Suomi eli kansallistunteen aikaa Sibeliuksen Finlandian syntyessä vastapainoksi venäläisten pyrkimyksille kitkeä heidän mielestään liiallista kansallistunnetta omasta suomalaisten Isänmaasta. On merkille pantavaa, että 1800-luvun lopun suomalaismielinen lehdistö tilasi tämän meitä kaikkia sykähdyttävän teoksen, on jopa esitetty sen korvaavan saksalaissävelteisen Maamme laulun. Kummallakin on paikkansa. Kuvassa toinen osa tunnetusta Helsingissä olevasta Sibelius monumentista. Kansallissäveltäjämme on tänä päivänäkin maailmankuulu säveltäjä ja hänen muisto ja nuotit elävät väkevästi nuottitelineissä kaikissa konserttisaleissa.
DSC_11511.JPG, 14. huhtikuuta 2006, klo 13:24. 1/600s, f4.5, 51mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
..................................
Sibeliuksen Finlandia syntyi hienostuneena ilmauksena Tsaarin Venäjää vastaan ja suomalaisuuden lipunkantajaksi
Aina sykähdyttävän Sibeliuksen Finlandian kuuntelu herättää syviä ajatuksia. Niin kävi nytkin Hämeenlinnassa, kun oli mahdollisuus kuulla Finlandia Sibeliuksen synnyinkodissa. Tunne oli harras ja se kirvoitti mieleen presidenttimme valtaoikeuskeskustelut. Ajatukset risteilivät kansalaisten mielipiteessä ja poliitikkojemme päämäärissä.
Viimeisin kansalaiskysely paljasti odotetusti, että presidenttimme valtaoikeuksia ei tule kaventaa, vaan päinvastoin lisätä. Osa Brysselinhuuma poliitikoista olisi viemässä viimeisetkin rippeet näistä oikeuksista. On mielenkiintoista nähdä tämä vastakkainasettelu; kansalaismielipide ja poliitikkojen operoinnit. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vajaat kaksi vuotta. Valtaoikeuskeskustelu on jäädytetty seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.
Oli valtarakenne tai toimintaympäristö mikä hyvänsä, on systeemille hyväksi ja eduksi vahva päätöskoneisto myös ylimmällä huipulla. Kysymys ei ole valtaoikeuksista, vaan valinnasta. Kansa valitsee presidentin kerran kuudessa vuodessa ja kansa haluaa valitsemalleen presidentille riittävät valtuudet toimimiseen myös EU-Suomessa.
USA ei ole esimerkeistä parhain, mutta siellä ei ole puhettakaan valtaoikeuksista. He keskittyvät mieluummin todelliseen ja henkeä nostattaviin vaalitaisteluihin, joissa kansa saa sen, minkä haluaa. On Suomen tulevaisuus Bryssel-johteinen tai ei, niin me tarvitsemme alueelliseen hallintaan päätöskykyisen "kuvernöörin". Ilmeisesti Kekkosaikakauden pelkokerroin on siksi suuri, että osa poliitikoista hamuaa EU-osastolla Helsinki-vasallien tuella päätösvoimaa Brysselin lentovuoroille.
Tosiasiallisesti vahvalla vaikka osin seremoniallisella presidentillä on myös kansan yhtenäisyyteen liittyviä ominaisuuksia. Kansalaistunne sekä luotto omaan maahan on tae pystyä ponnistelemaan kilpailussa työnjaosta, mihin koko länsimaailma on ajautunut. Mitä vaikeampia päätöksiä, sen vaikeampaa on käyttää moniarvoista poliittista koneistoa. Poliittinen sopulilauma eri kuppikuntineen sekä tämän käyttämä kansasta vieraantunut puheellinen liturgisointi vie viimeisenkin mehun nuorten äänestysinnosta ja osallistumisesta yhteisiin asioihin.
Suomalainen tämän päivän politiikka on kasvotonta asiakysymyksissä; kasvot syntyvät vain skandaaleista ja iltapäivälehtien lööpeistä sekä hameen helman pituudesta. Suomalainen Sibeliuksen Finlandian väkevyys ja kunnia voisi soida myös Eduskunnan istuntosalissa häärivien mielissä muistuttamassa kansalaisluottamuksesta, mikä vaaleissa on saatu ja mitä kansalaiset myös vaalien välivuosina haluavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti