Tiedon otamme vastaan tietokoneen kuvaruudulta ja korvakuulokkeista. Välitön kontaktimme ympäröivään luontoon on katkennut. Nyt informaatioon vaikuttavat niin tekniset kuin toisten ihmisten manipulatiiviset toimenpiteet. Herkkyytemme havaita luonnossa tapahtuvia muutoksia on kadoksissa. Kampakeraamiset ihmiset aistivat välittömästi luonnon jumaluuden ja viestivät harmoniassa, ollen vain yksi osa kokonaisuutta.
Tiedon määrän kasvu ja sen liiallinen monivivahteisuus vaikeuttaa kumppanuutta luonnon kanssa. Aikaisemmin oli itsestään selvää, että luontojumala haki osansa jo alle ennen 40 ikävuotta. Ei ihmetelty syytä, vaan hyväksyttiin se osana luonnonkiertoa. Nyt keräämme tietoa monilla muillakin sensoreilla kuin kotoperäisillä; tekniikka on täynnä sähköisiä antureita, jotka välittävät tietoa kiihtyvällä tahdilla verkkoomme, joka on auki kaikille. Tätä kutsumme internetiksi, jossa viihdytään jo muunkin toiminnan haitaksi. Lapset kuluttavat runsaasti aikaa elektronipommituksessa tuijottaessaan vanhanmallisia kuvaruutuja. Luolaihminen saattoi tuijottaa maailman tiedontulvaa satoja vuosia ja hyväksyi tähtien rooliksi tulevaisuuden tuottamisen sekä lohen nousun kutujoelle.
Aiempi herkkyys havaita luontoa on kadonnut. Muunnellessamme raaka-aineita mitä miljoonimmiksi tavaroiksi onnistumme sumentamaan luonnon normaalin kierron, ja siinä sivussa tuhlaamme energian ympäristöömme ja ilmakehäämme haitallisiksi yhdisteiksi muuntuneina. Tietoa saamme runsaasti ja pelkkä tietoteollisuus elättää jo itse itsensä. Onko tällä ns. kvasitiedolla jokin merkitys? Informaationa katselemme nokkelia mainoksia, jotka houkuttelevat kuluttamaan, jotta työllisyys säilyisi maksimaalisena ja rahallinen tuotos soveliaana täyttämään niitä jo ennestään täysiä lompakoita, joista ei juurikaan heru käyttövoimaa luonnon tasapainon järjestelyihin.
Voisimme suhtautua massiiviseen tiedontulvaan kriittisemmin. Voisimme harjoitella hidastamaan elämämme kulutusvimmapyörää, jotta jäisi aikaa havainnoida luontoa, josta kuitenkin saamme kaiken sen epätasaisesti jaetun elintasomme. Ei ole ihmetekniikoita; raaka-aine on ympärillämme ja energia on vain lainassa auringosta.
Internetissä voisi alkaa tiedon uusvallankumous; paluu luontoon, paluu sinne, mikä meidät elättää. Pörssikurssit ja muut nokkelat rahansiirrot ovat vain häviävän pieni lieveilmiö luonnon kurssivaihteluissa, joiden energiat siirtelevät kokonaisia linnunratoja. Tiedon lisääntyessä olisi oletettavaa myös harmonian tiedostamisen kasvu, jolloin herkkyys havaita elävää ympäristömme kasvaisi. Tiedon määrä ei ole itseisarvo, vaan sen välitön luontevuus ja vuorovaikutuksellinen käytettävyys.
Jokainen lukija voi tutkia itseänsä; kuinka paljon vietät kuvaruutusi äärellä tutkien netin ihmeellisyyksiä tai kuinka paljon vietät luonnon kuvaruudun äärellä aistimassa ympäröiviä syklejä, joiden viesteissä sijaitsevat harmonian siemenet. "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti