Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
perjantaina, lokakuuta 04, 2019
Titaanien ottelu - Kun Kiina peittoaa huomaavaisesti Yhdysvallat!
...
Essee: Trumpin sotaisa asenne maailmantaloudessa ammentaa historiallisista peloista: ”Kiinalaisten invaasio! He tulevat, ja heitä on 900 000”
1 - Lopulta tässä on kysymys maailmallisesta reviiritaistelusta - taistelusta raaka-aineista, kelvollisesta maapinta-alasta asua ja elää kohtuudella, kuin vuosisataisten ja -tuhantisten kulttuurien yhteentörmyksestä TAI parhaimmillaan yhteensovittumisesta. Vihreiden grand old man Osmo Soininvaara puhuu jo "sekarotuisista", kun kansainvaellukset vapaaehtoisina ja ehdottoman pakollisina ympäristöpakoina lähtevät liikkeelle!
US oli kiistaton viime vuosisadan talous- ja sotahegemonia - ei enää taloushegemonia, sillä Kiina idästä ja idän vuosituhantisena kulttuurina on tullut vaihtoehdoksi maailman enemmistölle, joka ei ole länsimaiden muodostama kulutusyhteiskuntakokeilu, joka johdatteli meidät kaikki kumulatiivisesti ympäristökriisiin, kun Kiinakin lähti hakemaan omaa tasa-arvo-osuuttaa kulutusjuhlasta.
Mikä tämä maailmallinen tasa-arvo-osuus sitten oikeastaan on, jota nyt puhutaan ja lasketaan kaikkialla? Onko se yhteistä vastuuta ja tasa-arvoa ympäristöstä, onko se väkiluihin perustuvaa laskentaa, mitä kukin valtio omilleen tarkoittaa vai olisiko se maapallollisten varantojen tasaisempaa jakoa täällä eläville ihmisille ja masssivisena enemmistönä muille biosfäärillisille elämän monimuotoisuuden muodostaville eliöille - siinä tuo kaikkien ympäristökysymysten äiti ehkä olisikin?
Kiina maailmallinen populaatio-osuus on noin 1,4/7,9 ja USA' n vastaava noin 0,32/7,9. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle ja kun lisäämme Kiinan kaveriksi Intian - nousevat itäiset kulttuurit jo asemaan 2,8/7,9. Kun nostamme EU' n USA' n kaveriksi, olisi heille jaossa suhdeluku 0,82/7.9.
Niin, olisiko noissa se tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhteisten nautinta-alueiden tasajako-ominaisuudet, joilla voisimme ponnistella uusaikaan ja pelastaa siinä samassa tämä kotiplaneettamme. Ehkä, vai sodimmeko planeettamme pilalle?>
2 - US-hegemonia on purrut sotina, talouden epätasajakona, mutta myös vaihtoehtoyhteiskuntana, jossa vapaus, yrittäminen ja itsekäs individualismi ovat saaneet voimansa hollywoodmaisena poljentona. On hienoa kohdata "The Great America". Näinkö se menee. Ei mene enää?
Elämme nyt kiinalaisten vuosisataa, eikä Kiina halua kuin vain osuuttaan, joka on tuo edellä mainittu 1,4/7,9.
Kiina ei voi hyväksyä yhden valtio määräyspolitiikkaa - kaikille muille. USA' lle on annettava vaihtoehto. Nyt Kiinan presidentti Xi Jinping on jo kertonut, että kiinalainen yhteiskuntamalli on vientituote, ja erityisesti kehitysmaat päättäkööt itse mitä valitsevat - onko se kolonialismin jälkeinen EU-Euroopan ja USA' n lännettynyt kulutusyhteiskuntamalli kasvuhokemineen ...
... vai olisiko se vähentämiseen kohta perustuva uus-kungfutselainen elämän malli, jossa kollektiivisuudella tuetaan parhaiten yksilön rajoitettuja etuja, mutta samalla turvaten yhteiskuntarauha ja hitaan kiirehtimisen malli, jossa ympäristö kestää ....
... tuon viimeisen kestävyyden vakuudeksi Kiina lienee valmis ympäristöjohtajuuteen ja onkin itse aloittanut seuraavan suurreformin, jossa korjataan ne ympäristöjäljet joita tehtiin, kun nostettiin Kiina de facto maailman suurimmaksi ja vaikuttavimmaksi taloudeksi.
On alkanut "Vihertyvä Kiina" reformi, joka on valmis vuonna 2049, jolloin nykymuotoinen, mutta varmaan tuonne mennessä muuttunut Kiina täyttää 100 vuotta. e
US oli kiistaton viime vuosisadan talous- ja sotahegemonia - ei enää taloushegemonia, sillä Kiina idästä ja idän vuosituhantisena kulttuurina on tullut vaihtoehdoksi maailman enemmistölle, joka ei ole länsimaiden muodostama kulutusyhteiskuntakokeilu, joka johdatteli meidät kaikki kumulatiivisesti ympäristökriisiin, kun Kiinakin lähti hakemaan omaa tasa-arvo-osuuttaa kulutusjuhlasta.
Mikä tämä maailmallinen tasa-arvo-osuus sitten oikeastaan on, jota nyt puhutaan ja lasketaan kaikkialla? Onko se yhteistä vastuuta ja tasa-arvoa ympäristöstä, onko se väkiluihin perustuvaa laskentaa, mitä kukin valtio omilleen tarkoittaa vai olisiko se maapallollisten varantojen tasaisempaa jakoa täällä eläville ihmisille ja masssivisena enemmistönä muille biosfäärillisille elämän monimuotoisuuden muodostaville eliöille - siinä tuo kaikkien ympäristökysymysten äiti ehkä olisikin?
Kiina maailmallinen populaatio-osuus on noin 1,4/7,9 ja USA' n vastaava noin 0,32/7,9. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle ja kun lisäämme Kiinan kaveriksi Intian - nousevat itäiset kulttuurit jo asemaan 2,8/7,9. Kun nostamme EU' n USA' n kaveriksi, olisi heille jaossa suhdeluku 0,82/7.9.
Niin, olisiko noissa se tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhteisten nautinta-alueiden tasajako-ominaisuudet, joilla voisimme ponnistella uusaikaan ja pelastaa siinä samassa tämä kotiplaneettamme. Ehkä, vai sodimmeko planeettamme pilalle? >
Essee: Trumpin sotaisa asenne maailmantaloudessa ammentaa historiallisista peloista: ”Kiinalaisten invaasio! He tulevat, ja heitä on 900 000”
Elämme nyt kiinalaisten vuosisataa, eikä Kiina halua kuin vain osuuttaan, joka on tuo edellä mainittu 1,4/7,9.
Kiina ei voi hyväksyä yhden valtio määräyspolitiikkaa - kaikille muille. USA' lle on annettava vaihtoehto. Nyt Kiinan presidentti Xi Jinping on jo kertonut, että kiinalainen yhteiskuntamalli on vientituote, ja erityisesti kehitysmaat päättäkööt itse mitä valitsevat - onko se kolonialismin jälkeinen EU-Euroopan ja USA' n lännettynyt kulutusyhteiskuntamalli kasvuhokemineen ...
... vai olisiko se vähentämiseen kohta perustuva uus-kungfutselainen elämän malli, jossa kollektiivisuudella tuetaan parhaiten yksilön rajoitettuja etuja, mutta samalla turvaten yhteiskuntarauha ja hitaan kiirehtimisen malli, jossa ympäristö kestää ....
... tuon viimeisen kestävyyden vakuudeksi Kiina lienee valmis ympäristöjohtajuuteen ja onkin itse aloittanut seuraavan suurreformin, jossa korjataan ne ympäristöjäljet joita tehtiin, kun nostettiin Kiina de facto maailman suurimmaksi ja vaikuttavimmaksi taloudeksi.
On alkanut "Vihertyvä Kiina" reformi, joka on valmis vuonna 2049, jolloin nykymuotoinen, mutta varmaan tuonne mennessä muuttunut Kiina täyttää 100 vuotta. e