon. Etätyö mahdollistuu tietoverkkojen myötä. Kunnat ja kaupungit voivat ottaa tietoinvestoinnit enemmän haltuunsa, kaikessa ei aina tarvita sitä perinteellistä operaattoria.
Tasapainoinen kyky havaita ympäristöään takaa kunnioituksen herkkään luonnonkiertoon, jonka väkivaltaista ihmissäätelyä tulee ratkaisevasti vähentää. Olemme vain pieni osa luontoa, jonka toimintalakeja emme hallitse.
Sekä maaseudulle että kaupungeille on sijansa. Kumpikaan ei voi elää toisen varjolla. Maaseutu antaa kaiken sen, millä elämme. Kaupungit antavat tuulahduksen sykkeestä, jota voi aika--ajoin käydä kokemassa. Kaupungit luovat kysyntää innovaatioiden tiivistymistä, joista hyötyvät kaikki osalliset, mutta kaupugit eivät voi jatkaa kulutuskeskeistä malliaan. Kaupungit ovat kehittyneet kiihtyvän kulutuksen vertauskuviksi. Harmonia edellyttää tasa-arvoista asemaa ja arvonantoa. Suomen rikkaus on vaihtelevuus; velvoitteemme on tasapuolisesti pitää yllä yhteiskunnan rakenteita, jotka tukevat myös "maallepakoa". Ihminen on osa luontoa ja tarvitsee sitä pitääkseen yhteyden elämisemme mahdollistajaan.
Ilkka Luoma
(kirjoittajana arvostan lapsuusvuosieni kesiä, jolloin sain kokea maaseuden väkevät elämisen tuoksut, toivoisin myös lapsiemme pääsevän kokemaan luonnon olemassa olon sen omassa elementissään. Juuremme ovat mullassa)
Paperinvalmistus on tuonut osaltansa Suomeen hyvinvoinnin
Piirros ~ https://www.valmet.com/fi/sijoittajat/valmet-sijoituskohteena/liiketoimintalinjat/sellu-ja-energia/sellun-valmistusprosessi/ - lisätty 27062020!
*
Paperinvalmistus on tuonut osaltansa Suomeen hyvinvoinnin
Paperin käyttö nykypäivänä tuntuu suoranaiselta tuhlaukselta. Informaatiota voidaan lukea yhä useammista vaihtuvasisältöisistä kuvaruuduista, joita on yhä enemmän. Näyttöjä on olohuoneissa, töissämme ja taskuissamme (kännykkä). Tästä huolimatta paperin kulutus kasvaa. Paperi on luonut Suomelle vaurautta. Suomi on paperinjalostuksen myötä suljettujen ekologisten prosessien osaamisen mallimaa. Suomi tekee maailman parhaat valmistusprosessit metsästä kuluttajille.
Metsän jalostaminen paperiksi on luonnon tuhlausta. Informaatio on huomattavasti edullisempaa ja ekologisempaa lukea eri tyyppisistä näytöistä. Näytöt ovat kehittyneet huomattavasti ja nyt alkanut kännyköiden kuvaruutujen värillistyminen ja tarkentuminen lisää entisestään informaation lukua siellä missä olemme. Metsää ei kannata tuhlata paperiin, vaan jatkossa rakentamiseen, koska näin saadaan puuraaka-aineen käyttöikä huomattavasti pidemmäksi muuttamatta sitä välillä. Paperia voidaan tosin kierrättää, mutta muutosprosessit nielee energiaa. Hygienisesti ajatellen metsää voidaan jalostaa pakkausmateriaaleiksi tovin aikaa, kunnes keksimme luonnonllisemman tavan kääriä ruoka-aineemme ja tavaramme.
Suomi on metsähyödyntämisessä maailman mallimaa. Mm. Kiina on tuonut Suomeen runsaasti tarvitsemaamme valuuttaa ostamalla merkittävästi paperinjalostusta maahansa. Nämä kaupat ovat merkinneet Suomelle osaltansa positiivisen kauppataseen Kiinan kanssa. Olemme menettäneet sarjatuotantoamme heille, mutta kiinalaiset ovat toisaalta ostaneet meiltä korkean teknologian osaamista, jossa ihmistyön hinta on huomataavasti suurempi.
Tuotannon ja kulutuksen noustessa maailmassa törmäämme entistä vakavampiin päästöongelmiin. Suomalainen insinööritaito on jalostunut maailman huipulle suljetuissa tuotantoprosesseissa, esimerkkinä käy hyvin paperinvalmistus. Suomessa on maailman merkittävin insinööritaito paperin ympärillä. Mikäli tätä tarmoa laajenevasti suunnataan kestävään metsän käyttöön, so. mekaaninen puunjalostus ja rakentaminen, tietää se Suomelle kiristyvässä maapalloistumisen kilpailussa ylivertaisia työmahdollisuuksia hyvin korkeajalosteisesti.
Paperin käyttö lisääntyy elintasomme myötä. Haluamme pakata esineemme ja ruoka-aineemme entistä hygienisemmin ja kauniimmin; osa tästä on täysin turhaa, se on jopa resurssien tuhlausta. Metsä taloiksi ja rakenteiksi, on luonnonmukaisempaa. Paperia ei missään nimessä kannattaisi käyttää miljooniin kopioihin tai juuri lukemaasti sanomalehteen. Me kuluttajat ratkaisemme; jos haluamme lukea "lehtemme" kuvaruuduista, joita sijaitsee kohta jokaisen taskussa, säästämme energiaa ja vapautamme rajallisia metsävarojamme pidempiaikaiseen hyötykäyttöön, so. rakentamiseen puutaloiksi ja muiksi pitkäaikaisiksi rakenteiksi. Lehtien kustantajat voivat välittää informaation meille ilman paperia, heillä on internet aikakaudella täysi mahdollisuus jakaa jalostettu tieto entistä tuoreempana eri tyyppisiin kuvaruutuihin niin olohuoneeseen kuin taskuumme kännyköihin. Me teemme kuluttajina tästä valinnan, "Lehdet" eivät mihinkään katoa, vaan esitystapa formaattina muuttuu. Päinvastoin lehdistön vastuu, tiedon oikellisuudesta nopeutuneen jakamisen myötä, korostuu.
Paperinvalmistus on antanut esimerkin lähes täydellisestä sisäkierrosta, jossa ´ei toivottuja´ päästöjä vapaudu luontoon juuri ollenkaan. Seuraavaksi pitäisi keskittyä energian säästöön, koska kierrätysoperaatiot kuluttavat runsaasti energiaa, mutta toisaalta tuovat työtä. Suomi on suljettujen kiertojen mallimaa ja näiden huippuosaaja.
Suljetut kierrot, so. "ei mitään turhaa rasitteeksi ympäristöön", ovat luonnonsäästämisen edellytys. Mikäli meillä ei ole suljettuja kiertoja, "hukumme" päästöihin ja rikomme luonnonharmonian. Suomen paikka maailman uudessa työnjaossa on olla maailmalla haluttu partneri suunniteltaessa ja rakennettaessa suljettuja ekologisia prosesseja tuotantoihimme niin Kiinassa kuin muuallakin. Tämä suunittelu ja toteutus on korkeateknologiaa, johon tarvitaan koulutusta ja osaamista; tämä sopii meille. Kuluttajina voisimme alkaa suosia paperitonta informaatioalustaa, voimme lukea uutisemme kuvaruuduista siellä missä kulloinkin olemme. Muutamien vuosien saatossa kaikki tarvitsemamme info on saatavilla kännyköiden kuvaruuduista. Säästetään metsä kestävälle käytölle eli pitkäkestoiselle puurakentamisen alueelle. Voimme tulla tällä sektorilla samanlaiseksi osaajaksi kuin paperinvalmistuksessa.
Presidenttimme ilmaus erillissodasta 1939-1944
Moni saksalainen sotilas menetti henkensä Suomen aseveljenä 1941-1944. 24.joulukuuta 2004. Photo by IluPresidenttimme ilmoitti Suomen käyneen omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan
Mielenkiintoinen tulkinta nostaa ajatuksia kuinka historiaamme käännellään tarpeiden mukaan. On ilmeisesti edullista Ranskassa todeta ristiriitainen näkemys Suomen osallistumisesta toiseen maailmansotaan.
On totta, että Talvisota oli oma koitoksemme idän jättiläistä kohtaan. Tuolloin tiukkana pakkastalvena olimme lähes yksin. Meidät myytiin osana suurempaa kokonaisuutta, joka laukesi uuteen koitokseen kesällä 1941. Tuolloinen Saksa yksioikoisesti ilmoitti meidän taistelevan heidän rinnallaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen johto ja varsinkin armeija tiesi jo ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon mitä oli tulossa; meidät oli hyvin informoitu Saksan taholta. Suomi halusi takaisin vääryydellä menetetyt alueensa. Suur-Suomellakin oli kannattajansa.
Suomi sai merkittävää aseapua ja muutakin helpotusta Kolmannesta Valtakunnasta. Saksalaiset sotilaat olivat aseveljellisesti miehittäneet koko Lappimme käyden siellä omaa sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Saksa oli Suomen aseveli. Suomen armeijalla oli Hitlerin päämajassa omat yhteysupseerit, samoin Rovaniemellä olevassa Saksan armeijan esikunnassa oli suomalaisupseerien edustusto. Voidaan sanoa, että suomalaiset tulivat hyvin toimeen saksalaisten sotilaiden kanssa. Siviilitkin saivat positiivisen osansa ennen pakotettua Lapin sotaa.
Suomen miehet olivat myös mukana Saksan SS-joukoissa Viking-divisioonassa aina Neuvostoliiton Kaukasuksella saakka. Suomalaiset taistelivat saksalaisten sotilaiden kanssa omalla rintamavastuullansa.
Eräs puolustus löytyy pieneksi kuriositeetiksi Halosen tulkinnalle itsellisestä sodasta; Mannerheim ei ryhtynyt Saksan rinnalle hyökkäyksessä Leningradiin, eikä totaalisesti katkaissut Muurmannin rataa, vaikka Suomi olisi siihen pystynytkin. Samoin Lenigradin kohtalo olisi ollut aivan toinen, jos Suomi olisi ryhtynyt hyökkäykseen sitä vastaan. Mannerheim näillä toimilla pelasti sekä itsensä että Suomen. Mikäli Suomi olisi ryhtynyt Lenigradin vastaan olisi kohtalomme ollut sinetöity 1944 lopulla. Stalinin muisti pelasi hyvin, kun Suomen kohtaloa ratkaistiin 1944 syksyllä.
Poliittisesti jatkossodassa pidettiin tiivistä yhteydenpitoa Saksan johtajiin. Ainoastaan ylipällikköömme Mannerheim oli varauksellinen Saksan johtajaa Hitleriä kohtaan, jopa silloinkin kun Hitler saapui hiukan yllättäen Mannerheimin syntymäpäiväjuhlille Imatralle. Presidentti Ryti uhrasi jopa oman tulevaisuutensa turvatakseen itsenäisyyden mahdollisuuden ja vakuutti Suomen pysyvän hänen kaudellaan Saksan rinnalla sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Saksa auttoi ratkaisevasti mm. Kuhlmeyn lento-osastolla sekä suurella aseavulla. Suomen siviilitkin saivat osansa; Saksa toimitti runsaasti viljaa kansallemme.
Mikäli näiden tosiasioiden valossa sotamme Nevostoliittoa vastaan näytti erillissodalta, on se sangen mielenkiintoinen tulkinta, joka asettaa mainitsijansa erikoiseen valoon historian tulkinnasta. Suomi ei saa mitään lisäarvoa EU-piireissä tuon tyyppisestä tulkinnasta. Voisimme vain kuvitella nykyisen Saksan ajatukset kun tuo lausunto on kulkeutunut heidän tietoonsa. Historiaa ei tulisi soveltaa saavuttaakseen hetkellistä etuutta.
Suomen ei ole syytä muuttaa tosiasioita, joilla oli merkitystä itsenäisyytemme osalta. Saksa oli merkittävä liittolainen ja kumppani 1941-1944. Se meidän on tänäänkin osattava tunnustaa. Saksan ja Suomen välit ovat olleet tunnetusti tuonkin jälkeen hyvät, poislukien Neuvostoliiton pakottamaa Lapin sotaa saksalaisia vastaan. Saksalla on ollut merkittävä asema sen auttaessa Suomea; viimeeksi 1980-luvun lopun hulabaloo elämän jälkeisissä vöiden kiristelyssä, jossa valtiommekin rahat olivat lähes loppu. Ilmeisesti presidenttimme on varannut hyvät perustelut historian tulkinnalleen, koska keskustelu asiasta jatkuu.
sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2005
Milloin muut voivat päättää toisen elämästä?
USA:n presidentti George W. Bush on valmis keskeyttämään lomansa allekirjoittaakseen lain, jolla ratkaistaan amerikkalaisen naisen 15 vuotta kestänyt "eloton" kohtalo jatkamalla "elämää". Aika-ajoin lisääntyvästi uutisointiin ponnahtaa armomurha eli eutanasia. Tämä kiperä kysymys saa kannattajia ja vastustajia. Taloudellisesti se on säästöelementti ja inhimillisesti se on keino lopettaa ihmisiä. Rajanveto on suurin ongelma; missa kulkee raja, jolloin letkut irroitetaan tai verisuoniin johdetaan tappavaa myrkyä.
Suomessa on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan viimeisten kuukausien hoito on hyvin merkittävä osuus hoitomenoista. Tiedetään myös, että sairaaloissa on paljon tapauksia, joissa uni on kestänyt vuosia. On myös tapauksia, joissa itse potilas täysissä järjissään haluaa pois tästä maailmasta. Elämän liekki on hyvin varjeltu liekki, vaikka esim. USA:n vankiloissa lopetetaan liekkejä edelleen useissa osavaltioissa. Laki sallii kuolemanrangaistusmaissa hengen viennin; toisaalta ihminen ei saa armolopetusta toivottomassa tilanteessa vaikka todistettavasti täysissä sielunvoimissa sitä haluaa. Onko kyseessä meidän normaaleina olevien suojakeino, ettei vaan kukaan myöhemmin sallitulla lainsäädännöllä pääse aikaistamaan perinnönjakoa tai muuta operaatiota, jonka esteenä joku ihminen sattuu olemaan. On tiedossa kuinka nokkelia olemme keksimään erilaisia keinoja saavuttaaksemme mm. taloudellista etuutta.
Ihmisen elämä on joko saatu lahja Jumalalta ja/tai vaihe atomien ja molekyylien lähes loputtomassa kiertokulussa. Elämän arviointi on jokaisen ihmisen oma asia ja siihen meillä kaikila on oikeus. Myös kirkkaan ajatuksen ihmisillä on oikeus toivottomissa tilanteissa päättää omastansa. Itsemurha oli vielä viime vuosisadalla rangaistava rikos, nyt ei ole rikos vaikuttaa omaan eloonsa. Me vaikutamme siihen hitaan tappavasti jo muutoinkin omilla valinnoillamme. Onkin visainen kysymys ratkaista ihmisen kohtaloa, joka ei ole vuorovaikuttanut 15 vuoteen; kuka viime kädessä tietää mitä mm. aivoissa tapahtuu; onko potilas vaipunut omaan maanpäälliseen nirvanaan raikkaiden nektaripurojen äärelle vai onko aivollinen toiminta puhdasta molekyyli - ja atomiliikettä ilman meidän ymmärtämää sielullisuutta.
Verovarojen hallinta tulee vaatimaan selkeitä ratkaisuja eutanasiaan niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Ihmisen elämää ei kannata jatkaa suurilla kustannuksilla, jos se on täysin toivotonta. Jälleen kerran törmäämme omaisten ja läheisten päätösongelmiin; vaimo tai mies voi haluta eutanasiaa, koska tuntee oikeasti elämänkumppaninsa ja tietää, että yhteys läheisimpään on katkennut. Tiedossa voi olla myös selväjärkisenä suoritettu keskustelu ennen vaipumista lopulliseen pimeyteen. Omaiset voivat olla eri mieltä esim. perintöasioiden osalta. Lapset saattavat nähdä asian toisin, onhan kyseessä heidän geeniensä lähtökohta. Herää kysymys, kuinka pitkälle lähimmäisten ja omaisten näkemys olisi tutkittava; mikä on oikeudenmukainen tapa päätökselle. Täysin oikeaa ratkaisua ei ole, kyseessä on rajanvedon ongelma.
Eläinkunnassa ei tarvita eutanasiaa, koska luonto hoitaa tehtävänsä niin lajinvalintana kuin elinkelpoisuutena hankkia ravinto. Ihminen on ihmisinhimillinen eläin ja meidän lajinvalintaan on kehittynyt toisesta huolehtiminen; "kohtele häntä niin kuin haluat sinua kohdeltavan".
Eutanasiakeskustelu vaatii kansalaiskeskustelun ja sen jälkeisen päätöksen. Sen pyörittely ei johda oikeudenmukaisuuteen. Demokratioissa laki syntyy enemmistöperiaatteella; jos laki kieltää eutanasian, niin pulinat pois eikä purnausta "turhista" kustannuksista. Jos taas eutanasia sallitaan tietyin tarkoin ehdoin ja varmennejärjestelyin, niin sekin on sitten hyväksyttävä. Viime kädessä me kaikki poistumme toivottavasti hyvän elämän jälkeen omille kullekin sopiville raikkaiden purojen lähteille.
Suomessa on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan viimeisten kuukausien hoito on hyvin merkittävä osuus hoitomenoista. Tiedetään myös, että sairaaloissa on paljon tapauksia, joissa uni on kestänyt vuosia. On myös tapauksia, joissa itse potilas täysissä järjissään haluaa pois tästä maailmasta. Elämän liekki on hyvin varjeltu liekki, vaikka esim. USA:n vankiloissa lopetetaan liekkejä edelleen useissa osavaltioissa. Laki sallii kuolemanrangaistusmaissa hengen viennin; toisaalta ihminen ei saa armolopetusta toivottomassa tilanteessa vaikka todistettavasti täysissä sielunvoimissa sitä haluaa. Onko kyseessä meidän normaaleina olevien suojakeino, ettei vaan kukaan myöhemmin sallitulla lainsäädännöllä pääse aikaistamaan perinnönjakoa tai muuta operaatiota, jonka esteenä joku ihminen sattuu olemaan. On tiedossa kuinka nokkelia olemme keksimään erilaisia keinoja saavuttaaksemme mm. taloudellista etuutta.
Ihmisen elämä on joko saatu lahja Jumalalta ja/tai vaihe atomien ja molekyylien lähes loputtomassa kiertokulussa. Elämän arviointi on jokaisen ihmisen oma asia ja siihen meillä kaikila on oikeus. Myös kirkkaan ajatuksen ihmisillä on oikeus toivottomissa tilanteissa päättää omastansa. Itsemurha oli vielä viime vuosisadalla rangaistava rikos, nyt ei ole rikos vaikuttaa omaan eloonsa. Me vaikutamme siihen hitaan tappavasti jo muutoinkin omilla valinnoillamme. Onkin visainen kysymys ratkaista ihmisen kohtaloa, joka ei ole vuorovaikuttanut 15 vuoteen; kuka viime kädessä tietää mitä mm. aivoissa tapahtuu; onko potilas vaipunut omaan maanpäälliseen nirvanaan raikkaiden nektaripurojen äärelle vai onko aivollinen toiminta puhdasta molekyyli - ja atomiliikettä ilman meidän ymmärtämää sielullisuutta.
Verovarojen hallinta tulee vaatimaan selkeitä ratkaisuja eutanasiaan niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Ihmisen elämää ei kannata jatkaa suurilla kustannuksilla, jos se on täysin toivotonta. Jälleen kerran törmäämme omaisten ja läheisten päätösongelmiin; vaimo tai mies voi haluta eutanasiaa, koska tuntee oikeasti elämänkumppaninsa ja tietää, että yhteys läheisimpään on katkennut. Tiedossa voi olla myös selväjärkisenä suoritettu keskustelu ennen vaipumista lopulliseen pimeyteen. Omaiset voivat olla eri mieltä esim. perintöasioiden osalta. Lapset saattavat nähdä asian toisin, onhan kyseessä heidän geeniensä lähtökohta. Herää kysymys, kuinka pitkälle lähimmäisten ja omaisten näkemys olisi tutkittava; mikä on oikeudenmukainen tapa päätökselle. Täysin oikeaa ratkaisua ei ole, kyseessä on rajanvedon ongelma.
Eläinkunnassa ei tarvita eutanasiaa, koska luonto hoitaa tehtävänsä niin lajinvalintana kuin elinkelpoisuutena hankkia ravinto. Ihminen on ihmisinhimillinen eläin ja meidän lajinvalintaan on kehittynyt toisesta huolehtiminen; "kohtele häntä niin kuin haluat sinua kohdeltavan".
Eutanasiakeskustelu vaatii kansalaiskeskustelun ja sen jälkeisen päätöksen. Sen pyörittely ei johda oikeudenmukaisuuteen. Demokratioissa laki syntyy enemmistöperiaatteella; jos laki kieltää eutanasian, niin pulinat pois eikä purnausta "turhista" kustannuksista. Jos taas eutanasia sallitaan tietyin tarkoin ehdoin ja varmennejärjestelyin, niin sekin on sitten hyväksyttävä. Viime kädessä me kaikki poistumme toivottavasti hyvän elämän jälkeen omille kullekin sopiville raikkaiden purojen lähteille.
lauantaina, maaliskuuta 26, 2005
Rahan määrällä ei ole väliä, kunhan sitä on "riittävästi" oikealla hetkellä
On sanottu, että raha rauhoittaa. Toisaalta on mainittu, että rahalla ei saa onnea eikä terveyttä. Molemmat väitteet ovat vääriä. Raha ei rauhoita, vaan luo levottomuutta sen lisääntymisen varmistamisesta. Rahalla saa myös ostettua hetkellistä terveyttä sekä maallista "onnea". Raha eli ostovoima on markkinatalouden vertausmittari. Palkka on tekijä, jolla yksilöimme omaa ostovoimaamme.
Kilpailukyky ja ostokäyttäytyminen ratkaisevat millaista palkkaa voimme ansaita
Raha ei ole painotuote, jota voidaan jakaa tasaisesti. Niukkuus on käsite, joka vallitsee lähes aina luonnossa. Samalla tavalla laajat kansankerrokset ovat jatkuvassa niukkuudessa kilpailukykynsä puutteesta. Ostovoima ei ole koskaan jakautunut tasaisesti, samoin luonnossa eri eliölajit eivät ole koskaan tasa-arvoisessa asemassa ravinnon osalta. Luonnon kiertoon kuuluu äärimmillään niin yltäkylläisyys kuin nälkäkuolema.
Länsimainen hyvinvointivaltio,
... kuten Suomi on onnistunut ihmeen pitkään jakamaan yltäkylläisyyttä verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisistä. Suomella on ollut hyvä kilpailukyky sekä ostajan voima hankkia raaka-aineita hyvin edullisesti tuottajien kustannuksella. Tähän nykyisten kehitysmaiden riistoon on perustunut suurelta osin koko markkinatalouden rahallinen kyvykkyys.
Tänä päivänä maksamme öljystä vieläkin liian pientä hintaa siihen nähden, miten siitä tulevat tuotokset pitäisi hajaantua tuottajamaiden omaan käyttöön. Öljyn tuottajamaissa on rikkautta, mutta myös köyhyyttä. Heilläkään ei tuotokset jakaannu oikeudenmukaisesti.
Meidän palkka voi muodostua vain tuloksesta eli kyvystä ...
... tehdä oma kilpailukykyinen panos maailman markkinoille. Palkkaamme vaikuttaa myös kulutustottumuksemme; äärimmillään se on täydellistä kotimaisuutta, jolloin palkkamme määräytyy sisämarkkinoiden ehdoin. Toisaalta euroon siirtyminen vei taloudellisen riippumattomuutemme.
Tiedämme, että täydellinen riippumattomuus ulkomaista on mahdotonta ja tältä osin meillä tulee olla paljon puhuttu kilpailukyky. Toisaalta, emme itsekään halua ostaa huonoa kotimaista, jos on saatavilla parempaa ulkomaista.
Palkka on tulevaisuudessa joustava elementti,
... kuten kauppaedustajilla se on ollut aina; niin tienaat kuin katteellisesti myyt. Se on rehellinen tapa saada rahaa. Tulospalkkaus vaatii vastuunkannon sekä osaavan ahkeruuden. On monia työtehtäviä, joissa tuloksen muodostus on perin vaikeaa yksiselitteisesti ja hyväksyttävästi laskea.
Näissä ylläolevissa tilanteissa palkka määräytyy vaihteluputken rajoissa, johon vaikuttavat budjettikyky tai saatavilla oleva yleisen rahan (mm. verokertymän) määrä. Kaikki tulokseen perustuvat palkkamallit vaativat luottamusta ja vastuunkantoa sekä ennenkaikkea oikeudenmukaisuutta.
Palkan määrä ei ratkaise, vaan ostovoima eli kulutuskyky
Kilpailutaloudessa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnoittelun. Luonnossakin tämä epämiellyttäväksi luonnehdittu laki toimii valitettavan tehokkaasti; katovuodet vievät kulutuspopulaatioita pienemmiksi joskus hyvinkin tehokkaasti. Ihmiset ovat keksineet keinoja näiden hyvien ja huonojen vuosien tasaamiseen, mutta juuri ne keinot ovat vieneet hyvinvointivaltiomme uudelleen tarkasteluun. Markkinatalouden spekuloinnilla on liian suuri valta vaikuttaa rahan liikkeisiin eli ostovoiman jakaantumiseen.
Aito niukkuuden tunnustus herkistää kulutustottumuksissa vaihteluihin,
... koska palkka elää suhdanteiden mukaan. Varmuusvarastoja voidaan rakentaa, kuten oravat talveksi. Oravia on esiintynyt maapallollamme huomattavasti pidempään kuin ihmisiä. Oravat elävät sopusoinnussa muun luonnon kanssa, eikä niillä esiinny liikalihavuutta eikä hermojännitystä, kuinka sijoitukset nousevat tai laskevat pörsseissä. On vielä yksi asia: luonnossa ei ole vastikkeetonta ansaintaa ja kulutus on vain välttämättömimpään.
Ilkka Luoma
Kilpailukyky ja ostokäyttäytyminen ratkaisevat millaista palkkaa voimme ansaita
Raha ei ole painotuote, jota voidaan jakaa tasaisesti. Niukkuus on käsite, joka vallitsee lähes aina luonnossa. Samalla tavalla laajat kansankerrokset ovat jatkuvassa niukkuudessa kilpailukykynsä puutteesta. Ostovoima ei ole koskaan jakautunut tasaisesti, samoin luonnossa eri eliölajit eivät ole koskaan tasa-arvoisessa asemassa ravinnon osalta. Luonnon kiertoon kuuluu äärimmillään niin yltäkylläisyys kuin nälkäkuolema.
Länsimainen hyvinvointivaltio,
... kuten Suomi on onnistunut ihmeen pitkään jakamaan yltäkylläisyyttä verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisistä. Suomella on ollut hyvä kilpailukyky sekä ostajan voima hankkia raaka-aineita hyvin edullisesti tuottajien kustannuksella. Tähän nykyisten kehitysmaiden riistoon on perustunut suurelta osin koko markkinatalouden rahallinen kyvykkyys.
Tänä päivänä maksamme öljystä vieläkin liian pientä hintaa siihen nähden, miten siitä tulevat tuotokset pitäisi hajaantua tuottajamaiden omaan käyttöön. Öljyn tuottajamaissa on rikkautta, mutta myös köyhyyttä. Heilläkään ei tuotokset jakaannu oikeudenmukaisesti.
Meidän palkka voi muodostua vain tuloksesta eli kyvystä ...
... tehdä oma kilpailukykyinen panos maailman markkinoille. Palkkaamme vaikuttaa myös kulutustottumuksemme; äärimmillään se on täydellistä kotimaisuutta, jolloin palkkamme määräytyy sisämarkkinoiden ehdoin. Toisaalta euroon siirtyminen vei taloudellisen riippumattomuutemme.
Tiedämme, että täydellinen riippumattomuus ulkomaista on mahdotonta ja tältä osin meillä tulee olla paljon puhuttu kilpailukyky. Toisaalta, emme itsekään halua ostaa huonoa kotimaista, jos on saatavilla parempaa ulkomaista.
Palkka on tulevaisuudessa joustava elementti,
... kuten kauppaedustajilla se on ollut aina; niin tienaat kuin katteellisesti myyt. Se on rehellinen tapa saada rahaa. Tulospalkkaus vaatii vastuunkannon sekä osaavan ahkeruuden. On monia työtehtäviä, joissa tuloksen muodostus on perin vaikeaa yksiselitteisesti ja hyväksyttävästi laskea.
Näissä ylläolevissa tilanteissa palkka määräytyy vaihteluputken rajoissa, johon vaikuttavat budjettikyky tai saatavilla oleva yleisen rahan (mm. verokertymän) määrä. Kaikki tulokseen perustuvat palkkamallit vaativat luottamusta ja vastuunkantoa sekä ennenkaikkea oikeudenmukaisuutta.
Palkan määrä ei ratkaise, vaan ostovoima eli kulutuskyky
Kilpailutaloudessa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnoittelun. Luonnossakin tämä epämiellyttäväksi luonnehdittu laki toimii valitettavan tehokkaasti; katovuodet vievät kulutuspopulaatioita pienemmiksi joskus hyvinkin tehokkaasti. Ihmiset ovat keksineet keinoja näiden hyvien ja huonojen vuosien tasaamiseen, mutta juuri ne keinot ovat vieneet hyvinvointivaltiomme uudelleen tarkasteluun. Markkinatalouden spekuloinnilla on liian suuri valta vaikuttaa rahan liikkeisiin eli ostovoiman jakaantumiseen.
Aito niukkuuden tunnustus herkistää kulutustottumuksissa vaihteluihin,
... koska palkka elää suhdanteiden mukaan. Varmuusvarastoja voidaan rakentaa, kuten oravat talveksi. Oravia on esiintynyt maapallollamme huomattavasti pidempään kuin ihmisiä. Oravat elävät sopusoinnussa muun luonnon kanssa, eikä niillä esiinny liikalihavuutta eikä hermojännitystä, kuinka sijoitukset nousevat tai laskevat pörsseissä. On vielä yksi asia: luonnossa ei ole vastikkeetonta ansaintaa ja kulutus on vain välttämättömimpään.
Ilkka Luoma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)