On sanottu, että raha rauhoittaa. Toisaalta on mainittu, että rahalla ei saa onnea eikä terveyttä. Molemmat väitteet ovat vääriä. Raha ei rauhoita, vaan luo levottomuutta sen lisääntymisen varmistamisesta. Rahalla saa myös ostettua hetkellistä terveyttä sekä maallista "onnea". Raha eli ostovoima on markkinatalouden vertausmittari. Palkka on tekijä, jolla yksilöimme omaa ostovoimaamme.
Kilpailukyky ja ostokäyttäytyminen ratkaisevat millaista palkkaa voimme ansaita
Raha ei ole painotuote, jota voidaan jakaa tasaisesti. Niukkuus on käsite, joka vallitsee lähes aina luonnossa. Samalla tavalla laajat kansankerrokset ovat jatkuvassa niukkuudessa kilpailukykynsä puutteesta. Ostovoima ei ole koskaan jakautunut tasaisesti, samoin luonnossa eri eliölajit eivät ole koskaan tasa-arvoisessa asemassa ravinnon osalta. Luonnon kiertoon kuuluu äärimmillään niin yltäkylläisyys kuin nälkäkuolema.
Länsimainen hyvinvointivaltio,
... kuten Suomi on onnistunut ihmeen pitkään jakamaan yltäkylläisyyttä verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisistä. Suomella on ollut hyvä kilpailukyky sekä ostajan voima hankkia raaka-aineita hyvin edullisesti tuottajien kustannuksella. Tähän nykyisten kehitysmaiden riistoon on perustunut suurelta osin koko markkinatalouden rahallinen kyvykkyys.
Tänä päivänä maksamme öljystä vieläkin liian pientä hintaa siihen nähden, miten siitä tulevat tuotokset pitäisi hajaantua tuottajamaiden omaan käyttöön. Öljyn tuottajamaissa on rikkautta, mutta myös köyhyyttä. Heilläkään ei tuotokset jakaannu oikeudenmukaisesti.
Meidän palkka voi muodostua vain tuloksesta eli kyvystä ...
... tehdä oma kilpailukykyinen panos maailman markkinoille. Palkkaamme vaikuttaa myös kulutustottumuksemme; äärimmillään se on täydellistä kotimaisuutta, jolloin palkkamme määräytyy sisämarkkinoiden ehdoin. Toisaalta euroon siirtyminen vei taloudellisen riippumattomuutemme.
Tiedämme, että täydellinen riippumattomuus ulkomaista on mahdotonta ja tältä osin meillä tulee olla paljon puhuttu kilpailukyky. Toisaalta, emme itsekään halua ostaa huonoa kotimaista, jos on saatavilla parempaa ulkomaista.
Palkka on tulevaisuudessa joustava elementti,
... kuten kauppaedustajilla se on ollut aina; niin tienaat kuin katteellisesti myyt. Se on rehellinen tapa saada rahaa. Tulospalkkaus vaatii vastuunkannon sekä osaavan ahkeruuden. On monia työtehtäviä, joissa tuloksen muodostus on perin vaikeaa yksiselitteisesti ja hyväksyttävästi laskea.
Näissä ylläolevissa tilanteissa palkka määräytyy vaihteluputken rajoissa, johon vaikuttavat budjettikyky tai saatavilla oleva yleisen rahan (mm. verokertymän) määrä. Kaikki tulokseen perustuvat palkkamallit vaativat luottamusta ja vastuunkantoa sekä ennenkaikkea oikeudenmukaisuutta.
Palkan määrä ei ratkaise, vaan ostovoima eli kulutuskyky
Kilpailutaloudessa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnoittelun. Luonnossakin tämä epämiellyttäväksi luonnehdittu laki toimii valitettavan tehokkaasti; katovuodet vievät kulutuspopulaatioita pienemmiksi joskus hyvinkin tehokkaasti. Ihmiset ovat keksineet keinoja näiden hyvien ja huonojen vuosien tasaamiseen, mutta juuri ne keinot ovat vieneet hyvinvointivaltiomme uudelleen tarkasteluun. Markkinatalouden spekuloinnilla on liian suuri valta vaikuttaa rahan liikkeisiin eli ostovoiman jakaantumiseen.
Aito niukkuuden tunnustus herkistää kulutustottumuksissa vaihteluihin,
... koska palkka elää suhdanteiden mukaan. Varmuusvarastoja voidaan rakentaa, kuten oravat talveksi. Oravia on esiintynyt maapallollamme huomattavasti pidempään kuin ihmisiä. Oravat elävät sopusoinnussa muun luonnon kanssa, eikä niillä esiinny liikalihavuutta eikä hermojännitystä, kuinka sijoitukset nousevat tai laskevat pörsseissä. On vielä yksi asia: luonnossa ei ole vastikkeetonta ansaintaa ja kulutus on vain välttämättömimpään.
Ilkka Luoma
Kilpailukyky ja ostokäyttäytyminen ratkaisevat millaista palkkaa voimme ansaita
Raha ei ole painotuote, jota voidaan jakaa tasaisesti. Niukkuus on käsite, joka vallitsee lähes aina luonnossa. Samalla tavalla laajat kansankerrokset ovat jatkuvassa niukkuudessa kilpailukykynsä puutteesta. Ostovoima ei ole koskaan jakautunut tasaisesti, samoin luonnossa eri eliölajit eivät ole koskaan tasa-arvoisessa asemassa ravinnon osalta. Luonnon kiertoon kuuluu äärimmillään niin yltäkylläisyys kuin nälkäkuolema.
Länsimainen hyvinvointivaltio,
... kuten Suomi on onnistunut ihmeen pitkään jakamaan yltäkylläisyyttä verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisistä. Suomella on ollut hyvä kilpailukyky sekä ostajan voima hankkia raaka-aineita hyvin edullisesti tuottajien kustannuksella. Tähän nykyisten kehitysmaiden riistoon on perustunut suurelta osin koko markkinatalouden rahallinen kyvykkyys.
Tänä päivänä maksamme öljystä vieläkin liian pientä hintaa siihen nähden, miten siitä tulevat tuotokset pitäisi hajaantua tuottajamaiden omaan käyttöön. Öljyn tuottajamaissa on rikkautta, mutta myös köyhyyttä. Heilläkään ei tuotokset jakaannu oikeudenmukaisesti.
Meidän palkka voi muodostua vain tuloksesta eli kyvystä ...
... tehdä oma kilpailukykyinen panos maailman markkinoille. Palkkaamme vaikuttaa myös kulutustottumuksemme; äärimmillään se on täydellistä kotimaisuutta, jolloin palkkamme määräytyy sisämarkkinoiden ehdoin. Toisaalta euroon siirtyminen vei taloudellisen riippumattomuutemme.
Tiedämme, että täydellinen riippumattomuus ulkomaista on mahdotonta ja tältä osin meillä tulee olla paljon puhuttu kilpailukyky. Toisaalta, emme itsekään halua ostaa huonoa kotimaista, jos on saatavilla parempaa ulkomaista.
Palkka on tulevaisuudessa joustava elementti,
... kuten kauppaedustajilla se on ollut aina; niin tienaat kuin katteellisesti myyt. Se on rehellinen tapa saada rahaa. Tulospalkkaus vaatii vastuunkannon sekä osaavan ahkeruuden. On monia työtehtäviä, joissa tuloksen muodostus on perin vaikeaa yksiselitteisesti ja hyväksyttävästi laskea.
Näissä ylläolevissa tilanteissa palkka määräytyy vaihteluputken rajoissa, johon vaikuttavat budjettikyky tai saatavilla oleva yleisen rahan (mm. verokertymän) määrä. Kaikki tulokseen perustuvat palkkamallit vaativat luottamusta ja vastuunkantoa sekä ennenkaikkea oikeudenmukaisuutta.
Palkan määrä ei ratkaise, vaan ostovoima eli kulutuskyky
Kilpailutaloudessa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnoittelun. Luonnossakin tämä epämiellyttäväksi luonnehdittu laki toimii valitettavan tehokkaasti; katovuodet vievät kulutuspopulaatioita pienemmiksi joskus hyvinkin tehokkaasti. Ihmiset ovat keksineet keinoja näiden hyvien ja huonojen vuosien tasaamiseen, mutta juuri ne keinot ovat vieneet hyvinvointivaltiomme uudelleen tarkasteluun. Markkinatalouden spekuloinnilla on liian suuri valta vaikuttaa rahan liikkeisiin eli ostovoiman jakaantumiseen.
Aito niukkuuden tunnustus herkistää kulutustottumuksissa vaihteluihin,
... koska palkka elää suhdanteiden mukaan. Varmuusvarastoja voidaan rakentaa, kuten oravat talveksi. Oravia on esiintynyt maapallollamme huomattavasti pidempään kuin ihmisiä. Oravat elävät sopusoinnussa muun luonnon kanssa, eikä niillä esiinny liikalihavuutta eikä hermojännitystä, kuinka sijoitukset nousevat tai laskevat pörsseissä. On vielä yksi asia: luonnossa ei ole vastikkeetonta ansaintaa ja kulutus on vain välttämättömimpään.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti