maanantaina, lokakuuta 28, 2019
1 kommentti:
-
Ilkka Luoma kirjoitti...
-
.
Kuva: ~ https://www.wikiwand.com/fi/Ihmisen_evoluutio -
...
HS:
Yritän elää vastedes parempaa elämää – eli ilman toivoa tulevaisuudesta, joka ratkaisee maapallon ongelmat
.
Ilkka Luoma 4.8.2019 - 12:53 kommentti
Meillä on luonnollisesti ihmiskeskeinen ajattelutapa kohdata muutokset, joita biosfäärissä erityisesti biodiversiteettinä tapahtuu. Meidät on luotu evoluution ohjelmahypyillä - sopeumana, kilpailuna ja perintönä aina edellisestä - lähtökohtahan saattoi olla sinilevien alkuesiintymä - syanobakteerit, joista periydymme? Jätän tässä uskonnollisen perimysnäkökulman muiden harkintaan.
Me syömme muun eliöstön ravintokulhoista. Me syömme, sotkemme ja käytämme biomassavarantoja aivan liikaa populaatiobiomassaamme nähden. Meitä lienee ihmisinä massana ehkä noin muurahaiskolonioiden luokkaa.
Jokainen voi herkän uteliaasti havaita, että ympäristöjälkemme muurahaisiin nähden on vaikkapa tuhat-kertainen; lisäksi emme osaa sopeutua lajikohtaisten säännöstöjen (evoluution määritykset - universumin käyttöjärjestelmä?) myötä biomassavaikuttavuutemme mukaisesti.
Näin on syntynyt ja pahenemassa oleva ihmisperäinen ympäristömuutos (-tuho?), joka kiihdyttää rakenteiden murentumista - meidän ihmisten näkökulmasta, josta kumpuaa sitten toivottomuus lannistumisena tai toivo - yrittämisenä ja itsesuojeluvaistona.
Evoluutio on meille lopulta tuntematon ilmiö, sen syvällisimmältä luonteeltaan. Evoluution tehtävä on vain "pitää itsensä hengissä", ollen meidän mittakaavoissa "kuolematon" - huolehtimassa elollisuudesta, joka jatkaa sukua - lajeittain.
Evoluution näkökulmasta ihmisen katoaminen ei ole ongelma - jäljelle jää aina lajeja, joista jälleen kehittyy uusia "ihmisiä", kunnes Aurinkomme höyrystää rakennuspalikkamme avaruuden tuuliin - jatkuakseen sitten joskus jossain tuolla "ylhäällä" ... mekin tulimme rakennuspalikoina lopulta suurien tähtien sisuksista ... tähtiräjähdyksien myötä.
Entä toivottomuus? Toivoa on aina jäljellä - on vain kysymys aikajanan kohdasta missä mennään. Kukaan ei tiedä tarkasti huomista - mikäli riittävän kokoinen asteroidi tömähtää Maahamme, on jälleen aika uudelle lajikehitykselle. Evoluutiolla ei ole toivottomuutta eikä toivoa - se on ohjelmaluupissa!
...
9039 TIEDE
. -
perjantaina, marraskuuta 01, 2019 8:51:00 ap.
Mittakaava - pieni tai suuri, ei oikeastaan mitään väliä. Ajatellaan kaiken elollisuuden ohjelmistokoneistoa, eräänlaista tietokonetta - evoluutiota. Emme ymmärrä sen hyppykäskyjä, emme ehtolauseita emmekä edes sensorointia, jonka pohjalta se tekee hallittua ja sopeuttavaa muutosprosessia, joko sykleinä tai jatkuvasti.
Puhutaan niin vähäisestä pienuudesta, että sen ymmärtämiseen ei meidän suurikaan äly ainakaan toistaiseksi riitä. Emme tiedä edes sitäkään missä elon- ja/tai elottomuuden kerroksessa evoluutio työskentelee!
Mikropiirit pienevät, kapasiteetit kasvavat ja kellotajuudet nopeutuvat - puhuttiin Mooren laista. Evoluution Mooren laista emme ymmärrä mitään, sillä evoluutio on staattinen ohjelmisto, joka osaa pyörittää ehkä maailman yksinkertaisista looppia - kierrettä, joka toistaa jotain mystistä kaskyjonoa.
Evoluutio on kuin tietokone, ja sen mittakaava on meille käsittämätön. Se voi olla niin pieni, että tuo valon kulkuaika elektronin ohi on iäisyys. Emme tiedä missä kolossa tuo kaiken tietokone - evoluutio oikeastaan asuu. Se vain on ja sen me huomaamme sukupolvesta toiseen. Mikä tai kuka laati evoluution ohjelmistorakenteen, kuka tai mikä toimi systeemisuunnittelijana - emme tiedä kumpaakaan. Se vain on.
Entä aikojen alku, jolloin ei ollut kokoa, aikaa eikä tilaa - siis ei mittakaavaakaan. Onko evoluutio perua jo tuolta, ja tarkoittaako se sitä, että evoluutio - tietokone onkin olematon ja mittakaavaton - sen toimet vain ilmestyvät. Pienuus on näin saavuttanut huippunsa!
TIEDE