Onko Ruotsi talousasioissa nokkelampi kuin Suomi?

Ruåtsalaista markkinasäihkettä Tukholmalaisessa tavaratalossa 8. tammikuuta 2005. Photo by Ilu




Onko Ruotsi talousasioissa nokkelampi kuin Suomi?

Uutisiin kimposi tieto turkkilaisen teleoperaattorin enemmistön tipahtamisesta Telia-Soneran hyppysiin 2,3 miljardilla eurolla. Suomen muinoinen Telecom Finland Oy kaukonäköisesti avasi Turkcell operaation. Myöhemmin se on tuottanut sievoisesti osinkoja omistajilleen niin Suomessa kuin Ruotsissa. Täytyy myös muistaa, että Suomen valtio saa osuutensa, niin hyvässä kuin pahassa, tehdystä kaupasta omistusosuutensa puitteissa.

Suomen ja Ruotsin välillä on ikuinen Maaotteluhenki. Jääkiekossa olemme saaneet neniimme useammin kuin voittaneet. Pankit ovat ajautuneet Ruotsin puolelle, Storaensossakin odotetaan uutta johtajanimitystä. Kaupallisissa piireissä liikkuu sitkeä huhu, että Ruotsin kuninkaallisissa metsästysseurueissa hyvin viihtyvä Sammon konsernijohtaja Wahlroos junailee Sampoa ruotsalaisen SE Bankenin kanssa yhteen, kuinkahan omistussuhteet tulevat jakautumaan?

Talouselämä-lehti halusi vertailut viedä Hakkapeliittoihin saakka. Ericssonilla oli ainoastaan 13 vuotta sitten ainutlaatuinen mahdollisuus ostaa Nokia, eipä ostanut, pelkäsi kai sen olevan loputon riippakivi. Ruotsalainen kreivi von Rosen lahjoitti aikoinaan Suomen ollessa maaottelussa Neuvostoliittoa vastaan muutaman lentokoneen ja ottihan Ruotsi sotalapsiamme hellään huostaansa, ehkä Sammon käy samalla tavalla.

Suomalainen liike-elämä ei juuri Isänmaan ääntä kuuntele; maapalloistuva kasvoton liukasliikkeinen markkinaraha kasautuu ja muodostaa suurempia keskittymiä ollakseen terhakkaana amerikkalaisia ja tulevaisuudessa kiinalaisia jättikonserneja vastaan tai sitten pakollisessa yhteistyössä. Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että osa suomalaisista liikemiehistä on loputtoman ahneita ja lyhytnäköisiä.

Telia-Sonera on tehnyt loistosiirron, se on saanut ehdottomaan omistukseensa Turkin suurimman mobileoperaattorin; nyt se on hyvä business. Kuinka tämänkin operaattorin käy, kun uudet lähes maksuttomat mobilepalvelut tulee kansalaisten saataville (WLAN/WIMAX:in myötä esim. VOIP). Voimme Suomessa tuskailla ruotsalaisten etevemmyyttä, vaikka Suomen valtion ei ollut pakko myydä omistustaan pois. Tosin valtiomme halusi kirstunsa pohjalle tilkettä. Valtio oli muutamia aikoja sitten pumpannut verovarojamme välillisesti Saksan ilmatilaan niin paljon, että rahan paluukanavalle tuli saada katetta myymällä osuuksia Ruotsin Telialle. Yksin Sonera ei olisi jaksanut ostaa nyt hankittua enemmistöä Turkcellistä.

Suomessa pitää ottaa huomioon, että ruotsalaisilla on paljon pidempi taloushistoria ja sitä paitsi se saivat koko toisen maailmansodan ajan veljeillä rauhassa salakähmäisissä liikesuhteissaan niin saksalaisten kuin liittoutuneidenkin kanssa. Ruotsalaiset osaavat kansainväliset pelit; jo Wallenbergien suku tajusi rahan mahdin ja osasivat mm. hoidella Kolmannen Valtakunnan raha-asioita; mm. IG-Farben, Bosh ja Krupp saivat luotettavan ja hiljaisen kumppanin ruotsalaisesta mahtisuvusta.

Ruotsi osaa olla myös rauhanenkeli, muistakaamme edesmenneen pääministeri Palmeen uhittelut USA:ta kohtaan koskien Vietnamin sotaa. Toisaalta muistamme ruotsalaisen Bofors yhtiön tykkilahjontaepäselvyydet Intian asekauppoissa. Ruotsin historiassa on paljon käytännössä suomalaisten käymiä sotia. Ruotsi on saanut harjoitella rauhassa liiketoimiaan aina 1800-luvun alusta alkaen; sotia ei enään voitu käydä kun Hakkapeliitat jäivät Venäjän puolelle. Rintamilla reuhaaminen on luonnekysymys ja rahanansainta oveluuslaji, siispä Maaottelupokerissa voidaan viedä tarvittaessa kalsaritkin.