23.3. AamuTV-1 järjesti ansiokkaan haastattelujärjestelyn. Lentoemäntien lakko häämöttää ja vaihtoehtoja on kaksi; olla liitossa tai sitten sopia yhtiökohtaisesti olematta valtakunnallisten liittojen jäsen. Käytännössä on kysymys aikaansaadusta työilmapiiristä, työmoraalista sekä kunkin henkilökohtaisesta työtehosta. Lisäksi työosuuden tuottavuuteen vaikuttaa työntekemisen asenne, joka on hitaasti kehittyvä ominaisuus riippuen kunkin yhteiskunnan perityistä arvoista.
Lentoemännät ja stuertit ovat erilaisia; Suomessa on oma työmentaliteetti ja esim. kaukoidän maissa on omanlainen työmoraali ja tekemisen päämäärä. Suomessa individualistinen yksilön työtapa yhdistettynä yli yhtiöiden ulottuviin edunvalvontajärjestelmiin on ratkaisevasti erilainen esim. Kiinassa tapahtuvaan kollektiviseen työtapaan sekä vähäiseen liittoutumiseen työntekijä kontra työnantaja vastakkainasettelussa.
Työmoraali on yksilö- ja yhteiskuntavaikutteinen. Jokaisella työpaikalla on aina myös vähemmän suorittavia työpanoksia eli tekijöitä. Osa jopa työasenteellaan tuhlaa toistenkin myymää työaikaa, siis kylmästi sanottuna "varastaa" työnantajansa ostamia tunteja. Viime kädessä työnteko on oman työpanoksen myymistä työnantajalle ja tällöin on sitouduttu tekemään suoritteita maksajalleen. Oleellinen kysymys on kunkin tekemä päivittäinen työ -"taidanpa tehdä tuon homman huomenna, nyt en ehdi eli viitsi", - vaikka työ voitaisin tehdä heti.
Kaikissa yhteiskunnissa on myös puurtajia, joiden vastuunkanto on esimerkillistä. Laajemmassa tarkastelussa ratkaisee keskiarvot; tällöin yhteiskunnan perintö, sisäänkasvanut tapa sekä ympäröivä yhteisö ratkaisee kokonaistuloksen ja tässä voi kaukoidän kulttuurien mentaliteetti tuottaa paremman kokonaistehon itse työnteossa, huomioimatta automaatiota. Toisaalta innovointi tukeutuu enemmän yksilökeskeiseen ajatteluun.
Työmoraali on eri tyyppistä yksilökeskeisessä ajattelussa; tällöin merkittävään asemaan nousee oman edun tavoittelu, jota vahvistetaan liittymällä joukkovoimaan. Ryhmäkeskeinen tapa on luontevasti tiimihenkisempää ja tuolloin tavoitellaan enemmän ryhmätulosta, jolloin mm. voidaan tukea väliaikaisesti heikompaa tulosta tekevää ryhmän jäsentä. Länsimaat ovat tyyppiesimerkki individualismista, kun taas mm. Kiinassa on kollektiivinen ajattelu voimakasta niin työtilanteessa kuin vapaa-ajan näkökulmasta. Kiinalainen on perhe- ja sukukeskeinen.
Suomalaisilla työpaikoilla on tyypillistä seurata toinen toistensa tekemisiä ja tällöin väkisin syntyy kitkaa ahkerien ja vähemmän ahkerien kesken, vähintään polemisointina kotopiirissä. Kaukoidässä työvertailu on ryhmähenkistä, jossa ryhmä tavoittelee yhdessä tulosta ja huolehtii samalla automaattisesti kokonaistyömoraalista. On todettava, että kiinalainen vuosituhantinen toimintakulttuuri luo tehokkaan työn tuloksen. Kiinalainen työntekotapa on kiitollinen työnjohdolle, koska annetut tehtävät suoritetaan tarkasti ja aikaa tuhlaamatta. Toisaalta tämä vastuuntuntoinen ja työkeskeinen tapa vaatii johdolta valistunutta osallistumista. Suurena vaarana on tuhota yli salllitun rajan ylittävällä ahneudella ryhmätyön tuotos aikaansaamalla kiristynyt ilmapiiri. Kiinalainen tapa ei juuri turhista valita, vaan päällimmäisenä on suoriutuminen tehtäväkeskeisesti aina annetun työtehtävän loppuun saattamiseen.
Työmoraali ja -teho on vahvasti työkulttuurikysymys. On kaksi eri asiaa arvostaa aina oikeasti työtään kuin hammasta purren vääntää työtänsä ja poistua työpaikalta tyytymättömänä. Suomalainen on oppinut vaativaksi ja me oletamme saavamme vertailukelpoisen palkan ottamatta huomioon tulosta, minkä aikaansaamme. On todettava, että Suomessa työskentelevä kiinalainen asennoituu palkkaan eri tavoin; hän ymmärtää työnsä tuottovaatimukset. Lisäksi kiinalainen lähtee suomalaisesta työpaikastaan tyytyväisenä, mutta useasti väsyneenä, joskaan siitä numeroa tekemättä.
Länsimaissa työmoraali ja -teho on kriittinen elementti; asennettamme on reivattava vastuunkannon suuntaan puolin ja toisin. Työntekijöiden on huomattava, että palkanmaksajan menestys takaa ansiokehityksen. Työnantajan on ehdottomasti muistettava, että täysillä työhönsä osallistuva työntekijä on yhtiön kallein voimavara. Sitoutunut työntekijä on työnantajalleen elävää kultaa, jolla on oikeus saavuttaa tyydytystä ja osallistumisen riemua kannustettuna yhteisesti saavutetusta voitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti