...
Twiittailu on yksinkertaista viestintää - laajoille kansanjoukoille, mikäli twiittaaja vain omaa jotain julkisuutta - "hyvässä tai pahassa". Voimmeko sanoa, että twiittailu on yksinkertaisten ihmisten viestintää hätäisille lukijoille, joita kiinnostaa vain ydin tai se yksinkertaistettu manipulaatio, joka vielä saattuu omaan ajatusmaailmaan. Ehkä.
Se kuitenkin tiedetään, että sanavirtuoosit ovat hiljalleen eduskunnasta kadonneet - nyt on voimaa, kun osaa tiivistää minuuttiin suuren salin juttunsa, jossa mahdollisimman tehokkaasti painotetaan omaa ja mollataan vastustajaa. Onko tuo puheminuutti surma, kuten twiitin hyvin vähäinen sanojen määrä?
Meillä ei ole aikaa pohtia ja eritellä asiayhteyksiä syvällisemmin - on kiire laukaista torpedo, joka tuottaa äkkiräjähdyksen. On hienoa, kun saa aikaiseksi naurua - vaikka aina ei edes ymmärretä mille nauretaan! Kännykkämaailma ajaa meitä degeneraatioon syvemmän ymmärryksen osalta?
Ihminen ei halua lukea kirjoja - näin ei jää syy-seuraussuhteena aikaa analysoida hiukan etukäteen mitä suustaan päästää. Ennen mietittiin sanaista sisältöä, nyt on kiire pommittaa äkkirynnäköllä ja riisua hämmästynyt vastustaja aseista. Millaisia seurauksia onkaan odotettavissa, jos kehitys jatkuu lyhytviestinnästä pelkkiin emojeihin, hymiöihin ja irvistelyihin? Palaammeko hieroglyfeihin, jolloin kuvien ymmärrys lisääntyy hitaasti kiiruhtaen?
No, meillä on vielä pitkä matka brittiparlamenttiin, jossa "apinalauma mölyää" hersyvin sanankääntein - mollaus ja puolustus äkkisodassa keskenään, kun ei ole vieläkään ymmärretty mitä brittikansan enemmistä tahtoi Brexitistä - ero siitä ja 52 prosentin enemmistövoimalla. Kun tätä ei haluta ymmärtää, tai edes saattaa loppuun kansantahdon mukaisesti - on syntynyt tuo kuuluisan äsken korkealla hinnalla myydyn taulun "apinalauma parlamentissa" -ilmiö.
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti